SuomiLove

Heippa! Ennen mun lähtöä mulle järjestettiin uskomaton ja ikimuistoinen yllätys. Meidän oli silloin tarkoitus mennä syömään ravintolaan, johon meillä oli pöytävaraus perheen ja poikaystävän kanssa. Kuitenkin juuri ennen lähtöä ihmettelin kun emme kiirehtineet yhtään. Mainitsin äidille, että mitä teemme kun emme voineet lähteä ajoissa, sillä kaikki eivät olleet meillä vielä. Silloin äiti otti puhelimeni pois ja sanoi, että kun ovikello soi niin minun täytyy mennä avaamaan ovi.

Hetken kuluttua ovikello tosiaan sitten soi ja ovella seisoi Janne Ahonen. Kyllä siinä hetken mietin, että mitä ihmettä tapahtuu kun näin tv kamerat kuvaamassa tilannetta. Lähdimme sitten kävelemään pihatietä pitkin ja siellä odotti vanha punainen lontoolainen kaksikerroksinen bussi ja menimme kyytiin Jannen ja kameroiden kanssa. Sitten Janne kertoi mikrofoniin, että lähdemme kiertämään nyt ennen Kanadaan muuttoa kotikaupunkiani yhdessä.

Ensimmäisenä ajoimme kohti kouluani ja huomasin, että koulun pihalla seisoi joukko ihmisiä. Ihmettelin, että miksi ihmeessä jotkut viettävät viimeisiä lomapäiviä koulun pihalla. Kun ajoimme lähemmäs huomasin, että he olivat ystäviäni ja he seisoivat siellä pitäen ilmassa suurta lakanaa, jossa luki nimeni. Otimme ystäväni kyytiin ja matka jatkui eteenpäin. Näin jälkeenpäin jos joku kysyisi missä me ajoimme niin en edes pystyisi sanomaan, sillä rehellisesti en muista nimittäin jännitin tilannetta niin paljon. Seuraava pysähdys paikkamme oli kaupunkini yleisurheilukenttä, minun kotikenttäni. Siellä meitä odotti urheilukaverini, jotka hyppäsivät myös bussiin seuraksemme ja jatkoimme matkaa yhdessä.

Viimeinen pysähdyspaikka oli kotikaupunkini stadion. En tiennyt yhtään mitä odottaa, kun bussi lähti lipumaan stadionia kohti. Kun suuret katsomot väistyivät tieltäni niin näin jotain käsittämätöntä. Stadionilla seisoi suuri joukko ihmisiä, mutta en vielä niin kaukaa pystynyt tunnistamaan kaikkia. Bussi jätti meidät tulostaulun alle ja kävelimme stadionille. Siellä seisoivat sukulaiseni. ystäväni, poikaystäväni ja perheeni, eli minun elämäni tärkeimmät ihmiset. Kaikki hurrasivat kun kävelin kohti ihmisiä. Vasta sitten huomasin, että ihmisteni lisäksi siellä seisoi Brädi ja Panu Willman, sekä kaupunkini gospelkuoro, tanssijoita ja cheerleadereita. Brädi toivotti minut tervetulleeksi ja he esittivät minulle kappaleen Kotona. Hetki oli todella kaunis ja uskomaton ja itkuhan siinä pääsi sitten lopulta. Mutta ne olivat ehdottomasti onnen kyyneleitä. Kyyneleitä siitä kuinka onnekas ja kiitollinen olen, että minulla on elämässäni niin paljon ihmisiä jotka välittävät minusta ja rakastavat minua.

Kuten ohjelman lopussa sanoin: "No fiilikset on aika hämmentyneet, mutta tosi kiitolliset. Että kyllä tästä tulee ihan huikee muisto eikä vois parempaa lähtöä kuvitellakaan. Ja kyllä nyt varmasti tulee ikävä ihmisiä ja kotia ja kaikkea mut sitte toisaalta on hyvä mieli palata kotiin kun tietää että täällä on kaikki asiat kunnossa. Meiän jengi on paras jengi kaikista."

Linkki jaksoon: https://areena.yle.fi/1-50393056


LOVE,

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Pirjo Virolainen,
Hei Venla! Olihan melkoinen spektaakkeli tuo sinun lähtöjuhlasi. Valtava yllätys varmaan, mutta hienosti meni! Toivotan sinulle oikein mukavaa Vuotta 2020 ! Voi hyvin, ja terveiset isäntäperheellesi ja rotaryklubillesi
nouw.com/byvenla#expires_in=86400&token_ty
byVenla
byVenla,
Hei Pirjo! Oli ikimuistoiset läksiäiset ehdottomasti. Mukavaa vuotta 2020 sinne kotiin myös! Terveiset sinne sinulle ja rotaryklubille!
nouw.com/byvenla