Moikka ja ihanaa viikonloppua!

Mulla on kuluneella viikolla fiilikset poukkoilleet aika laidasta laitaan, ja tuntuu, että väsymys ja pimeys ovat olleet päivittäin hallitsevia elementtejä. Viikko on ollut superkiireinen tulevasta viikosta puhumattakaan, ja sen kruunasi perjantaina alkanut flunssa, joten viikonloppu on kulunut pitkälti koteillessa. Arjen kiireiden keskellä on kuitenkin tärkeää kuunnella itseään ja omaa jaksamistaan, joka on viime aikoina tuntunut olevan kortilla. Pimeää aikaa on kuitenkin mukava paeta syksyisen Pariisin tunnelmiin ennen varsinaista joulunodotusta. Pariisin huippuhetkistä onkin jo muodostunut postaussarja, jonka muutkin osat satumainen Sacré-Coeur, elämäni upein lounas Brasserie Printempsissä, Pariisi-kliseitä Eiffelin juurella ja life update syksyisestä Pariisista kannattaa ehdottomasti myös käydä lukemassa. Luvassa on ihanan inspiroivia Pariisi-hetkiä ❤

Tänään kuitenkin tutustutaan Pariisin herkullisimpaan katuun, Rue Mouffetardiin Pariisin 5. Arrondissementissä. Kyseessä on katu täynnä pikkupuoteja sisältäen herkkuja aina hedelmistä merenelävien kautta leivonnaisiin. Hotellimme sijaitsi aivan tämän herkkukadun vieressä, joten yhden illan käytimme kadun päästä päähän kouluamiseen. Isoäidilleni tämä paikka onkin jo enemmän kuin tuttu, ja itsekin olin käynyt täällä kerran aiemmin. Koska kuvat kertovat sanoja paremmin kadun tunnelmasta, jätän suurimmat tulkinnat niiden varaan.

Tällaisia pariisilaistunnelmia oli tarjolla aivan hotellimme nurkilla. Tälle kadulle kannattaa ehdottomasti piipahtaa, mikäli pyörii Pariisinmatkoillaan edes samalla puolella kaupunkia!

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Nauttikaa marraskuisesta pakkaspäivästä, minä vietän sen lepäillen vielä ennen ensi viikon haasteita!

Törmäsin bullet journaliin ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten, kun siskoni aloitti bujoilun. Tällöin bullet journal oli minulle aivan uusi kalenteri-päiväkirjakombinaatio, jonka maailmaan en oikeastaan kovin kiihkeästi halunnut tutustuakaan. Kuitenkin loppukesästä kuin puolivahingossa ostin itselleni bullet journalin, ja siitä on muutamassa kuukaudessa muodostunut vanha, mutta toisaalta niin uusi intohimo: piirtäminen. Todellisuudessa kyseessä oli aivan täysi heräteostos, nimittäin olin kirjakaupassa aivan muilla asioilla shoppailemassa, ja silmiini osui ihastuttava glitterkantinen muistikirja, joka sattuikin olemaan bullet journal. Pakkomyöntää, että kyseessä on todella hyvä heräteostos, varmasti yksi elämäni parhaista.

Näin vapaasti ja omin sanoin kerrottuna bullet journal eli bujo on kalenteri, joka piirretään itse. Tarkoituksena on luoda juuri omiin tarpeisiin modifioitu kalenterin ja päiväkirjan yhdistelmä, joka yleensä toteutetaan pistesivuiseen vihkoon. Ai miksikö? – Siihen on vain todella miellyttävä piirtää, koska pisteistä saa apua suorien linjojen hahmottamiseen, mutta kuvaa eivät sotke vahvat ruudut. Bujo on siis loistava yhdistelmä käytännöllisyyttä ja oman luovuuden antia.

Ymmärrykseni mukaan alun perin bujoa tehtiin aina viikko tai jopa lyhyempikin ajanjakso kerrallaan valmiiksi, ja tehtävät ja muut merkinnät tehtiin kalenteriin sitä myötä, kun sivut olivat piirretty valmiiksi. Mukana siis kuljetettiin erilaisia listoja, joista bullet journal on saanut nimensäkin. Bujo on siis kalenteri, joka vastaa täysin omistajansa tarpeita.

Bujon aloittamiseen ei tarvitse oikeastaan muuta, kuin mieleisensä vihkon ja mieltymyksensä mukaisia kyniä. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä, millaisia sivuja oikein tarvitsee: riittävätkö pelkät kalenterisivut, vai haluaako bujossa esimerkiksi seurata joitakin tapoja, unta, ruokailua, you name it. Itse tosin aloitin kokeilemalla vähän kaikenlaisia sivuja, ja muutaman kuukauden bujoilun jälkeen alan löytämään, millaisia juttuja oikein tarvitsen, ja mitkä sivut jäävät kerta toisensa jälkeen vain tyhjiksi. Samalla tietenkin huomaan, millaisille uusille jutuille bujossani voisi olla tarvetta, joten omanlaisensa bujon kehittäminen onkin pieni ikuisuusprojekti.

Tykkään selailla Facebookin Bullet journal Suomi -ryhmää, jossa aika-ajoin eteen tulee kysymys, että miten bujoa kuuluu oikein tehdä. Vastaushan tähän on tosi simppeli, nimittäin mitään oikeaa vastausta ei ole. Bujossa tärkeintä on, että se palvelee tekijäänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Itse tykkään runsaista koristeista, värikkäistä tusseista, upeista teipeistä ja loppuun asti mietityistä kuukausiteemoista. Tämä ei tietenkään ole mikään ainoa oikea tapa toteuttaa bujoa, vaan sen voi tehdä juuri omalla tavallaan, niin minimalistisesti tai koristeellisesti kuin vain haluaa.

