Noniin, täällä sitä taas ollaan.

Viime viikon maanantaina matka jatkui bussilla Metziin, Ranskaan. Matka ei kestänyt tuntia kauempaa, joten meillä oli lähes koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin. Aamupäivä kului ympäriinsä harhaillessa, kun ei kukaan oikein osannut päättää, mitä tehdään. Päätettiin vierailla jossain turistikohteessa ja päädyttiinkin Metzin Cathedraliin. Oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

Vaikka meitä olikin jo aikaisemmin varoiteltu, että ranskalaiset puhuu myös turisteille vain ranskaa, hämmensi se silti ainakin mua. Oltiin ottamassa kuvia Moselin varrella, kun paikallinen mies tuli meille juttelemaan. En oo ranskaa yhtään opiskellut, mutta ymmärsin, että hän neuvoi meille tietä johonkin näköalapaikalle. Pahoittelin englanniksi, etten puhu ranskaa, niin hän vastasi pari sanaa englanniksi, mutta jatkoi sen jälkeen sujuvasti ranskan kielellä. Sama juttu ravintolassa, kysyin jotain tarjoilijalta englanniksi, ja hän vastasi ranskaksi. Seuraava kieli, jota alan opiskella, taitaa siis olla ranska!

Le Temple Neuf

Myöhemmin käytiin vielä parissa kahvilassa, shoppailemassa ja kierreltiin vaan kaupunkia. Ja kuten näkyy, otettiin paljon kuvia. Vaikkei ollut mitään erityistä ohjelmaa, oli super taas kiva päivä!

Tiistaipäivä vietettiin taas Luxemburgissa. Käytiin katsomassa vanhoja linnoitusrakenteita ja vietettiin aikaa porukalla. Luxemburg on tosi kallis kaupunki, ainakin Saksan hintatasoon verrattaessa. Ravintolat oli keskikaupungissa aika hintavia, jonka takia olikin välillä vaikea löytää kaikille mieluisaa ruokapaikkaa. Tiistaina iltaruokaa etsiessä bongattiin onneksi suhteellisen edullinen meksikolainen ravintola, joka oli myös ehdottomasti reissun paras!

Keskiviikkona lähdettiin heti aamupalan jälkeen kotimatkalle. Pysähdyttiin Trierissä, joka on Saksan toisiksi vanhin kaupunki. Oltiin kaikki niin väsyneitä, että etsittiin vaan viihtyisä kahvila, jossa istuskeltiin rauhassa pari tuntia. Myöhemmin päätettiin vielä käydä tsekkaamassa pari turistikohdetta, ja sen jälkeen olikin jo aika suunnata kotia kohti.

Reissussa parasta oli ehdottomasti uusiin ihmisiin tutustuminen. Ja rakastan sitä, että vaihtareiden kanssa jutellessa pääsee käyttämään kaikkia kieliä, joita osaa (ja myös niitä, joita ei oikein osaakaan). Numeroita ja tervehdyksiä opeteltiin niin japaniksi, portugaliksi, koreaksi kuin suomeksikin. Ja onhan se aina yhtä viihdyttävää kuunnella, miten muut koittavat lausua suomea.

Yksi reissun hauskimpia juttuja oli myös tutustua norjalaiseen tyttöön, jonka kanssa juteltiin samaan aikaan viidellä kielellä. Hän puhui mulle norjaa, vastasin ruotsiksi, ja jos joku sana uupui, niin otettiin englanti, saksa tai espanja avuksi. Vaikkei kukaan muu meidän keskusteluista ymmärtänyt sanaakaan, me ymmärrettiin toisiamme. Kotiin palatessa kesti kyllä itselläkin hetki, että pystyi kääntämään ajatukset ja puheen taas saksaksi.

Oli kyllä hieno ja unohtumaton reissu, lähtisin uudestaan vaikka heti!

Ja hei, tänään oon ollut tasan kaksi kuukautta Saksassa. Nyt jo on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, en malta odottaa, mitä seuraavat kuukaudet tuo tullessaan!


Kreetta

Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Tänään on sunnuntai ja viimeinen lomapäivä. Kotiuduin reissusta jo keskiviikkoiltana, mutta vasta löytyi sopiva väli kertoa, millainen matka oli. Kuvia tuli otettua niin paljon, että ajattelin jakaa tämän postauksen kahteen osaan.

