HIMOA JA HÄPEÄÄ


Tekis mieli, mutta saanko mä koskea? Tää kiihottaa, pitäiskö mua hävettää? On himoa, mutta saanko mä haluta? Panettaa, mutten tahdo lutkan mainetta.



Seksin ja ylipäätään kaiken seksuaalisuuden ympärillä on vielä tänäkin päivänä aivan liikaa häpeää. Ihan turhaa sellaista. Kokonaisuudessaan tää on todella herkkä puheenaihe. Edelleen hirveän suuri tabu ja se ottaa mua päähän. Suoraan sanottuna vituttaa. Siksi mä avaan suuni ja jaan ajatuksiani. Hitto vie, nyt puhutaan.

Seksi. Se asia, jota me ajatellaan. Se luonnollinen juttu, jota me halutaan. Se, jota me harrastetaan. Mutta puhutaanko tästä avoimesti? Ei. Ehkä läheisimpien ystävien kanssa kyllä, mutta muuten ei missään nimessä. Ja mitä tulee koulun valistukseen, on se aikalailla pelkkää pintapuolista ja biologista paskanjauhantaa. Ei puhuta mielihyvästä. Ei puhuta himosta. Ei puhuta itsensä koskettamisesta, seksileluista eikä erilaisista mieltymyksistä.



Mä koen olevani tosi seksuaalinen mimmi. Kyllä, voin myöntää sen täysin häpeilemättä. Vielä muutamia vuosia sitten asia oli kuitenkin toisin, kun kaveriporukoissa ei koskaan oikein puhuttu näistä jutuista. Sen myötä, ettei kukaan sanonut mitään, tuntui vähän siltä, että olin yksin ajatusteni kanssa. Ja koska kukaan ei kertonut samaistuvansa tai jakanut omia fiiliksiään, tuntuivat omat ajatukset jopa häpeällisiltä, vaikka todellisuudessa ei ollut mitään hävettävää. Ei yhtään mitään.

Meillä jokaisella on jonkinlaisia seksuaalisia haluja. Ne ovat todella yksilöllisiä ja niitä on eri verran, mutta niitä on. Meillä ihan kaikilla. Niitä voidaan paeta ja koittaa tukahduttaa, mutta se ei johda mihinkään hyvään. Mitä jos siis vain myönnettäisiin ja antauduttaisiin?

Kun mä opin hyväksymään sen, millainen mimmi mä seksuaalisesti olen ja uskalsin vihdoin myöntää oman halukkuuteni, annoin itselleni luvan antautua. Antautua himolle. Antautua mielihyvälle. Antautua seksuaalisuudelle. Ja tää mahdollisti aivan uudenlaisen vapauden löytämisen. Ihan uudentasoisen itsevarmuuden saavuttamisen.



Haluan auttaa muitakin löytämään tän tunteen, tän rohkeuden, joka on auennut mulle, kun oon vain yksinkertaisesti uskaltanut. Uskaltanut ajatella, uskaltanut kokeilla. Uskaltanut kertoa ja uskaltanut kuunnella. Uskaltaminen antaa ihan älyttömästi ja vie suunnattoman pitkälle.

Kaikenlainen seksuaalisuus lisää tutkitusti hyvää oloa ja on vahvasti läsnä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, mutta siitä ei siltikään puhuta samassa määrin kuin esimerkiksi ruokavaliosta, liikunnasta tai levosta. Siksi haluankin nostaa aiheen jalustalle. En mä sano, että sun pitäisi somessa jakaa se, kenen kanssa oot pannut ja milloin, tai että sun pitäisi informoida siitä, miten oot viimeksi koskettanut itseäsi, mutta mä sanon, että uskalla puhua, myöntää ja antautua.

Vaikka nykyään mä rohkeena ja itsevarmana persoonana oon tosi avoin tästäkin aiheesta, niin tottakai tän jakaminen on jännittävää, jopa pelottavaa. En kuitenkaan anna sen estää. Let's brake the fucking ice!

Tää on vasta alkua, joten laita mulle ihmeessä toiveita ja jaa mieluusti sun omia ajatuksia.

<3



Tykkää-merkinnät

Kommentit