HÄN SÄRKYY/HE WILL BREAK

Koulun aloitus on ollut pojalleni haastavaa. Uusi koulu, uudet kaverit, uudet toimintamallit, uudet opettajat, pidemmät päivät ja tietenkin näin tarkkaavaissuushäiriöstä/ADD:sta kärsivälle luokkakoon kasvu 24:sta oppilaasta 72 on ollut todella raskasta!

Nämä kaikki ärsykkeet saavat pojan tietenkin reagoimaan eri tavoin!

Suurin haaste on ollut luokkiin löytäminen, mutta kk jälkeen poika on oppinut.

Junior highschool is been bit hard to my son. New school, new friends, new methods, new teachers, longer days and in his classes there is usually 72 students, well you can imagine it might be pretty hard with ADD.

Thise different stimulus, make my son react in different ways!

One of the biggest problem was finding to the right classroom.

Kk jälkeen poika alkoi jo löytämään perille, JES!
Palaveri pidettiin, mikä sekin meni hyvin, MUTTA SEN JÄLKEEN on kaikki mennyt paljon HUONOMMIN!

Poika itkee koulussa, ahdistuu enemmän koulussa, kotona myös on ollut hyvin alakuloinen!

Se mitäme viime vuonna saimme korjattua, mureni 2kk yläasteella: itsetunto.

Uskon myös että palaveri vaikutti negatiivisesti häneen, ja hän kokee olevansa epäonnistunut! Hän ei pystykkään, vaikka asia ei näin olekkaan!

Mielestäni hän on mennyt monessa asiassa niin paljon eteenpäin, niin upeasti!

Tämän vuoksi olenkin alkanut miettimään että hakisin hänelle paikkaa toisesta koulusta jossa luokkakoot ovat sen 25, tai jopa kotikoulu.

Mikään ei äitinä ole hirveämpää kun katsoa oman lapsen kyyneleitä, nähdä se ahdinko, ja kuinka hän tuntee olevansa epäonnistunut!

Onko teillä kokemusta näin isoista luokista? Siirtäisittekö te lapsenne pois koulusta? Onko kokemusta kotikoulusta?

Kumpi teistä olisi parempi? Vai kumpikaan?

One month later my son started to find to the right classroom,YAY! We also had the meeting which went well, but AFTER THAT everything has gone much WORST!

Boy cries in the school, at home he has nern also a bit sad.

The thing we fixed last year were crushed in 2 months: his self-esteem.

I believe that the meeting effected my son negatively. i think that now he sees himself as a failure. Ofcourse he is not, but I think he feels like that!

I think he has developed and gone forward in many thing so amazingly, if only he could see it!

This is why I have started to think that maybe I just put him on other school, where is thenormal 25 student in the class, or even home school.

Nothing is so awful, than see your child hurting inside and crying and feeling like a failure.

Do you have any experience of homeschool? Do you have any experience of this big classes?

What would you do?

xxxAnriDaniela

Tykkää-merkinnät

Kommentit