Murustelua 2019

Mun lempiravintoloiden tikapuiden korkeimmalla puolalla on ravintola Muru. Tunnustan olevani heidän ruokansa, viininsä ja henkilökuntansa suuri fani, siksi profiilikuvanikin on otettu heidän ikkunapöydässään. Tunnelma paikassa on mukava ja lämmin ja mä toivon ettei sitä salin puolta rempata tai persoonallisia eriparisia lautasia vaihdeta ikinä mihinkään tylsään perusjuttuun. Olette ihania! Vuoden 2019 aikana olen käynyt Murun kuukausittaisissa tastingeissä, niissä on ollut monipuolisia ja hyviä aiheita. Kiltisti olen käynyt jokaisessa näistä, sillä hinta näille on ollut kohtuullinen. Taneli Lehtosen tai Samuil Angelovin opastamana moni viini on tullut tutuksi. Keskimäärin kerran kuussa maanantai klo 18-20 on pyhitetty näille.

Tammikuussa teemana oli ei-niin-perinteisten viinimaiden viinit otsikolla "Uusi vuosi, uudet viinimaat". Toki näissäkin maissa on niitä viiniperinteitä pitkältäkin ajalta, useimmiten sitä vaan pitkäripaisesta lähtee mukaan ranskalaista, aussia tms. Näistä innostutti eniten Meksikon nebbiolo ja Libanonin Chateau Musar , joka oli myös Grand Vin-tapahtumassa hyvin esillä sekä tastingissä että ständillä. Kiina ei ihastuttanut yhtään, siinä tuoksui ja maistui mun mielestäni ilmansaasteet. Todella erikoinen maku, siitä saisi parista lasillisesta mojovan päänsäryn. Uusista viinimaista tulee vallan käypää tavaraa, sain maistaa unkarilaista kuohuviiniä muutama viikko sitten ja se oli todella hyvää. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan erikoisempia viinimaita.

"Kypsänä talveen"- iltana helmikuussa vahvat ja tuhdit punaiset toivat sydäntalveen lämpöä. Hyvin erityyppisiä, persoonallisia makuja kukin. Näistä kallein vei voiton eli 1998 Mary Kathleen, kypsä australialainen daami tilalta, joka on perustettu 60-luvulla. Punaviinit lämmittävät talvea ja muistan tuona iltana olleen kunnon paukkupakkasen. Kampista kun kipitti Murun lämpöön, ehti vähän nenä ja kintut jäätyä. Nämä kaikki sattuivat olemaan ns. uuden maailman viinejä; USA, Etelä-Afrikka ja Australia. Tuo Napa Valleyn Belle Cousins kiinnostaa Mary Kathleenin lisäksi, pitää kysyä saisiko sitä tuliaisena sieltä Napan vierestä. Aina harmittaa, jos ei saa Alkosta jotain ravintolassa maistamaansa viiniä, vielä kun ei saa ostaa viiniä mukaan kotiin myöhemmin nautittavaksi. Tosin onhan se hyvä välillä käydä lasillisella pois kotoa. Tai kahdella.

Kohti kevättä ja kuulasta vaaleutta mentiin maaliskuussa. Teemana oli yksi suosikkirypäleeni eli "Blanc, Sauvignon Blanc". Tastingissä jäi harmittamaan se, ettei Kaituita saa alkosta, se oli vallan mainiota. Kaituin nimesin kylpyviiniksi eli se ihana rento lasillinen nautittavaksi vaahtokylvyssä. Kaitui tuoksui taivaalliselle ja sopii kuulemma erittäin hyvin kampasimpukoille ja rasvaiselle kalalle. Oli mieletöntä päästä maistamaan myös kypsempiä, vuosien 1999 ja 1987 lajinsa edustajat olivat lasissa myös. Sauvignon Blanc sopii hyvin mielestäni esim kermaiselle kanapastalle, missä on lempeää tulisuutta, tätä komboa testasin kaverikokoontumisessa Tampereella. Mua viehättää nämä viileämpien alueiden viinit, itsekin kun olen välillä viileän vaalea tai vaalean viileä.

Grand Champagnen kunniaksi maisteltiin huhtikuussa samppanjoita, maistattajana oli tällä kertaa Samuil Angelov. Ja kyllä se vaan Bollinger magnumista nautittuna sai multa parhaat pisteet vaikka mun ennakkoluulo kyseistä taloa kohtaan oli tuolloin vielä pääkopassa vahvasti. Pierre Peters oli uusi houkutteleva tuttavuus ja sitä hain Alkosta kotiinkin kesäksi yhden pullon. Pierre maistui mukavan kesäisen raikkaalta ja viheromenainen maku jäi kivasti kirpeänä pyörimään kielelle. Sopii äyriäisten kanssa mainiosti ja sopi hyvin pikkupurtavana Murussa olleen hernerisoton kyytipojaksi. Nicolas Feuilatten kohdalle olin kirjoittanut " Not my cup of tea" ja André Clouetia maistelisin varmaankin tartarin kanssa. Rosé ja tartar ovat fantastinen makuyhdistelmä!

Toukokuussa keskityimme kuohuviinialueiden viineihin. Samppanjan makuun päässeenä prosecco maistuu yleensä vaisuhkolta. Tässä tastingissä ollut NV Elusia päätyi ostoslistalle jännän simaisen makunsa vuoksi. Kermaisempi kuin kirpsakan poksuvat proseccot yleensä. Muros Antigosista mulle tuli mieleeni lapsuuden Aku Ankka-päärynälimonadi. Todellinen jackpot oli Bollingerin La Cote aux Enfants. En ollut ainoa joka ei ollut ennen kuullut Bollingerin tekevän muutakin kuin samppanjaa ja ei oltu uskoa silmiämme, kun lasiin kaadettiin tätä herkullista punaviiniä. Tämä juoma sai porukan tarkistamaan Alkosta saatavuuden ja Arkadian Alkoon minätyttö (kuulemma eräs pariskuntakin) liitelin tastingin jälkeen. Nyt tuote on harmittavasti loppunut sieltäkin. Ans kattoo milloin raskin avata ja juoda tuon. Jos saan ostettua sitä lisää keväällä, niin sitten avaamiskynnys madaltuu.

Kesäkuussa oli vuorossa ne laiturin nokassa tai grilliruokien kanssa nautittavat viinit. Quinta vale D.Mariaa ostin pullollisen ystäväni mökille tuliaisiksi tastingin jälkeen ja se sopi todella hyvin ystäväni miehen valmistamien ribsien kanssa. Pitää hakea varastoon taas pullollinen ja testata heidän muitakin viinejään. Toiseksi mun listalla tuli Bannockburnin chardonnay, kumppaniksi vaaleaa lihaa tai grillattuja kasviksia. Ja kuulemma oiva pari kunnon kanalle, jos sitä onnistuu jostain saamaan. Tällä ei siis tarkoiteta marketin muovitettua tuotantokanaa. Tämä juoma kannattaa dekantoida pari tuntia ennen nauttimista, saa alkostakin.

Elokuussa oli "Back to work, herkät tunteet ja herkät pinot noirit". Pinot Noir viihtyy viileässä ja siitä tehty viini on viini mun makuun. Elokuva Sideways teki tästä rypäleestä kuuluisan (pitääkin katsoa leffa taas). Jenkeissä ylipäätään elokuvat ja sarjat luovat järjettömiä kysyntäpiikkejä tietyille rypäleille eikä (köynnösten kasvun hitauden vuoksi) heti saada sammioittain trendiviiniä kuluttajille. Nyt on erilaiset Real Housewifet luoneet ostovimmaa lipittämällä pinot grigiota, joka nyt ei ole erityisen monivivahteinen rypälelajike. Kevyttä keittiöjuomaa kissatappeluiden lomaan.

Tällä kertaa ensimmäinen yllätys piili heti ensimmäisessä kaadossa, kun lasiin tulikin vaaleaa nestettä. Tummasta rypäleestä saa vaaleaa juomaa, vaaleasta rypäleestä ei saa tummaa sitten millään. Mä jotenkin tykkäsin tästä Illusion Mayer Näkelin vaaleasta "mustasta". Toinen suosikki oli Cachat Ocquidant Cortonin täyteläinen lämpimän kesän 2003 pehmeys. Tätä pääsiäisenä karitsalle kyytipojaksi.

Syyskuun satoa korjattiin teeman "I need some power" vertailemalla tuhteja punaisia Zelanosiin. Tämä tasting toi hyvin esille viinien olevan hyvin erilaisia rakenteeltaan. Chileläinen 2010 Señä oli mustaherukkaisuudellaan mun suosikki tällä kertaa. Kakkoseksi kiri tempranillo Chilestä, 2005 Gran Reserva. Tässä tastingissä oli jännä todeta juuri se kuinka viinien suutuntuma voi olla niin erilainen. Oikeasti viini voi olla kepeän happoisaa tai tumman tuhtia. Tällä kertaa ei mikään saanut mua rientämään kaupoille.

"Sumua rinnan alla" oli teemana lokakuun tastingissä. Lokakuu oli täynnä viinitapahtumia ja muuta happeningiä, niin saattoi olla maanantaille liian rajua maistella näitä Nebbiolo-rypäleestä tehtyjä juomia. Tämä ohuen sumumaisen harson peittämä rypäle on saanut juuri sumumaisuudestaan nimensä (nebbia=sumu). Tästä rypäleestä tehdään barolo ja barbaresco. Nämä viinit saattavat olla suun täysin kuivattavan tanniinisia nuorena ja pehmenevät iän myötä. Barolon alue Piemontessa on jaettu kahteen osaan; Barolon kylä ja Serralungan kylä, mistä tulee täyteläisemmät viinit. Jyrki Sukulan viinitila on Piemontessa ja se on Sopranos-sarjan lisäksi tehnyt Nebbioloa tunnetuksi Suomessa.

Mun suosikki oli 2012 Barolo Leon Riserva, intensiivinen tiilenvärinen viini, mitä BBWines tuo Suomeen. Kakkosena oli sarvikuonoviini 2006 Vigneto Gallina La Spinnettalta. Tässä kyllä oli niin suuta kuivattavat tanniinit, että piti ottaa vettä väliin. Nebbiolosta tehty kuohuviini mitä saimme aluksi, ei tehnyt suurta vaikutusta pitkästä ja miellyttävästä jälkimaustaan huolimatta. Samantyyppinen reaktio tuli kyllä kuin mitä aiheutti vaalea pinot noir eli ensireaktiona oli "Täh".

Vuoden viimeinen ja mulle kymmenes Murun tasting oli henkilökunnan suosikeista. Mun makuun eniten oli (ehkä kirpeästä talvipäivästä johtuen) Tanelin suosikki 2011 Domaine de Bargylus, Deir Touma Lattaquie (80% Cabernet Sauvignon, 20 % Merlot ja 20% Syrah) Syyriasta. Tämän viinin rypäleet kerätään sotaa käyvässä Syyriassa ja henkensä kaupalla taksikuskit kuljettavat ne yöllä rajan yli Libanoniin jatkokäsittelyyn. Tämä tuoksui mustaherukalle ja maussa hellivät lempeät tanniinit.

Toiseksi mulla tuli Samuilin suosikki 2000 Montagne Saint-Emilion, Maison Blanche Ranskan Bordeauxista. Tässä rypäleinä on Cabernetit Sauvignon ja Franc. Tuoksu toi mun mieleen ystävieni kodin Kaliforniassa jostain syystä ja mun tuli heitä iso ikävä. Viinin kokemisessa vaikuttavat myös tuoksu- ja makumuistot, mulle tää oli jotenkin sielua hellivä viini.

Kolmanneksi sijoitin harjoittelija Matteon suosikin, joka oli myös oivallinen "kylpyviini". Kauniin kukkaisen tuoksun omaava 2018 Bianco di Ceparano, Fattoria Zerpina Italian Emilia-Romagnan alueelta. Nuori viini ja ilahduttavan raikas (kuten iloisesti meille kaatanut Matteo). Maussa karviaista, rypäleenä vähemmän tunnettu Albena 100%. Tätä kun saisi joulun välipäivien rentoon kylpynautiskeluun, niin ah!

Näin saatiin vuosi pakettiin Murun tastingeissä ja aion kyllä olla vahvasti mukana myös 2020 aina kun vaan aikatauluun sopii. Alkuvuonna aikaa nipistää vähän WSET2 -opinnot, viineistä pitää saada oppia lisää. Toki maistelemallakin oppii paljon, teoriaakin toki on hyvä tutkia jonkin verran. Mä janoan lisää tietoa viineistä, ihanan innostava oppiaine.

Ja mikäs sen parempi sinetti 2019 tastingeille kuin Murun ihana tryffelirisotto ja sen kanssa vielä tastingin viinien testailu.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229