Punting

Viime postauksessa kirjoitin ehkä vähän haikeista fiiliksistä, mutta voin ilokseni kertoa, että suunta oli vain ylöspäin! Loppuviikko oli todella mukava ja täynnä ihania hetkiä, hyviä keskusteluja ja uusia tuttavuuksia. Näin kansainvälisessä kulttuurissa eläessä sitä taas muistaa, miksi on siistiä asua ulkomailla!

// i was feeling a little blue in my last post, but I'm happy to tell you that things got better from there! Last week turned out to be a really nice one in fact, and it was filled with lovely moments, good conversations and new acquaintances. Being in the middle of this international atmosphere really helps me to remember why I decided to move abroad in the first place!

Perjantaina aloitimme viikonlopun varsin perinteikkäästi, sillä lähdimme porukalla veneilemään! En ole ihan varma, miten 'punting' kääntyy suomeksi, mutta vuokrasimme A:n collegen kautta pienen pitkulaisen jokiveneen, jolla lähdimme lipumaan läpi Cambridgen halkovan Cam-joen. Veneeseen mahtui hyvin kansainvälinen porukkamme, sillä meitä oli Suomen ja Espanjan lisäksi Kanadasta, Intiasta ja Saksasta. Muut olivat A:n college- ja kurssikavereita, joten oli kiva päästä näkemään myös heitä vihdoin.

A otti ohjat haltuunsa ensimmäisenä eli hänen roolinsa oli 'the punter'. Hitsi miten huono lingvisti olen kun en millään keksi kunnon käännöstä! Joka tapaksessa, hän ohjasi venettä sen takaosasta pitkällä tangolla. Veneitä voi myös vuokrata kera ammatti-punterin, mutta se maksaa huokeita summia - jopa 20 puntaa per nenä! A:n collegen kautta sen siijaan saimme veneen ilmaiseksi, ja turisteillekin pelkkä veneen vuokra ilman punteria on vain sen 20 puntaa ilman henkilökohtaisia maksuja.

// On Friday, we started the weekend in a very traditional way: we went punting! We rented a little river boat through A's college and punted across the river Cam that flows through Cambridge. The punt fit our international group as we were representing not only Finland and Spain, but also Canada, India and Germany. The other people were A's friends from his college and classes, and it was really nice to finally meet them too.

A was the first one to take the lead as the punter, and he guided the boat with a really tall pole from the back. You can also rent a punt with a professional punter, but those cost 20 pounds per person, crazy expensive! We were able to get the punt free of charge through A's college, but tourists can also rent a punt just for themselves, without the punter, with around 20 pounds.

Itse on uskaltanut kokeilla ohjata venettä surkean tasapaino- ja koordinaatiokykyni takia, ja lisäksi oli vielä vähän sateinen keli. Kaikki muut kuitenkin sitä kokeilivat ja vakuuttivat, että ohjaamiseen ja veneen liikkeeseen tottuu nopeasti! Vähän hazardia se välillä oli, kun lähestyimme muita turistiveneitä, mutta toisaalta ammatilaisohjaajat osasivat aina väistää. Ja kukaan ei kuitenkaan tippunut veteen, joten hyvin meni! Myös maisemat olivat ihania, sillä syksyn värien lisäksi jokireitti meni monen vanhan collegen ohi. Juuri näissä collegeissa arkkitehtuuri onkin mielenkiintoista ja tihkuu historiaa.

// Thanks to my lack of coordination and balance, I wasn't too willing to try punting myself, but everyone else did. From what they told me, I can confidently say that you apparently get used to do the punting and balancing the boat quite quickly. I felt it was a little hazardous though as at time we would approach other tourist punters that didn't really know how to guide the boat, but luckily at least the professionals were always able to avoid crashing with us. And no none fell to the river, so that's a win for sure! Also the views were great, because the riverside was full of beautiful fall colors as we went past several old colleges. The old ones are namely the ones with the most interesting and historical architecture.

