PÄÄTTÄJÄISET: SINÄ PUHKESIT KUKKAAN!/GRADUATION: YOU FINALLY BLOOMED!

Tytöllä oli jo tiistaina juhlat, mutta virallisesti eskari päättyi perjantaina. Koko vuoden eskaria on varjostanut stressi ja ahdistus, koska tyttö on sairastellut hyvin paljon. Tyttö ei kuitenkaan ole mistään jäljessä, vaan lukee, laskee, piirtää ja on sosiaalinen, joten sillä tavalla kaikki on hyvin.

Tytöstä, en niinkään koskaan ole edes huolta kantanut, VAAN POJASTANI, jonka koulu elämä on ollut aivan liian rankka ikäänsä nähden.

My daughter had her preschool's party at tuesday, but preschool ended officially at friday. I have stressed pretty much about her preschool, because she have been sick, pretty much. She knows everything that she should, she can read, write, draw etc. So there wasn't any worries about her.

And I never was worried about my daughter, I have always been worried about my son. School life have been too tough for him.

Pojan tarina. Äitnä on ollut raadollista, ja henkisesti todella raskasta katsoa pojan koulun käyntiä vuosi toisensa jälkeen. Pojan ahdistusta.

Eskarissa poikaa kiusattiin, ekalla luokalla poikaa kiusattiin. Arvet siitä muistuttavat häntä. Hän oli erilainen, hän on aina ollut erilainen, herkkä ja impulsiivinen. En koskaan ajatellut, että kyseessä on mitään muuta kuin vain normaali aktiivinen poika, höystettynä melkoisella tempperamentilla.

Tokana vuonna muutimme Konalaan, vanhat tutut ottivat vastaan, mutta koulussa ongelmat alkoivat HETI. Poika karkaili, sai todella pahoja tic oireita, piiloutui, sai todella pahoja raivaraita. Olin heittämässä toivoani, ryvin itsesäälissä, sekä otsaani oli kirjoitettu valtavilla kirjaimilla EPÄONNISTUNUT ÄITI, ja poikani otsaan HÄIRIÖKÄYTTÄYTYJÄ.

Nelosluokalla, muistaakseni vai olisiko ollut kolmannella luokalla lopulla löysin blogin Mommy Be Good, ja luin hänen elämäänsä, luin hänen lapsistansa, teksti oli kuin omista päivistäni poikaani kiinnipidossa pidellen, kuunnellen kuinka kusipää huora olen, tavaroiden rikkoutuessa seiniin. ADHD. Pyysin testit, ja ne tehtiin, ja olivat positiiviset. Saimme lääkkeet, poika oireili edelleen, kävin koulussa keskusteluja, milloin mitäkin, koitin ohjeistaa heitä toimivilla tavoilla. Useasti poika soitti itkien, kuinka opettajat jahtaavat häntä, eivätkä anna rauhoittua.

Vitosen puoli välissä, kielloista huolimatta hänet siirrettiin erityisluokalle. Muutto. Pojalla alkoi uusi elämä, tic oireet pahenivat irvistyksiksi saakka, kun uusi koulu oli alkamassa. Siihen heti alkuun luokkaretki, jossa olivat useita öitä. Kaikki meni hyvin. Avaan Wilman ekoja kertoja, eikä siellä ole viestejä, hämmennyn. Seuraavan kerran kysytään papereita Konalasta, jotka tulivatkin, mutta n. 2-3kk myöhemmin, kun koulu oli alkanut.

My son's story. As a mother it has been really hard to watch his studies. His anxiety.

When he was in preschool, he was bullied. When he went to elementary school, he was bullied also, sars are reminder of that. He is and he always have been a bit different, really sensitive and impulssive. But I always tought that he is just a normal boy with temper.

Second year we moved to Konala back again, there were his old friends waiting for him, but in the school the problems started straight away. My son run away from school, he had really bad tics, he hide, he had some self-controll issues. I almost gave up, I felt like in my forhead there was writed FAILED of beeing mom, and in my son's forhead was writed TROUBLEMAKER.

