Kaupallisessa yhteistyössä: Poster Store

Sisältää valtavan alennuskoodin postauksen lopussa!

Talven tullen tulee vietettyä aina vain enemmän aikaa kotona. Ulos pimeään ei huvita lähteä, ja työ- tai koulupäivän jälkeen mielessä on vain sohvannurkkaan käpertyminen. Olenkin vähitellen muokannut kotiamme vuosien varrella itselleni mieluisammaksi, ja sisustusinto on vain kasvanut talvea kohti. Vaikka asunkin opiskelijakämpässä, olen saanut siitäkin muokattua itseni näköisen ja viihtyisän, jossa vietän mieluusti tulevatkin opiskeluvuodet. Tyylikkäät taulut ovat edullinen ja helppo keino saada esimerkiksi vuokra-asunnosta omannäköisempi ja viihtyisämpi

Viime keväänä sisustin kämppäni kevätkuntoon yhteistyössä Poster Storen kanssa, ja nyt talven tullen on hyvä aika päivittää julisteita hieman talvisempiin versioihin. Poster Storen julistevalikoimista löytyy julisteita jokaiseen makuun. Omia suosikkejani olivat talviset keittiötaulut, joilla päivitin aiemmat keittiötauluni. Uusien julisteiden vaihtaminen keväällä Poster Storelta hankittuihin kehyksiin kävi alle viidessä minuutissa. Jätin itse asiassa vanhat kuvat uusien kuvien taakse taulun sisälle, joten ne pysyvät siellä hyvin tallessa eivätkä rypisty, ja ovat kaiken lisäksi vaihdettavissa takaisin koska tahansa! Ensi kerralla, kun kaipaan vaihtelua tauluihin, voin yhdistellä näistä vaikkapa kokonaan uusia komboja.

Omalta seinältäni löytyvät mustissa puukehyksissä Blueberry Pie -juliste, Freshly Brewed Espresso -juliste sekä herkullinen Brownies -juliste. Samaan tyyliin sopivia julisteita oli myös muilla tunnelmallisilla talviseen keittiöön sopivilla kuvilla. Lisää keittiötauluja löydät Poster Storen keittiötaulukategoriasta. Valikoimissa on tunnelmallisten ruokakuvien lisäksi myös tyylikkäitä mustavalkoisia viinioppaita, cocktail-ohjeita ja sekä muun muassa piirustuksia yrteistä ja marjoista sekä mustavalkoisena että värillisenä. Valikoimista löytyy varmasti jokaiseen kotiin sopivaa seinätaidetta.

Mikäli sinäkin haluat piristää vaikkapa keittiösi sisustusta, alennuskoodillani emmavilhelmiina40 saat Black Friday -tarjouksena Poster Storen julisteista 40 %:n alennuksen aina 6.12. asti! Alennus ei koske kehyksiä ja Selection-julisteita. Mukavia sisustushetkiä!

Sometyön arvo on aika ajoin esillä ja on polttava puheenaihe bloggaajapiireissä. En ole varsinaisesti ottanut osaa keskusteluun aiemmin, mutta olen kuitenkin miettinyt yhteistöitä tehdessäni omaa arvoani ja korvausta, jota vastaan olen valmis tekemään blogipostauksen tai Instagram-julkaisun. Nyt sain kuitenkin inspiraation puhua tästä aiheesta, varoitan: Tästä tekstistä tulee pitkä!

Vaikka blogi- ja somemaailmassa on menty viime vuosina paljon eteenpäin kaupallisen sisällön ilmoittamisen, yhteistöistä saatujen korvausten sekä yhteistöiden avoimuuden suhteen, aina välillä vastaan tulee yrityksiä, joiden käsitys hommasta on hyvin erilainen kuin itselläni. Sain taannoin sähköpostia suomalaiselta yritykseltä, joka sopii hyvin sometilieni teemoihin ja siten yhteistyökumppanikseni. Siinä mielessä yhteistyö olisi ollut hyvinkin kiinnostava, ja olisin mielelläni tarttunut siihen. Ehdotus kuului kuitenkin suunnilleen näin: ”Voitko tehdä blogiisi meistä postauksen, niin voimme palkkioksi jakaa sen omissa kanavissamme? Lisäksi voisit kirjoittaa omaan blogiimme kirjoituksen, jonka jaamme omissa kanavissamme ja mainitsemme sinut kirjoittajana.” Tämä ehdotus pohjautui siihen, ettei kanavani eivät tavoita riittävästi ihmisiä heidän vaatimuksiinsa maksullisista yhteistöistä. Ajattelinkin nyt kertoa, miksi ilmaisia blogipostauksia ei ole olemassa, ainakaan minun kanavissani – Eikä pitäisi olla muidenkaan kanavissa.