Viikonloppuna kävimme myös pariin otteeseen tuopillisilla kivoissa ja vähän hämyisissä pubeissa, sekä pitkästä aikaa panostimme kunnon burgereihin ja kahdenkeskiseen aikaan. Oli luksusta kun kerrankin sain välipäivän kokkaamisesta! Sunnuntaina puolestaan nautin auringonpaisteesta istuessani A:n jalkapallopelin katsomossa. Vaikka emme voittaneetkaan, A teki silti maalin, ja lisäksi oli mukavaa rupatella toisen football wifen kanssa.

// Over the weekend, we also did some socializing by going for pints for a couple of times to some cozy pubs, and we also went for a nice date; it had been a while actually! And it was such a luxury to have a day off from cooking haha. On Sunday, we enjoyed the beautiful weather at a football match: A was playing and I was watching. Even though we didn't win, A scored (yay!) and I got to chat with another football wife supporting the team.

Näiden kohtaamisten - ja hyvälle mallille edenneen Harry Potter -maratonin - voimalla uuteen viikkoon! Tällekin viikolle luvassa on kaikenlaista ohjelmaa, tärkeimpänä tietenkin lähestyvä Halloween. Pari asuideaa on mietittynä, joista yksi vaatii myös A:n suostumisen söpöön pariskunta-asuun. Tänä vuonna mennään matalan kynnyksen asuilla, sillä kaikki ideani ovat helposti toteuttavissa jo kotoa löytyvien vaatteiden ja asusteiden avulla. DIY-asut best!

// So, with new energy from these encounters - and also from an ongoing Harry Potter marathon - towards the new week! I actually have quite many plans for this week, Halloween obviously being the most essential one. I have some costume ideas, but my favorite one requires getting A on board for a cute couple's costume. All of the ideas are quite low key as they can be easily done with the clothes and accessories I already have at home. DIY all the way!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Moving to the UK

Olen muuttanut ulkomaille elämäni aikana nyt kolme kertaa. Ensimmäisen kerran lähdin Yhdysvaltoihin, mutta koska tarkoituksena oli olla siellä vain puoli vuotta ja tulla sitten takaisin Suomeen, ei se tuntunut niin uhkaavalta. Lisäksi hakuprosessi ja lähtöön valmistautuminen oli hyvin tuettu yliopiston puolesta, ja minulla oli kaveri joka oli lähdössä samaan paikkaan. Toisaalta taas se oli ensimmäinen kerta kun lähdin niin kauas, käytännössä yksin, mikä oli myös hyvin jännittävää. Noh, siellä ollessa elämä heitti kärrynpyörää ja aloitti muutosten aallon, jonka vietävänä ollaan edelleen! Espanjaan muuttaessani olo oli kovin ristiriitainen, sillä oli haikeaa jättää oma kotimaa jälleen, mutta toisaalta vastassa oli tukiverkosto, joka auttoi uuteen maahan sopeutumista. Ja Espanja on kyllä voittanut ison paikan sydämessäni!

// I've gone through the process of moving abroad three times. The first time was when I left for the US, but since I was only supposed to be there for one semester and then come back home to Finland, it didn't feel that intimidating. Also I got a lot of support throughout the application process and preparations from the university, and I had also become friends with another girl leaving to the same place. Of course, it was also the first time I was going so far away, basically by myself, so it was pretty exciting too. Well, as you probably know by now, my life pretty much turned around during that time, and changes certainly didn't stop there! When I relocated to Spain, I was feeling very conflicted, because I was once again leaving my home country, but on the other hand, I was also supported by a safety net that helped to settle in the new country. And I gotta say, Spain definitely won over my heart!

Nyt tänne britteihin muuttaessa pään sisällä on ollut käynnissä jos jonkinlaista ajatusta, päällimmäisenä epävarmuutta ja pelkoa. Tulimme tänne A:n kanssa kahdestaan, mutta A:n veli asuu Manchesterissa, eli ainakin samalla saarella ollaan!. Silti olo on välillä jotenkin turvaton verrattuna viime vuoteen, kun asuimme A:n perheen kanssa. Toisaalta on ihanaa olla kaksin, kokata kahdelle, siivota kahden jälkiä, pyöräillä joka paikkaan ja tehdä pariskuntajuttuja, mutta toisaalta kaikki muut ovat niin kovin kaukana.

