When September Ends

Postauksen kuvat: Ida Kupari @idasisko

Syyskuu hurahti ohi, ja se oli monella tapaa merkittävä kuukausi. En yleensä kirjoittele mitään koostepostauksia kuukauden tapahtumista, koska blogissani arki tulee niin hyvin esille muutenkin, mutta kulunut kuukausi oli suorastaan mullistava. Syyskuu (ja samalla syksy) alkoi vähän hajanaisissa tunnelmissa, sillä se tarkoitti monen ihanan asian päättymistä, mutta myös uuden ja jännittävän alkua. Vuokrasopimuksemme päättyi elokuun viimeinen päivä, ja oli todella haikeaa ja vaikeaa päästää irti meidän ihanasta Yliopistokadun asunnosta ja siitä elämänvaiheesta. Me molemmat rakastimme sitä asuntoa, kotia; se oli yksinkertainen, sopiva, meidän näköinen, meidän koti. Vaikka yritin suhtautua rationaalisesti huonekalujen myymiseen ja tavaroiden pakkaamiseen, päästin silti useammat lähtöitkut. Ja vieläkin on herkkä paikka ajatella, miten onnellisia olimme siinä sohvalla elokuvia katsoen, vain me kaksi ja meidän koti.
Toisaalta nämä haikeat fiilikset jäivät taka-alalle, kun heti kuun alussa juhlistimme yhden parhaan ystäväni häitä. Päivä oli täynnä rakkautta ja onnea, mutta silti tuli itku kun tanssilattialla kuulimme Haloo Helsingin 'Maailman toisella puolen'. Siinä lauletaan vanhemmista, ja viimeisen Suomi-viikon asuimmekin puoliksi äidilläni ja puoliksi isälläni. Mielestäni se oli oikea tapa, sillä ystävieni kanssa olisin luultavasti vain itkenyt koko ajan. Erityisesti kuun alussa koin niin paljon ikävää, kaipausta, pelkoa tulevasta, vaikka samalla koitin innostua lähdöstä.

// September flew by, but it was such a remarkable month in many ways. I don't usually like to write monthly recaps as I talk about my everyday life anyway, but the past month deserves to have its own post. September - and with it fall - started in a controversial mood for me, since it implied the end of many things and at the same time, it was the time for new beginnings. Our lease ended at the end of August, and it was really sad to say goodbye to our apartment next to uni as well as to that phase in our lives. We both loved that apartment, our home; it was simple, perfect, just like us. I tried to be rational when we were selling all the furniture and packing our things, but I cried, so many times. Still, it hurts to think back to the nights when we were chilling on our couch, watching our movies, in our home. Just the two of us.

I tried to push these feelings aside when we celebrated the wedding of one of my best friends on the first day of the month. The day was filled with love and joy, yet I still cried a little when we were dancing to a song by a Finnish group called Haloo Helsinki (Maailman toisella puolen). In the song, they sing to their parents, and I spent the my last week in Finland living half the time with my mom and half with my dad. I thought this was the right way to end my year in Finland, also because I probably would have cried all the time if I had been with my friends. Especially the beginning of the month was filled with emotions of longing and sadness, even though I tried to get excited about coming to Spain.

Uudessa maassa asuminen on hieno tilaisuus, ja pikkuhiljaa alan ehkä itsekin sisäistää sen toden teolla, sillä olenhan sitä toistanut muille ja itselleni lukemattomia kertoja. Ja onneksi Espanjaan saapuminen oli pehmeä lasku, sillä vastassa oli ihana kakkosperheeni sekä muutaman viikon loma. Olen onnekas ja onnellinen saadessani totuttautua uuteen kulttuuriin tätä kautta, autenttisessa ympäristössä. Koska arki ei ole vielä kunnolla pyörähtänyt käyntiin, kestää vielä aikansa että koko perhe tottuu siihen, että meitä onkin nyt kolmen sijaan viisi. A:n perhe on niin sydämellinen ja auttavainen, ja olen kiitollinen kaikesta mitä heillä on tarjota. Alan päästä sisälle perheen dynamiikkaan, ja löytää oman paikkani esimerkiksi kotitöiden jaossa. Koen koko ajan jatkuvaa halua auttaa ja sillä tavoin kompensoida täällä olemistani. Ehkä se on suomalainen mentaliteetti takaraivossani minkä takia pelkään taakkana olemista tai vapaamatkustajaksi leimautumista.

