Ne teistä, jotka ovat seurailleet mua somessa jo tosi pitkään, saattaa tietää, että mulla on ollut youtube-kanava olemassa aika kauan. Sinne on tullut julkaistua jos jonkinmoista videota tässä muutaman vuoden aikana ja nyt oli aika tehdä suursiivous. Elikkäs, päätin ottaa kaikki vanhat videot pois katseltavista. Täytyy myöntää, että jotkut videot saa aikaan mussa ihan järkyttävän myötähäpeän, haha.



Oon jo pitkään ajatellut aloittavani youtuben uudestaan, sillä mä aidosti rakastan videoiden kuvaamista sekä editoimista ja haluan viedä mun somen ihan uudelle tasolle. Nyt vihdoin sain vähän kuvattua materiaalia ja youtube on aloitettu puhtaalta pöydältä freesisti! Inspiraatiota ja intohimoa riittää, ideoita on pää täynnä! Jos sulla on toiveita, millaista sisältöä haluaisit nähdä, niin kerro mulle!



Olisi ihan super, jos kävisit tsekkaamassa videon, tykkäämässä ja tilaamassa mun kanavan! <3



Tykkää-merkinnät

Kommentit


Aamu alkoi todella aikaisin. Nukuin aika huonosti ja olin hereillä jo kuudelta, mutta sehän ei haitannut. Ihan heti kuudelta en vielä kuitenkaan noussut, selailin somea ja makoilin hetken. Kahdeksan aikaan tein pikaisen aamutreenin. Rakastan aloittaa päivän treenaamalla – kun pääsee heti edes vähän liikkumaan niin energinen startti päivälle on taattu! Siitä mulle tulee niin hyvä olo! Samalla telkkarista pyöri erilaiset jouluohjelmat, jotka on kyllä ihan must, vaikka niitä ei edes kovin tarkasti seuraisikaan, heh. Ne lisää joulufiilistä!



Treenailun jälkeen laitoin joulupuuron tulille. Vähän väliä sekoittelin sitä ja samalla aloin laittelemaan muita jouluaaton brunssiherkkuja. Syödään perheen kanssa aina jouluna brunssityylinen myöhäinen aamupala, jolla sitten jaksaa pitkään, eikä ennen dinneriä tarvitse kuin korkeintaan jotain pientä syötävää. Mun joulubrunssiin kuului tällä kertaa tottakai (kauramaitoon tehty) paras riisipuuro kookossokerilla ja kanelilla, smoothie, omenamehu ja hasselpähkinäsuklaakahvi. Niin hyvää! Syödessä jouluradiosta soivat joululaulut.



Mulle jouluun kuuluu se, että laittaudutaan vähän hienommin. Valitsin tänä jouluna asukseni mustan mekon pitkillä röyhelöhihoilla. Tätä ihanuutta ei olekaan tullut käytettyä kuin kerran aikaisemmin ja totesin, että pitää ehdottomasti ottaa useammin käyttöön, sillä tämä sopii monenlaiseen juhlaan sekä tilaisuuteen. Mekon kanssa laitoin mustat sukkahousut, nilkkurit ja kauniin kaulakorun sekä korvakorut. Hiukset stailasin nutturalle ja meikkilookkiin kuului perusmeikkien lisäksi punertavia luomivärisävyjä sekä niihin sopivaa huulipunaa.



Kahden maissa lähdettiin käymään kylässä äitini siskolla, jonne kokoontui äidin siskon perheen ja mun perheen lisäksi äidin puoleiset isovanhemmat ja joulupukki tuli käymään (toinen pikkuveljeni on neljävuotias ja äidin siskon lapset, eli mun serkut, ovat toinen neljä ja toinen kahdeksan). Hetken siinä juotiin glögiä, juteltiin, jaettiin sekä avattiin lahjoja, ennen kuin lähdettiin takaisin kotiin valmistelemaan jouluillallista ja tsekkaamaan loput lahjoista. Sää oli ihan älyttömän upea!



Illallinen syötiin isän puoleisten isovanhempien sekä isän veljen kanssa. Mä en ole koskaan oikein tykännyt tyypillisestä jouluruoasta, joten on mun jouluruoat olleet ihan pienestä asti aivan muuta kuin ne perinteiset laatikot, rosollit ja kinkut. Ainoa laatikko, josta pienenä tykkäsin oli mumman tai äidin siskon tekemä porkkanalaatikko ja sen lisäksi oli oltava joulupastaa aka jouluteemaista kuviopastaa kera itsetehtyjen pienten lihapullien ja ketsupin. Nyt täysi-ikäisenä ja vegaanina näyttää mun jouluruokalautanen hieman erilaiselta, mutta pohja on aikalailla sama. Lautaselta löytyy edelleen ihan lempparia joulupastaa, nyhtökaurapyöryköitä, itsetehtyä tomaattikastiketta sekä bataattisosetta ja salaattia. Näiden lisäksi mulle joululeipää on saaristolaisleipä.



