Viimeinen "lomaviikko" meni mökillä Hirvensalmella ja oli kyllä ihanaa! Sää oli just sopivaa eli yleensä aurinkoista ja perus lämmintä. Käytiin veneellä kirkonkylällä, poimittiin mustikoita, pelattiin sulkkista, paistettiin lettuja nuotiolla, nautittiin pimeistä illoista (ja tähdistä!!), luettiin, lenkkeiltiin ja nautittiin. Viikonloppuna alkoi myös kauan odotettu Valioliiga ja saa nähdä miten mun käy Jenkeissä kun pelit tulevat ihan outoihin aikoihin. Cityn paita lähtee kuitenkin mukaan ja vaaleansininen sydän säilyy, vaikka taukoa tulisikin <3

Maanantai meni Linnanmäellä, tiistaina hoisin asioita, ostin tuliaisia ja läksiäistarvikkeita sekä kiipeilin Flowparkissa ja tänään pääsin viettämään laatuaikaa pikkuveljeni kanssa Muumimaailmassa. Hän on se, jota tulen varmasti ikävöimään eniten ja oli ihanaa päästä viettämään koko päivä hänen kanssaan (+tietty halaamaan Nipsua). Huomenna menen ottamaan viimeisen rokotuksen ja varmaan käymään koululla ja sitten ehkä vielä mökille mummoa ja vaaria katsomaan.

Kävin hakemassa viisumin pari päivää sitten postista eli nyt loppui senkin stressaaminen. Tuliaiset alkaa pikkuhiljaa olla hallinnassa ja voinkin kertoa joskus, että mitä tuli hankittua mun hosteille. Perjantaina vietetään meidän sukulaisille & muille tutuille rennot läksiäiset pesäpallon merkeissä ja lauantaina juhlitaan sitten kavereiden kanssa. Tuntuu, että tää viiminen viikko Suomessa vaan täyttyy asioista ja päivät vaan viuhahtelee ohi. Oon jo valmis lähtemään, mutta toisaalta on niin monta hommaa vielä tekemättä, että onneksi lähtöpäivä ei ole vielä tullut.

Multa on kysytty kesän mittaan tosi usein, että jännittääkö mua. Oon miettinyt tota tosi paljon ja tullut siihen tulokseen, että ei mua jännitä. Tiedän, että mun perhe on ihana ja mulla on paljon ihmisiä, jotka odottaa mua tuolla Atlantin toisella puolella. Tiedän, että vuoden päästä tulen olemaan todella onnellinen ja ylpeä siitä, että uskalsin lähteä. Yleisesti ottaen mua ei siis jännitä, mutta on ainoa asia, joka vielä huolettaa on se, että kuinka paljon tulen ikävöimään kotiin ja miten pystyn ikävästä huolimatta ottamaan kaiken irti vuodestani. Onneksi mulla on hostperhe, Rotaryt ja muut vaihtarit, joiden avulla selviän vuodesta todennäköisesti hengissä.

Nyt onkin enää viisi päivää lähtöön ja se tuntuu niin oudolta. Ei sitä pysty käsittämään, että on oikeasti lähdössä vuodeksi pois, ennen kuin istuu lentokoneeseen. Tai ehkei vielä silloinkaan. Mutta kuten 5.v. pikkuveljeni yrittää lieventää asiaa, niin en ole lähdössä vuodeksi pois, vaan ainoastaan VAJAAKSI vuodeksi.

Perjantaina saan todennäköisesti tilaamani käyntikortit, joten katsotaan jos kirjoitan vielä viikonloppuna Rotary Youth Exchange #4. Myös läksiäisistä on tulossa postausta ja jos aikaa ja intoa riittää, niin mahdollisesti myös viimeisen päivän tunnelmista.

<3 Tuulevi

Siirrä blogisi Nouwiin - nyt voit tuoda vanhat blogisi - napsauta tästä!

Likes

Comments

Eilen vietettiin mun kaverin läksiäisiä ja tajusin itsekin, että lähtö on oikeesti jo tosi lähellä. Mulla on enää 16 päivää lähtöön eli vähän yli kaksi viikkoa. Niin outoa, mutta niiiin ihanaa. Viisumi ei ole vielä tullut, mutta muuten kaikki alkaa olla kunnossa. Oon jopa alkanut pohtimaan pakkaamista vaikken sitä ihan vielä aloitakaan. Kaiken kaikkiaan oon tosi innoissani lähdöstä ja ootan jo innolla mun elämää Yakimassa!