// Honestly, it's great opportunity to be able to live in a another country, and I think I'm finally starting to believe this myself, too, after repeating it to others (and myself) multiple times. And luckily, I had a warm welcome waiting for me in Spain due to my second family here and a vacation for three weeks. I feel lucky and happy to be able to experience this culture so authentically. As everyday routines are still not full on, it's gonna take a while for the whole family to fully realize that there are five of us now instead of two or three. A's family is incredibly kind and helpful, and I'm grateful for everything they're offering me. I feel I'm getting into the family dynamics and finding my place here, in terms of house chores for example. I have a constant need to help out and compensate for being able to live with them. Maybe it's a Finnish thing and the Finnish mentality at the back of my head making me concerned about being a burden or a freeloader.

Uutta syksyssä on tietenkin myös uudet opinnot. Koska Suomessa yliopisto-opinnot ovat alkaneet jo hetki sitten, odottavan aika on tuntunut pitkältä. Viime yönä näin painajaista ensimmäisistä luennoista ja miten kaikki menee omalla kohdallani pieleen. Olen jännittäjä-tyyppiä, ja stressaan jo muun muassa siitä, saanko läppärini yhdistettyä yliopiston nettiin. Todella oleellista. Oulun yliopistossa en juurikaan huomannut eroa oman pääaineeni kandi- ja maisterivaiheen opinnoissa, sillä niitä pystyi tekemään sujuvasti limittäin. Muualla Euroopassa maisteriohjelmat kuitenkin erotellaan selkeästi toisistaan, ja opintojen taso täällä Espanjassa mietityttää. Opiskelijana en ole se kaikista ahkerin, ja omalla kohdallani itsenäinen opiskelu on lähinnä vitsi. Seuraava stressin aihe onkin, miten vaativia kurssit tulevat olemaan ja miten hyvin pystyn vastamaan näihin vaatimuksiin. On nurinkurista, että vaikka en usein jaksa opiskella tarpeeksi, odotan silti itseltäni hyvää tulosta. Tänä vuonna haluan pitää yhtä hyvän tsempin kuin graduni kanssa viime keväänä, löytää vihdoin itselleni sopivimmat opiskelutekniikat, ja olla ylpeä saavutuksistani. En juurikaan juhlinut viimekeväistä valmistumistani filosofian maisteriksi, koska "Suomessa niin moni valmistuu yliopistosta". Näin myöhemmin olen vähän harmistunut siitä, etten osannut olla tarpeeksi ylpeä omasta tekemisestäni, ja en uskaltanut innostus siitä liikaa. Liekö siinäkin taustalla se sama oma suomalaisuuteni, joka usein heijastuu liiallisena nöyryytenä ja ujoutena.

// The end of September also brings along my studies. In Finland, university studies have started a while ago, and it has felt really long waiting for mine to start. Last night, I had a nightmare about my classes and how everything went wrong for me. I'm a stresser, no doubt about that, and I'm already nervous about being able to connect my laptop to the wifi at uni. Really makes sense. While studying in the university of Oulu, I really couldn't tell the difference between my undergraduate and master's studies as I could do them simultaneously. However, they are usually separated elsewhere in Europe, and I'm worried about the level of difficulty of the studies. I'm stressed about how demanding the courses will be and how well I can respond to the standards. It's quite funny how I'm actually a pretty lazy student, but I still set really high expectations for myself. This year, I want to keep up the good phase that I had with my final thesis last Spring, find the best studying techniques for myself, and be proud of my achievements. I didn't really celebrate my graduation last Spring, because I thought that "Everyone in Finland foes to uni and graduates". Later I have felt sorry that I couldn't be proud of my success or get excited about it. Maybe it's the same Finnish mentality that I have, which is often reflected as being over-humble and shy.

Entäs sitten lokakuu? Uusi kuukausi tuo mukanaan myös pitkästä aikaa reissun (mutta minne?) ja luultavasti myös syksyisemmät kelit. Koulun mukana alkaa uudet kuviot muutenkin, sillä tänään roudasimme tavaramme tänne Juniin. Muu perhe on vielä liian kiireinen ehtiäkseen pakata omat kamppeensa, joten olemme A:n kanssa hetken kahdestaan. Tuntuu oudolta asua isossa talossa kaksistaan. Huoneemme on jo nyt todella kodikas, mutta muu talo huokuu tyhjyyttä ja elämän puutetta, ja tuntuu jotenkin väärältä olla erossa muista. Tämä on kuitenkin toistaiseksi käytännöllisin ratkaisu, sillä täältä on niin paljon lyhyempi matka yliopistolle. Toivon kovasti, että muu perhe seuraa pian perässä!

