Home sweet home

Moikka! Nyt on kyllä tapahtunut niin paljon, että en tiedä mistä aloittaisin. Toisessa host perheessäni ei tosiaan ollut toimivaa Wifi verkkoa niin en valitettavasti pystynyt kirjoittamaan kuulumisiani sieltä. Ja kyllä, muutin viimeiseen host perheeseeni takaisin reilu viikko sitten, jossa oli Wifi, mutta en kerennyt kirjoittamaan mitään ennen kuin lensin takaisin kotiin. Jep, olen siis kotona, Suomessa. Ennenkuin avaan kotimatkaani niin kerron vähän mitä ehti tapahtua ennen kotiinpaluuta.

Helmikuu oli tosiaan kiireinen. Pääsin onneksi käymään vielä katsomassa Maple Leafsin pelin hyvillä paikoilla ennenkuin kausi pistettiin jäihin tämän epidemian takia. Peli oli todella hyvä! Kanadassa vietetään myös helmikuun puolessa välissä perheviikonloppua jossa on vapaata to-ma. Menimme silloin ensimmäisen host perheeni kanssa heidän sukulaistensa mökille ja oli todella mukavaa ja touhusimme paljon kaikkea ulkona, kuten kävimme pilkillä. Seuraavana viikonloppuna menimme norjalaisen ystäväni kanssa USA:n puolelle Vermontin osavaltioon laskettelemaan ja oli huikea reissu yhdessä. Kerkesin myös muutama viikonloppu sen jälkeen Blue Mountain vuorille laskettelemaan host siskon ja isovanhempien kanssa. Pohjois-Amerikan tyyliin pääsin myös osallistumaan host siskojeni serkun Baby Showeriin ja se oli uusi mutta ihana kokemus, jota aion varmasti jatkaa Suomessakin. Nyt maaliskuun puolen välin paikkeilla pääsin tosiaan vihdoin muuttamaan pois toisesta host perheestäni takaisin ensimmäiseen perheeseeni, mutta tämän koronan takia ehdin siellä asua noin viikon verran ja se jäi harmittamaan. Harmitti kun en edellisiä 3 kuukautta voinut asua heillä tämän sijasta, mutta ainakin sain vaihtovuoteni alun viettää heillä.

Tämän nopeasti muuttuvan ja leviävän koronatilanteen vuoksi vaihto-oppilaita, kuten muitakin matkailijoita kehotetaan palaamaan takaisin kotimaihinsa, terveydenhuollon riittämisen ja rajojen sulkemisen vuoksi. Lensin siis kotiin viime perjantaina, tosin en tietenkään helpoimman kautta.

Sain tiedon paluulennoistani tasan viikko sitten, ja minun oli tarkoitus lentää yön yli Islantiin ja Islannista Suomeen. Tosin vuorokausi ennen lähtöä sain sähköpostiini viestin, että lentoni on muokattu ja lennän Torontosta Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. No kyllä siinä pieni stressi nousi jo silloin, sillä tiesin miten suuri Lontoon kenttä on. Noh, ei siinä tietenkään kaikki. Kun torstaina saavuimme kentälle host vanhempieni kanssa ja menin tsekkaamaan itseäni ja laukkujani sisään, niin minulle ilmoitettiin, että minulla on Lontoossa laskeutumisen jälkeen tunti aikaa noutaa laukkuni, vaihtaa terminaalia laukkujeni kanssa, tsekata laukut ja itseni sisään, mennä turvatarkastuksesta läpi ja etsiä portti. Siinä vaiheessa iski sitten paniikki, sillä tiesin Heathrowin kentällä useasti käyneenä, että en kerkeä millään tuolle lennolle. Toronton kentän henkilökunta ei myöskään voinut auttaa, sillä Air Canada ja Finnair eivät tee yhteistyötä. Tämä tarkoitti sitä, että Toronton kentällä ei ollut tiskiä jolla olisin voinut vaihtaa lentoni, sillä henkilökuntakaan ei asiassa tosiaan voineet minua auttaa. SIlloin lähtikin puhelu Suomeen, että mitäs nyt tehdään, sillä tiesin että en voi missata Toronto-Lontoo väliä, koska lentoja ei koronan takia lennetä lähes ollenkaan.

Suomessa kello oli tottakai aamuyö tuohon aikaan, kun vanhempani yrittivät selvittää asiaa, mutta vastauksia ei tietenkään tullut. No, ei muutakuin matkaan, tietämättä onko minulla lentoa Lontoosta eteenpäin ollenkaan. Kyllä siinä itku tuli, kun kävelin portille ja tunsin olevani niin yksin matkalla ilman vastauksia. Koneeseen päästyäni olo kuitenkin helpottui ihmeellisesti, kun tajusi, että tilanne on nyt tämä eikä se miksikään muutu. Vanhempani olivat ostaneet minulle paikan business -luokkaan ja se teki kyllä matkanteosta mukavampaa kun sai ruokaa ja oikeasti unta. 7 tunnin odotus alkoi.

Kun laskeuduin Lontooseen niin heti Wifin saatuani näin äitini viestin, että hän oli saanut uuden lennon minulle illaksi. Helpotus. Nyt sain rauhassa hakea tavarani, ja tsekata itseni seuraavalle lennolle ja mennä loungeen viettämään aikaa ja syömään. Loppumatka sujuikin ihanasti. Oli niin ihanaa palata Suomeen, nähdä rakkaat ihmiset kentällä ja ajaa tutulla autolla KOTIIN! Olipahan kokemus, hyvää ja pahaa. Silmiä avaava ja kasvun täyteinen ajanjakso. Mutta loppujen lopuksi voin vain sanoa, että ihanaa olla kotona <3

Vielä melkein kaksi viikkoa karanteenia jäljellä kotosalla. Parasta kun saa levätä ja olla rakkaiden kanssa!


WITH LOVE,

Tykkää-merkinnät

Kommentit