Se, että ostaisin kyseiseltä yritykseltä ensin omalla rahallani tuotteita, joista kirjoittaisin sitten postauksen ilmaiseksi, on täysin absurdi ajatus. En ole ennestään ostanut kyseiseltä yritykseltä mitään, joten minulla ei ole kokemusta heidän palvelustaan ja tuotteistaan, joita ilman en taas voi kirjoittaa blogipostausta tai kertoa yrityksestä Instagramissani. Haluan suositella kanavissani vain tuotteita, joita oikeasti omistan ja käytän, ja voin lämpimästi suositella muillekin. Tähän bloggaajan ansaitsema luottamus juuri perustuukin, sillä jos ihmiset huomaavat suosittelemani tuotteet ja palvelut usein hyviksi ja toimiviksi, he alkavat luottaa minuun. Bloggaaminen ja henkilöbrändi ja sen arvo kiteytyvät pitkälti tähän suhteeseen.

Ymmärrän, jos blogini kattavuus on liian pieni yrityksen yhteistöistä toivomalleen yleisölle, mutta tämä kattavuus on se, mitä minä voin tarjota. Jos se ei ole riittävä, en voi sille mitään, mutta en ryhdy ilmaisiin töihin. On älytöntä toivoa pienen blogin kirjoittajalta ilmaista työtä yrityksen somesisällön luomiseen. Aivan vähintä, mitä yritys voi tarjota, on ilmaiset tuotteet tai palvelun testaus ilmaiseksi. Tällöin laadunkaan suhteen ei voi laittaa kovin korkeita vaatimuksia, sillä työ tehdään käytännössä ilmaiseksi. Blogikirjoitukseen kuluu aikaa ja tarvitaan arvokkaita välineitä (kamerat, editointiohjelmat yms.) riippumatta blogin tavoittavuudesta. Kirjoituksen tekemiseen kulunut aika ei riipu seuraajamäärästä. Mikäli työstä tosin maksetaan hyvin, siihen voi käyttää enemmän aikaa ja vaivaa.

Vastapalkkioksi tarjottu näkyvyys yrityksen somekanavissa on kaksipiippuinen juttu. Yritys haluaa jakaa seuraajilleen kiinnostavaa somesisältöä, joista parasta ovat tietenkin kiinnostavat kirjoitukset, vinkit ja artikkelit. Toisaalta bloggaaja saa klikkejä ja näkyvyyttä omalle blogilleen. Näen tässäkin yhtälössä kuitenkin yrityksen selvänä voittajana, sillä todennäköisesti blogiini löytävät ihmiset eivät läheskään kaikki jää vakituisiksi seuraajikseni, enkä usko, että yhden yrityksestä kirjoitetun tekstin perusteella ihmisten mielenkiinto heräisi niin paljon, että he jäisivät seuraajikseni. Kiinnostavin osa sisällöstäni on tuskin yrityksen jaettavaksi tarkoitettu esittely palvelusta tai tuotteesta, eikä saa suuria ihmismassoja jäämään seuraajikseni.

Bloggaajan kirjoittama teksti ja suositus on eri asia, kuin yrityksen työntekijän kirjoittama teksti tai antama suositus – Ja yrityksen blogin kirjoittajallekin todennäköisesti (ainakin toivottavasti!) maksetaan työstä palkkaa. Yksinkertaistettuna: Ihmiset luottavat toisten ihmisten suosituksiin, jos ihminen on heidän mielestään samaistuttava. Todennäköisesti minun ikäiseni tai samantyyppisillä arvoilla varustetut tai elämäntilannettani vastaavassa elämäntilanteessa olevat ihmiset ottavat minun suositukseni enemmän tosissaan ja luottavat siihen, toisin kuin yrityksen työntekijän kirjoittamaan suositustekstiin. Siinä mielessä ulkopuolinen kirjoittaja on arvokas jo itsessään. Tästä syystä en ymmärrä, miksi yrityksen sosiaalisesta mediasta vastaavalle työntekijälle ja esimerkiksi yrityksen oman blogin kirjoittajalle maksetaan palkkaa, mutta bloggaajalle ei olla valmiita antamaan korvausta työstä.

Tekemällä ilmaiseksi töitä, aliarvoin kirjoittajien, valokuvaajien ja sisällöntuottajien työtä, koska arvotan sen nollan euron arvoiseksi. Alan kehityksen kannalta on tärkeää, että kirjoittajien hyväksikäyttö loppuu. Tästä päästäänkin yhteistyöehdotuksen toiseen osaan, jossa minulta pyydettiin kirjoitusta yrityksen omaan blogiin, mitä vastaan he linkkaisivat kirjoitukseen blogini ja instatilini. Olen tehnyt vastaavia kirjoituksia aiemmin, nimittäin yliopiston alaiseen blogiin – Erona on tosin ollut se, että kirjoituksista on maksettu rahaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kirjoituksen tekemiseen on kulunut aikaa ja työ vaatii kirjoittajalta hieman osaamista. Mielestäni on myös normaali käytäntö ilmoittaa kirjoituksessa sen tekijä, ja mahdollisesti linkit kanaviin, joissa kirjoittajaan voi tutustua. Samalla tavalla palkkaa maksetaan vaikkapa artistillekin esiintymisestä keikalla, vaikka hän saakin palkan lisäksi näkyvyyttä ja mahdollisesti uusia kuuntelijoita voi löytää artistin musiikin.

