Moikka!

Huhhuh mikä viikko! Aikamoista juoksua edestakaisin, mutta energisen luonteeni ansiosta tämä sopii mulle paremmin kuin hyvin. Eilen vietettiin Koskarin Seppälän vappujuhlaa, jossa minä ja Jenna oltiin paikalla. Paikan päällä oli arvontaa, aleshoppailua ja pientä naposteltavaa. Tapahtuma oli todella onnistunut, sillä se keräsi noin 300 asiakasta enemmän normaalipäivään verrattuna. Kiitos teille. jotka tulitte paikalle!

Käytiin Jennan kanssa myös asukuvailemassa, ja vappuasukseni päätyi mustaa, kultaa ja maastonvihreää. Viihdyin asussani aivan superhyvin, ja uudelle vihreälle poololle tulee varmasti paljon käyttöä. Koru ja laukkukin ovat mukavaa piristystä keväisempään vaatekaappiini, koska pienet ja sirot korut, joissa kuitenkin on jokin juju, ovat mieleeni. Musta pikkulaukku on puuttunut taas laukkukokoelmistani kokonaan, joten olikin aika hankkia kaappiini sellainen peruspilari.

jacket Gina Tricotpolo shirt *gift Seppälä Koskikeskusskirt Gina Tricot (2nd hand)ankle boots Skopunktenbag *gift Seppälä Koskikeskusnecklace *gift Seppälä Koskikeskuswristlet Glitterearrings Primark

pics by Jenna Salminen

Postausaikatauluun tuli juuri pienoinen muutos, sillä elämääni ei mahdu tällä hetkellä muuta kuin jääkiekko. Meidän Tappara on Suomen mestari 2016!

Tapparan kausikortti on ollut hallussani nyt 4 ja puoli vuotta. Sinä aikana on tullut nähtyä reilusti yli 100 ottelua ja neljä playoffs-kevättä finaaliin asti. Ajatus mestaruudesta on tuntunut saavuttamattomalta, koska viime vuodet ovat päättyneet kirpaisevaan tappioon finaalisarjassa. Niin kävi myös viime vuonna, jolloin kirjoitin aiheesta myös blogissa:

"Pitkä odotus ja taistelu on vihdoin ohi, ja joukkue poistui Raksilan jäähallista hopeamitalit kaulassa. Tai paremminkin taskussa. 

Kahta peliä lukuun ottamatta jokainen kotipeli ja playoffs-kotipeli on kahlattu tällä kaudella läpi. Olen nähnyt niin onnistumisen hetkiä ja riemun kiljahduksia, kuin niitä pitkiä tappioputkiakin. Olen ollut paikalla joukkueen noustessa runkosarjan kärkijoukkueisiin ja tuulettanut niin Olli Palolan kuin Pekka Jormakankin huikeita maaleja, sekä tietenkin koko joukkueen upeita suorituksia. Olen nähnyt, kun Metsola on torjunut itsensä liigan nollapelitilaston kärkeen. Siltä mieheltä olen nähnyt upeimpia pelastuksia ikinä ja mahtavaa periksiantamattomuutta. Ja itsevarmuutta. 


Olen ollut paikalla myös huonoina aikoina. Kun joukkue on rämpinyt tappioputkessa marraskuun pimeinä iltoina, olen ollut silloinkin paikalla. Minulle tämä joukkue ei ole vain joukkue ja laji ainoastaan jääkiekko, vaan haluan olla näiden jätkien ja tämän seuran tukena kaikkina hetkinä. Enkä missään vaiheessa ole luopunut toivosta. Välillä olo on epätoivoinen, mutta luotto joukkueeseen ja meidän omaan tekemiseen on säilynyt aina. Tapparassa pelasi tällä kaudella paljon upeita tsemppareita ja sankareita, jotka onnistuivat nostamaan joukkueen suosta jälleen voittojen tielle. Se jos mikä on urheilun henkeä!
Mitä tähän kauteen tulee, se on ollut upea kasvutarina. Häviöllä ollaan oltu sarjassa 3-1, mutta sieltä on noustu. Ja voitettu. Se jos mikä on taistelua! Viimeisellä kerralla se ei tosin riittänyt voittoon asti, mutta tällaisen taistelun jälkeen en nähnyt Raksilasta poistuvan yhtäkään häviäjää, vaan pelkästään voittajia. Joukkue oli tehnyt kaikkensa ja mestaruus jäi niin pienestä kiinni, niinkuin jokaisen pelin voittokin. Yksi maali, se erotti voittajat häviäjistä. Eniten suretti joukkueen puolesta, mullehan tämä on vain huvia, en mä siellä jäällä ole illasta toiseen painanut. Harmitti nähdä, miten mies toisensa jälkeen ottaa hopeamitalit kaulasta heti niiden pujotuksen jälkeen, sillä hopea ei ollut todellakaan häpeä. Kaikkea muuta kuin häpeä. Pettymys oli suuri, mutta jostain kumpusi kuitenkin ylpeys joukkueesta. Upeaa peliä ja ennen kaikkea TAISTELUA! Häviäjiä ovat vain luovuttajat."
Tunteeni nousevat välittömästi pintaan, kun muistelen viime kauden finaalia. Olen uskonut meidän porukkaan koko ajan, vaikka se on välillä ollutkin koetuksella. Minusta on tullut varovainen ja hillitty: en uskalla innostua liikaa, ennen kuin kirkkaain mitali on kaulassa. Viime vuodet ovat opettaneet, että kaikki on mahdollista - ja tämä vuosi, että kaikki on mahdollista myös meille. Olen aina uskonut, että kova työ palkitaan ennemmin tai myöhemmin. Tapparassa ei olla missään vaiheessa luovutettu, ja se jos mikä on menestyksen salaisuus. 
Kaikki tämä pätee muuhunkin elämään: koskaan ei saa lakata uskomasta omaan tekemiseen, ja pitää luottaa siihen, että kova uurastus palkitaan lopulta. Joskus se vie vain hieman kauemmin. Tapparalla se vei 13 vuotta ja lopulta neljä peräkkäistä finaalisarjaa. Olo on vieläkin hieman epätodellinen.

Snapchatissani (@emma.lehtovaara) on vielä iltaan asti fiiliksiä meidän kisastudiosta ja voitontansseista! 

Hyvää tiistaita!

Tänään ei olla aivan yhtä keväisissä merkeissä kuin viime lauantaina, kun suuntasin Indiedaysin inspiration day:hin. Taitoimme Inkan kanssa matkan Helsinkiin bussilla, joten päälle täytyi valita mukava matkustusasu, joka taipuu hyvin myös tyylikkääksi tapahtuma-asuksi. Siinä, missä muut valitsevat kokomustan, valitsen itse kokovalkoisen. Valkoinen sopii mielestäni itselleni paljon paremmin, ja täytyihän uutta jumpsuitia päästä jo ulkoiluttamaan. Lisäsin kokovalkoiseeni vielä sinisen ihanan pörröisen takin lämmittämään.

Mitä pidätte asusta?

jumpsuit Hm (2nd hand)jacket Gina Tricotsneakers Nike Air Force 1 (2nd hand)bag 2nd handsunnies Gina Tricotnecklace and earrings Ur Pennwristlet Gina Tricot

pics by Inka Monola