Ollaan ekan perheen kanssa viestitelty kesän mittaan aina silloin tällöin ja he vaikuttavat tosi ihanilta. Pääsen kuulemma näkemään myös perheen vanhimman pojan, joka muuten asuisi yliopistolla, mutta viettää nyt muutaman viikon kotona. Perheessä piti alunperin olla kolme koiraa, mutta nyt niitä on kuulemma enää kaksi. He kuitenkin miettivät toisen ottamista, jotta nykyisellä olisi seuraa. Nää koirat on kuulemma kaikki olleet löytökoiria ja niin tulis tää seuraavakin olemaan. Mä oon aina haaveillut omasta koirasta ja vaikka mun koirakuume on alkanut jo hellittää, niin on ihanaa päästä elämään/kokemaan koira-arkea. Taas yksi asia, jonka vaihtovuosi mahdollistaa mulle ja jota en tulis muuten kokemaan vielä pitkään aikaan!

Olo on tällä hetkellä tosi outo, koska en vieläkään osaa ajatella, että oon oikeasti lähdössä, mutta toisaalta ajatukset liikkuu lähes koko ajan vaihtovuodessa. Tänään lähden vielä viikoksi mökkeilemään ja nauttimaan Suomen kesästä (joka mun mielestä on ollut just sopiva). Koulussakin pitäisi vielä käydä täyttämässä joku lappunen, jossa ilmoitan lähteväni vuodeksi pois ja vimppa hepatiittirokotus pitäisi käydä ottamassa.

Tsemppiä kaikille jo lähteneille ja meille lähteville vaihtareille!!

Likes

Comments

Kävin viime viikolla viisumihaastattelussa Helsingissä ja ajattelin nyt kirjoittaa siitä, jotta tulevat vaihtarit ja muut viisuminhakijat säästyisivät turhalta stressiltä, jota itse koin. Mukana myös kuvia mun Riikan reissusta, jolta palattiin eilen kotiin. Ihana kaupunki omine erikoisuuksineen!

Teimme viisumihakemuksen kesäkuun puolivälissä, kun olin saanut tarvittavat paperit Yhdysvalloista. Hakemus tehtiin netissä ja sen tekeminen vaati aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta Rotaryn powerpoint aiheesta auttoi paljon. Kun hakemus oli täytetty kokonaan pystyi varaamaan haastatteluajan, joka me saatiin heinäkuun loppuun.


Mulla oli haastatteluaika heti aamusta klo 8.40 ja olin konsulaatilla jo 8.00, jolloin paikka avattiin. Ennen sisälle pääsyä piti antaa passi luukusta virkailijalle ja sulkea puhelin, jonka jälkeen mut kutsuttiin turvatarkastukseen (melko samanlainen kuin lentokentällä). Jätin laukun, takin ja kännykän siihen ja otin mukaan vain läpinäkyvän muovitaskun, jossa oli kaikki vaadittavat paperit. Mut ohjattiin toiseen rakennukseen, jossa oli odotushuone. Sieltä otin vuoronumeron ja ehkä n. 15min kuluttua mut kutsuttiin yhdelle tiskille, jossa mun piti antaa passi, confirmation page ja ds-2019 lomake. Tää kesti n. 2min, jonka jälkeen menin takaisin odotustilaan.

Odottelin taas jonkin aikaa, kunnes mut kutsuttiin seuraavalle tiskille, jolla otettiin sormenjäljet. Sitten jouduinkin odottamaan varmaan melkein tunnin ja tuossa kohtaa koko odotushuone alkoi olla jo täynnä ihmisiä (n. 40-50?). Mun vuoronumero oli päivän kolmas ja oon tyytyväinen, että olin jo heti kahdeksalta paikalla. Viimein pääsin kolmannelle tiskille, jossa itse "haastattelu" tapahtui. Multa kysyttiin, että miksi olen menossa USA:an ja kuinka pitkäksi aikaa. Tää ja sormenjäljet hoidettiin englanniksi, mutta muut osuudet suomeksi.

Koska yksi jenkkityyppi oli vahingossa allekirjoittanut confirmatin pagen väärään kohtaan, jouduin vielä pyytämään häneltä uuden paperin, jonka sain tänään ja lähetettyäni sen, he alkavat käsittelemään mun viisumia. Pientä turhaa säätöä, mutta muuten kaikki meni tosi hyvin! Ei todellakaan tarvitse stressata. Kokonaisuudessaan olin tuolla n. 2h, josta ehkä 10min meni itse asioiden hoitoon. Onneksi odotushuoneessa oli telkka, jossa pyöri jenkkiuutiset! :) 

Tasan kolme viikkoa lähtöön!!

Likes

Comments

Rotaryn nuorisovaihtoon liittyy monta asiaa, joita muut järjestöt eivät vaadi/tarjoa. Nyt kirjoitan jatko-osan edelliseen postaukseen, jossa kerroin mm. miten päädyin juuri Rotaryyn ja mihin heidän vaihto-ohjelmansa perustuu. Tässä postauksessa kerron enemmän siitä, mitä Rotary-vaihtari(n) täytyy/saa tehdä ennen lähtöä.

