Torstain höpinöitä

Minulla ei nyt ole kunnollista postausta valmisteltuna, sillä tämä viikko on mennyt niin hurjan nopeaa, että unohdin kokonaan torstain. Vasta keskiviikkoiltana tajusin, että ei hitsit, blogiin pitää kirjoittaa huomiseksi! Eihän se mikään pakko pakko ole, mutta kun vasta lupasin itselleni rytmin, miten tänne kirjoittaa, niin en heti haluaisi sen menevän penkin alle. Joten tänään on luvassa vain torstain höpinöitä, muunmuassa ystävänpäivästä. Puhutaan kuitenkin näin aluksi eilisestä päivästäni. Koska olen niin huiman nopeaan tahtiin tehnyt koulutehtäviäni, koulupäivistäni tulee kevennetymmät, eli siis minulla ei ole laisinkaan torstaina koulua, sen ajan käytän kotona lukemassa kirjaani, josta teen kouluun referaatin. Sekä myös saan tehdä muille oppilaille eräänlaisen sanelun Kemistä. Joten siitä tulee kyllä mielenkiintoista. Ja tavallaan hyvä, ettei minun joka päivä tarvitse olla koulussa, sillä opettajan ja minunkin mielestä teen koulutehtävät todella nopeaan tahtiin, joillakin voisi yhdessä kirjoitustehtävässä kestää sen koko koulupäivän ajan, mutta itselläni siinä menee vain hetki. Opettajan mielestä se on yksi minun lahjakkuuksistani, jota voisin kuulemma hyödyntää enemmänkin. Tänään minulle tehtiin HOPS, henkilökohtainen opetussuunnitelma, töideni perusteella minun ammattini voisi olla jonkinlainen journalisti. Ei se ole koksaan korvissani kuulostanut pahalta asialta, olenhan harkinnut myös mediapuolen alaa, sillä kirjoittaminen on minulle ihanaa ja rentouttavaa. Joten saatamme ehkä järjestää työharjoittelun myös johonkin lehteen. Se kuulostaa oikeasti todella mielenkiintoiselta asialta. 

Mutta nyt, palataanpa pari päivää taaksepäin. En muista edes päivää, mutta olimme Villen ja Karan kanssa pitkällä lenkillä. Matkasimme Kivikolle, kävimme jopa mutkan Jungolla päin ja siten takaisin kotia. Oli ihanan virkistävää käydä lenkillä, vaikka jalat eivät siihen ole vielä tottuneet. 


Kuvat vähän sinertävät, lähdimme niin myöhään, että alkoi jo hämärtämään. 

Mutta ystävänpäivä! Me Villen kanssa ensin kävimme kävelyllä Kara totta kai mukanamme, sitten veimme Karan hetkeksi Villen isälle hoitoon ja kävimme kahdestaan syömässä Captainissa. Kun pääsimme kotia Karan kanssa, lähdimme melkein samantien kaupunkiin. Tilasin jo viime vuonna rakkauslukon, jonka tiistaina kävimme kiinnittämässä sataman ketjuun. Siellä se on, eikä sitä irti saa. 


Ajattelin, että lahjoja ei tarvita, kun tämän saimme yhdessä käydä laittamassa. Mutta kyllä minä vielä tein purnukan, jossa oli paljon erivärisiä lappuja rullattuna ja sydämiä, jonka sisällä oli tekstiä. Kerroin jokaiseen lappuun, miksi rakastan Villeä.


Enpä nyt tähän paljon tekstiä saa aikaan, olisin valmistautunut paljon paremmin, jos ei olisi ollut näin kiireistä. Mutta laitan vielä kaksi kuvaa itsestäni, kun oli hyvä hius- ja meikkipäivä. Niitä on harvassa. Ja niitä on tietenkin silloin, kun aikoo vaan löhöillä kotona tekemättä mitään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit