Klo 10:00 eilen aamulla, onnibus lähti kuljettamaan meitä viisi tuntia luoteeseen päin. Mulla oli pahin krapula naismuistiin ja sain kamalia kokemuksia muovipusseista ja onnibussin vessasta. Ette varmaan tarvitse lisää infoa.

Pysähdyttiin Porin linkkariasemalla, mutta siellä
villissä lännessä ei ollut asema auki viikonloppuisin. Mitä hittoa. Onneksi kiltit Porilaiset miehet oli just avaamassa baarinsa ovia ja päästiin siellä käymään vessassa.

Lisää hyvää tuuria Vaasassa, kun tyyppi jolta vuokrattiin kämppä yhdeksi yöksi, lupas meille kyydin asemalta asunnolle.

Kauppaan (minimani in my heart), suihkuun, Hannan ja Wilun tekemää ruokaa, lepoa ja laittautumista.

Meillä oli asunnossa tosi ikeamainen sisustus, mutta tää taulu oli ihan toista luokkaa. Skoolattiin sille juodessa, pähkäiltiin sen alkuperää ja saatiin ihmeellisiä ahaa-elämyksiä siitä. Hauska.

Musiikkia, kahden tunnin sometauko, juomapeliä jne. Kyl te tiedätte. Plus että rikottiin ainoaa sääntöä, jonka "vuokraisäntä" antoi. Hups vaan.

Sit lähdettiin!

Möreä-äänisen taksikuskin neuvoilla mentiin ja päädyttiin parin mutkan jälkeen O'malley's nimiseen paikkaan. Kuultiin että Vaasassa menee semihuonosti kaikilla kuppiloilla ja sen huomas, koska jokaikinen Vaasalainen oli just tuolla. Ei siinä, ihan kiva paikka.

Tää päivä olikin sitten ihan hippasen stressaavampi. Ensin unohdin mun Turusta raahatun tyynyni sinne kämpille (rip), sit hiihdettiin hurjaa vauhtia mäkkäriin ja kauppaan, jotta päästäisiin ottamaan taksi bussipysäkille.
Eka taksikeskuksesta ei vastattu ja sit ku vastattiin, ni taksi ei löytänytkään meitä. Haha siinä vaiheessa tuli pieni paniikki, että millä vitulla me päästään tänään kotiin. Pari minuuttia ennen lähtöä istuttiin kuitenkin onnibussissa, eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kiitos taas muijille hyvästä reissusta, seuraava mesta onkin sitten Jyväskylä. Nähään siellä.

Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Sataviiskyt asiaa on tullu tehtyä viimeisen kuukauden aikana, joten pikainen katsaus taaksepäin.

Mä oon palauttanu mun opinnäytetyön (josta sain kolmosen!), tehnyt äitille monen monta tuntia synttärikorttia ja juhlinut esimerkiksi Veran kanssa pääsiäistä.

Äiti täytti tänä vuonna 50 ja sitä juhlittiin koko perheen voimin Houtskärissä. Mentiin myös kuokkimaan serkun 18-vuotis synttäreille, jolloin tajusin olevani tosi vanha.

Vietettiin synttäreitä toisen kerran vähän eri tiimillä Turussa. Oli ihan huippua nähdä ja jutskailla kummeille.

Vappukin oli tässä välissä! Vappumeiningit alkoi jo maanantaina, kun mentiin tivoliin Wilun, Tonyn ja Jennan kanssa. Aivan tör-ke-än hauskaa. Porukka, laitteet, jatkot, kaikki. Vappu jatkui pitkin viikkoa vielä moneen kertaan.

Se oli myös hyvin eläinrikas viikko. Thanks to my friends.

Tässä vähän vapputorstaita ja vappulauantaita. Parasta mennä nukkumaan lattialämmitteiselle vessan lattialle hauskan illan jälkeen.

Sitten tuli oikea vappu, eli sunnuntai. Oltiin Veran ja Hannan mökillä Nederkirjalassa, jossa pelattiin maijaa ja uunoa ja syötiin vuoden ekat grillisafkat. Mulla oli lähinnä siitä illasta videoita ja nä taitaa muuten olla ainoat kuvat.

Maanantaina pienet parvekekännit ja siihen loppus vappu ja arki alkoi.

Tai niinhän mä luulin, kunnes tuli perjantai. Vappu jatkui ihan vielä pikkusen, koska meille on tullut yhtäkkiä kesä. Nautin suuresti.

Tällä hetkellä istun neljättä tuntia onnibussissa matkalla Vaasaan. Teksti on mitä on, koska kärsin sairautta nimeltä krapula. Stay tuned.

Likes

Comments

Mulla on ollut blogin päivittämiseen jonkinlainen tulppa. Kirjotanko taas niistä juhlista, kavereiden kanssa hengailusta, perheen tapaamisesta, töistä, koulusta ja kaikesta muusta arkisesta, ihan kun ei olisi muuta?

On muuta.

On se tunne, etten vieläkään ole onnellinen, enkä vieläkään ole päässyt eteenpäin. Annoin itsestäni kaiken, kulutin itseni loppuun ja kaikki siksi, että halusin vaan auttaa. Ja toivottavasti autoinkin.

Oletin, että toipumiseen menee hetki, voisin antaa itelleni pari kuukautta aikaa, että voin sitten taas hyvin. Nyt on mennyt puol vuotta ja tuntuu edelleen, että voimat ei oo palautunut.

Mulla on hauskaa, oon satunnaisesti tosi onnellinen, hyviä päiviä on paljon ja mulla on ympärillä ihmisiä, jotka tukee ja auttaa ja joista oon tosi kiitollinen. Mutta koska on mun vuoro olla aidosti onnellinen? Koska tulee joku, joka tekisi kaiken mahdollisen mun vuoksi? Tuntuu niin epäreilulta, että korjaa jonkun muun asiat, hajoaa itse kaiken keskellä ja loppujen lopuksi ei olekkaan ketään, joka korjaa mut.

Se on vaan se tunne, joka ei suostu jättämään mua ku oon yksin. Kun meen yksin nukkumaan ja kun herään yksin. Ennen se ei vaivannut mua, mut nykyään välillä se tuntuu ylivoimaiselta.

Tiedän että tääkin kokemus kasvattaa ja opin tästä lopulta varmasti paljon. Nyt oon vaan ihan loppu tähän pahaan oloon ja haluun eroon tästä ahdistuksesta. Ehkei oikea aika blogin kirjoittamiseen oo yhdeltä yöllä kun tunne on pahin, tai sitten se on just se oikea aika.

En enää aio vähätellä muiden ongelmia tai muiden pahaa oloa. Koskaan ei voi tietää mitä ihminen tuntee ja olen huomannut, että monet käyvät jotain vaikeaa asiaa läpi, vaikka näyttäisi ulospäin voivan hyvin. Toivon, että muistan tämän, kun itse olen taas kunnossa.

Jätän tän tähän ja palaan taas arkisilla meiningeillä, kun siltä tuntuu. Ehkä jo huomenna. Tällä hetkellä mua kannattelee ajatus siitä, että saan viettää viikonlopun parhaiden kavereiden kanssa ihan jossain muualla, kuin täällä. Muistakaa (muistutus enemmänkin itselleni), että asioilla on tapana järjestyä ja ennenkin on ollut ihan yhtä paska fiilis, mutta se menee ohi. Täytyy vain antaa sitä aikaa, vaikka tuntuu siltä, että siihen menisi ikuisuus.

Likes

Comments

Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä. Tarkoituksena oli herätä aikaisin, kirjoittaa opparia ja saada mahdollisimman paljon aikaiseksi.

Heräsin melko aikaisin, mutta jäin sänkyyn lukemaan uutisia, blogeja, pelaamaan candy crushia ja torkkumaan.

Söin myöhäisen aamupalan ja join monta kuppia kahvia. Tähän aikaan taisin jo aavistaa, etten tule saamaan konetta auki ja opparin kirjoittaminen jäi siltä päivältä vaan ajatukseen.

En kuitenkaan jäänyt laiskottelemaan, vaan sain jonkinlaisen kohtauksen ja rupesin suursiivoamaan. Imuroin ja pesin lattiat, vein matot ulos tampattavaksi, pesin pyykkiä ja tiskasin, pyyhin pölyt ja kävin vielä rätillä kaikki listatkin läpi. Paras siivousinto tulee aina, kun välttelen kouluhommia. Mitenköhän mun siivoilun käy, kun koulu loppuu?

Sain siivoillessani sattumalta kolme viestiä, että postiin on tullut pari pakettia. Tietenkin kaikki eri posteihin, joten lähdin metsästämään kaikki paikat läpi. Kaksi paitaa, juoksupökät, reppu ja meikkisiveltimiä olin tilaillut.