// And October? With the month comes a new trip (stay tuned for the destination!) and most likely a more fall-like weather. There's also a change of scenery as we just moved to the other house in Jun. For now it's only me and A as the rest of the family is still preoccupied with other things. It feels kinda weird living in such a big house with just the two of us, because even though our room is really cozy, the rest of the house seems so empty and lacks life. However, it's the most practical thing for us as it only takes less than 10 minutes to drive to the campus. I'm really looking forward to the rest of the family to join us, I hope they arrive soon!

Nyt alamme valmistamaan illallista ja leffailtaa; toivottavasti hyvä ruoka ja seura saa ajatukset hetkeksi pois huomisen jännityksestä. Adios ja tsemppiä kaikille uuden äärellä olijoille!

// Now, we're gonna prepare some dinner and have a Sunday movie night. I really hope it's enough to distract me from tomorrow and the excitement! Adios and all the best everyone else stressing about new beginnings!

Postaukset kuvat: Ida Kupari @idasisko

Tykkää-merkinnät

Kommentit

My Day

Tervetuloa seuraamaan peruspäivääni näin lomalla, itse asiassa viimeisiä lomapäiviä viedään! Aluksi ajattelin että päivä olisi ollut vähän toimeliaampi, mutta olin vähän kipeänä enkä jaksanut kauheasti puuhata; mutta niinhän se onkin monesti lomalla. Päivä oli siis keskiviikko 26. syyskuuta, ja postauksen kuvat on taltioitu puhelimella.

Heräsin noin yhdeksän aikaan, sillä olimme sopineet vievämme A:n äidin hänen menoihinsa. Hän on vielä sairaslomalla, eikä saa ajaa autoa. Heti herätessä huomasin edellisenä päivänä vaivanneen kurkkukivun yltyneen, ja suussani oli sama outo maku kuin yleensä sairaana olessani. Olo ei kuitenkaan ollut flunssainen, mutta yritin silti pukeutua vähän lämpimämmin, eli farkkuihin. En edes tiedä miten sain kurkkuni kipeäksi, tosin epäilen auton ilmastointia; usein sitä tulee pidettyä turhan lujalla paahtavan lämmön takia. Muuten on vaikea keksiä miten pystyisin estämään flunssan tuloa, sillä näissä lämmöissä ei paljon kaulahuiveja tai pitkiä housuja muuten vain pidetä. Sisälläkin pidän aina suihkusandaaleja ja usein myös sukkia. Jonkinlaiset lipposet ovatkin must, sillä lattia on täällä ihan jäätävä! Ei meillä kotona Suomessakaan ole lattialämmitystä joka paikassa, mutta sentään ei tarvitse kulkea kengät jalassa.

// Hey there, and welcome to follow a basic day in my life now that I'm still on vacation! I actually thought that the day would have been more eventful, but unfortunately I was a little ill and didn't have much energy; but then again, isn't that often the case on vacation. The day I documented was Wednesday 26th of September, and the pictures have been captured with my phone.

I woke up around 9 am, because we had agreed to give a ride to A's mom as she is still on sick leave and can't drive the car yet. I noticed right away that my sore throat was worse than the day before, and I had the weird taste of being sick in my mouth. I didn't feel too bad though, but I decided to dress up a little more warm, and put on a pair of jeans. Honestly, I don't even know how I got sick in this weather! I suspect it was the ac in the car, because we often have it too cold because of the car being so warm after being in the sun. Other than that, I don't really know how to stop the flu from progressing as it's too warm for scarfs and thicker clothes. I always wear my shower sandals inside and often socks, too. It's actually necessary to wear some kind of indoor shoes as the floor is super cold! My house in Finland doesn't have floor heating in every room, but at least we don't usually wear shoes inside. Cultural things I guess!

Meikkasin kevyesti, eli vain kulmat ja ripset (ilman ripsiväriä näytän poikkeuksetta sairaalta), sillä päivälle ei ollut suunnitelmia tai tiedossa paljon tekemistä. Aamupalan skippasin tässä vaiheessa, sillä olen aamuisin heti herättyäni huono syömään. Sen jälkeen, kun olimme vieneet A:n äidin, suuntasimme yliopistolle. Minun täytyi jo palauttaa ensimmäinen lainaamani kirja! Kurssit ovat pitkälti jo alkaneet, joten emme saaneet autoa parkkiin, vaan teimme espanjalaisen parkin: auto kyseenalaiseen paikkaan, joku jää sisälle odottamaan, ja hätävilkut päälle, sillä yleinen käytäntö on, että hätävilkkujen avulla auton voi jättää oikeastaan mihin vain. Koska A jäi autoon, minun täytyi palauttaa kirja yksin ja selvisin! Käytin kaikki espanjan taitoni ja sain tuotettua kaksi lausetta, eli "Para devolver el libro" ja "Esta bien?", joilla selvisin ongelmitta. Minulle merkitsee todella paljon selvitä yksin näitä päivittäisistä kohtaamisista, joten olin todella ylpeä itsestäni.

