En tehnyt, enkä aio tehdä yhtäkään uuden vuoden lupausta. Olen tehnyt niitä läjäpäin edellisinä vuosina, mutta joka kerta, on lupaus tyssännyt jo ennen kuin kuu on vaihtunut helmikuulle ja sama meno jatkuu. Siksi olenkin päättänyt elää tämän vuoden onnistumisten kautta.

Teen töitä nuorten kanssa ja asetamme joka kuukausi yhdessä nuoren kanssa henkilökohtaisen, saavutettavissa olevan tavoitteen ja keinot siihen pääsemiseen. Miksi omat tavoitteet siis ovat jotain aivan epärealistisia?

Onnistumisen kokemus on jotain sellaista, joka vie meitä eteenpäin ja saa meidän uskomaan itseemme. Aionkin siksi asettaa jokaiselle kuulle pienen tavoitteen, joka on täysin mahdollista saavuttaa. Aloitan helpolla, jolloin pääsen varmasti tavoitteeseeni, jotta jaksan jatkaa tätä vuoden loppuun saakka.

No mikä sitten on tammikuun tavoitteeni? Kerroin edellisessä postauksessa, että pukin kontista saaduilla lanteilla ostin itselleni aktiivisuusmittarin sykkimään ranteeseeni. Jokaisen tyypin äärettömän helppo 10 000 askelta on itselleni, autolla ovelta ovelle kulkevalle laiskurille epärealistinen tavoite, joten aloitan vuoden 7000 askeleen tavoitteella. Olen päässyt tähän lähes jokainen päivä ja onnistumisen fiilis on taattu, kun mittari värisee ja ilmoittaa "saavutit tavoitteesi".

Mikä olisi hyvä tavoite helmikuulle?


Siirrä blogisi Nouwiin - nyt voit tuoda vanhat blogisi - Napsauta tästä

Likes

Comments

HELOU toverit ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti! Kaksi viikkoa on jo kulunut tätä vuotta (kohta jo kolme), joten tässä pikaista päivitystä siitä, miten mun vuosi on alkanut.

Mun vuosi on alkanut oikein hyvin ja reippaasti. Olen viettänyt leffailtoja monen hyvän tyypin kanssa, kokkaillut vuoden ensimmäiset omat ruoat (esim. maagiset bagelit kiitos Hannan), saanut onnistumisen kokemuksen uudessa työprojektissa, ostanut uuden takin, matkustanut Veran kanssa Budapestiin, talsinut vihdoinkin lumessa, hommannut itselleni aktiivisuusmittarin, käynyt kolme kertaa salilla ja uimassa, viettänyt aikaa mummin kanssa, sekä tietysti tehnyt paljon töitä. Hassua, että kuvittelee niin, ettei ehdi koskaan tekemään muuta kuin töitä ja tuntuu siltä, että on jatkuvasti töissä, mutta kummasti sitä ehtii tekemään kaikkea muutakin.'

Tällä hetkellä näpyttelen teille yövuorosta. Tein äsken taukojumpan (haha en edes huijaa), jotta saisin aivot hereille ja voisin tehdä vielä vähän töitä, mutta mitenkäs kävikään. Surkein bloginkirjoittaja saikin inspistä tulla tänne höpöttelemään. Kohta on jo perjantaiaamu ja pienten nokosten jälkeen lähden viettämään viikonloppua Wilun kanssa. Kyllä mun kelpaa.


Likes

Comments

Kone lentää kovaa vauhtia kohti Helsinkiä ja takana on älyttömän nauruntäyteinen, tapahtumarikas ja onnistunut reissu Budapestissä.

Varattiin halpa neljän päivän kaupunkiloma, torstaista sunnuntaihin. Asuttiin aivan keskustassa ja asuntomme sijaitsi hienolla sisäpihalla. Ensimmäisen illan eksyminen tuotti tulosta ja opittiin pian, että kunhan löydetään budapest eye-maailmanpyörä, löydetään myös kotiin.

Ekana iltana käytiin vain kiertelämässä lähikatuja, ostettiin parit (halvat) sidukat ja käytiin kaljalla hardrock cafessa.

Perjantaina syötiin aamupala kämpillä, pakattiin biksut reppuun ja metroiltiin itsemme kylpylään. Széchenyin kylpylä oli aivan törkeän hieno mesta, jossa lilluttiin itsemme ryppyisiksi ja nautittiin 40 asteisista saunoista haha. Iso suositus.