// Now that we moved to the UK, I've been going through a lot of thoughts, mostly the feelings of insecurity and fear. It was just the two of us coming here, but luckily A's brother lives in Manchester, so at least we are on the same island! Yet, I often feel a little lost in comparison to last year when we were living with A's family. It's been so nice when it's just us two, to cook for two, to clean up after two, to cycle everywhere, to do couple stuff; but still, everyone else is just so far away.

Olen todella ylpeä A:sta ja siitä, miten hän on tänne tiensä raivannut, ja minulle on myös ollut aika itsestäänselvää, että kuljen hänen mukanaan minne vain. On hienoa ja haikeaa katsella vierestä, miten A pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, käymään merkittävien henkilöiden pitämillä luennoille (viimeisimpänä Dua Lipa!!), ja tietenkin opiskelee ahkerasti; hän on ansainnut tämän kaiken, ja olen tukena joka asiassa. Kuitenkin, kun toinen tekee jotain niin merkityksellistä, tulee itselle epävarma olo. Mitä minä teen täällä?

// I couldn't be more proud of A and everything he has achieved, and because of that, it was clear to me that I would follow him here. It was been both great and wistful to watch from the side as he gets to meet new people, see lectures given by impressive visitors (like Dua Lipa just yesterday!!), and of course studies hard; he deserved all of this, and I stand by him proudly. But when someone else is doing something so meaningful, it makes me feel somehow insignificant. What am I actually doing here?

Työnhaku on raskasta, varsinkin Cambridgen kokoisessa kaupungissa. Optimismi alkaa ajoittan rakoilla ja vaihtua realismiin ja itsekriittisyyteen. Lannistan itse itseäni moittimalla omia kykyjäni uuden 'ei kiitos' -sähköpostin tullessa, mutta onneksi muut läheiseni ovat armollisempia ja kannustavampia. Myös tutustuessani uusiin ihmisiin olen saanut enemmän kannustusta kuin ihmettelyä muuttaa tänne ilman tiedossa olevaa työpaikkaa. Onkin totta, että työpaikan löytämiseen voi mennä kuukausia, ja minun prosessini on vasta alussa. Ehkä osa epävarmuuttani kumpuaa myös pettymyksestä, kun aidosti kiinnostavat työpaikat menevät sivu suun. Ja sekin on tietenkin normaalia, sillä vaikka olenkin jonkinlaisessa altavastaajan asemassa uutena hakijana ilman relevanttia kokemusta, kunnianhimoa ja tavoitteita täytyy silti olla. Hitto vie, olen kouluttanut itseäni monen vuoden ajan, hakenut kesätöitä vuosi toisena perään, ja hionut CV:n ja saatekirjeen niin minttiin, että tämä myös välittyisi hakemuksissani.

// It's a tough game when applying for a job, especially when the market is as small as Cambridge. My optimism is starting to crack and change into realism and self-critique. I am my worst critique as I put myself down after every 'no thanks' email. Luckily, others are more encouraging, and every time I meet new people, they have all been very supportive and understanding when I tell them I have moved here without a job in place. Of course, I am aware that it can sometimes take several months to find a job, and my search has just begun. I think part of my insecurity stems from the disappointment of being rejected from job that I was genuinely interested in - which is, of course, normal too, because in some ways I feel like an underdog just entering the labor market without much relevant experience, but I still have a lot of ambition and objectives. I mean come on, I have educated myself for so many years, got myself a summer job every summer, and polished my CV and cover letter to reflect all this passion.

