Oon viettänyt lähes koko lomani Veran seurassa. Joku joka lähtee mukaan lähes kaikkeen tekemiseen, on just se tyyppi jonka kaikki tarvii itselleen.

Tiistai oli erinomainen esimerkki siitä, kun lähdettiin ajamaan Helsinkiin, vaikka kello oli jo vaikka ja mitä. Eksyttiin niin pirun monta kertaa, että meinattiin seota, mutta lopulta löydettiin perille Korkeasaareen.

Kuvat saa tällä kertaa puhua puolestaan ja olla muistona täällä. Vaikka oli pilvinen sää, niin on se kesä vaan silti lämmin. Paljon hassuja ja hienoja elukoita, mutta pahimmat elukat siellä varmaan mä ja Vera itse haha. Tästä vois tehdä joka kesälle perinteen!

Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Tall ships races saapui Turkuun viikonloppuna. Olin jopa kaksi kertaa rannassa katsomassa paatteja, joista ensimmäinen kerta oli perjantaina Tonyn, Jennan ja niiden kavereiden seurassa. Käveltiin päätyyn asti ja matkattiin lossin kanssa joen yli. Yksille Edisoniin ja mäkkärin kautta kotiin!

Lauantaina kävin mummilla aamupalalla, ihailin uusia kenkiäni (alesta!), heitin ne jalkaan ja lähdin polkemaan keskustaan. Tällä kertaa Tanjan kavereiden seuraan puhumaan esimerkiksi siitä, että onko ok ottaa maksu vedestä ravintolassa, ellei asiakas itse ole vettä pyytänyt.

Syvällisten keskustelujen jälkeen otin Nopsan taas alle ja poljin hakemaan Veran ja suunnattiin jokirantaan. Ensin löydettiin Ronja ja Ashanti, joiden kanssa vietettiin alkuilta. Loppuillan pyörin Tinon ja Ronin kanssa etsimässä paikkaa, jossa olisi edes hieman vähemmän jonoa.

Niin iloinen siitä, että Turku ei aina ole noin täynnä ihmisiä. Huh.

Sunnuntaina menin taas mummille, kun olin luvannut että lähdetään Skanssiin ostoksille. Ostoksilla sattui pieni yolohetki, kun valkattiin mummin kanssa mulle uus hiusväri....

TADAA!

Illalla oli pakko tehdä jotain ekstrakesäistä, joten otettiin Veran kanssa pyörät alle, poljettiin rannalle, istuttiin hiekkaan, katsottiin ihmisten yöuintia, istuttiin rannan keinuissa jutellen uusille tutuille ja poljettiin takaisin kotiin huutaen ja nauraen jo pimeässä yössä.

IHANA LOMA!

Likes

Comments

Tiistai-iltana, klo 19, olin Veran kanssa mun
porukoilla syömässä. Olin lähdössä seuraavana aamuna mommon luo, kunnes äiti ihmetteli, miksei Vera lähde mukaan Houtskäriin.
Klo 21.15, kaupan, keskustan, pakkaamisten, eläinhoitojen ja muiden mutkien kautta, oltiin vielä samana iltana ajamassa saaristoon.

Oltiin perillä vasta kahdeltatoista yöllä, jolloin mommo oli ihana ja laittoi meille vielä teetä. Noin sadan tunnin yöunien, aamupalan, auringossa hengailun ja ruoan jälkeen, lähdettiin mommolta mökille naapurin herran kyytsäämänä.

Sattuikin kivasti, että mun täti oli saaressa ja mentiin niiden mökille juomaan purukahvit. Purukahvien jälkeen juomat vaihtui hieman prosenttipitoisempiin ja radio käännettiin suomipopille ja asetettiin terassin kaiteelle huutamaan.

Paljon snäppäilyä, juoruilua, naurua, veden kantoa kaivosta, saunan lämmitystä, aurinkoa, talviturkin menettämistä, randomien radiosta tulleiden laulujen laulamista, matojen etsimistä, asfalttiliitujen kanssa piirtelyä ja hyttysiä.

Ihan överikivat kaksi päivää, jotka lopetin vielä auringonotolla ja naamani polttamisella. Mommo laittoi vielä ennen meidän kotimatkaa hyvät pöperöt, jotka syötiin ulkona. Maalla on niin parasta ja mommo on niin paras. Ja olihan se seurakin parasta, mut senhän te jo tiesitte.

Pakkopakko päästä vielä tonne tänä kesänä!

Likes

Comments

Niin paljon tapahtuu kokoajan ja niin vähän kirjotan niistä! Nyt ainaki vähän kuvia siitä, kun tein pari vikaa yövuoroa, jonka jälkeen mulla alkoi kahden viikon palkaton loma.

Loma alkoi mun synttäriviikonlopulla, kun oltiin perjantaina Veran ja Eliaksen kanssa juhlimassa Veran parvekkeella mun ja Elkun synttäreitä.