Koska kaupunkilomilla on tarkoitus talsia jalat kipeiksi, käveltiin kylpylältä Heroes squarelle, jossa oli ihan älyttömiä patsaita. Toki kaupunki itsessään oli täynnä historiaa, joka näkyi mahtavissa rakennuksissa, linnoissa ja kirkoissa patsaineen.
Parit turistikuvat ja sitten syömään. Vapianossa huomasi erityisesti Budapestin halvan hintatason, kun ruuan ja limpparin sai alle seitsemällä eurolla.

Päästiin takaisin asunnolle ja alettiin laittaa itseämme valmiiksi illan rientoihin, jolloin kaksi paraislaista tuttua laittoi viestiä, että asustelevat Budapestissä ja kyselivät, jos halutaan lähteä niiden kanssa ulos. Tottakai haluttiin!

Kahden ”paikallisen” kanssa oli huomattavasti helpompaa (ja hauskempaa) kiertää kaupungin hienoimmat pubit ja baarit. Kaikkia en edes muista, mutta Instantissa, Hello babyssa ja Szimplakertissä tuli ainakin pyörähdettyä, ennen kuin kömmittiin kolme euroa maksavaan taksiin ja mentiin kämpille nukkumaan puoli kuusi aamulla tosi hauskan illan jälkeen.

Lauantai oli viimeinen kokonainen päivä Unkarissa ja oli lähdettävä viel turistoimaan. Aamupalat kämpillä naamaan, oravannahkavaluutan kuvaaminen ja ulos. Kivuttiin satatuhatta rappusta Budan puolella kaupunkia, josta oli hulppeat maisemat kaupungin yli. Harmaa sää nyt oli mitä oli, mutta kelpas.

Väsymystä oli havaittavissa, joten Starbuckskahvit kainaloon ja shoppailemaan. Shoppailumahikset eivät olleet parhaimmat mahdolliset, mutta tuli käytyä tutkimassa suurin kauppakeskus Arena Plaza ja syötyä vatsat täyteen.

Viimeinen ilta meni pitkälti huoneessaa kikatellen (räkättäen) vanhoille videoille, sorrysorrysorry-jutuille ja heittäen vitsiä asuntomme hygieniasta.

Lähdettiin lempibaariimme, eli Zimplakerttiin, jossa otettiin kuvia, juhlimme ranskalaisten kanssa polttareita ja juotiin kaljaa (what sandra!). Ilta oli aivan huippu, uudet tuttavuudet hauskoja ja baari aivan maaginen.
Lumimyrskyssä kotiin rämpiminen ei ehkä ollut yhtä hulppeaa, mutta kuivaan falafel-annokseen tukehtuminen naurukohtauksen takia kruunasi illan.

Onneksi maailmassa on niin ihania ihmisiä, kuin Axel ja Luku, että kun sunnuntaina herättiin parin tunnin yöunien jälkeen ja asunnon checkout koitti, otti poitsut meidät avosylin vastaan asuntoonsa, vei meidät syömään ja järjesti leffaillan Veran toiveen mukaan.

Matka oli kokonaisuudessaan aivan hiton hyvä, Veran kanssa oli maailman hauskinta ja nyt harmittaa ihan helkkaristi, että on mentävä kotiin. Reissu saa täydet pisteet (enemmänkin) ja näillä muistoilla elää taas hetken onnellisempana Suomen pimeässä talvessa.

Kiitos Budapest, kiitos Verkku ja kiitos hitto vie elämä haha.

Likes

Comments

Oikea aika kirjoittaa jouluaatosta, kun on tapahtunut sen jälkeen jo niin paljon kivaa, että sormet jo syyhyävät niiden kirjoittamisesta.

Vietettiin jouluaatto mummun luona Houtskärissä, kuten olemme aina joulumme viettäneet.

Aamu alkoi aurinkoisella aamupalalla ja lähes heti sen perään puurolla. Tänä vuonna iskä ja Teemu sai mantelit, joten pääsivät kaikkien iloksi laulamaan ”porsaita äidin oomme kaikki”.

Perinteet jatkuivat ja me nuoriso lähdettiin ajamaan kirkonkylään, viemään kynttilöitä haudoille. Joulukirkkokin oli juuri alkamassa, mutta päästiin iloisten joulutervehdysten saattelemana hiipimään karkuun, kotiin telkkarin ääreen mielummin.

Äitin ja mummun valmistellessa ruokaa, pelattiin Tonyn uutta peliä, Scotland Yardia. Jos haluatte perheriidan käyntiin, niin siinä teille oiva peli. Pelien jälkeen syötiin, syötiin ja syötiin.

Niin kuin jouluna tietysti kuuluukin.

Loppuaatto meni herkutellen, pelaillen pantomiimia, lahjojen avaamiseen ja yhteisestä ajasta nauttimiseen. 

​Seuraavana aamuna ehdittiin syödä pitkä aamiainen ja suunnitella, että mummulle täytyy lähteä koko porukan voimin myös kesällä. Yhteinen aika = paras aika ja onhan mun perhe täynnä toinen toistaan hauskempia koomikoita, joiden kanssa on parasta olla.

Likes

Comments

Juhlimme itsenäisyyspäivää lähes jokaisen suomalaisen kanssa tiistaina ja ilta oli yksi hauskimmista, parhaimmista ja tapahtumarikkaimmista aikoihin.

Aloteltiin Ronjalla glögillä, josta jatkettiin Forteen. Fortessa tanssittiin ja nähtiin tuttuja, mutta ilta ei ollenkaan ollut vielä siinä.

Käppäiltiin Saaristobaariin, jossa yläasteelta tutut lempinaamat istuskeli iltaa. Ilta tuntus menevän pikakelauksella ohi, mutta aikaa oli vielä tämänkin juoruhetken (ja yhden KALJAN juomisen) jälkeen, lähteä taas tanssilattialle.

Tanssilattialla varmaan puolet oli tuttuja ja toivottelinkin ihmisille vuoron perään hyvää uutta vuotta ja vappua, kun fiilis oli niin juhlapäivä.

Ne joiden kanssa lopulta jäin, oli nuorimmat serkkuni, joita harvoin näen missään. Ja koska ilta ei vielä voinut siihenkään loppua, oltiin pilkun jälkeen isossa rykelmässä toivottelemassa Suomelle hyvää syntymäpäivää baarin ulkopuolella niin hyvissä fiiliksissä, että huh.

Onneksi näitä iltoja vielä tulee, kun tuntuu siltä että olisi jossai isoissa kotibileissä, joissa on paljon tuttuja kasvoja.

Itse itsenäisyyspäivänä meno oli niinkin Suomi100, että käytiin Wilun kanssa elokuvissa katsomassa Thor. Niin hyvä ilta, niin hyvä päivä. Jess!

Likes

Comments

Huomenta rakkaat ystävät ja viholliset. Saatuani silmät auki, oli heti (pienen fiilistelyn jälkeen) pakko ottaa kuva todisteeksi tosta valoilmiöstä, joka puski mun sälekaihtimien läpi sisään pieneen yksiööni. Voi hitsi kun odotan jo kevättä. Toisaalta hölmöä laittaa elämää pikakelaukselle ja odottaa jotain, mikä tapahtuu viiden kuukauden päästä, mutta aurinkoa kaipaan.

Mitäs muuta jännittävää, hauskaa, tylsää ja tavallista on tapahtunut mun viimeisten kahden viikon aikana?

Oon syönyt kolmesti tortilloja. Harmittaa, ettei luku ole suurempi, koska toi vaan toimii ai-na.

Oon ottanut naamakuvia snapchatin filttereillä, koska
a) yövuorot
b) kalpeus
c) äärimmäinen laiskuus vetää meikkejä naamaan

Oon liikkunut ihan liian vähän, syönyt ihan liian huonosti ja saanut siitä taas ihan liikaa huonoa omatuntoa.

Oon nähnyt kavereita, nukkunut kavereilla ja juhlinut kavereiden kanssa.

Oon käynyt joulumarkkinoilla, joilta Hanna osti hienon jeesusminiatyyrin.

Ja lopuksi oon viettänyt monta päivää mummin luona, joka on mun lempipuuhaa maailmassa. Iltaisin oon koittanut lukea kirjaa, jotta uni tulisi paremmin.

Se mun elämästä. Nyt odotellaan joulua ja koitan jotenkin saada itselleni vähän tonttumaista fiilistä, jotta ei mene loppuvuosi liian hulinalla ohi. Ttyl.

Likes

Comments

Lauantaina mulla oli vapaapäivä. Puoliksi vapaa viikonloppu, niin kuin sitä kutsutaan, vaikka perjantaina pääsin yömyöhään töistä ja sunnuntaina kutsui taas työmaa.
Noh, mutta se lauantai. Se erittäin onnistunut sellainen!

