need to go now

Lauantaina se alkoi. Aamupäivällä matkalaukut pakattiin autoon ja lähdimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Vaikka tiesin auton lähdettyä liikkeelle, että edessä on elämäni seikkailu, niin itkua joutui silti pidättämään koko ajan. Olo oli epätodellinen. Tavallaan tiesin, että nyt oikeasti lähden, mutta en silti pystynyt sisäistämään sitä. Vasta kun kävelimme parkkihallista laukkujen kanssa kentälle niin kaikki alkoi hahmoittua. Mä oikeasti lähden nyt.

Hyvästit olivat minulle todella vaikeat, ja itku tuli useamman kerran. Olin tätä hetkeä pelännyt jo pitkään ja tiesin, että minulle rakkaiden hyvästeleminen olisi vaikeaa ja niinhän se olikin.

Kun pääsin turvatarkastuksesta läpi niin löysin muut vaihtarit ja jatkoimme yhdessä kohti oikeaa porttia. Ostin juomista ja syömistä, jonka jälkeen jokaisen piti käydä turvahenkilön haastattelussa ja tämän jälkeen pääsimme koneeseen. Ensimmäinen lento kesti kolme tuntia ja seuraava kuusi. Lennot olivat melko raskaat, sillä oli aikaa vaan miettiä asioita ja tunnetusti kaikki tuntuu väsyneeltä pahemmalta. Tunteet olivat molemmilla lennoilla pinnassa ja kyyneliä riitti.

Kun vihdoin saavuimme NY niin olo oli melko kamala. Oli nälkä ja väsytti todella paljon. Kentällä oli vesivahinko, joten jouduimme odottamaan laukkuja toista tuntia. Kun kaikki vihdoinkin olivat saaneet tavaransa niin kävelimme laukkujen kanssa bussille, joka kuljetti meidät Manhattanille hotelliin. Hotellille päästyä suuntasimme huoneeseen ja vihdoinkin pääsi suihkuun ja nukkumaan. Vaihtovuoteni on alkanut!


Hugs,

Tykkää-merkinnät

Kommentit