Ilta meni lämpimissä tunnelmissa. Syötiin jouluateria rauhassa, herkuteltiin, keskusteltiin, naurettiin, ihailtiin lahjoja ja katsottiin Yksin kotona -elokuvaa. Jouluaatto oli aivan ihana ja sen sai viettää monien rakkaitten, läheisten ihmisten kanssa. Päivä oli täynnä taianomaisuutta, iloa ja rakkautta.

<3


Toivottavasti sullakin oli ihana joulu!

#christmas

Tykkää-merkinnät

Kommentit


Mä oon ihmisenä sellainen, että rakastan sitä, kun on paljon ohjelmaa ja tekemistä. Mä tykkään olla menossa melkein koko ajan. Haluan olla produktiivinen, saada paljon aikaiseksi. Tarvitsen actionia. Siksi mun onkin tosi vaikeata välillä käsittää ja hyväksyä väsymys. Saatan miettiä, että miten muka voin olla väsynyt, kun just viime yönä nukuin hyvin ja ihan tarpeeksi. Toisaalta, juuri hetki sitten olleen koeviikon aikana niitä huonosti nukuttuja öitä kertyi ihan kiitettävästi. Ei ne monet liian vähäiset yöunet korjaannu yhdellä tai edes kahdella loistavasti nukutulla yöllä. Univelkoja on sitä paitsi varmasti ihan huomaamattakin kertynyt koko syksyn aikana enemmän kuin välttämättä tajuaa. Saatan joskus ajatella, että no, yhdet viiden tunnin yöunet voi korjata sitten viikonloppuna tai että ei nää yhdet kuuden tunnin yöunet ole niin pahat. Mutta tuleeko ne oikeasti korjattua viikonloppuna? Onko olo kuuden tunnin yöunien jälkeen väsyneempi kuin osaatkaan kuvitella? Kun näitä yksittäisiä tapauksia kertyy, ei ole ollenkaan ihme jos vähän enemmänkin väsyttää.



On kuitenkin muistettava, ettei väsymykseen edes tarvita univelkaa. Väsymys voi johtua monesta asiasta. Syksyllä mulla oli ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset. Tottakai ne veivät energiaa. Piti opiskella todella paljon, stressasi ja ahdisti, koetilanne jännitti. Eikä se ollut pelkästään se koepäivä vaan myös ennen sitä ja sen jälkeen. Olenko osannut lukea oikein? Miten mä muistan kaiken tämän kokeessa? Mitä jos koe onkin tosi vaikea, enkä osaa yhtään? Sitten kokeiden jälkeen mietitytti, että mitenköhän ne nyt sitten oikeasti meni. En halunnut katsonut hyvien vastausten piirteitä. Tuntui koko ajan siltä, että kokeet menivät vain huonommin ja huonommin. Katsoin alustavat tuloksetkin vasta tosi myöhään. Ne miellytti, mutta sitten piti vielä jännittää, että pysyvätkö arvosanat lopullisesti samana. Onneksi ne pysyivät ja siitä mulla on tosi hyvä fiilis.



Ylioppilaskirjoitusten jälkeen alkoi kisakausi. Syksyn kisakausi oli tosi tiivis, kun kaikki kauden kisat olivat kuukauden sisällä. Kolme peräkkäistä kisaviikonloppua, yksi vapaa viikonloppu ja mestaruuskilpailut. Kausi oli ihan huippu, tähän mennessä joukkueen menestyksekkäin. Nautin kisakaudesta ihan sanoinkuvaamattoman paljon, mutta onhan se fakta, että kyllä kisaaminen on rankkaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.



Sitten on tottakai tää pimeys. Kun koko aamun on pimeetä ja aurinko laskee jo kun tulee takaisin koulusta, niin aiheuttaahan se väsymystä. Tuntuu välillä ihan siltä, että iltapäivällä olisi jo ilta ja alkuillasta jo keskiyö. Ei voi oikein muuta kuin yrittää nukkua hyvin, pyrkiä syömään ravitsevasti, liikkua niin että saa siitä mahdollisimman paljon energiaa ja todeta, että silloin tällöin valon määrä, tai oikeastaan tässä tapauksessa sen puute, tuppaa narraamaan kehoa ja mieltä.



Ihmiskeho ja -mieli tarvitsee lepoa. Se on ihan välttämätöntä. Toisinaan tarve on suurempi, välillä vähäisempi. Nyt se tuntuu olevan suuri itse kullakin. Se on vaan yritettävä hyväksyä eikä itseään saa sättiä väsymyksen takia. Kaikki kokevat väsymystä, se on täysin normaalia. Vaikka väsymystä mun on vaikea joskus hyväksyä tai välillä ymmärtää, oon mä kehittynyt paljon itseni kuuntelemisessa ja osaan olla itselleni armollisempi kuin ennen.



Ihan kohta on onneksi joululoma ja mä aion silloin levätä just niin paljon kuin keho ja mieli sitä tarvitsee. Anna säkin itsellesi aikaa levätä ja ottaa iisisti. Aivan ihanaa joulun aikaa ihan jokaiselle! xxx


P.s. Toivottavasti sataisi vähän lunta jouluksi, niin saataisiin valoa vuoden pimeimpään aikaan ja tottakai lisää joulufiilistä.


Tykkää-merkinnät

Kommentit