Hey Homiet! Blogini on saanut uuden kodin ja läydät sen jatkossa osoitteesta eevaroots.com
Sivustoni sisältää blogini lisäksi myös valokuvaus- ja stailaustöitäni, sekä jatkossa myös vlogi-osion :) Tervetuloa jatkamaan matkaa kanssani omalle sivulleni! <3
ROKROK! / Eeva
Olen kasvavissa määrin alkanut asettamaan painoarvoa sille että pääsen tekemään projekteja juurikin hyvien tyyppien kanssa. Yonaksen kanssa minut ajoi toteuttamaan kuvausta se hetki kun kuulin yhteisen ystävämme puhuvan miehestä ylistävään sävyyn, tämän jälkeen minun ei tarvinnut puntaroida asiaa enää sekuntiakaan.
Kuvauksiin Yonas oli kaavaillut Kaapelitehtaalla sijaitsevaa isoa valoisaa hallia jossa sitten tapasimme. Sitä en itse etukäteen tiennyt millainen tila olisi. Iso sisätila lisättynä valkoiseen ovat jokseenkin pahin painajaiseni yhdistelmänä, mutta paikalle saavuttuani ajattelin että ottaisin homman vastaan haasteena ja uskoin hoitavani kuvaukset purkkiin jollakin tapaa. Minuahan ei haasteet säikäytä, vaan ne ovat tehty aina voitettavaksi.
Yonaksen ollessa maskeerattavana päätin tutkia hallin nurkkia, valaistusta ja kaikkea sälää mitä sieltä saattoi löytyä. Tunsin että tarvitsemme jotakin muuta kuin tyhjän tilan kuvauksiin. Heitin varovasti ajatuksen ilmoille että kyseinen tila ei ehkä käy, edes vaikka käyttäisimme rekvisiittaa. Tilassa ei ollut mitään vikaa, mutta se ei tukenut minun näkemystäni eikä työskentelytapojani, ja näin ollen pelkäsin että kuvat jäävät laimeaksi. Tällaisessa tilanteessa paineet kasvavat, sillä en halua tehdä työtäni siten että kuvat jäisivät johonkin puolittaiseen toteutukseen. Onneksi työskentelen hyvin paineen alla!
Usein ajattelen että kyllä, osaan ja voisin ottaa selkeän hyvän kasvokuvan tai muotokuvan, mutta miksi tekisin niin - miksi en tekisi jotakin muuta tai enemmän, kun minulla siihen kuitenkin on paloa ja visioita. Jokainen asiakas ja kuvattava on erilainen kuin edeltäjänsä tai seuraava jonossa, ja kaikki toiveet tulee ottaa huomioon, mutta omille visioilleen kannattaa olla uskollinen mikäli haluaa oikeasti tuoda oman tyylinsä esille ja erottautua omalla tekemisellään. Moni kuvaus saattaa jäädä laimeaksi jos tekijä tai tekijät eivät uskalla ottaa riskejä, olipa kyseessä kuinka laadukas freimi tahansa standardimittareilla mitattuna.
Olen iloinen että pidin vaistoistani kiinni ja myös Yonas oli hyvin avoin muille ajatuksille. Otimme jalat alle, minä, Yonas ja maskeeraaja Sarah ja tutkimme ympäröiviä paikkoja vielä ahkerammin. Lopulta päädyimme kuvaamaan yläkerran pimeässä suihkukopissa pelkkä kännykän valo apunamme. Sarah keksi vielä sotkea suihkutilan seinää ja se toimi kirsikkana kakun päällä. Loput kuvista otimme alakerran lavuaareilla jotka olivat pistäneet silmääni hetkeä aiemmin.
Tällä kertaa kuvaukset eivät siis todellakaan menneet käsikirjoituksen mukaan, mutta väitän että me koko kolmikko olimme todella liekeissä ja enemmän kuin tyytyväisiä kuvausten saldoon. Kyseinen kuvaus ilmentää minulle myös suurissa määrin sitä luovuutta jota pääsen käyttämään kuvausten yhteydessä. Välillä luovuutta tarvitaan esimerkiksi lookin viimeistelyyn ja välillä puolestaan muutetaan hommia isommin, kuten juuri tässä tapauksessa. Rakastan luovaa ajattelua ja luovaa toteuttamista, ja edukseni on usein toiminut myös kyky tehdä nopeita päätöksiä. Jos jokin homma ei tunnu toimivan niin todellinen ammattilainen ei jää seisomaan peukalo keskellä kämmentä vaan luo jotakin toisenlaista. Right?
Erkoinen valaistus sai minut haluamaan viedä homman vielä asteen pidemmälle editointivaiheessa ja koin että Yonaksen maski oli sen verran punk-henkinen että tuohon henkeen sopisi värileikit mukavasti tuomaan lisäkontrastia. Päädyin kolmeen eri sävymaailmaan, mutta omiksi suosikeiksini nousevat ehdottomasti lilan sävyiset peilin kanssa napatut otokset ja editit (artikkelin ylimmät kuvat).
Yonakselta opin myös omaankin ajatusmaailmaani sopivan sanonnan ja ohjeen luovan työn työn tekoon: "Mieluummin överit kuin vajarit." Tällä ohjeella mennään ehdottomasti toistekin!
Kiitos vielä Yonas ja Sarah, oli mahtava päivä ja ihanaa vaihtelua kun meitä olikin kolme päätä jotka lyödä yhteen!
PHOTOS: Eeva Roots
MODEL: Dilemma
MUA: Sarah Vartiainen
Sarah (mua) on Instagram: @sarhbel
Olen kuin puolivahingossa pitänyt miniloman blogistani. Ei haittaa, päinvastoin se on tehnyt oikeastaan aika hyvää. Välillä tulee aikoja kun työtä on monipuolisemmin ja niinä hetkinä on tärkeää osata priorisoida käyttämänsä aika sen mukaan mikä tukee omia tavoitteita parhaiten. Pointtina ei ole olla kiireinen vaan tehokas ja tuottava, mennä aina eteenpäin eikä junnata paikoillaan. (Ellei siis nimenomaan halua pysyä paikoillaan.)
Blogini ja tekemiseni sosiaalisen median kanavissa tukevat aina työtäni. Tarkemmin määriteltynä ne ovat suoranaisia työkaluja jotka mahdollistavat urani kehityksen enkä siksi koskaan vähättele niiden arvoa tai niiden eteen laittamiani työtunteja. Vaikka rakastan kirjoittamista, on se ensimmäinen asia josta tingin kiireessä. Tosi asiahan on ettei suurimpiin tavoitteisiini ole koskaan kuulunut tulla todella suosituksi bloggaajaksi, ja olen ollut siitä aina hyvin rehellinen. Blogini on kuitenkin oma kanavani jonka kautta pääsen tuottamaan haluamaani sisältöä, niin visuaalista kuin verbaalista. Saan jakaa ajatuksiani ja toimintatapojani, toimia joillekin inspiraationa niin ihmisenä kuin työni puolesta, pääsen jakamaan luovan alan ja muunkin työelämän kommelluksia ja onnistumisia. Blogini on minulle kokonaisuudessaan hyvin tärkeä, sillä haluan ensisijaisesti jakaa matkaani teidän kanssanne.
Töiden puolesta olen saanut reilun viikon aikana toteuttaa muutaman kuvauskeikan, niin yksityshenkilöille kuin artistillekin, olla mukana musiikkivideon stailauksessa ja rakentanut myös uusia kotisivuja itselleni. Näiden konkreettisten töiden lisäksi olen käyttänyt paljon aikaa kotisivujeni suunnitteluun ja sen kokonaiskuvan hahmottamiseen mihin suuntaan olen työni puolesta lähdössä, saadakseni kaiken tekemiseni tukemaan tuota matkaa entistä paremmin. Yksi konkreettinen asia joka ei tällä hetkellä tue elämääni tai rakentamaani uraa on se että blogini ja valokuvaustyöni sijaitsevat erillisillä sivuilla, sillä kuten sanottu, en ole vain bloggaaja, vaan myös luovan alan toimija ja intohimoinen valokuvaaja-stylisti. Olen enemmän monipuolinen oman elämäni yrittäjä kuin bloggaaja ja haluan tehdä siihen entistä selkeämmän eron. Sellaisen joka välittyy vahvasti muillekin kuin itselleni. Tämä ei liity millään tavalla ajatuksiini bloggaamisesta tai muista bloggaajista, vaan yksinkertaisesti selkeyttää omaa tekemistäni.
Tämän lisäksi odotan malttamattomana uuden työkuvion alkamista. En tiedä tarkalleen mikä on se hetki kun asialle painetaan kaasua ja kovaa, mutta aion olla hyvin vamistautunut ja valmiina tuohon koitokseen. Olen tästä enemmän innoissani kuin mistään pitkiin aikoihin, sillä edessä on juuri niitä asioita joita kohti olen tehnyt takapuoli ruvella töitä.
Olen minä vapaa-aikaakin ottanut itselleni pikkasen, jopa yhden hurjan viikonlopun mittaisen. Kyseinen viikonloppu oli minulle kuitenkin hyvin tärkeä, jopa symbolinen, sillä ensimmäinen kunnon kesäpäivä merkitsi minulle elämäni ensimmäisen Kallio-kesän alkua, ja samalla kokonaan uuden elämänjakson - jota odotin jo pitkään ennen Kallioon muuttamista.
Viime kesänä pääsin tasan kerran viettämään päivää Teurastamolle. Se oli lähestulkoon ainoa kerta jolloin silloinen kumppanini suostui lähtemään viikonloppuna tekemään jotain mitä minä halusin vapaa-aikanani tehdä, siten että se ei ollut kompromissi jostakin mitä molemmat haluavat. B-Side Bar:ssa oli tuolloin Beyonce-kemut joita en suostunut mistään hinnasta jättämään välistä. Paikalla ollessamme sydämeni pakahtui tunnetulvasta. Tunsin olevani kotona, niin itse paikan kuin paikalla olleiden ihmisten vuoksi, sekä kokonaisvaltaisen tunnelman. Sen piti olla yksi kesäni kohokohdista, juuri yllämainituista syistä. Totuus kuitenkin on että jos oma seura on vääränlainen, täysin ristiriidassa sen suhteen mitä itse fiilistelet, et voi saada kokemuksesta sellaista kuin saisit muussa tapauksessa. Muistan myös haaveilleeni että asuisimme jossakin aivan kävelymatkan päässä Teurastamosta ja sydämeeni sattui kun tiesin ettei silloinen kumppanini tulisi koskaan tuota minulle suomaan edes väliaikaisesti.
Nämä tuntemukset mielessäni, en suinkaan katkerana vaan tavallaan menneeseen peilaten näin kesän kynnyksellä, halusin viettää ensimmäisen vapaan kesäpäiväni juuri Teurastamolla. Tänä lauantaina olin paikalla omana itsenäni, fiilistelin vapaasti ympärillä olevia ihmisiä, tunnelmaa, tuoksuja, tuntematta itseäni typeräksi siksi ettei seuralainen pysty ymmärtämään samoja tuntemuksia. Niin onnellisena ja kiitollisena että saan asua tänä kesänä kävelymatkan päässä Teurastamosta.
Ensi viikonloppuna Teurastamolla on juurikin kyseiset Beyonce-kemut jälleen ja mikään ei tule pitämään minua poissa sieltä. Suosittelen teitäkin tsekkaamaan menon.
Jotenkin kaikki mitä lähiviikkoina elämässäni on tapahtunut tukevat syvimpiä ja suurimpia unelmiani. Silloinkin kun on hetkiä jolloin tunnet ettet vallitsevan elämäntilanteesi vuoksi voisi jotakin unelmaasi saada toteen, tekee universumi jatkuvasti töitä unelmiesi puolesta - mutta vain mikäli itsekin teet ja jaksat uskoa niihin. Minä en olisi juuri tässä nyt mikäli emme olisi päättäneett erota ja minä pistää paukkuja enemmän uraani. Siitä hetkestä kun lakkasin hakemasta hyväksyntää työlleni ja tavoitteilleni ihmiseltä joka ei niitä koskaan ymmärtänyt ovat silmäni auenneet niin monelle muulle ihmiselle joka minuun uskoo ja heitä on koko ajan vain enemmän.
Jonkin kohtalonomaisen kautta sain myös Kalliosta asunnon joka on ensi näkemältä tuntunut täysin minun kodiltani, ja vaikka muutostani on jo useampi kuukausi, olen kodistani järjettömän kiitollinen joka ikinen päivä.
Toivon että pääsen pian jakamaan enemmän tulevista tuulista kanssanne, mutta siihen asti, jatkakaa unelmienne jahtaamista ja pitäkää sydämenne vahvana!
Rokrok! / Eeva