Äkkiä kello oliki viisi ja mulle tuli kiire. Mentiin työkavereiden kanssa Morrinsoniin syömään kuudelta ja siitä Silvermoon karaokebaariin. Parit vaihtuivat pariin sataan ja kotiin pääsin vasta vähän ennen viittä, vaikka suunnitelma oli aivan eri.

Torstaina oli kiva herätä kello 9 ja suunnata bussilla kampaajalle, kun alkometri näytti vielä aamulla vähän alle yhtä promillea. Hauska ilta ja muutenkin mukava vapaapäivä. Keskiviikkokännit best, eli vuorotöille taas hatunnostoa. Tai no. Kiroan tämän lauseen tulevana viikonloppuna, kun olen kummatkin illat töissä.

Likes

Comments

Viime viikolla mulla oli viimeinen lähiopetuspäivä koulussa. Oltiin varhaiskasvatusryhmän kanssa Ruissalossa koko päivä, leikkimässä ja eväsretkeilemässä. Sieltä taas suoraan töihin, niin kuin aina koulusta.

Töiden välissä ehdin viettämään monta kivaa aamua mummin luona, käydä äitin ja iskän luona ja vähän lenkkeillekkän. Huomio sanalle vähän.

Torstaina tehtiin Wilun ja Veran kanssa tortilloja ja katsottiin älyttömän huono komedia. Hauskaa.

Ja viikonlopun menot tiedättekin jo. Tampereen hulinoissa meni lauantai ja sunnuntai ihan pikakelauksella, eikä uuteen viikkoon ja uusiin työvuoroihin ole vieläkään päässyt oikein asennoitumaan. Asiaa ei helpota se, että opinnäytetyön pitäisi olla paketissa perjantaihin mennessä.

Kyllä tästä selvitään!

Likes

Comments

Heihaloo onnibussin epämukavilta penkeiltä. 27 tuntia sitten lähdettiin linja-autoasemalta Tampereelle ja ei hitsi, mikä loistava idea. Huippureissu takana ja vaikka tällä hetkellä selkä särkee ja kuulen jo tänne peltojen keskelle, miten mun sänky huutaa mua, en vaihtais hetkeäkään.

Eilen fiilis oli tosi jees istuessamme taas peräkkäisillä penkeillä, nokka kohti Mansea. Vietettiin Tampereella aikaa ainoastaan yhden korttelin sisällä, eikä tullut kauheasi turisteltua, mutta parhaat paikat löytys kuitenkin just sieltä.

Pienten päikkäreiden jälkeen tilattiin Woltilla falafelit huoneeseen ja popitettiin discodiscoa (noin viisisataa kertaa), ennen kuin oli aika lähteä Tampereen yöhön, eli tien toiselle puolelle haha.

Suunnistettiin jodelin kautta (jossa selvisi taas ihmisten inho Turkua kohtaan haha) Roskan ulkopuolelle, jossa jono kiemurteli pitkän matkan ovelta. Oltiin niin janoisia, että mentiin Fat ladyyn ottamaan yhdet siiderit ja kaljat, mutta tajuttiin hetipian, ettei se ollut meidän paikka. Kehut Roskaa kohtaan vei meidät kuitenkin mukanaan, ja löydettiin itsemme laulamasta Joutsenprinsessasta tuttuja lauluja puolisen tuntia, Roskan jonosta.

Onneksi mentiin ja jaksettiin jonottaa, koska Roska oli ihan just niin best, kuin sanottiinkiin. Tommonen paikka puuttuu ehdottomasti Turusta. Roskasta mäkkäriin ja mäkkäristä kotiin hotellille. Nauraisitte jos tietäisitte miten lähellä noi kaikki paikat oli toisiaan.

Heräsin siihen, että Hanna sanos et "hei meil on 20 minuuttia aikaa olla ulkona täältä". Äkkiä kamat kasaan ja vähän kahdentoista jälkeen seistiin omppuhotellin ulkopuolella nälkäisinä.

Parin flopin jälkeen päädyttiin Fazerin kahvilaan brunssille, jotta jaksettiin raahata itsemme tänne onnibussiin. Kiitos ja kumarrus mun maailman parhaalle reissuseuralle, ihan 5/5 reissu, taas. Next roadtrip Vaasaan!

Likes

Comments

Helou! Mennään jo kovaa vauhtia viikkoa 13, joten pakko tulla heittämään viikon 12 kuvat julki. Mulla kävi vieraita, tallensin ihmeen paljon snäppejä, nautin auringosta ja sen semmoista. Parasta että pikkuveli muistaa joskus isosiskoaan ja tulee käymään, ilman että tarvitsee pakottaa haha.