// I only put on a light makeup as I only did my brows and put some mascara (without mascara I look really sick), since we didn't have big plans for the day. I decided to skip breakfast once again, because I'm not usually that hungry right after waking up. After dropping off A's mom, we headed to the university. I had to already return one of the books I borrowed! Most classes have started and it was impossible to park the car properly, so we ended up doing parking Spanish style: park wherever as long as someone is waiting in the car and, most importantly, the emergency lights are on. With the emergency lights, you can park basically anywhere haha. A was the one who stayed in the car, so I had to return the books alone - and I made it! It took all my Spanish skills to produce two sentences: "Para devolver el libro" and "esta bien?" but they got me through it. Being able to handle small daily tasks like this is really important to me, and I have to say I was quite proud of myself.

Yliopiston jälkeen suuntasimme ruokakauppaan. A:n pikkusisko nauroi meille kun suunnittelimme edellisenä päivänä innoissamme ostoslistaa ja milloin olisi paras hetki mennä kauppaan, mutta meille se on hyödyllistä yhteistä aikaa, ja ainakin itseäni muistuttaa Oulu-ajasta. Tällä kertaa ostoslistalla oli maapähkinävoita keksejä varten sekä kermaviiliä lihapulliin. Kermaviiliä ei tietenkään löytynyt, eikä turkkilaista jogurttia, joten päädyin kreikkalaiseen jogurttiin; saa nähdä millaisia lihapullia saan aikaiseksi! Ostin myös suklaamysliä, sillä ajattelin alkaa syömään aamuisin mysliä ja maustamatonta jogurttia. Söin samanlaisen setin usein Jenkeissä, ja se on paljon nopeampi kuin paahtoleipien valmistus. Kotiin päästyämme testasinkin heti ostamaani mysliä, ja jatkoon menee! Ehkä aamupalani on nyt pelastettu.

// After uni, it was time do some groceries at the supermarket. A's little sister made fun of us for planning a shopping list and generally being excited about doing groceries, but for us it's a nice way of spending time together. Also, it really reminds me of Oulu and always comparing prices at the supermarket! This time we only needed peanut butter for baking cookies and sour cream for preparing meatballs. I wasn't surprised when we didn't find sour cream, but we didn't find Turkish yogurt either to replace it, and so I ended up buying Greek yogurt; hopefully it's good enough for the meatballs! I also bought some chocolate flavored granola as I thought it would be a nice combination with natural yogurt for breakfast. I used to have a similar breakfast in the US, and honestly, it just way faster than preparing sandwiches or toasties in the mornings.. I tried the granola right away at home, and it was surprisingly good! It seems my mornings are saved for a while.

Aamupalan jälkeen hoidimme vähän paperihommia A:n kanssa, ja muun muassa maksoin yliopiston lukuvuosimaksun. Opintoni täällä eivät siis todellakaan ole ilmaisia, mutta eivät liian kalliitkaan, vaikka nyt arvostankin Suomen ilmaista koulutusta entistä enemmän. Aloin myös jatkamaan postausta, jonka olin suunnitellut tälle päivälle. Aiheena on ensimmäinen osa asioista, jotka ovat erilaisia Suomen ja Espanjan välillä. Postauksesta tuli ehkä hieman negatiivinen, mutta ideana olikin kirjoittaa asioista, joita kaipaan Suomesta. Ennen lounasta A lähti hakemaan isänsä ja siskonsa keskustasta, sillä perheen toinen auto oli huollossa. Jäin yksin kotiin, ja päätin hyödyntää sen rentoutumalla hetken ASMR-videoiden parissa.

// I hate doing paperwork, but after breakfast A and I had to take care of some things. I paid my tuition fee for the university as studies in Spain are not free like in Finland. It's not as expensive as in the States, but it still makes me appreciate the free education that we have in Finland. I also started working on the post that I had planned to publish that day. I wrote about things I miss from Finland, and it's the first part of posts about cultural differences between the two countries. A said that the post had a little negative tone, so I guess I need to hurry with the next part! Before lunch, A headed out to pick up the rest of the family as the other car was at the garage. I had a moment for myself, and I decided to spend it with some ASMR-videos.

Lounaaksi söimme salmorejo-keittoa, eli kylmää tomaattikeittoa, johon tulee myös leipää ja valkosipulia. Se on A:n bravuuriruoka, ja hän valmisti sen nytkin. Lounaalla minulla ei ollut puhelinta, enkä tietenkään muistanut ottaa kuvaa! Keitto on nimittäin ihanan väristä, mikä korostui vielä sinisten keittolautasten ansiosta. Lisäksi söimme paistettua lohta, ja lounas oli tarpeeksi täyttävä, sillä muut söivät vielä lisäksi tuoretta vaaleaa leipää. Lounaan sijaan saatte kuvia kissoista, jotka lojuvat milloin missäkin patiolla. Tänään oli onneksi vähän viileämpi päivä, eivätkä nekään olleet aivan uupuneita.

// We had a light lunch with salmorejo, which is a cold soup prepared with tomato, bread and garlic. It's A's signature dish and he was responsible for it this time, too. I didn't bring my phone for lunch and of course I forgot to take pictures of the soup! The color was amazing, though, and it looked even better with the blue bowl we had. In addition to the soup, we also had some fried salmon and white bread, which was enough to make everyone full. As I don't have pictures of the lunch, here are some photos of our cats! They usually just sleep anywhere on the patio, but the day was slightly cooler, which made them a little bit more active too.

Lounaan jälkeen totesin oloni olevan sen verran nuutunut, että koin parhaaksi ottaa lääkkeen ja suunnata päiväunille. Nukuinkin tunnin verran, huh! Senkään jälkeen en vielä noussut sängystä, vaan kaivoin läppärin esiin ja jatkoin blogin parissa. Etsin ja muokkasin vanhoja kuvia postausta varten, ja julkaisin uuden postauksen. Samalla sain myös ideoita sarjan seuraavaa osaa varten, ja aloin kirjoittaa Espanjan hyvistä puolista. Pohdin samalla myös niitä asioita, joista en niin pidä Espanjassa. Uskon niistäkin riittävän tarpeeksi asiaa omaan postaukseensa, ja mielestäni on hyvä olla välillä myös kriittinen epäkohtien suhteen.

// After lunch I started feeling a bit more exhausted, so I decided to take some medicine and have a siesta. And I napped for an hour! After the nap I still wasn't able get up from bed though, but instead I continued with my blog. I went through my laptop to find and edit some old pictures, got the post ready and published it. I also got inspired by the things I appreciate in Spain and started writing the second part for the series. I started to think about cultural differences and things I think could be better here, and I think there's enough material for its own post, too. Living in another culture is not always smooth sailing, and I think it's good to be critical towards these things every once in a while.

Päivän aikana koneella tuli oltua kyllä aivan liikaa, sillä aloin kirjoittamaan myös tätä postausta valmiiksi. Minua häiritsi aikaisempi useamman päivän postaustauko, joten kun aikaa oli, päätin kirjoittaa varastoon. Yritin myös istuskella pihalla kirjoittamassa, mutta ilma tuntui vähän viileältä. Iltaa kohden alkoi tietenkin jalkapalloilta, ensin Barcelonan peli ja myöhemmin meidän tiimin eli Real Madridin peli. Tätä varten olimme valmistautuneet, sillä olimme jo pitkään pohtineet sopivaa päivää nachopellin valmistamiseen. Oulussakin meillä oli peli-iltoina tapana herkutella jollain snackilla, ja nachovuuasta riittää helposti koko perheelle

// I spent way too much time on my laptop during the day, because I also started writing this post. I was bothered by the break of about three day between publishing posts, so since I had time, I thought I would write material for the future. I tried sitting outside, too, but the air was a bit chilly and I didn't want to get more sick. Naturally, the day's highligh was football, as there were two good games. First a Barca game and later our team Real Madrid played against Sevilla (and lost 3-0). We always like to have snacks for football nights, so I prepared a nacho plate that served the whole family. And everyone seemed to like it too!

ltaa kohden oloni myös huonontui kun flunssa iski kunnolla päälle, ja viime päivät olenkin viettänyt sängyssä lepäillen, ja vierailin myös lääkärin vastaanotolla. Minun ei ole oikein tehnyt mieli syödä mitään, koska sen maista mitään kuitenkaan, ja samalla unohdin myös juoda tarpeeksi nesteitä. Tortai-iltapäivänä aloin oksentaa, ja lääkärin mukaan sen aiheuttaja oli luultavasti nestehukka - mikä itse asiassa kuulostaa ihan oikealta, sillä oloni oli kuin krapulassa! Nyt toivon kovasti, että oloni helpottaa maanantaihin mennessä, sillä kurssini alkavat silloin. Toisaalta, minulle on kyllä todella tyypillistä, että aloitan jotain uutta kipeänä; kolmessa viimeisimmässä työpaikassani olen ollut ensimmäisenä päivänä flunssassa.

Toivottavasti piditte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta, itse tykkään todella paljon lukea my day -tyylisiä postauksia muiden blogeista! Nyt suuntana on taas peti ja runsaasti lepoa. Toivottavasti teidän viikonloput menee vähän toiminnallisimmissa merkeissä!

Later, of course, I started feeling worse as I my cold evolved, and the last few days I have been spending in bed or at the doctor's. I haven't had too much appetite for anything as I can't really taste much, and it seems I also forgot to drink enough liquids. On Thursday afternoon, I started vomiting and the doctor said I most likely suffered from dehydration - which actually makes sense, because I felt the same as if I was hangover! Now I have my fingers crossed for feeling better by Monday when my classes start. Although it's quite common for me to start something new while being sick; I started all of my last three jobs by being sick on the first day.

I hope you liked this kind of a post, I enjoy reading my day -posts on other blogs myself! Now I'm gonna rest rest rest. Have a nice weekend everyone!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Asioita joita kaipaan Suomesta

VIHREYS. Vaikka lähtiessäni Suomesta kesä alkoi jo pikkuhiljaa taittumaan syksyyn, on Suomen kesän vihreys silti jotain mitä rakastan. Toki täällä Espanjassakin sitä vihreää löytyy, mutta täällä etelässä Andaluciassa se ei kuitenkaan ole päälimmäinen mielikuva. Maisemat ovat pääosin karua, kuivahkoa vuoristoa, ja vuorten rinteet täyttyvät harmaan vihreistä oliivipuista. Se on omalta osaltaan myös kaunista, mutta vihreä nurmikko tuo minulle mieleen raikkauden, mitä ei aina täällä lämmössä havaitse.

// THE GREENNESS When I left Finland, summer was starting to turn into fall. Nevertheless, the greenness of the Finnish summer is something I definitely miss from Finland. Andalusia, the Southern part of Spain, is quite raw in its nature with all the mountains, dry rivers and grayish olive trees. I find it beautiful, too, but Finland's green forests and grass comes across as fresh, which I often miss in the middle of this heat.

TALVI. Talvi ei ole talvi ilman lunta. Viime talvella vietin täällä kuukauden, ja vaikka kylmä oli, pää ei pysy mukana siinä ajatuksessa, että olisi talvi. Nautin kevättalven kirpakoista pakkaskeleistä, kun aurinko paistaa, lunta on paksusti, ja kävellessä se narskuu kenkien alla. Puhumattakaan joulusta, hyvänen aika!

// WINTER. For me, winter needs to have snow or it's not winter at all. I spent the whole January here last year, and even though it was quite cold, I can't wrap my head around it actually being winter. I love the snow in Finland and especially the sunny winter days in February and March when there's still plenty of snow and it makes a squeaky sound when you walk. And don't even get me started with white Christmas!

KYLMÄ MAITO. Täällä oikeastaan kaikki maito on samanlaista kuin Suomessa iskukuumennettu maito, eli sitä säilytetään avaamattomana lämpimässä. Lisäksi siihen monesti lisätään kaikenlaisia vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita - mikä omasta mielestäni saa sen maistumaan ihan hassulta. Suomessa kylmä kaakao oli basic juttu, täällä se ei tule kuuloonkaan, koska maito ei vain maistu samalla tavalla raikkaalta. Omat maitoni haluan tuoreena ja kylmänä, kiitos!

// COLD AND FRESH MILK. Here, milk is sold in cartons, and the unopened packages are stored in room temperature. It's also highly processed, because they add a variety of vitamins and other nutritious stuff, which just makes it taste funny. For me, milk is supposed to be fresh and kept in the fridge! It's also supposed to taste natural as it already has most of the vitamins you need to get from milk. Back in Finland, I love drinking cold cocoa, but here it's out of the question due to the unnatural taste of the milk. Also, Finnish people drink milk with meals (like wine here), but I doubt anyone would do that with the milk here!