Ja lisäksi olemme olleet täällä vasta kolme viikkoa, mikä on ollut kaikista aktiivisinta hakuaikaani. Olen kai malttamaton, ja Brexit-uutisten tulviessa joka kanavasta, alkavat meidän kämpän seinät pikkuhiljaa kaatua päälle. Näinä hetkinä koen parhaimmaksi laittaa läppärin kannen kiinni, jättää työasiat hetkeksi kotiin, ja lähteä pienelle happihyppelylle. Meidän naapurusto on niin brittiläinen kuin voi olla, ja aina kävelyllä ihastelen söpöjä taloja.

// And when you really think about it, we have only been here for three weeks, which has really been my most active time for applying. I just feel increasingly impatient, and with the Brexit news becoming crazier by the hour, the walls of our home are starting to tighten in. At such times, I find it better to just close my laptop, set aside all application stuff, and head out for some fresh air. Our neighborhood is as British as you can imagine, and I love walking around in the middle of all the cute houses.

Vaikka moni asia ahdistaa, on kaikki kuitenkin aivan hyvin. Olen tavannut mukavia ihmisiä Suomi-seuran kokoontumisessa, fiilistellyt syksyn värejä, ottanut keittiön taas haltuuni, ja myös herätellyt tätä blogia. Oli ne ajatukset sitten iloisia tai vähän pohdiskelevempia, niiden kirjoittaminen kummasti selventää päätä. Ja tajuaa, ettei tässä sen kummempaa hätää ole. Kaikki ajallaan ja omalla painollaan. Ja positiivinen asenne ennen kaikkea!

// Even though there are many things making me nervous, I want to believe that things are fine in the end. I have met some nice nice people through a Finnish association, taken in all the beautiful Autumn colors, started cooking again, and also gotten back to the blog. Whether is happy thoughts or something more thought-provoking, writing things down seems to really clear my head. And it helped to realize that things really are fine. Everything will come when the time is right. And above all, keep up the positive attitude!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit

The eagle has landed

Täällä ollaan, eli terkut Cambridgestä! Saavuimme tänne vajaa pari viikkoa sitten - ja kuten arvata saattaa, ei ihan ongelmitta! Lähetimme osan tavaroistamme (lähinnä vaatteita ja kenkiä) rahdilla Cambridgeen, ja lähettipalvelu ei millään meinannut noutaa pakettejamme. Vaati useamman puhelun ja sähköpostin ennen kuin homma oli hoidossa, mutta lopulta saimme nuo pahvilaatikot tänne ihan kotiovelle saakka. Joskin alaovelle, ja suosiolla odotin A:n palaavan kotiin ennen kuin lähdin raahaamaan 30 kg:n laatikoita portaita ylös...

Myöskin varsinaisella matkallamme oli mutkia matkassa, mutta minun tuurini tietäen selvisimme kuitenkin yllättävän vähällä. Vaihdoimme alkuperäisestä lennostamme paria tuntia aikaisempaan, sillä British Airways oli vaihtanut pienempään lentokoneeseen. Tämä meni vielä ihan sutjakasti, ja itse lennotkin hyvin. Saavuimme Gatwickin lentokentälle vain huomataksemme, että varaamamme suora juna sieltä Cambridgeen ei kulkenutkaan, kuten eivät muutkaan päivän suorat yhteydet. Ei auttanut siis muu kuin mennä junalla Lontooseen, sieltä metrolla toiselle juna-asemalle, josta vihdoin Cambridgeen menevään junaan. Vältimme onneksi pahimman ruuhka-ajan, mutta ei tuo silti neljän matkalaukun ja kahdentäpötäyden repun kanssa mikään miellyttävin homma ollut!

// We are here - greetings from Cambridge! We arrived a little over a week ago - and as you might guess, there were some minor issues along the way. We decided to send some of our stuff by mail (mostly clothes and shoes), but the delivery service had some difficulties in picking up our parcels. It took several emails and phone calls, but finally we did manage to send the packages and also received them straight to our front door. Well, the door of our house not flat, so I was more than happy to wait for A to come home before moving the boxes of 30 kg each...