Matka alkoi siis viimeviikon perjantaina, kun lähdettiin hostäidin, -veljen, ja veljen kaverin kanssa junalla Kölniin. Junamatka kesti vain reilun tunnin. Täällä junilla matkustus on tosi kätevää ja suhteellisen edullista, ainakin ryhmälipun kanssa. Kölnissä tavatiin turkkilainen Zeynep hostperheineen. Oli mielenkiintoista kierrellä kaupunkia yhdessä, koska Zeynepin hostisä osasi kertoa tosi paljon eri nähtävyyksistä. Ensimmäisenä vuorossa oli Kölner Dom, eli tuomiokirkko.

Päästiin kuulemaan kirkossa kuoron lauluesitys. Se kuulosti tosi hienolta, koska kuten aina kirkoissa, tuollakin oli tosi hyvä akustiikka. Sekä sisä- että ulkopuolelta paikka oli täynnä upeita yksityiskohtia ja taideteoksia, en yhtään ihmettele, miksi se on niin suosittu turistikohde.

Seuraavaksi suunnattiin Hohenzollern-siltaa pitkin näköalatornille, josta näki koko Kölnin keskustan. Kun oltiin hetki ehditty maisemia katselemaan, siellä alkoi tv-ohjelman kuvaukset. Ei kovin kauaa ylhäällä viihdytty, mutta näkymät oli kuitenkin hienot. Jos Kölniin menee, suosittelen tuollakin käymään!

"Deutschland sucht den Superstar"

Tuossa siis silta, joka oli ihan täynnä näitä "rakkauslukkoja"

Myöhemmin meidän seuraan liittyi kaksi muuta vaihtaria, Felipe Brasiliasta ja Elif Turkista. Illalla saatiin idea mennä huvipuisto/markkina-alueelle, ja ei voi muuta sanoa, kun että onneks mentiin! Vaikka The London Eye onkin aina maailmanpyörien ykkönen, toi ylsi jo aika lähelle. Suurkaupungin valot maailmanpyörän kyydistä, tota ei ihan helpolla unohda. Kameraa en tajunnut ottaa tuonne mukaan, mutta puhelimellakin kuvista tuli aika hienoja.

Hohenzollernbrücke ja taustalla Kölner Dom

Yövyttiin Zeynepin hosperheen luona, aika lähellä Kölnin keskustaa. Lauantaina nukuttiin pitkään ja syötiin rauhassa aamupalaa. Iltapäivällä päätettiin lähteä keskustaan, ja matkaa oli niin vähän, että päätettiin mennä pyörillä. Oli superkiva päästä vihdoin pyöräilemään, koska Suomessa teen sitä joka päivä. En tajunnutkaan, kuinka ikävä mulla on ollut pyöräilyä. Piti olla kyllä tosi tarkkana, Kölnin keskustassa kun liikenne on vähän vilkkaampaa, mihin on Suomessa tottunut. Pyöräteitä ei tuolla oikeastaan ollut, oli vaan autoteiden reunassa "pyöräilijöiden kaista".

Tarkoituksena oli mennä syömään brasilialaiseen ravintolaan, mutta se oli valitettavasti kiinni. Päädyttiin muutaman mutkan kautta aasialaiseen ruokapaikkaan, joka osoittautui tosi hyväksi valinnaksi. Myöhemmin käytiin vielä kaupoilla ja illalla katsottiin leffaa.

Sunnuntaina herätyskello soi ennen kuutta ja lähdettiin junalla Kölnistä Duisburgiin. Siellä tavattiin muut AFS:n vaihtarit, joiden kanssa matkustettiin Luxemburgiin. Vain muutama tunti bussissa, ja oltiin jo eri maassa, niin siistiä! Taas yksi syy, miksi tykkään Saksasta niin paljon.

Luxemburgissa meillä oli paljon vapaa-aikaa ja saatiin itse tutustua kaupunkiin. Illalla meillä oli Stadtführung, eli kaupunkiopastus (?), joka meni aika pitkälti muiden vaihtareiden kanssa jutellessa. Opas puhui kuitenkin tosi selkeästi saksaa ja kertoi mielenkiintoisia juttuja, joten kyllä kaupungin historiaakin vähän jäi mieleen.

Zeynep, Jien, Felipe, Yoonseo, Karo ja mä

Poistin Snapchatin ja Instagramin reissun ajaksi, ja se oli tosi hyvä päätös. Tuli paljon enemmän juteltua muille ja tutustuttua uusiin ihmisiin, kun ei ollut kokoajan päivittelemässä jotain someen. Sainkin matkalta paljon uusia kavereita, joiden kanssa ollaan jo sovittu, että nähdään uudestaan.

Tämä postaus oli aika kuvapainotteinen, mutta kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, heh. Teen vielä myöhemmin toisen postauksen reissusta. Nyt nautin kuitenkin vielä viimeisistä lomahetkistä, ja lähden pelaamaan sulkapalloa. Paljon terveisiä Suomeen!


Kreetta

Likes

Comments

Loma on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Lauantaina oltiin askartelemassa kortteja (yllättävää, ettei mun hermot mennyt heti alkumetreillä) ja illalla mentiin johonkin karaoketapahtumaan. Sunnuntaina oltiin pelaamassa sulkapalloa ja illallistamassa hosteperheen tutuilla. Eilen oli mun hostäidin synttärit, ja aamulla lähdettiin pienelle reissulle sen kunniaksi. Ensimmäisenä vuorossa oli Schmetterlinghaus eli perhostalo, ja pakko myöntää, että vaikken muuten tykkääkään mistään eläimistä, tuolla oli tosi nättiä.

Päivällä käytiin Sayn Schlossissa, jossa kierrettiin museo- ja taidenäyttelyosat. Siellä oli muutama maalaus, joista tykkäsin tosi paljon. Illalla otettiin vielä suunnaksi Koblenz, ja siellä kiivettiin näköalatasanteelle, josta näkyi Deutsches Eck, eli Rein- ja Mosel-jokien risteyskohta.
Lähiaikoina oon myös tutustunut moniin tämän alueen vaihtareihin. Yhtenä viikonloppuna tavattiin Siegenissä porukalla, ja vaikka sää oli kylmä ja sateinen, oli silti kivaa. Alla olevassa kuvassa olevat vaihtarit on Brasiliasta, Columbiasta, Taiwanista, Slovakiasta ja Argentiinasta.
Lucas, Giuli, Sabrina, Francesca, Ana, Lukas, Juan, Felipe ja mä

Seuraavana viikonloppuna oli Late Orientation Camp tämän alueen AFS-vaihtareille. Viikonloppu oli ihan huippu. En muista, koska viimeksi olisin nukkunut noin vähän, mutten myöskään muista, koska olisin yhden viikonlopun aikana nauranut noin paljon. Leirillä vaihtareita oli Venezuelasta, Costa Ricasta, USA:sta, Espanjasta, Tsekistä, Ranskasta, Brasiliasta, Guatelmalasta ja Turkista.

Kun tapaa paljon ihmisiä eri kulttuureista, on tosi mielenkiintoista huomata, miten eri tavoilla eri kulttuureista tulevat ihmiset kokee samat asiat. Mä kun ajattelen, että saksalaiset on tosi vastaanottavaisia ja helposti lähestyttäviä, kun taas Etelä-Amerikasta tulevat tytöt hämmästelivät, miten vaikeaa esimerkiks koulussa on tutustua muihin oppilaisiin.

Yksi monista positiivisista yllätyksistä on ollut se, miten nopeasti oon koulusta saanut kavereita, ja miten hyvin mut on otettu porukoihin mukaan. Toki se on helpottanut, että osaan jo saksaa, eikä mulle tarvitse joka asiaa enää moneen kertaan selittää. Kuitenkin oppilaat on tosi kärsivällisiä ja jaksaa uudestaan selittää helpommilla sanoilla tai hitaammin, jollen ymmärrä. Pääasiassa pysyn onneksi jo jutuissa mukana ilman, että muiden tarvitsee siihen kiinnittää erityistä huomiota. Ja onneksi nyt lomalla on hyvin aikaa nähdä kavereita koulun ulkopuolellakin. Tänään olin Sarahin kanssa kaupungilla ja huomenna menen ekaa kertaa kokeilemaan kickboxingia Nelen kanssa!

