The Beginning...


Hei. Olen 23.vuotias nainen. Minulla on masennus ja tämä kertoo siitä.

Blogin idea on olla terapia sessio minulle. Mihin voin avata asiani mitkä on liian vaikeita sanoa ääneen jollekin. Tämä on myös tapa kertoa läheisille ihmisille mitä minun elämässä oikeasti tapahtuu, koska tosiasia on että he eivät sitä muuten välttämättä saa selville.

Jos tämän kautta pystyn jotakuta toista auttamaan samoissa ongelmissa niin hyvä. Jos pystyn myös auttamaan muita ihmisiä ymmärtämään muita joilla on mielenterveys ongelmia niin se olisi ihanaa. Mutta päällimmäinen syy on oma hyvinvointi ja millä tavoilla voin auttaa sitä.

Kaikki alkoi monta vuotta sitten, mutta nyt vuosi sitten kaikki räjähti kuin tulivuori.

Olen osoittanut masennuksen oireita jo vuosi. Minä itse että kukaan mukaan ei ole osannut sitä yhdistää kuitenkaan mielenterveys ongelmaan. Aina syytettiin väsymystä, työtä, harrastusta you name it. Nyt kuitenkin tiedän mitä ne olivat. Tämä oli kokonaan oma syyni. En halunnut kenenkään tietävän mitään, joten piilotin kaiken. Tein töistä kahta kovemmin, jotta minulla ei olisi tarpeeksi vapaa aikaa miettiä muita asioita. Jos yhdestä asiasta oli lomaa, suunnittelin tälle ajalle jotain muuta, jotta minulla ei olisi vapaata hetkeä. Nyt monen vuoden jälkeen tämä potkaisi takapuolelle ja räjähti jolloin jouduin ottamaan asian pöydälle ja käsittelemään asian.


Täällä tulen suurimmaksi osaksi puhumaan omasta puolesta ja omista ongelmistani. Eli en voi kertoa kaikista mielenterveys ongelmista, miten heidän aivoissansa tapahtuu. Voin vain puhua omastani. En yritä pahoittaa kenenkään mieltä ja jos aiheet ovat liian vaikeita lukea nämä voi jättää lukematta.

Haluan käyttää kaikissa asioissa omaa kokemusta ja asioita mitä olen muiden kanssa keskustelleet. Haluan myös käyttää joissain tieteellisesti todistettuja tilastoja mitkä voivat auttaa ihmisiä ymmärtämään asioiden suuruuden, mutta en usko näin käyvän kuitenkaan usein.

Voin olla joissain asioissa väärässä ja joissain oikeassa.

JA tärkeimmäksi minun kokemukseni ei ole sama kuin sinun. Asiat mitkä auttavat minua eivät välttämättä auta sinua.

Esimerkiksi tiedän ihmisiä, jotka kertovat hyvin vähäiselle ihmisporukalle omista demoneistaan, koska eivät pysty/halua sitä kaikille kertoa ja tämä on todella okei. Teet niin kuin itse näet itsellesi parhaaksi.

Sitten on heitä, jotka voivat asiasta kertoa yhtä kevyesti kuin se ei olisi mitenkään painava asia, vaikka se on. Heille se on helpompi tuoda keskusteluun mukaan, jos joku kysyy kuin olla hiljaa.

Minä kuulun heihin.

Olen pitkään halunnut avata asioita isommalle porukalle. Näen tämän jollain tavalla helpommaksi itselleni. Helpompi on kirjoittaa ja avata tunteita jonkun takaa kuin kertoa näistä kasvotusten ja nähdä miten näihin reagoidaan.

Olen painiskellut asioiden kertomisesta jo vähän aikaa. Haluan ihmisten tietävän mitä kuuluu, mutta samalla en halua kertoa. Tällöin minun täytyisi puhua ja sanoa asioita mitä en halua olevan totta. Joskus sitä toivoisi, että kaikki tämä olisi vain pahaa unta. Pystyisit herätä ja olla taas se sama ihminen kuin ennen.

Ehkä joku päivä voin tuntea samoin kuin ennen, jopa paremmin. Tämä matka kasvattaa minua pakosti olemaan parempi minä. Minun vain täytyy antaa sen tehdä niin ja yrittää olla positiivinen, vaikka se vaikeaa onkin.

Tervetuloa minun sotkuisiin, joskus surkullisiin joskus onnellisiin aivoihin. Toivottavasti saat selkoa jollain tavalla.

~love Lisa

Tykkää-merkinnät

Kommentit