Our actual travel day also had its highlights, let's say... Knowing my luck, I think we actually got off pretty easy! We changed our original flight to one a couple of hours earlier as British Airways had changed to a smaller aircraft. Not bad yet as the new time was actually more convenient for us in the end. We arrived to Gatwick airport just to learn that the direct train we had booked to Cambridge was cancelled, along with all the other direct trains. We had no other choice but to go through London, which we had wanted to avoid. Finally, we took the train to London, from there the tube to another train station, from where we got on the train to Cambridge. Luckily we didn't hit the rush hour, but it was nevertheless quite the struggle with all the luggage!

Saapumispäivänämme ehdimme vielä hyvin ruokakauppaan, joka onneksi sijaitsee ihan lähellä, ja siitä alkoikin sitten pakollisten asioiden hoitaminen, joka jatkuu vieläkin. Tähän mennessä olen muun muassa rekisteröitynyt lähimmälle terveysasemalle, avannut pankkitilin (mikä taistelu sekin!) sekä saanut ajan National Insurance Numberin hankkimista varten. Kaiken tämän keskellä sairastuimme A:n kanssa molemmat tietenkin ikävään flunssaan, joten koko viime viikon sängyn pohjalla voimattomana pötkötellessä ei oikeastaan haitannut, että työpaikka vielä puuttuu. Nyt, kun arki lähtee rullaamaan täälläkin, olen taas uudella tarmolla työnhaun parissa. Toivottavasti mahdollisimman pian tärppää!

// On our arrival day, we had time to do our first set of groceries, which was the beginning of getting settled and taking care of errands. By now, I have for example registered at the nearest GP, opened a bank account (what a struggle, let me tell you!) and finally booked an appointment for getting my National Insurance Number which is needed for working in the UK: In the middle of everything, both me and A got a terrible flu that put me down to bed for almost a week. At that time, I wasn't actually bothered by not having found a job yet, but now that we're getting settled to our new everyday life, I'm really desperate to find one. I hope that happens sooner than later!

Cambridge vaikuttaa viehättävältä ja yllättävän modernila kaupungilta. Palveluita, ravintoloita ja tekemistä riittää, ja keskustan katukuvassa yhdistyvät perinteiset colleget ja brittiläiset rakennukset turistimassojen ja nykyaikaisten paikkojen kanssa. Olen aika innoissani uudesta kotikaupungistani! Tutkittavaa riittää, ja keskusta on alle 10 minuutin pyörämatkan päässä kodistamme. Oma naapurustomme on rauhallinen ja ihanan idyllinen, mutta tosiaan ruokakauppa ja keskusta ovat oikeastaan täydellisten etäisyyksien päässä. Myös A:n tiedekunta on näppärän pyörämatkan päässä, joten heti aluksi laitoimmekin pyörät! Nyt täytyy vain tottua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen - sekä hankkia kypärä, sillä täällä poljetaan autojen seassa. Jaiks!

// Cambridge seems like a really nice and surprisingly modern city. There are plenty of services, restaurants and things to do, and the city center is like a combination of traditional colleges and British buildings with groups of tourists and contemporary places. I actually feel quite excited to get to know my new home town! There's a lot to explore, and the center is less than a 10-minute bike ride away. Our own neighborhood is quiet and peaceful, but there is a supermarket close-by, so the distances to places are ideal. Also A's faculty and college are just a bike ride away, so one of the first things we did was to get bikes for ourselves. Now we only have to get used to the left-sided traffic... And a helmet is essential as the bikes go in between all the cars! Yaiks!

Täällä siis all good. Pikkuhiljaa ehkä sisäistän sen, ettemme ole vain vierailulla, vaan ihan oikeasti asumme täällä. Ja ettei tämä ole Air BnB, vaan meidän koti; ihana oma pesä. Nyt lienee varmaan aika myös päivittää blogin kuvaus, sillä auringon sijaan sadepäiviin on saanut tottua. Kynttiläkauden avaus siis!

// So all good here. Maybe I'll eventually come to terms with the fact that we actually live here now and we're not just visiting. And this is actually our home, not an Air BnB; our own little nest. I should probably also update the description of the blog as the Sun doesn't come around that much haha. Time to kick off the candle season then!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit