Ihanaista

Ihanaista on pohdintoja nuoren naisen elämästä, onnellisuudesta ja parempien valintojen tavoittelusta niin kemikaalien vähentämiseksi kuin ruokalautasen sisällössäkin - tyylihömppää unohtamatta!

Yhteistyöasioissa voit ottaa minuun yhteyttä osoitteeseen maria.ihanaista@gmail.com

blogi

Entä jos kukaan ei tuu?

20.3.2019 18.46 ElämäPohdinnatTyö

Lapsuudessa pelon aiheet olivat aika erilaisia kuin nyt aikuisena. Yksi jotenkin tosi selkeästi mieleen jäänyt on aina esimerkiksi ennen synttäreitä mieleen noussut "entä jos kukaan ei tulekaan". Niin ei onneksi silloin koskaan käynyt, mutta olen huomannut, että nykyisin mulle nousee tuo sama pelko töissä. Järjestän nimittäin työssäni paljon tapahtumia.

Nykyisin tämän pelon taustalla on hiukan lapsuutta painavammat syyt, koska järjestämiini tapahtumiin ei ensinnäkään kutsuta pelkkiä kavereita. Toisaalta tietysti liiketoiminnan kannalta olisi aika tappiollista järjestää juttuja, joihin kukaan ei tule, mutta sekään ei sinänsä ole se tärkein pointti. Hassuinta on, että miksi kerrasta toiseen sama asia pelottaa, vaikka tietääkin, että on enemmän kuin todennäköistä, että paikalle tosiaan on tulossa ihmisiä.

Olin vähän aikaa sitten kuuntelemassa, kun Turun kaupunginteatterin johtaja kertoi uransa alussa järjestämästään teatteriesityksestä, jota kukaan ei tullut katsomaan. Tämä tapahtuma oli saanut hänet ymmärtämään, että asioiden eteen täytyy tehdä töitä. Siispä ehkä tästä pelosta on hyötyäkin, koska sen ansiosta asiat tulee ainakin tehtyä niin hyvin kuin pystyy. Lopputulosta ei voi ikinä varmaksi ennustaa, mutta jos on tehnyt parhaansa sen on riitettävä.

Viime viikonloppuna oli suuri huutokauppatapahtuma, joka on omalla kohdallani ollut alkuvuoden suurin rutistus. Aamulla olin jälleen kerran aivan varma, että tällä kertaa se nyt sitten tapahtuu - kukaan ei tule. No, onneksi pelko osoittautui tälläkin kertaa vääräksi ja talo oli täynnä porukkaa. Mietinpä vain, kuinkakohan monta erilaista tapahtumaa täytyy järjestää ennen kuin tätä ei tule pelättyä joka ikinen kerta. Vai onkohan vaikkapa Slushin tai Ruisrockin järjestäjillä tämä sama fiilis ennen lipunmyynnin avaamista? Onneksi sentään kavereille juhlia järjestäessä tämä pelko on jäänyt taakse!

Menestys ei ole mitään, jos sitä ei voi jakaa jonkun kanssa

28.2.2019 19.03 PohdinnatHyvinvointiTyö

Olen miettinyt ihmisiä, jotka tavoittelevat erilaisia asemia ja rahaa ihan hullun lailla. Jopa siinä määrin, että ei ole aikaa millekään muulle ja samassa rytäkässä häviävät niin parisuhteet kuin kaveritkin. Mutta mitäs sitten, kun olet siellä huipulla ja ympärillä ei olekaan enää ketään? Onko menestys merkityksellistä, jollei ole jatakuta, jonka kanssa asiaa juhlistaa?

Ehkä tämä asia on korostunut omassa elämässäni, koska olen opiskellut kauppakorkeassa, joka on täynnä hyvinkin urakeskeistä porukkaa. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa - tahdonhan itsekin menestyä töissäni. En kuitenkaan sen kustannuksella, että jäljelle ei jää mitään muuta. Mun mielestä yksi suurimpia menestystekijöitä on tasapainoinen ja onnellinen elämä, jossa on ympärillä tärkeitä ihmisiä.

Menestys on toki meille kaikille eri asioita, mutta tuntuu, että aika yleinen menestyksen mittari on juuri se raha. Tänä somen aikakautena myös seuraajat ja tykkäysmäärät ovat nousseet menestystä määrittävien tekijöiden joukkoon. Jopa siinä määrin, että niitä hankitaan vilpillisilläkin keinoilla. Siinä nousee kuitenkin vastaan sama ongelma. Onko sekään sitten sitä todellista menestystä, jos olet yksin sun tuhannen feikkitykkääjän kanssa?

Tämä on siinä mielessä tosi kaksihaarainen juttu, koska samaan aikaan arvostan päämäärätietoisia ihmisiä ja ihailen omistautumista menestyksen eteen, mutta toisaalta se ei saisi määrittää koko elämää. Kaiken lisäksi siellä huipulla voi olla vaikeampi enää tunnistaa niitä ihmisiä, jotka ovat kanssasi itsesi takia. Ne ihmiset nimittäin ovat olleet ympärillä ennen sitä rahaa tai muuta menestystä, mutta jos heidät on siinä kohtaa heittänyt syrjään, voi niitä aitoja ihmissuhteita olla enää hankalampi saada takaisin.

Itse siis pyrin kohti menestystä, mutta samalla pitäen kiinni siitä, että aikaa on myös muulle. Sitten voin juhlia kaikkia elämän suuria ja pieniä iloja niiden upeiden ihmisten kanssa, joita olen onneksi elämääni löytänyt!

10% kuukausituloista vaatteisiin?

19.2.2019 15.46 AsutPohdinnat

Luin tässä muutama päivä sitten postauksen, jossa kirjoittaja kehotti kuluttamaan 10% tuloistaan vaatteisiin. Juttu oli tosin suunnattu myyntityössä oleville perusteenaan, että myyjälle siisti ulkonäkö on tärkeää. Tähän mennessä olen sinänsä vielä samaa mieltä. Pukeutumiseen on monessakin työssä järkevä panostaa, koska siisti ulkoasu todellakin antaa sinusta paremman kuvan. Ja kaikkihan me käytännössä myymme jotakin, jollei välttämättä tuotetta niin ainakin omaa osaamistamme. Jos et siis omista kunnollisia työvaatteita, hanki ne.

Mutta sitten tulee se mutta. Kun vaatekaapin sisältö on kunnossa, on jossain kohtaa aika pysäyttää kulutus! Tarpeeseen hankkiminen on ihan eri asia kuin se, että kaapista täytyisi löytyä kymmenen pukua. Parilla hyvällä pärjää jo pitkälle! Jos vaatekaapin ollessa kunnossa, käyttää vaan edelleen koko ajan sen 10% kuukausittain, omistaa pian niin paljon vaatteita, ettei niitä ehdi millään käyttää. Ja sitäkin tärkeämpänä puolena, siitä on kestävyys kaukana.

Itse olen sitä mieltä, että tyylikkyys ei tarvitse mitään järjetöntä kulutusta. Työpukeutumiseen ei loppujen lopuksi tarvita muuta kuin kymmenkunta yhteensopivaa vaatekappaletta (tai miesten tapauksessa vaikka sitten muutama kauluspaita, puku, bleiseri ja parit farkut) ja voi joka päivä käydä töissä siistinä ja tyylikkäänä. Kun vielä ostaa vaatekappaleensa laadukkaina ja pitää niistä hyvää huolta, ei todellakaan tarvitse joka kuukausi ostaa yhtään mitään uutta!

Mun työvaatteista monet on ollut käytössä jo useamman vuoden. Työkaverit tietysti näkee niitä samoja vaatteita useammin, mutta asiakkaathan eivät minua mitenkään päivittäin näe, joten he eivät tietäisi, vaikka minulla olisi samat vaatteet päälläni joka päivä. Siksi tuntuu absurdilta ajatukselta, että niitä vaatteita pitäisi hamstrata joka kuukausi hulluna lisää. Tämä on sama syy, jonka takia en koe voivani seistä blogissakaan tittelin "muotibloggaaja" takana, vaan mun asut edustaa ennemminkin pitkäaikaisempaa tyyliä.

Laskeskelin hiukan, että omalla kohdallani vaatteisiin kului viime vuonna vuosituloista ehkäpä n. 2%. Silti olen saanut vuoden aikana hankittua laadukkaita vaatteita ja aivan riittävästi! Todellisuudessa olisin pärjännyt vähemmälläkin, mutta kyllä itsekin tykkään aina joskus saada vaatekaappiin jotakin uutta. Toki täytyy huomioida, että samaan määrään vaatteita saa merkistä riippuen kulutettua hyvin erikokoisia summia rahaa, mutta jos se raha kuluu siihen, että vaatteita on tärkeää olla todella suuri määrä, tuntuu se minusta järjettömyydeltä.

Kiinnostus pukeutumiseen ja järkevä kulutus voivat kuitenkin mielestäni kulkea käsi kädessä, kunhan ostaa tarpeellista. Kertakäyttömuodin aika on todellakin ohi, eikä sillä ole loppujen lopuksi tyylikkyyden ja siisteyden kanssa juurikaan tekemistä, kuinka monta niitä eri vaatekappaleita kaapista löytyy!

Tunnustan, provosoiduin tuosta alkuperäisen kirjoittajan mielipiteestä, joka varmasti oli osittain hänen tarkoituksensakin. Mielestäni noin typeriä juttuja ei kuitenkaan kannata enää näin vuonna 2019 laukoa. Ilmastohuoli on todellinen, sitä ei voi kieltää. Onneksi kaikkea kulutusta ei tarvitse kenenkään silti lopettaa ja vaatteistakin saa tykätä, mutta järki kannattaa pitää päässä! Voin tunnustaa, että välillä itsekin tekis mieli hankkia epäkäytännöllisiä yhden käyttökerran vaatteita. Tavallaan harmillistakin, että kun viimeinkin työssäkäyvänä olisi varaa hankkia vaatteita vaikka joka kuukausi, on samalla ymmärtänyt, miksei niin kannata tehdä.

Mitä mielipiteitä siellä päässä löytyy näihin aiheisiin?