Hello, pitkästä aikaa! Tää vuosi on alkanut ihan super hyvin – menoa ja meininkiä on riittänyt! Kiireestä johtuen blogia en ole nyt vähään aikaan kerennyt kunnolla päivittelemään, mutta yritän parhaani mukaan tsempata.



Pidettiin tossa Tammikuun lopussa Monan kanssa yhden päivän oma loma, nimittäin lähdettiin päiväreissulle Tallinnaan. Alunperin oltiin menossa jo ennen joulua fiilistelemään tunnelmaa, mutta ei sitten kerettykään ja euron black friday liput menivät kyllä niin huimaa vauhtia kaupaksi, että aiemmaksi ajankohdaksi ei reissua saatu. Mä oon oikeestaan sitä mieltä, että tää oli kyllä parempi ajankohta, sillä joulun alla oli jos jonkinmoista kiirettä ja tällainen torstaipäivän matka naapurimaahan teki enemmän kuin hyvää.



Muutamaan paikkaan oli päästävä ja yksi niistä oli tottakai Karu Talu Chokolaad, jossa Mona ei ollut aikaisemmin käynyt. Kummallekin lähti messiin toinen toistaan herkullisempia suklaajuttuja! Mä valitsin tällä kertaa tutun snickers-ruudun, joka ei koskaan petä, lakritsisen suklaapalan, joka maistui tälle lakufanille ja suklaisen tikkarin, joka oli yksinkertaisuudessan aivan super hyvää!



Seuraava must-paikka oli Vegan Restoran V, jossa sielläkään ei Mona ollut aikaisemmin päässyt käväisemään. Täällä mun yhdessä ihan lemppariravintolassa nautittiin lounas, joka sai veden kielelle ja suun leveään hymyyn. Jaettiin alkupalalautanen, joka koostui erilaisista snackseistä, pad thai -annos sekä vegeburgeri kasviksilla. Jokainen näistä annoksista ehdottomasti jatkoon!



Ihailtiin ravintolassa reseptikirjaa, joka oli täynnä erilaisia vegeherkkuja ja samalla räpsittiin mulle kuvia yhteen yhteistyöjuttuun – näistä tuli ihan super kivoja!



Pyörittiin lounaan jälkeen kaupungilla fiiliksen mukaan, otettiin kuvia ja käytiin muutamissa kaupoissa pyörähtämässä. Mä tein tosi hyvän löydön alesta, yksi ihana paita lähti mun mukaan edulliseen hintaan! Shoppailu ei suinkaan karannut käsistä, sillä paita oli ainoa ostos, jonka reissulla tein syömisten ja juomisten lisäksi. Hyvä minä!



Pysähdyttiin vielä ennen satamaan lähtöä nauttimaan kuumat juomat Epic Coffee/Raven Coffee -kahvilaan. Nimestä en tosiaan ole varma, sillä kyseinen paikka oli vielä syksyllä ensimmäisellä nimellä, mutta tällä kertaa sisällä luki jälkimmäinen nimi haha. Siitä huolimatta kadulla oli vielä Epic Coffee -kyltti. Who knows kumpaa nyt sitten pitäisi käyttää, mutta joka tapauksessa ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Pääsee heittämällä mun lempparikahviloiden listalle. Kahvivalikoima on laaja, maitovaihtoehtoja löytyy monenlaisia, smoothieita sekä smoothie bowleja on tarjolla eikä vitriinistä löytyviä makeita herkkuja saa unohtaa. Tilasin itse moccan ja ai että kun oli hyvää! Plussaa hinta-laatusuhteesta!



Nautiskeltiin kuumat juomat, maisteltiin suklaaherkkuja, jotka ostettiin aiemmin päivällä ja juteltiin niitä näitä kaikessa rauhassa ennen kuin lähdettiin suuntaamaan kohti laivaa.



Kokonaisuudessaan aivan ihana ja super onnistunut päivä. Ihan täydellinen irtiotto! Kiitos mahtavasta matkaseurasta Monalle! <3



Tykkää-merkinnät

Kommentit


Mä oon ihmisenä sellainen, että rakastan sitä, kun on paljon ohjelmaa ja tekemistä. Mä tykkään olla menossa melkein koko ajan. Haluan olla produktiivinen, saada paljon aikaiseksi. Tarvitsen actionia. Siksi mun onkin tosi vaikeata välillä käsittää ja hyväksyä väsymys. Saatan miettiä, että miten muka voin olla väsynyt, kun just viime yönä nukuin hyvin ja ihan tarpeeksi. Toisaalta, juuri hetki sitten olleen koeviikon aikana niitä huonosti nukuttuja öitä kertyi ihan kiitettävästi. Ei ne monet liian vähäiset yöunet korjaannu yhdellä tai edes kahdella loistavasti nukutulla yöllä. Univelkoja on sitä paitsi varmasti ihan huomaamattakin kertynyt koko syksyn aikana enemmän kuin välttämättä tajuaa. Saatan joskus ajatella, että no, yhdet viiden tunnin yöunet voi korjata sitten viikonloppuna tai että ei nää yhdet kuuden tunnin yöunet ole niin pahat. Mutta tuleeko ne oikeasti korjattua viikonloppuna? Onko olo kuuden tunnin yöunien jälkeen väsyneempi kuin osaatkaan kuvitella? Kun näitä yksittäisiä tapauksia kertyy, ei ole ollenkaan ihme jos vähän enemmänkin väsyttää.



On kuitenkin muistettava, ettei väsymykseen edes tarvita univelkaa. Väsymys voi johtua monesta asiasta. Syksyllä mulla oli ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset. Tottakai ne veivät energiaa. Piti opiskella todella paljon, stressasi ja ahdisti, koetilanne jännitti. Eikä se ollut pelkästään se koepäivä vaan myös ennen sitä ja sen jälkeen. Olenko osannut lukea oikein? Miten mä muistan kaiken tämän kokeessa? Mitä jos koe onkin tosi vaikea, enkä osaa yhtään? Sitten kokeiden jälkeen mietitytti, että mitenköhän ne nyt sitten oikeasti meni. En halunnut katsonut hyvien vastausten piirteitä. Tuntui koko ajan siltä, että kokeet menivät vain huonommin ja huonommin. Katsoin alustavat tuloksetkin vasta tosi myöhään. Ne miellytti, mutta sitten piti vielä jännittää, että pysyvätkö arvosanat lopullisesti samana. Onneksi ne pysyivät ja siitä mulla on tosi hyvä fiilis.



Ylioppilaskirjoitusten jälkeen alkoi kisakausi. Syksyn kisakausi oli tosi tiivis, kun kaikki kauden kisat olivat kuukauden sisällä. Kolme peräkkäistä kisaviikonloppua, yksi vapaa viikonloppu ja mestaruuskilpailut. Kausi oli ihan huippu, tähän mennessä joukkueen menestyksekkäin. Nautin kisakaudesta ihan sanoinkuvaamattoman paljon, mutta onhan se fakta, että kyllä kisaaminen on rankkaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.



Sitten on tottakai tää pimeys. Kun koko aamun on pimeetä ja aurinko laskee jo kun tulee takaisin koulusta, niin aiheuttaahan se väsymystä. Tuntuu välillä ihan siltä, että iltapäivällä olisi jo ilta ja alkuillasta jo keskiyö. Ei voi oikein muuta kuin yrittää nukkua hyvin, pyrkiä syömään ravitsevasti, liikkua niin että saa siitä mahdollisimman paljon energiaa ja todeta, että silloin tällöin valon määrä, tai oikeastaan tässä tapauksessa sen puute, tuppaa narraamaan kehoa ja mieltä.



Ihmiskeho ja -mieli tarvitsee lepoa. Se on ihan välttämätöntä. Toisinaan tarve on suurempi, välillä vähäisempi. Nyt se tuntuu olevan suuri itse kullakin. Se on vaan yritettävä hyväksyä eikä itseään saa sättiä väsymyksen takia. Kaikki kokevat väsymystä, se on täysin normaalia. Vaikka väsymystä mun on vaikea joskus hyväksyä tai välillä ymmärtää, oon mä kehittynyt paljon itseni kuuntelemisessa ja osaan olla itselleni armollisempi kuin ennen.



Ihan kohta on onneksi joululoma ja mä aion silloin levätä just niin paljon kuin keho ja mieli sitä tarvitsee. Anna säkin itsellesi aikaa levätä ja ottaa iisisti. Aivan ihanaa joulun aikaa ihan jokaiselle! xxx


P.s. Toivottavasti sataisi vähän lunta jouluksi, niin saataisiin valoa vuoden pimeimpään aikaan ja tottakai lisää joulufiilistä.


Tykkää-merkinnät

Kommentit