Perjantaina tein pitkän illan töissä ja Wilu tuli kesken päivän hakemaan mun avaimia. Pääsin kello 22 ja suuntasin kotiin, jossa Wilu (ja Vito) odotti mua. Plus tietenkin parit kylmät jääkaapissa. Usean tunnin juoruilut pohjalla takasi pitkät yöunet.

Aamulla Hanna ja Vera tuli pirteinä herättämään meidän brunssilla. Best. Tästä oli hyvä aloittaa pääpäivä.

Pääpäivä oli pääpäivä, kunnes olin aivan puhki kaikesta nauramisesta, Nonnan bändistä ja aivan liian monesta hereillä olleesta tunnista ja suuntasin aikaisin kotiin, jotta jaksoin sunnuntaina taas painaa töissä. Välillä vituttaa ollaa vuorotöissä.

Viikkoon mahtui taas paljon kavereiden näkemisiä, äidin ja iskän luona vierailuja, pitkiä työpäiviä, koulusta stressaamista ja sen semmoista. Ainakaan ei ole tullut hetkeen tylsää päivää, joka on positiivista. Loppuispa sit se koulu vaan jo, huh.

Nyt Modern Familyn pariin jälleen kerran ja kuullaan taas viimeistään mun seuraavassa viikkokatsauksessa haha!

Likes

Comments

Ennen (kaksi viikkoa sitten) olisin tuskastunut, kun huomasin herääväni ennen kello kymmentä, vaikka iltavuoroni alkaa vasta kahdelta.
Valoisuus on herättänyt mut nyt joka aamu jo puoli seitsemältä, jonka jälkeen olen torkuttanut niin pitkään, kuin olen halunnut. Arkivapaat on ihan luksusta. Tänään ei enää löhötä, joten tulen varmaan olemaan ihan poikki jo parin tunnin päästä, kun pitäisi olla menossa töihin. Perjantaifiiliksillä kuitenkin mennään, joten kivaa viikonloppua tyypit!

ps. Aamupala parvekkeella maaliskuussa? Kyllä kiitos!

Likes

Comments

Viikko yksitoista oli tämän vuoden aurinkoisin. Siis tähän mennessä. Toivottavasti ei ihan koko vuoden.
Tehtiin maanantaina Hannan ja Veran kanssa ihan uskomattoman hyvää avokadopastaa ja tiistain vietin kokonaan äitin kanssa. Käytiin äitin kanssa skanssissa, syötiin subissa ja shoppailtiin. Mulla on maailman paras äiti.

Keskiviikko ja torstai meni iltavuorossa, joten niinä päivinä ehdin just ja just kotiin vaan nukkumaan. Onneks viikonloppu oli vapaa ja perjantai alkoi aamuvuoron jälkeen ikeareissulla Wilun kanssa ja jatkui mun luo viinittelyllä. Saatiin myös Hanna ja Vera seuraksi. Kuunneltiin illan päätteeksi Saaristobaarissa paraislaista bändiä ja käytiin kääntymässä Baaribaarissa.

Lauantai aamupäivä alkoi mäkkärin drive-inissä, jatkui hysteerisesti nauraen patjaostoksille ja päättyi päikkäreihin Veran sohvalle, joista ei loppujen lopuksi tullut mitään. Mun illan meikit onnistus ihan 5/5 ja pidettiin erittäin onnistunut ja hauska ilta Veran ja Nonnan kanssa Käpytiellä. Pieni kääntyminen keskustassa, jotta jaksoin sunnuntaina sitten tyhjentää häkkikellaria.

Likes

Comments

Hyvää keskiviikkoa kaikille ruudun toiselle puolelle. Tai näytön. Ei kukaan varmaan lue enää tietokoneella blogeja.
Tajuatteko mikä mahtava fiilis tulee, kun herää aurigonpaisteeseen. Tai tietysti tajuatte. En laita edes sälekaihtimia kiinni yöksi, koska ei haittaa ollenkaan herätä tähän. Ainoa miinus on, että näkee taas mikä projekti on edessä kaikkien ikkunoiden pesemisessä, lattian kuuraamisessa jne.

Nyt pian iltavuoroon lompsis, johon kerään motivaatiota löhöämällä viimeisetkin minuutit, tietty.

(Ja kyllä, kirjoitin juuri kokonaisen postauksen siitä, että aurinko paistaa. Tervetuloa Suomeen).

Likes

Comments