LIIKENNE. Kaipaan Suomen kohteliasta ja verrattain rauhallista liikennekulttuuria, sillä espanjalaiset ovat aika vauhdikkaita kuskeja, ja liikenne on sen mukaista. On nurinkurista, että taajamissa nopeusrajoitukset ovat melko alhaisia, jopa alhaisempia kuin Suomessa (esim 30 km/h), sillä todellisuudessa kukaan ei aja niiden mukaisesti. LIsäksi en pääse sisälle kolmikaistaisten liikenneympyröiden väistämis- ja liittymiskulttuuriin, sillä mielestäni kaikkea kolmea kaistaa ei juurikaan hyödynnetä ja autoilijat vilkuttavat milloin sattuu.

// TRAFFIC. I miss the polite and relatively calm traffic culture in Finland. The Spaniards are generally rather reckless drivers, which makes the traffic scary for me. Usually the speed limit in the center of the city and villages is around 30 km/h, but no one really drives accordingly. I also find the roundabouts with three lanes kinda useless as people don't use all the lanes outside rush hours, and instead people just watch out for everyone or no one, and no one bothers to use the signal at appropriate moments, such as exiting the roundabout.

RUISLEIPÄ. Vaikka toimme mukanamme Suomesta pari pussia ruisleipää, ei niitä tule kaivettua pakkasesta turhan usein. Paikallinen kauppias tuo joka arkipäivä suoraan ovellemme tuoreen leivän, joka sitten aloitetaan lounaalla ja syödään illan mittaan pois. Vaikka leipä on hyvää ja taatusti laadukasta, on se auttamattoman vaaleaa. Se turvottaa, ja Suomeen verrattuna leivänsyöntini on vähentynyt, kun vaalea leipä ei samalla tavalla maistu esimerkiksi välipalaksi.

// DARK RYE BREAD. More specifically, Fazer bread! We brought a couple of bags from Finland, but we're saving them for later. The local baker brings us a fresh bread every day, and we usually start the bread at lunch and finish during the day. Yes, it's fresh and yes, it's good, but it's so white. Eating wheat bread every day makes me feel bloated, and it doesn't really fill me up for a longer time.

SIPSIT JA DIPPI. Täällä ei myydä kermaviiliä! Se tarkoittaa myös sitä, että dippejä ei tehdä samalla tavalla, eikä sipseistä löydy lemppariani sour cream & onion. Muutenkaan en ole vielä löytänyt tarpeeksi hyvän makuisia sipsejä säännöllisesti ostettavaksi.

// CHIPS AND DIP. I can't find a single can of sour cream in this city! And neither have I found any dip sauces like the ones we use in Finland. Dips would be urgently needed as the chips here aren't really that good either, and I haven't yet found anything as good as sour cream & onion. Tragic really.

KOTIKULMAT. En välttämättä vielä kaipaa takaisin Ouluun tai Kalajoelle, mutta kaipaan sitä tunnetta, että tiedän minne mennä. Täällä kadut, tiet ja kaupunginosat sulautuvat toisiinsa, ja kun luulen tietäväni missä ollaan, olenkin väärässä. Toki olen muodostanut lempipaikkoja, mutta niihin pääsemisen suhteen olen täysin muiden tai kartan varassa.

// MY HOODS. I'm not feeling homesick for Oulu, Kalajoki and Finland just yet, but I do miss the feeling of knowing where to go. Here, all the streets and neighborhoods blur into each other, and when I think I have figured out where we are, it turns out I haven't. I have some favorite places here, like restaurants and bars, but I'm still completely dependent on other people on getting to these locations.

ITSENÄISYYS. Suomessa en ollut tilivelvollinen oikeastaan kenellekään, vaan sain mennä ja tulla niin kuin halusin. Pääsin paikasta toiseen helposti bussilla tai pyörällä, kaverien näkeminen oli vain tekstiviestin päässä, lähikauppa oli auki myöhäiseen sunnuntai-iltaan, ja pystyin asioimaan missä vain itsenäisesti. Täällä olen monessa asiassa riippuvainen muista: en saa ajaa autoa ja aina A:n kanssa joudumme kysymään luvan auton käyttöön, bussi kulkee Nívarista tunnin välein ja matka myös kestää tunnin, en voi piipahtaa lähikaupassa koska emme myyjän kanssa ymmärrä toisiamme, lähes kaikki käyttäjörjestelmät ja nettisivut yliopistossa ovat espanjaksi. Vaikka olen kiitollinen saadessani asua täällä käytännössä ilmaiseksi ja olla yhdessä A:n kanssa, välillä turhaudun omaan avuttomuuteeni.