Maria Victoria, Lisa, Chris, David, Melike, Irene, Ara, Zeynep, Felipe, Antonio, Adriana, Tasnim ja mä

On jännä huomata, että monet asiat, joita oon pitänyt Suomessa itsestäänselvyytenä, voi olla jollekin muulle ihan ihmeellinen juttu. Esimerkkinä; mun brasilialainen kaveri kertoi, ettei hän voi koulumatkallaan käyttää kännykkää, koska joku voi tulla ja varastaa sen, jos sitä pitää näkyvillä. Ja jos liikennevaloissa puhuu puhelimeen auton ikkuna auki, joku moottoripyöräilijä voi ottaa sen sun kädestä ja ajaa pois. Kun hän kertoi mulle näitä juttuja, en ensin uskonut, että hän on tosissaan. En voisi ikinä kuvitella, että Suomessa, kun kävelen kaupungilla ja laitan kaverille viestiä, joku vaan tulisi ja veisi mun puhelimen.

Muutenkin täällä tiedostaa paljon paremmin, miten turvallinen ja hyvä paikka Suomi on asua. Tällaisia juttuja ei tule Suomessa ajatelleeksi, mutta oppii kyllä arvostamaan Suomea ihan eri tavalla, kun kuulee, miten asiat muualla on.

Vähän kyllä pisti hymyilyttämään, kun sama brasilialainen kaveri kertoi, ettei tiedä miten kaulahuivia käytetään. Tai no, miksipä sitä huivia kaulaansa solmisi, jos ympäri vuoden voi lähteä ulos shortseissa ja t-paidassa. Säästä puheen ollen, täällä on vielä muutamana päivänä saanut nauttia yli 20 asteen lämmöstä. Nyt näyttää kyllä siltä, että pian kelit kylmenee pysyvästi täälläkin.

Oon tosi iloinen, että saan matkustaa täällä paljon ja kokea kaikkea uutta, mutta vielä iloisempi oon siitä, että mun arki täällä on sellaista, josta nautin. En tarvitse kokoajan mitään ihmeellistä tekemistä, vaan ne pienet, arkipäiväiset jutut saa mulle tosi hyvän mielen. Kaikki sujuu täällä tosi hyvin ja paria iltaa lukuunottamatta ei koti-ikäväkään oo oikeestaan vaivannut. Koitan laittaa Suomeen aika harvoin viestiä, lähinnä sen takia, että saksa sujuu paljon helpommin, kun en joka välissä tarvitse miettiä asioita suomeksi.

Perjantaina matkustetaan Kölniin, josta matka jatkuu sunnuntaina Luxemburgiin. Innoissaan odotan, millainen siitä reissusta tulee!

Kreetta

Likes

Comments

Taas on pari viikkoa vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Niin paljon kaikkea tapahtuu, etten tiedä, miten voisin tiivistää blogipostauksiin tärkeimmät asiat. Arkipäiväisistä asioista harvemmin Suomeen kerron ja tuntuu, et laitan vaan viestiä, jos jotain erityisen mielenkiintosta tapahtuu. Pääasiassa täällä teen kuitenkin ihan arkisia juttuja, joten ajattelin nyt kertoa tarkemmin koulunkäynnistä täällä, koska se nyt on aika iso osa mun arkea täälläkin.

Käyn siis Gymnasiumin ensimmäistä luokkaa (EF=Einführungsphase), jota voi varmaan verrata Suomen lukion ykköseen. Seuraavat kaksi viikkoa meillä on syyslomaa, ja vaikka viihdyn tosi hyvin koulussa, se tulee kyllä ihan tarpeeseen.

Mun bussi on aamuisin tosi aikaisin Siegenissä, joten tykkään kierrella kaupungilla ennen koulun alkua

Täällä joka aineessa pitää analysoida ja pohtia, ja opetuksessa asioita käsitellään laajemmin kuin Suomessa. Välillä tunneilla puhutaan kyllä ihan aiheen ohi, enkä oo varma, minkä aineen tunnilla sitä onkaan, kun enkussa puhutaan elokuvan taustamusiikin vaikutuksesta ja filosofiassa verbien aikamuodoista.

Läksyjä tulee paljon, eikä ne oo mitään rasti ruutuun -tehtäviä. En oo varmaan yhtään monivalintatehtävää tehnyt täällä, kaikki vastaukset pitää perustella. Suurin osa oppilaista tekee läksyt tosi huolellisesti, vastaukset on monen sivun mittaisia, ja mielellään he myös lukee omia tekstejään ääneen seuraavalla tunnilla.

Mitään yksityiskohtia ei yleensä tarvitse opetella, enkun kokeessakin kaikki sai käyttää sanakirjaa. Mulle on tullut lähes joka aineesta sellainen kuva, että hyviin arvosanoihin riittää, että osaa analysoida ja kirjoittaa hyvin. Kaikista aineista ei tarvitse tehdä kirjallista koetta, joten niissä arvosana perustuu ilmeisesti vaan tuntityöskentelyyn. Tämän takia oppilaat on tunneilla tosi aktiivisia ja välillä huomaa kyllä tosi selvästi, että vaikkei olisi mitään asiaa, viitataan vaan hyvän arvosanan toivossa.

Yritän vaihtelevalla menestyksellä tehdä kaikki kokeet muiden mukana. Arvosanoista 1 on paras ja 6 huonoin. Saksasta sain 4, joka on ihan hyvä siihen nähden, et puolet tekstin sanoista oli sellasia, joita en ymmärtänyt. Jonkun yksittäisen lauseen analysointi tekstin perusteella ei multa kyllä vielä ihan suju. Yleensä opettajat on onneks tosi ymmärtäväisiä ja riittää, että yritän parhaani. Matikan kokeesta pääsin just ja just läpi, mut enkusta sain 1- ja espanjasta 1, niihin oon tosi tyytyväinen. Huomaa kyllä, että ne aineet, joista tykkää, tuntuu paljon helpommilta ja niihin jaksaa panostaa. Yritän myös kirjoittaa mahdollisimman paljon vieraita sanoja ylös, ja se auttaa tosi paljon.

Koulussa ei käytetä koskaan tietokoneita, kaikki tehdään käsin. Joka päivä saa opettajilta kasan monisteita. Kirjatkin täällä on, mutta niitä harvemmin käytetään. Yleensä reaaliaineiden tunneilla saadaan teksti, joka pitää lukea ja tiivistää, siitä pitää yliviivata tärkeimmät asiat ja tehdä itselle muistiinpanot. Lopuksi vielä keskustellaan ja analysoidaan tekstiä. Ja sama toistuu seuraavalla tunnilla. Niin monta juttua pitäisi tehdä, että siinä ajassa, kun muut on jo tehnyt noi kaikki edellämainitut, oon yleensä saanut tekstin vasta käännettyä. Siksi tää ei ehkä oo mulle vielä toimivin systeemi, mutta kyllä tähän jo alkaa tottua. Ryhmätöitä ja keskusteluja on paljon enemmän kuin Suomessa, ja niistä tykkään just sen takia, että yksin työskentely on vielä saksaks aika haastavaa.

Joka aamu pitää käydä ilmoitustaululla katsomassa, onko joku tunti peruttu, ja lähes joka päivä on joko hyppytunti tai "omatoimista työskentelyä", joka sekin on käytännössä vapaa tunti. Opettajista on kuulemma pulaa, eikä sijaisia täällä oo kertaakaan näkynyt. Hyppytunnit kelpaa kyl mulle, vietetään vaan aikaa kavereiden kanssa koululla tai mennään läheiseen kauppakeskukseen. Yritän nykyään mahdollisimman paljon osallistua keskusteluihin enkä enää välitä, jos teen virheitä. Auttaa tosi paljon, et kaikki on tosi kannustavia ja aina joku tarjoutuu auttamaan, ihan sama mikä ongelma on. Tulee niin hyvä mieli, kun huomaa, et päivä päivältä ymmärtää paremmin, eikä enää joudu vaan seuraamaan sivusta, kun muut juttelee.

Koulu on siis aika erilaista kuin Suomessa, mut ei onneks oo mitään suurempia ongelmia sen kanssa ainakaan vielä. Uskon, että tämän vuoden aikana mun tulevaisuuden opiskelusuunnitelmatkin selkenee, nyt jo on pikkuhiljaa alkanut hahmottumaan, mitä lukion jälkeen vois lähteä opiskelemaan. Täällä oon huomannut monia mahdollisuuksia, joita Suomessa en edes tullut ajatelleeksi.

Koitan myöhemmin kirjoittaa enemmän mun kuulumisista, ja mitä muuta oon koulun lisäks täällä ehtinyt tekemään. Ensi viikolla lähdetään vaihtareiden kanssa reissuun, jonne aion ottaa kameran mukaan. Toivottavasti tulee siellä otettua enemmän kuvia, lähiaikoina oon aika vähän mitään kuvia ottanut. Kaikki tämän postauksenkin kuvat on vaan nopeasti koulumatkalta napattu.