Tässä teille pieni tietopaketti uudesta harrastuksestani bullet journalista. Olen ollut tästä ihan superinnoissani siitä lähtien, kun aloitin ensimmäisen sivun uudessa kalenterissani. Ajattelin näyttää teille myös tarkemmin, millaisia juttuja olen tehnyt omaan bujooni, mikäli se kiinnostaa teitä – Ja toivottavasti kiinnostaa, sillä mä olen ainakin innoissani! Voisin kertoa hieman tarkemmin muun muassa tarvikevalikoimastani ja omista bujosivuistani.

Mikä tärkeintä: Päivitän monta kertaa viikossa kuvia bujostani @emmavilhelmiinabujo käyttäjätilille Instassa! Ottakaa seurantaan, mikäli piirustukset ja kalenteri-ideat kiinnostavat!

Moikka ja mukavaa maanantai-iltaa!

Yksi viikon suosikkihetkistä on ollut palaaminen syyskuisiin Pariisin kuviin. Tällä viikolla kurkistetaan Pariisin reissumme viimeiseen päivään, jolloin päivän pääaktiviteetti oli vierailu Sacré-Coeur:illa. En ollut aiemmin nähnyt kyseistä rakennusta, ja isoäitini mielestä tämä paikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen - Eikä hän erehtynyt tälläkään kertaa. Niille, joille tämä yksi Pariisin suosituimmista nähtävyyksistä ei ole vielä tuttu, voin tiivistää hieman: Kyseessä on basilika Pariisin korkeimmalla kukkulalla, joten satumainen Sacré-Coeur näkyy hyvin kauaskin, puhumattakaan näköalasta, joka avautuu rakennuksen juurelta Pariisin kaupungin ylle. Sacré-Coeur sijaitsee Pariisin Montmartren kaupunginosassa, joka tunnetaan historiassa erityisesti taiteilijoiden asuinpaikkana, enkä ihmettele ollenkaan. Inspiroivampaa paikkaa saa hetken etsiä. Varoitan - edessä on aikamoinen kuvapommi!

KUOHARILASILLISILLA MONTMARTREN HUIPULLA

"Inspiroivampaa paikkaa saa hetken etsiä"

Näkymä basilikan juurelta on suorastaan ihastuttava ja sopi loistavasti aurinkoiseen ja lämpimään syyskuun iltapäivään. Päätimme pistäytyä välipalalla ja kuohuviinilasillisilla Sacré-Coeur:in juurella. Vaikka ravintola itsessään ei ollut mitään henkeäsalpaavaa, ravintolan edessä kadulla oli ihania pöytiä, joissa nautiskella ruoista ja juomista upean maiseman äärellä.

TUNNELMIA HUIPULTA

"Pääsimme todistaamaan kahta ohikiitävää vastavihittyä paria!"

Sacré-Coeur:in juurelle ja sisälle ei tarvitse suinkaan kiivetä jyrkkiä portaita, vaan huipulle vievät hissit, joihin pääsee samalla hinnalla kuin Pariisin joukkoliikenteeseen. Me olimme hommanneet viikoksi kausikortit, joilla pääsi kulkemaan niin maanpäällisillä kuin -alaisillakin kulkupeleillä rajattomasti, joten meille matka huipulle ei kustantanut mitään lisää. Huipulle kiipeämisessä olisikin voinut vierähtää tovi, mutta hissi vei perille yhdessä minuutissa. Basilikaan pääsee ilmaiseksi sisälle, mutta päätimme keskittyä ennemmin upeisiin maisemiin. Sacré-Coeur taitaa olla suosittu paikka ajella häiden jälkeen, sillä pääsimme todistaamaan kahta ohikiitävää vastavihittyä paria!

PARIISI - VALKOINEN KAUPUNKI

Basilikan juurelta todellakin avautui näkymä, jota en ollut uskoa! Vaikka alhaalta katutasosta Sacré-Coeur ei näytä olevan kovinkaan korkealla, totuus paljastuu pian ylös päästessä. Olihan kukkulalle oikeastaan aika kova kipuaminen, mutta sitä ei tullut kunnolla huomanneeksi. Sacré-Coeur:issa hieno puoli on se, että sieltä pääsee ihastelemaan kaupungin maisemia todella edullisesti verrattuna vastaaviin näkymiin.

KÄVELYLLÄ MONTMARTRELLA

Montmartre on kaupunginosanakin aivan ihana. Saavuimme paikalle bussilla 5. Arrondissementistä, ja matkassa kesti aika kauan, mutta matkalla pääsi näkemään paljon Pariisin katuja muualtakin kuin hotellin lähettyviltä. Bussista jäätyämme meillä oli vielä kohtuullisen paljon kävelyä (ylämäkeen tietenkin, haha!), mutta samalla saimmekin siis kävelyn ihanassa Montmartren kaupunginosassa.

Tältä näytti viimeinen päiväni syyskuisessa Pariisissa! Oletteko käyneet Sacré-Coeur:illa? Haluaisitteko päästä käymään? Ennen kaikkea: Oletteko tykänneet postaussarjasta, joka kertoo Pariisin nähtävyyksistä, joilla olen vieraillut? Vielä olisi lisää tulossa!

Energistä viikkoa kaikille!