Oma tulevaisuuden urani ei ole todennäköisesti somen parissa, ja haluan keskittyä opiskeluuni työhöni yliopistolla enemmän, kuin blogikirjoituksien tai somesisällön luomiseen. Nämä ovat minulle rakkaita harrastuksia ja paikka päästä tekemään aivan toisenlaisia juttuja, kuin mitä teen koulussa ja töissä päivät pitkät. Siitä huolimatta en halua vähätellä osaamistani kirjoittamisessa ja somen parissa, ja sitä arvostetaankin paljon esimerkiksi ainejärjestössäni. En halua pettää itseäni ja muita bloggaajia tarjoamalla työtäni pelkästä näkyvyydestä, koska silloin työni arvostus ei ole kohdallaan.

Jos jaksoit lukea tänne asti, haluaisin kuulla, millaisia ajatuksia tämä herätti teissä? Oletko bloggaajana saanut samankaltaisia ehdotuksia, ja mitä ajatuksia sinulla on herännyt niistä? Unohdin varmasti sanoa todella monta pointtia, mutta tässä päällimmäiset ajatukseni omasta kirjoitustyöstäni. Tässä tiivistetysti syyt, miksi ilmaisia blogipostauksia ei ole olemassa.

Kuva: Vilma Lehtovaara

Valmistuin tekniikan kandidaatiksi 16.10.2019. Kurssit olivat kasassa keväällä 2019, kandityöprosessi vain tuntui jatkuvan ja jatkuvan, vaikka aloitin työn ajoissa joulukuussa 2018 ja tein sitä ahkerasti viikoittain läpi kevään. Kesäkuisina, heinäkuisina ja elokuisina lauantaiaamuina työviikon jälkeen kandityötä kirjoittaessani mietin, mahtaako siitä tulla valmista ollenkaan. Lopulta työstä tuli valmis, kun annoin itselleni luvan lopettaa.

Tiesin työn aloittaessani, että haluan tehdä hyvän kandityön. Olin innoissani päästessäni näyttämään taitoni. Käytin aiheen valintaan aikaa: pyörin ja palloilin, ja lopulta löysin kiinnostavan aiheen. Prosessi pääsi kunnolla vauhtiin. Tein suunnitelman ja noudatin sitä. Työ eteni tasaista vauhtia, ja olin tyytyväinen työni jälkeen. Viime kevät oli varmasti suosikkiaikaani yliopistossa, koska kursseja oli muutamia, mutta niiden ohella sain tehdä omaa työtäni ja tehdä omat aikatauluni. Seitsemästä kahdeksaan tuntia päivässä, viikonloput vapaat. Sopivasti arkirytmiä, mutta ei juurikaan stressiä. Verrattuna nykyiseen tilanteeseen, viime kevät oli ihanne – Tällä hetkellä lasken vain päiviä joululomaan ja uuteen rennompaan periodiin ja koitan selviytyä.

Kandityöni ei miellyttänyt ohjaajaani ja tein siihen paljon muutoksia – Halusinhan työn olevan täydellinen. Sama toistui. Aloin nähdä painajaisia siitä, että lähettämäni työn versio tulisi takaisin valtava korjauslista liitteenään, ja niin kävikin monta kertaa. Pelkäsin avata sähköpostia. Lopulta asetin itselleni dead linen: Työn olisi oltava valmis syyskuun loppuun mennessä. Aloin hyväksyä sen faktan, ettei työstä tule koskaan täydellistä, en edes tiedä mikä sen mittapuu olisi. Olin jo pitkään ollut itse tyytyväinen työhöni.

Tein listan asioista, jotka työhön on kerta kaikkiaan pakko tehdä, ja vietin muutaman syyskuisen lauantain työtä kirjoittaessani. Kun klikkasin ”lähetä”-painiketta lähettäessäni työn viimeistä versiota ohjaajalleni, purskahdin hysteeriseen itkuun. Itkin monta minuuttia huutoitkua. Antti kysyi, että mikä on, sainhan juuri palautettua työn. Vastasin, että juuri se: Kandityöni on valmis. Kaikki stressi purkautui. En muista koskaan olleeni niin helpottunut ja ylpeä itsestäni ja työstäni. Työni tuli valmiiksi, kun annoin itselleni luvan olla epätäydellinen. Niin aioin tehdä myös jatkossa.

Opin tässä prosessissa paljon. Opin kirjoittamaan matemaattista tekstiä, etsimään tietoa ja selittämään asioita yksityiskohtaisesti ja täsmällisesti. Paras oppi oli kuitenkin jotain aivan muuta: Opin antamaan itselleni armoa ja olemaan ylpeä omista suorituksistani. Opin laittamaan oman hyvinvointini täydellisyyden tavoittelun edelle. Opin laittamaan omat rajani ja sanomaan ei. Se on arvokkaampaa kuin yksikään tutkinto tai opinnäytetyö.

Kuva: Vilma Lehtovaara