Kreetta

Likes

Comments

Reissussa tuli otettua niin paljon kuvia, että ajattelin nyt jakaa tännekin osan niistä.

Viime viikon perjantaina otettiin siis hostperheen kanssa suunnaksi Allgäu. Automatka kesti melkein 7 tuntia, mutta se meni yllättävän nopeasti. Oltiin kuitenkin vasta myöhään perillä, joten mentiin suoraan nukkumaan. Lauantaina lähdettiin aamulla Alpsee Bergweltiin, en tiedä onko sille paikalle mitään suomennosta. Siellä mentiin ensin hiihtohissillä vuoren rinnettä ylös ja käytiin testaamassa Kletterwald, eli kiipeilypuisto.

Eri radat oli luokiteltu vaikeusasteiden mukaan, ja oli tietenki pakko päästä testaamaan myös noi vaikeimmat. Oli tosi kivaa, mut myös aika raskasta. Tinjalle ja Annikalle terveiset, et toi ois ollu just teijjän paikka :D Osa radoista oli 20m korkeudessa ja syksyisen metsän keskeltä oli superhienot näkymät.

Yläpuolella olevassa kuvassa on Saksan pisin, melkein 3km pitkä Rodelbahn, jota pitkin tultiin vuorelta alas. Toi meni nopeimmillaan 40km/h ja oli varmaan yks siisteimmistä jutuista, mitä oon täällä päässy tekemään!

Illalla mentiin johonkin festeille, jossa nähtiin perinteisiä saksalaisia esityksiä, esimerkiks tansseja, jotain halonhakkuuta ja lauluja. Tosi monella oli Oktoberfest-vaatteet päällä, naisilla siis Dirndl (mekko) ja miehillä Lederhosenit ja kauluspaita. Bayerissa ihmisten puhe on ihme mongerrusta, onneks täällä Nordhrine-Westfalenissa porukka puhuu vähän ymmärrettävämmin.

Sunnuntaina ajettiin melkeen Itävallan rajalle katsomaan Neuschwansteinin linnaa. Aamulla sää oli aika huono, satoi ja oli tosi sumuista, eikä meinattu nähdä linnaa ollenkaan. Myöhemmin sää onneks selkeni ja kun käveltiin sillalle uudestaan, näkymät oli ihan uskomattomat. Oon ilonen, et jaksoin ottaa kameran mukaan, en oo varmaan ikinä nähnyt noin hienoja maisemia.

Maanantaina matkustettiin junalla Müncheniin Oktoberfesteille. Aikamoinen kokemus, en ois ikinä osannut kuvitella, kuinka paljon siellä on tekemistä ja porukkaa. Oktoberfest kesti tänä vuonna 16 päivää ja siellä oli yli 6 miljoonaa kävijää, siitä ehkä saa vähän osviittaa. Ruoka- ja juomakojuja löytyi joka lähtöön, ja huvipuistolaitteita oli myös ihan super paljon. Käytiinkin vuoristoradassa ja maailmanpyörässä, josta näki koko festarialueen.

Sain ton asun lainaks hostperheen tutuilta, ja oli siistiä nähdä, kuinka moni oli pukeutunut teeman mukaan. Vaikka tekemistä ja näkemistä olis riittänyt paljon pidemmäksikin aikaa, veikkaan, että toi yks päivä oli ihan riittävä näin ekaks Oktoberfest kerraksi.

Muutama ihminen ahtanut ittensä samaan telttaan

Illemmalla mentiin vielä Münchnenin keskustaan ja käytiin syömässä pizzat. Alla olevassa kuvassa Marienplatz, joka on yks tunnetuimpia paikkoja Münchnenissä. Kun Bayern Münchnen voittaa jalkapallomestaruden, tuolla aukiolla on kuulemma isot juhlat. Illalla oli sateista ja aika kylmä, joten ei oikeen jaksettu kierrelty ulkona. Junamatka takaisin kesti pari tuntia ja uni tuli kyllä nopeesti, kun päästiin meidän kämpälle.

Tiistaina kotimatkalla pysähdyttiin vielä Rothenburgissa. Siellä on ympäri vuoden Weihnachtsdorf, eli joulukylä, jota käytiin katsomassa. Odotan kyllä ihan mielellään vielä pari kuukautta ennen jouluhössötyksen alkua, mut oli hienoa nähdä toikin paikka.

