Villin sydämen syndrooma ei ole missään nimessä sairaus. Se on ominaisuus joka ilmenee eri ihmisissä erivahvuisena pyrkimyksenä toteuttaa omaa elämäntapaansa. Siihen sisältyvät henkilökohtaiset arvot ja asenteet. Myöskään kyseistä syndroomaa ei tulisi missään nimessä kohdattava negatiivisena asiana. Parhaimmillaan se antaa hurjasti sisältöä elämään ja auttaa arvostamaan yksilöä omana itsenään ja jopa löytämään tien omaan minuuteen. Toisaalta, syndrooma voi keplotella yksilön löytämään ja tutkimaan ympäriltään vain harmaita ja epämieluisia asioita. Tässä tilanteessa sitä voi kehittää läsnäololla, hellyydellä ja lohdutuksella.

 Minä opin tiedostamaan oman syndroomani jo lapsena. Ensimmäisiä sen merkkejä olivat harrastukset. Taide, urheilu ja matkustaminen loivat pohjaa tietoisuuteen siitä, mistä minä yksilönä saan nautintoa ja hyvänolon tunnetta niissä tilanteissa kun sitä tarvitsen.

Kun ikää kertyi enemmän ja huomasin kulkeneeni jo hyvää matkaa eteenpäin tietä kohti omaa itseäni, matkaan tarttuivat hyvät ystävät ja koko ajan ympärilläni vaikuttanut läheisten rakkaus ja tuki. Näiden avuilla huomasin syndroomani toiset merkit. Kyky, tai oikeastaan ominaisuus nauttia sosiaalisista kanssakäymisistä ja iloita ystävistä, perheestä, ja kauniista asioista ympärillä vakuutti minut siitä, että tällä tiellä tähän mennessä opitut asiat ovat hyvä pohja jatkaa tietä vielä lähemmäs omaa minuuttani.

Miksi sitten juuri Villin sydämen syndrooma? Tämän luonnehdinnan halusin kaivaa omasta luonteestani. Minähän menen läpi vaikka harmaan kiven! Palo nähdä maailmaa ja tehdä oikeita valintoja on vaan niin syvällä minussa, että adjektiivina villi ei välttämättä riitä edes kuvailemaan toisinaan menevää luonnettani. Minähän aijon matkustaa Irakiin jos niin haluan, ja sen jälkeen huutaa koko maailmalle että eihän se nyt niin vaarallista ollutkaan. Minähän halaan varmasti tuota ihmistä, vaikka moni ei hänestä tai teostani niin paljoa pitäisikään. Minä menen juuri sieltä minne muut eivät anna kulkulupaa tai sinne ohjasta.

Nyt kun olen täysi-ikäistynyt ja elän monien elämän parhaaksi ajaksi tituleeraamaa nuoruutta, olen alkanut hahmottaa sen, että minä todella elän tätä syndroomaa. Nuoruudessa ajankohtaisia asioita syndrooman kautta on monesti erittäin suuri joukko. Monilla se saattaa johtaa eri suuntiin. Minun kohdalla huomasin itsessäni että aloin poimimaan ympäriltäni paljon asioita joita minä luokittelen oikeiksi ja vääriksi. Muunmuassa epäoikeudenmukaisuus, epätasa-arvo ja kaltoin kohtelu nousivat asioiksi, joita kohtaan minä sain syndroomani kautta halun taistella vastaan. Ihmissuhteiden puolella tärkeiksi arvokysymyksiksi minulla nousi rehellisyys ja luotettavuus.

Tämän hetkisessä elämäntilanteessani minulla on valtavasti unelmia ja tavoitteita. Syndroomani kautta minä haluan jatkaa tietäni kohti omaa minuuttani, ja taistella sen kanssa kohti unelmiani ja tavoitteitani. Tehkää tekin niin, sillä joka ikinen on sen arvoinen! 

Likes

Comments