MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU?

LIFESTYLE

Ihanaa sunnuntaita! Istun tällä hetkellä sohvalla kahvikupin kanssa, vatsa täynnä sushibuffan jäljiltä ja ihastelen mun uusia kukkia ja heiniä, jotka ostin matkalla kotiin. Meen illaksi viettämään aikaa sisarusteni kanssa kotikotiin, todennäköisesti katsotaan leffaa, saunotaan ja tilataan pizzat - kalorientäytteinen sunnuntai siis. Näistä suunnitelmista huolimatta mun olo tuntuu - ja on tuntunut jo pitkään - vähän tyhjältä. Ikään kuin mielessä ei olisi ainuttakaan asiaa, vaikka oikeasti mun pitäisi laittaa pyykit kuivumaan, muistaa maksaa sähkölasku ja laittaa tavarat valmiiksi huomisen työvuoroa varten. Tän vuoksi mun on ollut vaikea myös kirjoittaa teille postauksia, sillä tekstintuotto on ollut hankalaa eikä motivaatiota kuvaamiseen ole riittänyt - ideoita kyllä löytyisi. Toisaalta ei ole ollut aikaakaan, koska oon täyttänyt mun päivät kaikella muulla, ei niin tärkeällä tekemisellä. Mun luovuus on ikään kuin tauolla tai piilossa, ja toivoisin voimaa, että jaksaisin taas kaivaa sen esiin ja nauttia siitä tekemisen tunteesta.

Oh, how I love Sundays! I'm sitting on the couch with a coffee cup, stomach full of sushi and I'm admiring my new flowers I bought on my way home. I'm going back my parents' home with my siblings, we are going to order pizza, watch a movie and go to sauna - a day of full of calories but that's what Sundays are for, right? Despite of these plans, I feel a little bit empty. I've had this feeling for quite a long time now, almost like there was nothing going around in my mind. In reality I'm thinking how I need to do laundry, remember to pay an electric bill and put everything ready for tomorrow's work. This has also been the reason I've found it hard to write for you guys because creating content and text has not been on my mind lately - the motivation has run out of the door. I've filled my days with unnecessary things so I could explain my quietness with being busy. My creativity is taking a break or hiding somewhere and I really need extra strength to pull it back and enjoy creating again.

Luovuuden ja motivaation puute vaikuttaa myös tulevaisuuden suunnitteluun. Jätin unelmat opiskelusta ennen vuoden vaihdetta, kun tajusin, etten halua opiskelemaan - en edes tiedä, mitä opiskelisin. Muiden kysellessä, mikä musta tulee isona tai mikä on mun elämän seuraava askel, tunnen hirveää alemmuudentunnetta; olenko huono, kun en keksi itselleni kunnon tavoitteita tai suuntaa? Sekamelska kiinnostuksen kohteiden välillä saa mut niin hämmentyneeksi, etten tiedä mistä aloittaa. Haluaisin vaan elää tylsää arkea edes hetken. Suoraan sanottuna kuitenkin pelkään, että menetän kaikki mun taidot, mitä oon muutamassa vuodessa hankkinut: mun lukiopohjaiset tiedot psykologiasta, espanjan kielen osaaminen, opit muotimarkkinoinnista, piirtämisen perusteet ja sitä rataa. Haluaisin ylläpitää noita kaikkia taitoja, jotka on rikastuttanut mun elämää, mutta en tiedä miten. Sen sijaan juon kahvia, katson aivoja rasittavia reality-sarjoja, suunnittelen asuja (joita en tule kuitenkaan pitämään), yritän epätoivoisesti etsiä uutta tv-tasoa ja leikkautan hiukseni taas lyhyiksi kuvitellen, että se toisi kaipaamaani muutosta.

The lack of creativity and motivation has also affected my future plans. I gave up a thought of studying before the new year because I didn't know what to study - or if I want to study at all at the moment. Everyone is asking about it and it makes me feel really inferior; am I a unsuccessful person because I haven't found goals or even a direction I should go for? There is so much things that I want to know, learn and do that I don't know where to start. I want to maintain my skills on psychology, Spanish, fashion marketing and drawing because they've made my life rich and they're what I've interest in. Yet I don't know how. Instead here I am, drinking coffee, watching stupid reality shows, planning outfits I'm not going to wear, try desperately find a new tv stand and cutting my hair short again because I think it would be the kind of change I need.

Kaikessa harmaudessani, mun on täytynyt keskittyä niihin hyviin asioihin, jotka saa mut iloiseksi. Tunnen olevani arvostettu työpaikallani, sillä sekä työkaverit että asiakkaat tykkäävät musta. Lisäksi tunnen oloni hyväksi töissä, minkä vuoksi sieltä on myös vaikea lähteä kohti seuraavaa haastetta. Mulla on myös todella hyvä suhde perheeseeni, ja vaikka muutin pois kotoa, tunnen olevani entistä läheisempi vanhempien ja sisarusten kanssa. Mulla on nyt kaunis koti, jota saan laittaa ja sisustaa oman mieleni mukaan. Lisäksi rakastan mun uusia hiuksia, ja pääsin tänään syömään pitkästä aikaa sushia, jota on tehnyt mieli jo ainakin viikon päivät!

In all the grayness, I need to focus on the good things in my life. I feel appreciated at work and my co workers and customers seem to like me. In addition I feel good being at work and that's why it's hard to leave for a new job and new challenges. I also have the best kind of relationships with my parents and siblings. Even though I moved out, we're even closer than ever before. I have a beautiful home now that I can decorate how ever I want to. And after all I love my new haircut and the fact that I was able to go out for sushi that I've been craving for a whole week.

Uusi vuosi on todellakin alkanut sekaisessa mielentilassa, mutta identiteettikriisi kaksikymppisenä ei toisaalta haittaa. Ehkä se on enemmänkin sallittua, koska voin aina sanoa, että etsin vielä itseäni. Toivon, että te, jotka ootte hieman samanlaisessa tilanteessa, ette tuntisi häpeää tietämättömyyden vuoksi niin kuin minä aluksi. Itseään saa ja pitääkin etsiä, jos ei ole onnellinen, ja mä voin ainakin sanoa olevani vielä matkalla.

The new year has definitely started in confusion but an identity crisis is quite normal for people in their twenties. You can and you have to find yourself if you're not happy in your life. I hope that you guys that are in the similar situation as I am, don't feel ashamed because you're not doing your dream job, studying in your dream school or know what you're going to be yet. I'm still in the middle of my path and I got this feeling that I still have a long way to go.

Tykkää-merkinnät

Kommentit