Kokonaisuudessaan oli ihan huippu reissu! Tällä viikolla koulua oli vaan kolme päivää ja nyt on jo viikonloppu. Maanantaina tulee kuukausi täyteen täällä, ja aika menee niin nopeesti, ettei meinaa päivistä pysyä perässä.


Kreetta

Likes

Comments

Kuten otsikostakin huomaa, viikonloppuna tuli jo kaks viikkoa Saksassa täyteen! Välillä tuntuu, että oon ollut täällä vasta pari päivää, mut samaan aikaan miettii, et oisin ollu paljon kauemmin. Arki on alkanu ja oon jo vähän tottunut siihen, miten täällä eletään. Kokoajan on jotain tekemistä, ja se on tosi hyvä juttu, niin ei kerkee turhan paljoa Suomeen ikävöimään.

Viime- ja edellisviikolla oli ihan ihmeelliset ilmat. Ensiks paistoi aurinko ja 5 minuuttia myöhemmin satoi kaatamalla. Ja tätä tapahtui oikeesti monta kertaa lähes joka päivä. Nyt muutamaan päivään ei onneks oo satanut, mutta oon jo oppinut kantamaan sateenvarjoa joka paikassa mukana, vaikka säätiedotus lupais mitä Näiden ilmojen takia kaikkialla täällä on paljon vihreetä luontoa, ja tykkään näistä maisemista tosi paljon.



Koulu on aika haastavaa, mut mielenkiintosta. Opettajat puhuu mulle pelkkää saksaa ja esimerkiks filosofian termien kanssa on ollu "hieman" hankaluuksia. Onneks oppilaat on tosi mukavia ja tarjoo heti apua, jollen ymmärrä jotain. Meidän koulussa ei saa käyttää ollenkaan kännyköitä, ja se on oikeestaan hyvä juttu, kun nyt tulee enemmän juteltua muiden kanssa. Tunneilla tai välkillä ei tarvii lainkaan olla yksin, aina löytyy joku juttukaveri.


Tässä siis filosofian lukuläksy

Kahdestaan tai pienessä ryhmässä kanssa keskustelut sujuu saksaks, mut isommassa porukassa on vaikeempaa ymmärtää tai saada omaa asiaa sanotuksi. Välillä meinaa mennä hermot siihen, että joutuu vaan sivusta seuraamaan, kun muut juttelee, mut eiköhän sekin tästä ajan kans helpotu. Koitan mahdollisimman paljon puhua saksaa, ja huomaan kyllä nyt jo, et puhuminen on helpompaa, mitä se oli ihan alussa.

Mun lempiaineet täällä on espanja, enkku, musiikki ja pedagogiikka. Niillä tunneilla ymmärrän melkeen kaiken ja pystyn viittailemaankin välillä. Tänään oli eka matikan koe ja vaikka oon ne asiat opiskellut jo Suomessa, sain alle puolet tehtävistä tehdyks. En jaksa kuitenkaan ottaa ylimäärästä stressiä noista kouluhommista, uskon et ne alkaa sujumaan pian jo paremmin. Koulussa joutuu superpaljon keskittymään, et ymmärtää, niin oon melkeen aina koulupäivien jälkeen tosi väsynyt. Aamusin herätys on välillä jo kuudelta, niin parin tunnin päikkäreitä on aika usein tullu nukuttua.

Maanantaisin ollaan oltu pari kertaa Annelien kanssa kuorossa, ja vaikka kaikki biisit ei olekaan ihan mun tyylisiä, on se ollu kivaa. Ja täällä kotona on piano, niin pääsee onneks soittelemaankin koska vaan. Ollaan oltu myös esimerkiks keilaamassa, urheilemassa ja kuoron syysjuhlilla.

Koulusta oon saanut jo kavereita, ja jäädään välillä Siegeniin syömään muuten vaan kaupungille kiertelemään koulun jälkeen. Nää seuraavat on viimeviikolta., kun mun koulukaveri Nele näytti mulle Siegenistä paikkoja.


Ihan meidän koulun lähellä on superhyvä salaattibaari

Lauantaina tavattiin Annelien, Juliuksen ja kahden meidän koulussa olevan vaihtarin kanssa. Kierreltiin ensin kaupungilla, ja sitten mentiin pelaamaan sulkapalloa. Illalla mentiin Annelien kanssa Juliuksen luo illalliselle. Pelattiin myös pokeria ja vaikkei voittoa tullutkaan, niin oli tosi kivaa. Koko päivä oli täynnä tekemistä, ja oli kyl yks parhaista päivistä tähän mennessä!

