VINKSAHTANUT KEHONKUVA

BEAUTY

Tätä kuvaa katsoessa ihmisten katse kiinnittyy varmasti moneen eri asiaan. Kun toiset katsoo Marimekon laukkua, topin alta pilkahtavaa tatuointia tai hainhampaalla kiinnitettyjä hiuksia, itse kiinnitin samantien huomion käsivarteeni. Ompa se ison näköinen, ajattelin heti. Sama ajatus seurasi kuvasta toiseen niitä selatessani, ja olin jo vaipumassa turhautumisen partaalle, kun kuvat eivät näyttäneet siltä kuin ajattelin.

Nämä samat negatiiviset ajatukset pyörivät mielessä joka kerta, kun päätän ottaa kuvia itsestäni - tarkoittaen siis aika usein. Kun valitsen kuvia, jotka haluan muokata ja sitä kautta ehkä jopa julkaista, huomaan sijoittavani kuvat järjestykseen sen mukaan, miltä kehoni näyttää. Tuossa jalkani ovat hassussa asennossa, tässä vatsani näyttää normaalia turvonneemmalta. Näkyykö kaksoisleuka, ja ovatko nilkkani jotenkin paksummat? Sympatiat kaikille, jotka painivat samojen ajatusten kanssa peiliin katsoessa, saatika että ne olisi ikuistettu valokuviin. Hiton turhauttavaa!

Sosiaalisen median myötä ainakin oma inspiraationi tulee hyvinkin suoraan toisten julkaisemasta sisällöstä. Monet poseerausasennot, ilmeet, kuvauslokaatiot ja ideat juontavat juurensa niihin kuviin, joihin olen törmännyt muun muassa Pinterestissä ja tallentanut inspis-kansioihini. Yllä oleva kuva sai ideansa myös sosiaalisesta mediasta, ja samantyylisiä kuvia on nähty jo monella muullakin - ei siis millään tavalla ainutlaatuinen idea. Ja kun huomasin ihmetteleväni käsivarteni kokoa, tajusin kuvan näyttävän juuri siltä kuin muutkin näkemäni kuvat. Mitä kauemmin kuvaa katselin, sitä selvemmäksi kävi, että sehän on täysin sellainen kuin halusinkin. Kuvassa ei näy mitään, miksi sitä ei voisi julkaista, joten miksi ensimmäinen reaktioni kuvaan piti olla niin negatiivinen? Tekisikö ohuempi tai lihaksikkaampi käsivarsi loppujen lopuksi kuvasta arvokkaamman minulle? Tulisiko siitä enemmän insta-worthy niin kuin tavataan sanoa?

Kriittisyys omaa vartaloa kohtaan ja vinksahtanut kehonkuva ovat hyvinkin turhauttavia ominaisuuksia itsessäni, kun koko muu maailma ja sosiaalinen media yrittää nauttia kehopositiivisuudesta ja puskea läpi ideaa, että jokainen vartalo on hyvä. Tottakai on, mutta ei mun, ajattelen usein. En enää tuijota vaatekokoja, mutta esimerkiksi nuoruuden trendi reisien välisestä raosta raastaa ajatuksia edelleen. Tiedän olevani normaalikokoinen, mutta silti ajattelen aina olevani isompi kuin moni muu. Tiedän, että keho muuttuu kasvaessa, mutta silti huomaan ajattelevani "etten voi pukeutua johonkin vaatteeseen, koska...". Ristiriitaisuus omissa ajatuksissa vaikuttaa niin jokapäiväiseen pukeutumiseen, vaatteiden ostamiseen kuin turhanpäiväisten kuvien julkaisuunkin.

Mutta loppujen lopuksi julkaisin kuvan. Mun mielestä siinä on juuri sitä tunnelmaa kuin halusinkin, mun iho näyttää kivan ruskettuneelta ja olin alun perin halunnut ottaa kuvia uuden laukun kanssa, koska sain sen vihdoinkin käsiini. Kirjoittaessani epävarmuudestani kuvatekstiin, sain viestejä, jotka todistivat, ettei käsivarttani ollut huomannut kukaan muu kuin minä. Ja näin jälkikäteen omat ajatukset käsivarteni koosta tuntuvat naurettavilta. Mun kädet kuitenkin osaavat piirtää, ajaa autoa, meikata ja ommella epämukavat vaatteeni istuvammiksi. Tunne siitä, kun pystyy itse työntää omat huonot ajatukset pois mielestä vaikuttamasta, on kuitenkin ihan mieletön! Tämä pieni voitto on mulle todiste siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan oman kehonkuvani parantamisen kanssa. Ja toivon todella, että myös te, jotka joudutte kestämään omia negatiivisia ajatuksianne, pystytte kumoamaan ne samantien ja haistattamaan nillle ajatuksille pitkät. Kukaan ei kuitenkaan nää sitä kuvaa samalla tavalla tai jaksa kiinnittää huomiota toisen vartalon epäkohtiin, siitä oon ihan varma.

Looking at this picture different people tend to focus on different things; some may see my new handbag, others see my tattoo peaking from under the shirt. I on the other hand focused on my arm and thought that it looked big. The same thought followed me as I swiped through the pictures I had taken and it was really frustrating that I thought the pictures looked nothing like I wanted.

These same negative thoughts come and go every time I take pictures of myself - which is pretty often. When I choose the pictures to be edited or published, I rank them based on how good my body looks. In that picture my legs look crooked, in this one my stomach is so bloated. Does my double chin show and do my ankles look chubby? I'll share all my sympathy to those who fight against these thoughts when looking in the mirror or pictures of themselves. Fucking frustrating!

With social media my inspiration comes straight from other people's content. Many poses, faces, shooting locations and ideas are from the pictures that I've saved in my inspiration-folders before. The picture above was also seen on social media so it wasn't an original idea but that isn't the point here; I started to compare the picture to those I took inspiration from and even if I was horrified of the size of my arm at first, I started to realize that the picture is so similar and looks exactly like my inspiration pictures. There's nothing that says the photo couldn't be posted so why was my first reaction so negative? Would a thinner arm or more muscles make this picture more insta-worthy?

The criticism for my own body and body dysmorphia are very hard things to deal with at the same time as others try to embrace body positivity and push out the idea that every body is worthy. Of course they are but not mine, I usually think. I don't stare at the size tags on the clothing I buy anymore but the painful memory of the thigh cap trend still haunts me in my mind. I know I'm normal sized yet I tend to think I'm so much bigger than everybody else. I know that changes of a body are part of growing up but I still sometimes think that "I can't wear something because...". Inconsistency of my thoughts affect my everyday outfits, buying clothes and the publishing of unnecessary instagram pictures.

After all I did posted the photo. I think that it had the right ambiance, my skin looks nicely tanned and I was supposed to take pictures with my new bag because I finally got it. As I wrote about my insecurity on the caption of the photo, I got many messages saying that my arm was the last thing they noticed. And after thinking about it, my negative thoughts about my 'big' arm seem so ridiculous. My arms can draw, drive a car, do a makeup and sew clothes to make them fit better so why would I judge the size of them? Feeling of success when you can push away those negative thoughts was amazing and it proved that I'm going to the direction with improving my body image. I truly hope that everybody that has the same thoughts could make them silent and throw a big F at them. Nobody sees the pictures of you the same as you and honestly nobody has time to focus on other people's flaws, I'm sure about that.

Tykkää-merkinnät