Hyväksymispuhelun jälkeen sain "sponsoriklubini" (Kupittaan Rotary klubi) nuorisovaihtoasiamieheltä sähköpostia, jossa mulle kerrottiin, että mun perheen tulee etsiä kolme isäntäperhettä Suomeen tulevalle vaihtarille. Me löydettiin melko nopeasti kaksi perhettä ja myöhemmin kolmaskin löytyi. Jokainen perhe pitää vaihtaria siis n. 3-4kk. Melko usein lähtevän vaihtarin perhe ottaa vaihtarin yhdeksi jaksoksi, mutta tämä ei ole pakollista, jos vaan löytää kolme muuta perhettä. Täytin samalla myös vaihtositoumuksen (johon tuli myös laittaa neljä kohdemaatoivetta) ja maksoimme vaihdon järjestelymaksun Rotarylle (kirjoitan joskus vaihtoni hinnasta erikseen, mutta tämä oli muistaakseni n. 500e).

Varasin heti myös ajan lääkärintarkastukseen ja hammaslääkäriin, koska tarvitsin virallista hakemusta varten molemmista lääkärintodistukset (kaikkia neljä kpl). Läkkärintodistuspohjat pystyi tulostamaan suoraan Rotaryn sivuilta (http://rye.fi/forms/) ja sain molemmat ajallaan oikein täytettyinä. Noi ajat kannattaa varata heti, kun tieto hyväksymisestä tulee, jotta ehtii käydä molemmissa ennen kuin hakemuksen täytyy olla valmis. Mä sain siis tiedon hyväksymisestä 9.11. ja hakemuksen piti olla valmis viim. 31.12.

Hakemukseen täytyi liittää myös oma laaja esittelykirje, kuvia, vanhempien kirje, opettajan arviointi sosiaalisista, yms. taidoista (?) sekä tietoja kaikesta mahdollisesta kouluun, perheeseen ja muhun liittyvistä jutuista. Koko hakemus oli pituudeltaan 15 sivua ja se täytettiin netissä. Kun hakemus oli valmis, mun klubin nuorisovaihtoasiamies tuli meille allekirjoittamaan hakemuksen ja luovutin hakemuksen hänelle. Hakemuksen täyttöön saatiin hyvät ohjeet ja sen lisäksi sain aina nopeita vastauksia, kun joku asia jäi epäselväksi.


Ennen joulua pidettiin myös ensimmäinen koulutustilaisuus, jonne saapui meidän piirin (1410) kaikki lähtevät vaihtarit mukaan lukien kesävaihtoon lähtevät. Tuota tilaisuutta kutsuttiin ryhmähaastatteluksi ja ideana olikin, että vielä olisi mahdollisuus sille, että joku ei pääsisi vaihtoon lähtemään, mutta kuten myöhemmin selvisi, niin kaikkien "todettiin olevan sopivia lähtemään".

Tilaisuus pidettiin Turun Kristillisellä opistolla, jossa meidät jaettiin n. 5-6 hengen ryhmiin keskustelemaan vaihtoon liittyvistä valmisteluista, säännöistä, yms. Samalla kun ryhmät keskustelivat, niin jokainen kävi vuorollaan yksilöhaastattelussa, jossa kaksi haastattelijaa kyseli lähinnä samoja kysymyksiä kuin ekassakin haastattelussa. Paikalla oli myös rotexeja eli vaihdosta palanneita vaihtareita, jotka mm. käyvät kertomassa kokemuksistaan koulutuksissa, järjestävät ohjelmaa Suomessa oleville vaihtareille ja ovat mukana Rotaryn järjestämillä matkoilla (esim. Eurotour). Oli ihana kuulla heidän kokemuksiaan ja koulutus olikin kaikin puolin positiivinen kokemus!

Joulun jälkeen aloin odotella mun sijoitustietoja ja sainkin odotella niitä ihan riittävän kauan. Vasta helmikuun lopulla/maaliskuun alussa sain viestin, että mun hakemukseni on lähetetty Yhdysvaltoihin ja olin tosta tiedosta jo tosi innoissani! Maaliskuun 11. päivä oli vuorossa toinen koulutus, jossa mun kohdemaa varmistui (en tiennyt tätä etukäteen, joten mun sydän melkein pysähtui, kun näin nimilistassa oman nimeni perässä United States...). Koulutuksessa puhuttiin myös vaihtoa edeltävistä toimenpiteistä kuten viisumeista, lentolipuista, yms. sekä lopuksi jakauduttiin ryhmiin kohdemaittain ja rotexit (jee taas paikalla!!) kertoivat vaihto-oppilaan arjesta, yms.

Huhtikuussa osallistuin mun klubin viikkokokoukseen, jossa oli vieras kertomassa isäntäperheenä olemisesta. Oli tosi jännä nähdä, että mitä Rotarius oikeastaan on ja ketkä mut maailmalle lähettää. Tuossa kokouksessa oli reilut 20 osanottajaa, joista suurin osa oli eläkeikää lähenteleviä pukuun pukeutuneita miehiä. Kokouksessa lounastettiin ja kahviteltiin, kuunneltiin vierailevaa puhujaa, arvottiin viinipullo ja laulettiin yhteislaulu. Erittäin mielenkiintoinen kokemus :) Toukokuussa mä pidin yhdessä kokouksessa lyhyen esitelmän itsestäni ja mut virallisesti esiteltiin klubille.