Eilen täällä oli Bundestagswahl (=parlamenttivaalit) ja eilen koko perheen kanssa katsottiin telkkarista vaalituloksia.. Suomessa oon onneks kans aika paljon uutisia seuraillut, niin on helpompi täällä ymmärtää, miten kaikki toimii. Koulussa ollaan yhteiskuntaopin tunnilla niistä puhuttu ja muut piti esitelmiä eri puolueista.

Viikonloppuna lähdetään perheen kanssa Etelä-Saksaan pidennetylle viikonloppureissulle ja odotan jo innolla, et pääsen näkemään Allgäun ja Oktoberfestit!

Kreetta

Likes

Comments

Hallo!

Oon nyt siis ekaa viikkoa vaihtarina AFS nimisen järjestön kautta Saksassa. Aattelin kirjottaa tänne blogiin kuulumisia ainakin sillon tällön, niin voi sit kaverit ja muut tutut seurailla tätä mun 10 kuukauden reissua.

Lauantaina 9.9. aamulla lennettiin muiden AFS-vaihtareiden kans Helsingistä Frankfurtiin. Lento meni tosi nopeesti muiden vaihtarien kans jutellessa. Lentokentällä tapasin mun hostperheen ekaa kertaa. Mulla on hostveli (Arne) ja kaks hostsiskoa (Annelie ja Esther), joista Esther on kesäkuuhun asti vaihdossa Jenkeissä. Myös hostäidin vanhemmat asuu täällä samassa talossa, mut eri kerroksessa. Asutaan siis Freudenbergissä, Nordrhine-Westfalenin osavaltiossa. Ei asuta ihan keskustassa, mut täältä pääsee kätevästi joka paikkaan bussilla. Maisemat on tosi hienoja ja metsää ja vuoria on joka paikassa.

Automatka Frankfurtista kesti vaan pari tuntia, niin oli heti koko päivä aikaa tutustua perheeseen ja muutenkin totutella vähän tähän menoon. Annelien poikaystävä Julius oli täällä lauantai-illalla, syötiin ja katottiin telkkaria yhdessä koko perhe. Ollaan puhuttu melkeen pelkkää saksaa ja oon ymmärtäny paremmin, mitä luulin. Pitää vaan kokoajan kuunnella tarkkaan ja keskittyy, tai tippuu kärryiltä. Tähän asti oon kuitenkin pärjänny kielen kans ihan hyvin.

Sunnuntaina kierreltiin Freudenbergin keskustassa ja kiivettiin johonkin kukkulalle, mistä näkyi toi vanhan kaupunki eli Altstadt. Pakolliset turistikuvatkin tuli Annelien kans otettua. Oli kyl upeet maisemat! Iltapäivällä saatiin kutsu Juliuksen vanhempien luo kahville. Juotiin kahvit ja pelattiin pöytätennistä, sen jälkeen Arne ja Juliuksen pikkuveli näytti meille taikatemppuja. Ehkä opin kans jotain semmosiakin tän vuoden aikana! Kaikki on tosi kiinnostuneita Suomesta ja oon jo monta kertaa Suomen koulusysteemistäkin päässy kertomaa. Oli tosi kiva viikonloppu ja pääsi heti kaikennäköst tekemään!

Tänään oltiin hostäidin kans Siegenissä, se on n. 100 000 asukkaan kaupunki täs aika lähellä. Käytiin mun koululla ja haettiin lukujärjestys. Valitsin lukujärjestykseen esimerkiks filosofiaa ja pedagogiikkaa, saa nähdä miten ne onnistuu. Mul alkaa koulu siis huomenna, ja vähän kyl jännittää, miten siel tunneil ymmärtää. Koulussa on kans muita vaihtareita, mut en viel oo varma, et mistä. Yks opettaja näytti mulle luokkahuoneet ja ruokalan, toivottavast en ihan heti eksy. Kouluun meen bussilla ja bussiasemalta on viel pieni kävelymatka. Katottiin se reitti tänään ja oltiin myös kauppakeskuksessa, joka on siinä ihan koulun lähellä.

Kaikki on siis tosi hyvin täällä ja tekemistä riittää, auf Wiederhören!


Kreetta

Likes

Comments