I think it was in 4 grade when I found this blog called Mommy Be Good, I started to read her blog, about her life and about her sons. It was just like my life when I am doing holding my son, while he is yelling how asshole, and whore I am, while all the things which were near him, flew to the wall. ADHD. I asked to have the test and he had it. We got medicine, but still school didn't work. I tried to tell the teacher and stuff how to handle my son, and gave all the tips and tricks I knew that works. But no, still my son called many times, crying, how teacher came after him, while he tried to calm himself.

When Alex started 5 grade, in the middle of the year teachers moved him to a specialclass. We moved. My son started to get really bad tics, just before school started. And also he had schooltrip, straight away when the school strted. I was so afraid. I open Wilma, but there is nothing. Next time I hear from school is when they ask Alexs papers from the last school, they came, 2-3 months late.

Oli arviointi keskustelu, Alex ei musitanut sitä. Tällöin taisi olla ensimmäinen kerta kun opettaja mainitsi papereista, ja että oli lukenut ne. Ei kauhuissaan, mutta hän sanoi, ettei tunnista Alexia niistä. Enkä minäkään.

TÄNÄ VUONNA YMMÄRSIN TODELLAKIN, kuinka suuri merkitys opettajalla on. Kuinka SUURI MERKITYS KODIN JA KOULUN YHETEISTYÖLLÄ ON. On helppo toki aina syyttää ihmistä joka tuntuu aina olevan ongelmissa, mutta eikö ole outoa, että tänä vuonna poika ei ollut yhdessäkään tappelussa mikä olisi alkanut hänestä. Kuinka paljon minua hävettää, kun poika on itku silmässä sanonut, että hän ei lyönyt ekana, kuinka hän pyysi opettajalta apua, mutta ei saanut.

En voi koskaaan kiittäää Alexin opettajaa tarpeeksi. Hän tutustui Alexiin, ei Alexin papereihin. Vaan ihmiseen. Hän ymmärsi Alexia, hän oppi tuntemaan pojan niin hyvin, että hän sanoi: "Alexilla tulee tietty katse, ja silloin jätän hänet vain olemaan" KYLLÄ KUN ALEX ON HERMOSTUNUT!

Alexin opettaja kirjaimellisesti pelasti pojan, poika puhkesi kukkaan. Hän tarvitse vain vähän vettä ja tukea kasvaakseen. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle, hän näki sen, minkä minä olen aina nähnyt, hän katsoi pintaa syvemmälle. KIITOS❤

Parasta kuitenkin, mitä tänään todistusten jaon yhteydessä tapahtui oli kun hän halasi Alexia ja sanoi:

PYSY AINA TUOLLAISENA.

Kun kävelimme Alexin kanssa kotiin, aloin itkemään. Sitten alkoi poikakin, ja yhdessä itkettiin ja halattiin ja hoin vain, että olen niin ylpeä pojasta!

ONNEA KAIKILLE KOULUNSA LOPETTANEILLE, VALMISTUNEILLE JA MUILLEKIN ARJEN SANKAREILLE, SEKÄ VÄÄRINYMMÄRRETYILLE!

We had onversation in school, my son didn't remember this. This was the time, when the teacher mentioned the papers first time. She wasn't shocked, but she said that she an't regonize my son from the papers.

THIS YEAR I UNDERSTOOD how big thing the good teacher is. HOW BIG MEANING it is, that communication works. It is always easy to blame aboy who seems to be in troubles all the time, but it is really odd, don't you think, that in this year HE NEVER STARTED A FIGHT. I blame myself and I am a shamed when I am remembering, when my son said while he was crying that he didn't do something, or he didn't hit first, that he asked help from the teacher.

I CAN NEVER THANK HIS TEACCHER ENOUGH. She really got to know Alex, not to his papers. She even said one: Alex has this look, then I know that I just leave him alone. YES THE LOOK MEANS THAT HE IS NERVOUS.

His teacher literally saved him, my son finally blomed. I will be forever greatfull for her, she saw, what i have always seen, THANK YOU ❤

Best thing what happened was when he got his diploma, the teaher said:

STAY AS YOU ARE

When we were walking to home, I started to cry, then my son started to cry, then we both were crying and I just were repeting like an iidiot I AM SO PROUD OF YOU!

CONGRATULATIONS TO ALL WHO ENDED THEIR STUDIES, TO ALL MISUNDERSTOOD PEOPLE!

xxxAnriDaniela

Tykkää-merkinnät

Kommentit