Lauantaina jatkoin Wilun kanssa mun luona. Olin meikkaamassa, kun ovikello soi ja oven takana seisoi Miksu, Tino ja Roni frozenämpärilahja mukanaan.

Istuttiin mun luona iltaa parvekkeella kuunnellen possusta täysillä musiikkia ja pelaillen ristiseiskaa ja juomapelejä. Kun kello oli 00:00 sain hurraahuudot tolta porukalta Toimistossa ja jatkettiin iltaa vielä Cindyn pelastuspaatissa. Kesäillat best!

Sunnuntaina virallisena päivänä, kun vanhenin taas vuodella, tehtiin Veran kanssa tortilloja ja katsottiin Dr Strange. Parin sidukan jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan 25-vuotiaana, kun oli niin onnistunut viikonloppu huippujen seurassa.

Likes

Comments

Ennen kuin edes aloitan niin lupaan täten, että ensi vuonna en todellakaan tyydy ainoastaan yhden päivän lippuun. Noin, nyt se on sanottu. Katkeroiduin kuoliaaksi lauantaina ja sunnuntaina ja kaikki johtui vain siitä, että perjantai oli niin pirun täydellisen onnistunut!

Aloiteltiin Tonyn ja Jennan luona mansikkamargariitoilla ja Tanja koitti värjätä mun hiuksia spraylla vaaleanpunaisiksi. Tehtiin viinapussit valmiiksi, pakattiin reput ja lähdettiin alueelle!

Kesä on ollut kylmä, mutta ruisrock näytti taas taitonsa ja koko viikonlopun oli todella hieno sää ja lämpöä riitti. Käytiin katsomassa Mikael Gabrielia, jonka jälkeen haettiin viiniä Kaija Koon keikalle. Keikalta löydettiin uus tuttavuus Tatu, joka toi meille älyttömiä määriä juomia pöytään, kiitos.

Pöydistä puheenollen, löysin kasan glitteriä pöydältä ja no.... En kauheasti sillä hetkellä miettinyt, että mihin sitä glitteriä oikein meni ja sitä olikin sitten jokapuolella. Tony koristeli myös mun hiukset sillä ja aamulla olikin kiva rapsuttaa glitteriä päänahasta haha.

Kadotin yhtäkkiä vauhtipulloni ja siitä alkoi alkoholinmetsästys. Ilmeistä päätellen sitä oli saatu jo ihan tarpeeksi.

Taidettiin katsoa myös Haloo Helsingin ja JVG:n keikkoja tässä välissä, mutta ajantaju katosi tuolla ihan kokonaan, kun oli niin hauskaa.

Löydettiin Mikko ja kumppanit ja lähdettiin anniskelualueelle etsimään Elmeriä. Elmeri löytys, kuten myös yhtäkkiä Miksu ja sitten juotiinkin yhdessä omat ämpärilliset viinaa. Hyi hitsi sentään.

Bastillen keikalla joku tyttö päätti tehdä mulle lisää glitteritaikoja ja tällä kertaa käyttäen pikaliimaa. Hienot pallerot tuli, mutta ei ollut yhtä hienoa koittaa saada niitä irti.

Juuri ennen Kygon keikkaa löysin maailman parhaita vanhoja tuttuja ja haliessa niitä taisi mennä Kygon aloitus ihan ohi.

Lopulta nähtiin Kygo ja lähdettiin talsimaan tuhat kilometriä kotiin. Kiitos sinä pimeä taksi, joka noukit meidät kyytiin, kun liftattiin sukkasillamme tienvarressa. Kiitos myös kaikki ihanat keiden kanssa vietin ton maagisen täydellisen superin päivän. Niin paljon naurua, niin paljon hypetystä, niin paljon tunteita ja niin paljon Ruisrockia. Nähään aivan varmasti taas ensi vuonna.

Likes

Comments

JATKUU

..illan aikana selvisi meidän festaribiisi. Mika Häkkinen soi toisen päivän aikana ja sen jälkeen melkein taukoamatta. Muita Provinssibiisejä 2017 oli kumiankka ja mamelukkikala. Hanna ei saanut tahtoaan läpi itsevalitsemillaan biiseillä tänä vuonna, mutta sai ainakin kunnian kuulla mamelukkikalan meistä ensimmäisenä.

Päivä kaksi oli myös päivä, jolloin saatiin Elmeri mukaan meidän yhteiskuvaan. Niin paljon naurukohtauksia ton jengin kanssa, että huh.

Sain sekunniksi pinkit hiukset, leikittiin sytkärinheittoa ja käytiin vielä alueella illalla, koska Ellie Gouldingia ei olisi voinut missata.

Kuva on otettu kello 5:20, kun pojat oli saanut mutkin huijattua suihkuun yöllä. Kertoivat että oli ollut ihanan lämmintä vettä, kun päivisin lämminvesivaraaja tyhjenee jossain sekunnissa. No, hyvä että pojat oli saanut läträtä, koska olivat käyttäneet kaiken lämpimän veden ja mä peseydyin jääsuihkussa haha.