Toukokuussa oli vuorossa myös viimeinen koulutus, johon oli kutsuttu kaikki Suomesta lähtevät vaihtarit. Koulutus pidettiin Tampereella ja siihen kuului tarkempaa tietoa viisumista kohdemaittain, lääkärin, Suomessa olevan vaihtarin ja muiden henkilöiden puheenvuoroja sekä kertausta aiemmista koulutuksista tutuista asioista. Täällä päästiin myös kokeilemaan Rotaryn edustustakkeja. Tää koulutus oli ehkä tylsin ja puuduttavin, mutta yleisesti ottaen olen iloinen siitä, että Rotary järjestää koulutuksia ennen vaihtoa ja pidin niitä hyödyllisinä.

Seuraavassa osassa kerron siitä, mitä seurasi kun sain kuulla sijoitustietoni ja vaihto lähenee.

Mulla enää tasan 30 päivää lähtöön!!

Likes

Comments

Kun aloin kaksi vuotta sitten kesällä innostumaan vaihtoon lähdöstä ja tutkimaan eri järjestöjen nettisivuja, en ollut vielä kuullutkaan Rotarysta. Kävin kaikki Googlen ehdottamat sivut läpi ja huomasin järjestöjen välillä suuriakin eroja. Kohdemaat, ohjelmahinnat, vaihdon pituus ja sisältö vaihtelivat paljon ja siksi oli aika ruveta miettimään, mitä vaihdolta oikeasti halusin. High school Yhdysvalloissa oli alkuperäinen syy sille, miksi ylipäätänsä innostuin vaihtoon lähdöstä ja vaikka tarjolla oli kymmeniä muita kohdemaita, niin mieleni ei enää muuttunut ja olin varma, että halusin lähteä nimenomaan USA:an. Niinpä rupesin etsimään järjestöä, jonka "hintalaatusuhde" olisi meidän perheelle sopiva. Ohjelmahinnoissa voi olla Yhdysvaltojen kohdalla jopa n. 3000e vaihtelua ja vuosivaihto järjestöstä riippumatta (ei Rotary) maksaa yli 10 000e. Jotkut järjestöt myöntävät stipendejä joihinkin maihin, mutta ne kattavat yleensä enintään puolet vaihdon hinnasta.

Vertailin järjestöjä n. vuoden ajan, mutta en löytänyt sopivaa. Unelmani vaihdosta pysähtyi, kun hain toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kun vaihdoin lukiota Turkuun kolmen päivän opiskelun jälkeen ja tapasin kouluumme tulleen amerikkalaisen vaihto-oppilaan, unelmani vaihdosta palasi jälleen. Hän kertoi olevansa Rotaryn vaihto-oppilas ja sanoi olevansa tyytyväinen järjestönsä toimintaan. Niinpä päätin mennä vielä kerran Rotaryn nettisivuille ja katsoa, josko se olisi minun tuleva järjestöni. Olin käynyt heidän sivuillaan jo aiemmin vertaillessani järjestöjä ja lukenut mielipiteitä ja kokemuksia järjestöstä mm. blogeista. Rotaryn sivut olivat kuitenkin olleet suppeat ja "vanhanaikaiset", joten en ollut kiinnittänyt järjestöön sen enempää huomiota. Olin myös kuullut, että heidän kauttaan oli todella vaikea päästä vaihtoon ja että vuoden aikana olisi kolme isäntäperhettä + ei pääsisi välttämättä siihen kohdemaahan mihin haluaisi. Kaikki nuo seikat olivat aikaisemmin olleet negatiivisia, mutta uudestaan ajateltuna tajusin, että nehän olivat vain positiivisia asioita, joita muut järjestöt eivät tarjonneet. Koska Rotary on kaikista järjestöistä myös ehdottomasti halvin (n. puolet muiden järjstöjen hinnasta), se perustuu pelkästään vapaaehtoistyöhön, olen lukenut lähinnä positiivisia kokemuksia ja tiedän, että Rotarylla on kansainvälisesti hyvä ja turvallinen maine, kysyin vanhemmiltani lupaa lähettää heille hakemukseni. Sain luvan ja niin kirjoitin A4 verran tekstiä itsestäni, perheestäni ja ajatuksistani vaihtoon liittyen. Marraskuussa menin haastatteluun, joka kesti noin 10min ja oli oikeasti tosi helppo ja rento (vaikka haastattelijoita olikin 7). Seuraavana päivänä sain soiton ja kuulin, että mut oli valittu!!


Tajusin, että koska Rotaryn vaihto-oppilaat valittiin haastattelun kautta ja vain osa pääsisi mukaan, joku toinen arvioisi sen, että olenko sopiva vaihto-oppilas lähtemään heidän kauttaan. Ja kuten myöhemmin selvisi, olin. Turun alueelta haki viime syksynä Rotaryn kautta vaihtoon 28 nuorta, joista 7 valittiin (näin ainakin muistan, saa korjata!). Myös se, että kohdemaatoiveita piti antaa neljä (enintään kaksi englannikielistä maata) oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvä asia. Laitoin toiveikseni 1. USA, 2. Kanada, 3. Chile ja 4. Italia. Vaikka olin varma, että halusin Jenkkeihin, niin ajattelin tässäkin kohtaa, että kun asia ei ole minusta kiinni, niin en ainakaan kadu valintaani myöhemmin. Ärsyttävää oli se, etten edes tiennyt minne päin maailmaa olen lähdössä ennen kuin vasta maaliskuussa. Maavaihtoehtojen toteutuminen riippuu siitä, että kuinka paljon vaihtareita on tulossa mistäkin maista Suomeen. Rotaryn vaihto-ohjelma perustuu siihen, että jokainen klubi (esim Turussa kai seitsemän klubia) lähettää yhden vaihtarin per vuosi ja vastaanottaa yhden siitä maasta, mihin sen vaihtari on lähtenyt (vaihtareita siis oikeasti vaihdetaan maiden välillä). Jos vaikkapa Australiasta ei kukaan halua tulla Suomeen, niin suomalaisten on vaikea päästä sinne. Oonkin tosi onnellinen siitä, että pääsin mun ykköstoiveeseen!

Kolme isäntäperhettä ei ollut mulle niinkään mikään ongelma, vaikka se kuulosti aluksi hieman oudolta. En ole siis saanut vielä varmistusta perheideni lukumäärästä, mutta perheitä tulee todennäköisesti olemaan kolme. Uskon, että opin jokaiselta perheeltä jotakin amerikkalaisuudesta ja heidän kulttuuristaan sekä pääsen näkemään kolme erilaista tapaa elää arkea amerikkalaisena. Parhaimmassa tapauksessa saan kolme uutta ihanaa perhettä, joihin voin olla yhteydessä myös vaihtoni jälkeen!

Rotaryn edullisuus perustuu siihen, ettei heillä ole ohjelmahintaa, vaan vaihtari joutuu maksamaan vain kulut, joita vaihtoon oikeasti liittyy (esim. lentoliput, vakuutus, viisumi, edustustakki, pinssit, yms.). Rahaa menee siis vain välttämättömiin asioihin, eikä minnekään muualle. Kuten aikaisemmin mainitsin, koko Rotaryn vaihto-ohjelma perustuu vapaaehtoistyöhön, joka a) laskee vaihdon hintaa, b) tekee järjestöstä luotettavan. Host-perheillekään ei siis tietenkään makseta mitään, niin kuin jotkut järjestöt tekevät. Vaihtarin hostklubi kohdemaassa kustantaa esim. koulukirjat ja maksaa taskurahaa (mun kohdalla 100$/kk). 

Kirjoitan Rotarysta vaihtojärjestönä lisää myöhemmin, jotta tästä tekstistä ei tulisi liian pitkää. Voin sanoa, että tähän mennessä oon ollut järjestööni todella tyytyväinen ja ootan innolla mm. vaihtoon kuuluvaa maaohjelmaa NYC:issä sekä mun piirin järjestämiä retkiä Kanadan puolelle.

Ensi maanantaina olisi vielä viisumihaastattelu Helsingissä ja sitten pääsenkin nauttimaan kesäisestä Riikasta. Nyt vaihdon lähestyessä olisi kiva päästä lukemaan myös muiden vaihtareiden ajatuksia. Linkkaathan vaihtoblogisi kommentteihin!

33 päivää jäljellä, ihanaa!! <3 

Likes

Comments

Kuten otsikossa lukee, mulla on tänään enää 50 päivää lähtöön! Oon ollut koko kesän tosi innoissani siitä, että pääsen vaihtoon lähtemään ja odotan jo innolla mun vaihtovuotta. Toisaalta nautin siitä, että saan olla vielä Suomessa ja nauttia rauhassa kesästä ja lomasta, joka vaihtovuoden takia tuntuu tällä hetkellä ikuiselta. Tällä hetkellä vietän kahden viikon mökkireissua Itä-Suomessa ja yritän vain olla. Päivät täyttyy saunomisella, nuotioruokien syömisellä, lukemisella (Barack Obaman ajatuksia amerikkalaisesta unelmasta), pikkuserkkujen kanssa leikkimisellä ja auringonotolla. Ensi viikolla paluu Turkuun, Ruisrockiin. Sitten varmaan taas lisää mökkeilyä ja sukulaisia.