// INDEPENDENCE. Back in Finland, I wasn't really obligated to inform anyone about my comings and goings. When I wanted to go somewhere, anywhere really, I could just take my bike or the bus; the nearest market was open late even on Sundays; and I could take care of things independently. Here, although I'm grateful for the way things are and appreciate the things we have, I feel very dependent on other people: anywhere I go, I need a ride; my schedule has to be adjusted with everyone else's; the bus from Nívar to center goes every hour and takes around one hour too; I can't exactly pop in the local market because I'm scared that the shop lady asks something and we don't understand each other; and I have had difficulties getting my studies started as most platforms and offices are only in Spanish. In many ways, I feel helpless and frustrated for not being able to do things alone.

PÄIVÄRYTMI. Elämä Espanjassa on hyvin iltapainotteista, minkä koen välillä haastavaksi. Suomeen verrattuna lounas on myöhään (kolmelta), ja esimerkiksi ystävien tapaaminen ja muut menot ajoittuvat aina iltaan. Elokuvateatterien suosituimmat näytökset ovat kello 22, ja myös televisiossa prime time on 22-23. Baareihin lähdetään vasta puolen yön jälkeen ja siellä viihdytään aamuun asti, ja arkenakin nukkumaan mennään myöhään vaikka aamulla olisi aikainen herätys. En aina koe tätä päivärytmiä omakseni, sillä en usein jaksaisi valvoa niin myöhään kuin mitä menot vaativat. Ruokailuaikoihin alan jo tottua, mutta sisäinen suomityttöni haluaisi silti nukkumaan viimeistään yhdeltätoista...

// THE DAY RHYTHM. Life in Spain is very evening-centered, which I often find challenging. I'm getting used to the eating schedule, even though my inner Finn would be ready to have lunch at 12 and dinner at 7. The prime time for tv and movies is after 10 pm, and people go out after midnight, around 1 am, and stay partying until early morning (A's friends told us how one time they got home at 9 am!). For me, I would love to be in bed with Netflix by 11 pm, and I'm still trying to get used to the new rhythm of everyday life.

SAUNA. Tarvitseeko tätä edes selittää? Ei ulkona oleva lämpö vain ole sama asia kuin saunan rentouttava kuumuus.

// SAUNA. I'm not even gonna start explaining this haha. I just really miss the relaxing and cleansing heat of sauna!

LÄHEISET. Toinen itsestäänselvyys. Koitan ahkerasti laittaa viestiä kotijoukoille, mutta on vaikea selittää omasta arjesta, kun se on nimenomaan sitä. Vaikka on ihana viettää aikaa A:n kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin, kaipaan omia tyttökavereitani, viini-iltoja ja vatsat kipeäksi nauramista. Erityisesti ystävien ikävöinti on aiheuttanut pienen kapinareaktion niin, ettei edes tee koittaa saada uusia kavereita... Kun kotona odottaa niin hyvä porukka, why bother?

// MY LOVED ONES. Another thing that doesn't really need any explanation. I try my best to inform my family about my everyday life, but it's quite hard when things are exactly that, everyday. Even though I love spending time with A and it's exciting to live in a new country, I miss my girls, drinking wine and laughing until our bellies hurt. Especially missing my friends has created a sort of rebel attitude towards the whole thing of making new friends; I have wonderful friends back in Finland, so why would I need new ones?

Postauksen kuvat on kotikotoani Kalajoelta (itse asiassa jopa kaksi vuotta sitten). Suomi on hieno maa, ja suomalaiseen kulttuuriin tottuneena ja siinä kasvaneena on täällä monia asioita, jotka eivät vielä tunnu omalta. Toisessa maassa asuminen on myös valtava rikkaus ja antaa paljon näkökulmaa. Samankaltaisia postauksia on tulossa siis liittyen myös Espanjaan ja espanjalaiseen kulttuuriin, stay tuned!

// The pictures of this post were taken in Kalajoki, my original hometown (it's been two years already since these pictures!). Finland is a great country, being grown in the Finnish culture and lifestyle sometimes makes it difficult to adjust to new way of doing things. In the end, I still think that living in another country and culture is a huge privilege and gives a lot of perspective. And to not sound too negative, I will also write similar posts about things I appreciate in Spain. Stay tuned!

xx Meeri

Tykkää-merkinnät

Kommentit