Viimeinen päivä alkoi mäkkärireissulla. En tajua miksei olla aina lähdetty aamulla kauppaan autolla, ihan parasta. Aamulla oli outo olo, että olisi vasta päivä kaksi, kun kelloa ja aikaa ei seurannut ollenkaan.

Lopulta oli myönnettävä, että vietetään todella viimeistä päivää ja siitä otettiin kaikki irti. Ihan ekana käytiin jo neljältä katsomassa Robinin keikka. Ihana ihana Robin nostatti fiilikset ihan kattoon.

Palattiin leirintäalueelle viettämään aikaa toistemme kanssa, humaltumaan ja kuuntelemaan musiikkia. Wilu hoiti sipsipuolen ja minä viinapuolen.

Alueelle talsittiin vielä viimeistä kertaa ja käytiin katsomassa Ultra Bra ja jotenkin päädyin vielä In Flamesin keikallekkin, jossa pojat pissasivat tölkkeihin. Kadotin kaikessa tohinassa lompakkoni, mutta se ei mua pysäyttänyt.

Ilta muuttui yöksi ja yö aamuksi. Porukka hupeni pikkuhiljaa, mutta me ei vaan suostuttu menemään nukkumaan. Hirveä ajatus, että ton kaiken pitäisi päättyä. Istuttiin kaikki yhdessä peiton alla paviljongissamme ja kuunneltiin vikoja biisejä, kunnes menin autoon ja juteltiin vielä Hannan kanssa puhelimessa, jotta ilta kestäisi vielä minuutinkin pitempään.

Kuullostaa ehkä liioittelulta ja siirappiselta, mutta kun sitä Provinssi mulle just on. Olin kolmen päivän aikana jatkuvasti niin onnellinen ja iloinen, ettei mikään asia haitannut. Noiden festareiden aikana ei tullut kauheasti nukuttua, koska ainoa asia mitä halusi, oli olla hereillä ja pitää hauskaa. Eikä se auton takakontti nyt ehkä niin paljon vetänyt puoleensa haha. Toi porukka on ihan uskomaton ja oon oikeesti kso siitä, että ne halus viettää ton ajan mun kanssa ja kaikki vaan piti niin tosi hauskaa! Siks meillä olikin ihan superit ystävyysrannekkeet (jotka oli tehty paviljongin kiinnitysnaruista). Jo kolme vuotta toi on ollut yks vuoden huipuimmista hetkistä ja lasken jo päiviä ens kesään. Nähdään pian provinssi2018!

Likes

Comments

Torstaina heräsin aamuseitsemältä, enkä pystynyt enää nukkumaan. Syy oli selvä: Provinssi. Nappasin Wilun kyytiin kympiltä ja ajettiin melkein neljä tuntia pohjoiseen, missä meitä odotti unohtumattomat kolme päivää.

Pysäköimme auton kolmatta vuotta samaan paikkaan. pystytettiin vihreä paviljonkimme ja aloitimme kesän parhaat festarit kesädrinkillä. Porukkka oli edellistä vuotta pienempi, mutta tuttuja provinssinaamoja näkyi kolmen päivän aikana paljon.

Alueelle käveleminen ei ollutkaan enää yhtä helppoa, kun teitä oli muutettu, mutta löydettiin kuitenkin itsemme jo pian alueelta. Provinssin avasi meille tänä vuonna Haloo Helsinki. Illan aikana tapasin myös ihmisen, jota seuraan snapchatissa ja menin muina naisina ottamaan yhteiskuvaa. Best.

Katsottiin alueella vielä The Killers ja sekunnin verran Pariisin Kevättä, mutta ison osan ajasta vietimme kaljateltassa, tietty.

Ensimmäinen päivä loppui leirintäalueella valvoen ja juoden, ihan niin kuin kuuluukin.

Päivä kaks starttasi ihan ok olotiloilla, mutta sitäkin paremmalla fiiliksellä. Tiedättekö kun kaikki kömpii omista autoistaan unisen näköisinä ja kerääntyy pöydän ympärille retkituoleihinsa, niin tuntuu ihan siltä että oltais kämppiksiä.

Haettuamme Hesestä ruoat ja juotuamme parit tasoittavat, lähdettiin Popedan keikalle. Toi oli varmaan paras keikka tunnelmaan nähden. Oli varmaan ainoa keikka, kun koko meidän porukka oli yhdessä dabbaamassa ja tanssimassa hiekassa.

Saatuamme taas hetkeksi tarpeeksemme alueesta ja kerättyämme tarpeeksi voimia, lähdettiin kävelemään kotiin. Jep, silleen kaikki sitä kutsui. Meidän paras koti. Siellä jatkettiin juhlimista ja löydettiin....

.....To be continued.

Likes

Comments