Ajatukset vaihtoon lähdöstä ovat vaihdelleet hurjasti viimeisen vuoden aikana. Joskus talvella mietin, että miksi ihmeessä olen lähdössä toiselle puolelle maailmaa, kun mulla on kotona kaikki niin hyvin ja nautin elämästäni Suomessa. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen kaikkeen mitä mulla on ja tulevaisuuskin mäyttää oikeastaan aika mielenkiintoiselta ja ihanalta. Pelkäsin sitä, etten osaakaan olla hyvä vaihto-oppilas ja nauttia täysillä mun amerikkalaisesta unelmasta, jonka eteen mä ja varsinkin mun vanhemmat ovat tehneet ja antaneet niin paljon. SItten kun kuulin kohdemaani, piirini ja lopulta kaupunkinikin niin tajusin, että vaihtoon lähtö on oikeasti juuri sitä mitä haluan ja tiedän jo nyt etten tule tätä päätöstä katumaan. Kevään ja kesän aikana olen miettinyt lähes päivittäin sitä, kuinka onnellinen ja kiitollinen olen mahdollisuudesta saada lähteä vaihtoon. Se ei nimittäin ole mikään itsestään selvyys. Olenkin kiitollinen kaikille niille, jotka ovat mahdollistaneet mun vaihtovuoden ja olleet mukana järjestämässä kaikkia niitä asioita, joita vaihto näin etukäteen on vaatinut.

Olen jutellut monen ex-vaihtarin kanssa ja lukenut paljon jo palanneiden vaihtareiden blogeja. Henkisesti olen valmistautunut niin vaihtarikiloihin kuin koti-ikävään ja tiedän, että vuoteeni tulee mahtumaan niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Tulen varmasti itkemään, ärsyyntymään ja pettymään monta kertaa, mutta myös nauramaan, nauttimaan ja yllättymään usein. Tiedän, ettei vuoteni tule olemaan helpoin, mutta varmasti omalla tavallaan parhain tähän mennessä elämistäni.


Vaikka mun kännykän laskuri näyttää enää 50 päivää New Yorkiin, niin paljon on vielä kesää ja ihania juttuja jäljellä. Koska kesätyö jäi tälle kesälle saamatta, niin olen pystynyt nauttimaan todella rennosta kesäkuusta. Alkukesä meni lähinnä Turussa, kun juhlittiin ensin veljen valmistujaisia ja sitten viikon päästä siskon ripille pääsyä. Nyt olen ollut tällä mökkireissulla jo puolitoista viikkoa ja päässyt mm. Kangasniemelle Syvälahden lavalle lavatansseihin (ps. ei, en tanssinut), sukukokoukseen Mikkeliin ja tutustumisreissulle Mäntyharjulle.

Heinäkuun ohjelmaan kuuluu ainakin Ruisrock, Riikan matka & 17.v. synttärit ja viisumihaastattelu Helsingissä. Suunnitelmissa olisi myös mahdollisesti pyöräretki Kakskerran uimarannalle, Lappeenrannan reissu ja marjojen poimintaa. Myös Rotaryn edustustakin pitäisi tulla pian postista.

50 päivää aikaa ottaa kaikki irti Suomen kesästä ja ihmisistä, joita ei sitten nähdäkään seuraavaan vuoteen!

Mökkiterveisin,

Tuulevi

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18981595/?claim=5uhjyh7gbyg">Follow my blog with Bloglovin</a>

Likes

Comments

Kerroin esittelypostauksessani tulevan kotikaupunkini nimen ja sijainnin sekä ensimmäisen perheeni jäsenet. Nyt vähän tarkempia tietoja siitä, missä vuoteni vietän. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla oikeastaan ollut mitään toiveita siitä, mihin osavaltioon haluaisin. Sanotaan, että ei se paikka, vaan ne ihmiset. Kun sain kuulla, että mut tultaisiin sijoittamaan maan pohjois-/länsiosiin, otin USA:n kartan ja rupesin tarkastelemaan eri vaihtoehtoja. Ja niitä oli paljon. Päätin siis vaan odottaa tarkempia sijoitustietoja enkä ruveta luomaan elämääni johonkin tiettyyn osavaltioon.

Sitten kuulin, että mut oli sijoitettu piirin 5060 (Rotary jakanut maat piireihin, kerron myöhemmin lisää) alueelle ja kuljin sellaisessa onnellisuuspilvessä pari päivää. Kyseinen piiri on siis käytännössä Washingtonin osavaltion sekä osittain myös Kanadan Brittiläisen Kolumbian alueella eli periatteessa tuossa vaiheessa mulla oli vielä pieni mahdollisuus päätyä Kanadaan. Sen vuoksi en uskaltanut vielä liikaa ruveta googlailemaan Washingtonia ja vaikka olinkin tyytyväinen saamaani alueeseen, pelkäsin hetken että unelmani jenkkivuodesta ei toteutuisikaan. Pian tuli kuitenkin tieto, että osavaltioni olisi nimenomaan Washington. Olisin varmasti ollut tyytyväinen mihin tahansa osavaltioon ja kaupunkiinkin, sillä mulla ei tosiaan ollut mitään odotuksia tai toiveita sen suhteen. Siltikin tuntui siltä, että Washington on juuri mulle oikea osavaltio ja nyt tuntuu jo siltä, ettei muuta vaihtoehtoa olisi ikinä ollutkaan. Yakimakin vaikuttaa ihanalta ja monipuoliselta kaupungilta ja uskon, että tuun saamaan Turun rinnalle toisen rakkaan kotikaupungin.

Yakima on siis kaupunki Washingtonin osavaltion keskiosissa. Kun kerron ihmisille meneväni Washingtoniin, lähes jokainen on sekoittanut osavaltion ja USA:n pääkaupungin Washington DC:n. Washingtonin osavaltio ei siis sijaitse itärannikolla, vaan länsirannikolla aivan Kanadan rajalla. Sen alapuolella sijaitsee Oregon ja itäpuolella Idaho. Washingtonin tunnetuin ja suurin kaupunki on Seattle, jossa pääsen luultavasti vierailemaan vuoden aikana. Wikipediaa olen lukenut ahkerasti, mutta hirveästi en osaa vielä osavaltiostani kertoa. Ehkä on parempi, että muodostan siitä oman kuvan vasta paikan päällä.

Yakima on osavaltion 11. suurin kaupunki väkiluvultaan. Itse kaupungissa asuu n. 90 000 asukasta, mutta laajemmin tarkasteltuna kaupungin/lähialueen väkiluku nousee n. 240 000. Yakima on siis n. puolet Turusta (jos verrataan 90 000) ja mielestäni juuri sopivan kokoinen kaupunki.

Kaupungissa on viisi high schoolia ja mä olen menossa kai niistä suurimpaan. Davis High Schoolissa on lisäkseni 2100 oppilasta eli en ainakaan joudu viettämään koulupäiviäni yksin :) Hostveljeni käy mun kanssa samaa koulua joten opas ensimmäisiksi päiviksi on jo tiedossa! Hostmomini kirjoitti, että saan kyydin kouluun häneltä ja takaisin voin kuulemma kävellä tai odottaa veljeäni tai isääni ajamaan mut kotiin. Kouluun on matkaa ekasta kodistani reilu 2km eli kävelykään ei kuulosta kovin pahalta. Saan myös pyörän käyttööni eli pystyn liikkumaan jonkin verran myös omatoimisesti. Tää kuulosti ihanalta, koska olin jo varautunut siihen, ettei kävely ja pyöräily ole turvallista/normaalia, niin kuin monessa paikassa kuulemma on. Amerikkalaisesta koulunkäynnistä ja valitsemistani aineista kirjoitan varmaan syyskuussa, kun olen jo saanut hieman kokemusta high school arjesta.

Nyt kun kaikki tarvittavat tiedot mun sijainnista, yms. on tullut ja kaikki viralliset asiat hoidettu, niin tuntuu siltä, että olisin vain ikuisella lomalla. Tän kesäloman jälkeen tulen viettämään tällä hetkellä ikuisuudelta tuntuvan vuoden ja koska se ei ole vielä edes alkanut, en pysty ajattelemaan vielä paluuta tai sen jälkeistä lukion jatkamista. Paitsi, että tänään googlailin jo mielenkiintoisia jatko-opiskelumahdollisuuksia ja pohdin kakkosen kurssivalintoja... Paljon on ihania juttuja tulossa tänä kesänä, joten tulevaisuus sivuun vielä hetkeksi!

<3 Tuulevi


Likes

Comments

Tervetuloa lukemaan mun vaihtovuodestani Yhdysvalloissa!

Olen turkulainen lukion ensimmäisen juuri lopettanut 16-vuotias tyttö, Tuulevi. Perheeseeni kuuluvat äiti, isä, kaksi isoveljeäni, kaksi pikkusiskoani ja pikkuveljeni. Opiskelen Turun Luostarivuoren lukiossa ja vietän vapaa-aikaani pääsääntöisesti lukien, kuntosalilla treenaten sekä muuten liikkuen, elokuvia ja sarjoja katsellen sekä kavereiden kanssa aikaa viettäen. Toimin myös Turun 4h-yhdistyksen dogsitterina ja MLL:n lastenhoitajana, mutta päätin lopettaa molemmat kesäloman alussa, jotta pystyisin nauttimaan viimeisistä kuukausista Suomessa täysillä.

Vaihtoprosessini alkoi viime elokuussa, kun juttelin kouluumme tulleen yhdysvaltalaisen vaihtarin kanssa, jonka järjestönä toimi Rotary. Olin kuullut siitä jo aikaisemmin yrittäessäni etsiä itselleni sopivaa järjestöä, mutta pitänyt sen nettisivuja jotenkin hankalina/outoina enkä siten kiinnittänyt kyseiseen järjestöön paljonkaan huomiota. Päätin kuitenkin yrittää uudelleen ja lähetinkin muutaman kysymyksen yhdelle turkulaiselle Rotary-klubille. Sain sieltä soiton ja keskusteltuani hetken, olin varma, että tämä oli ainoa mahdollisuuteni päästä vaihtoon. Rotary on kaikista vaihtojärjestöistä ehdottomasti halvin, mutta heidän vaihto-oppilaaksi on myös vaikein tulla hyväksytyksi. Kerroin kuitenkin vanhemmilleni tästä mahdollisuudesta ja sain luvan lähettää hakemuksen Rotarylle. Marraskuussa kävin haastattelussa ja 9.11. eli seuraavana päivänä (päivä, jolloin Trump voitti vaalit) minulle soitettiin ja sain kuulla, että minut oli valittu!

Sitten alkoikin oikean hakemuksen täyttö/kokoaminen. Helmikuussa sain kuulla, että hakemukseni oli lähetetty Yhdysvaltoihin (maavaihtoehtoni olivat 1. Usa, 2. Kanada, 3. Chile ja 4. Italia), tarkemmin vielä pohjois-/länsiosiin. Viestissä painotettiin, että mikään ei ollut vielä varmaa ja että pitäisi vain odottaa kärsivällisesti. 11.3. Rotaryn koulutuksessa sain varmistuksen, että kohdemaani tulisi olemaan USA. Toukokuussa selvisi myös osavaltioni ja piirini (5060), joka jakaantuu osittain myös Kanadan puolelle eli pääsen vuoden aikana viettämään ainakin pari viikonloppua siellä! Toukokuussa sain vihdoin kuulla tulevan kotikaupunkini sekä tiedot ensimmäisestä hostperheestä. Nyt olen ollut yhteydessä jo perheeseeni sekä ainakin 3-4 eri Rotary-tyyppiin Yhdysvalloissa...

Elokuun 21. päivä lennän New Yorkiin muiden suomalaisten Rotary-vaihtareiden kanssa ja aloitan siellä vaihtovuoteni kolmen päivän leirillä. New Yorkista matkani jatkuu Seattlen kautta Yakimaan, Washingtonin osavaltion keskiosiin, jossa minua odottavat ensimmäinen hostperheeni sekä paikallisen Rotary-klubin edustajat. Rotaryn vaihtareilla on yleensä vuoden aikana 2-3 perhettä, jotta paikallisesta kulttuurista ja arjesta saisi mahdollisimman monipuolisen ja aidon kuvan. Ensimmäiseen perheeseeni kuuluu äiti, isä, -00 ja -98 syntyneet pojat (joista vanhempi opiskelee jo yliopistossa eli ei asu kotona) sekä kolme kissaa ja kaksi koiraa. Perhe vaikuttaa todella ihanalta ja koska en ole vielä kuullut muista perheistäni, tuli jo sellainen olo, että haluaisin asua koko vuoden tässä ensimmäisessä. No, parhaimmassa tapauksessa kaksi muuta perhettä ovat aivan yhtä ihania ja tulen saamaan kolme uutta perhettä.

Vaihtoon lähtö ei ole ollut ikuinen haaveeni, mutta kun kuulin mahdollisuudesta viettää vuosi amerikkalaisessa high schoolissa (ennen ysiluokalle menoa) olin varma, että haluan kokea sen. Odotan erilaista kouluvuotta erilaisessa kulttuurissa ja erilaista arkea erilaisten ihmisten kanssa. Unelma amerikkalaisessa high schoolissa opiskelemisesta oli oikeastaan suurin syy sille, miksi ikinä aloin tosissani pohtimaan vaihtoon lähtöä. Odotan sitä, että pääsen opiskelemaan aineita, joita Suomessa en ikinä voisi valita ja sitä, että pääsen kokemaan kuuluisan high school spiritin. Odotan myös sitä, että pääsen tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin sekä tietenkin paikallisiin ihmisiin, erityisesti tuleviin isäntäperheisiini. Toivon, että vaihtovuoteni päätyttyä mukaani ei lähtisi pelkästään liikaa uusia vaatteita ja liian painavaa Rotaryn edustustakkia, vaan myös parantunut englannintaito, paljon muistoja ja kokemuksia, lisää rohkeutta ja sopeutumiskykyä, uutta näkökulmaa niin Suomeen kuin muuhunkin maailmaan, uusia ystävyyssuhteita sekä kenties parempi käsitys siitä, mitä elämässäni tapahtuu lukion jälkeen.

Toivottavasti pystyn tämän blogin avulla pitämään ystäväni, sukulaiseni sekä muut kiinnostuneet ajan tasalla elämästäni vaihtovuoden aikana. Olen itse lukenut ahkerasti vaihtareiden blogeja ja saanut niistä vastauksia moniin kysymyksiin sekä vahvistusta omalle päätökselleni vaihtoon lähdöstä.

Jos vaihtovuoteni kiinnostaa, niin jatka lukemista!!

<3 Tuulevi



Likes

Comments