Heräsin, jäin puhelimen kanssa sänkyyn ja noustuani tein ison aamupalan, jota söin samalla kuin katsoin viimeisiä jaksoja parenthood-sarjaa.

Suihku ckeck!

Vietettiin jo tänään isänpäivää ja ihmettelen ihan liian usein, miksi äiti on päiväkodissa töissä, eikä viiden tähden ravintolassa kokkina.

Niin.hiton.hyvää.

Ja isi 💛

Hanna tuli äitille ja iskälle meidän kanssa kahville ja kakulle, jonka jälkeen haettiin koira ja mentiin pikaisesti mun luo laittautumaan, ennen kuin Vera pääsi töistä ja haki meidät luokseen.

Hanna on saanu maailman hienoimman lahjan Nonnalta ja lauantaina löydettiin Nintendolta vihdoin peli, jota mäki osasin pelata. Glögiä, liian monta epäonnistunutta valokuvaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, joita me päivä toisensa jälkeen keksitään puhua, vaikka vietetään paljon aikaa toistemme kanssa.

Lähdettiin ulkoilemaan ja illasta tulikin ihan superhauska. Tavattiin kesäkaverit ja lopulta oltiin kotona ja nukkumassa vasta puoli kuudelta, puoliksi syöty pitsa jääkaapissa.

Likes

Comments

Hyvää iltaa rakkaat lukijani (tai rakas lukijani, puolikas sellainen)! Kuuden päivän työputken jälkeen oon tänään ollut vapaalla, ja ihan oikeasti vaan vapaalla. Näin aamulla mummin ja kauhean paljon paremmin ei aamu voisi alkaa. Juotiin aamuteet ja vein mummin Ruskolle, sen toiseen kotiin.
Iltapäivällä sain Veran mukaan Ikeaan ja oli ihan tosi hauskaa, vaikkei oltukkaan kun pari tuntia reissussa. Ihan hyvä että edes näin välillä tajuaa, miten hyviä kavereita sitä ympärillä on, joiden kanssa on parasta viettää vapaapäivänä parituntinen Ikeassa (ja joka tarjoaa frozen jugurtin, sekä kantaa puolet sun tavaroista kun väkisin otat paperipussin muovisen sijaan, ja sen pohja halkeaa.......).
Muutenkin fiilis on erittäin hyvä, näin maanantaiksi varsinkin! Juttelin äitin ja siskon kanssa ja sovittiin keskiviikoksi taas uimista ja vähän salia, joten niidenkin kanssa pääsee nauramaan ja touhuamaan tällä viikolla. Muita suunnitelmia ei sitten vielä olekkaan, paitsi iso ehkä ensimmäiselle glögi-illalle huomenna.
Hitsi! Toivottavasti teilläkin on ollu hyvä maanantai, tai että tulisi ainakin hyvä loppuviikko!

Likes

Comments

Viime viikonloppu oli all about Lehtiös. Hannalla ja Veralla oli syntymäpäiväviikonloppu (vaikka oikea päivä olikin vasta maanantaina).

Perjantaina ei kauheasti pitänyt lähteä ulkoilemaan lauantain juhlien vuoksi, mutta löydettiin jälleen itsemme viinin ääreältä. Oltiin ensin Veran luona Ashantin ja Hestenin kanssa, mutta ulos päädyttyämme kadotin Veran ja löysin Hannan. Hannan mainiona ideana puolitimme Hannan halloweenpuvun ja mä sain neitsyt Marian huivin itselleni. Goals.

Vaikka edellisiltana tulikin päädyttyä baareilemaan, riitti lauantaina vielä intoa juhlimiseen. Käpytien kämppä oli koetuksella, kun kaksioon ahtautui lähes satatuhatta ihmistä.

Jenkkimeiningillä ihmisiä ympäri asuntoa ja saatiin hetken pelattua juomapeliäkin, vaikka siihen olisi tarvittu selkeästi tuomari ja kovaääninen pilli. Ei ollut tällä kertaa mun synttärit (hitsi), mutta kutsuttujen joukossa oli yhtä sun toista tuttua naamaa myös mulle, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia.

Baarissa kävi klassiset eli kaikki kadottivat toisensa, mutta oli kuitenkin erittäin onnistunut ilta ja ainakin mulla oli tosi hauskaa. Voispa joka viikonloppu olla noiden kaikkien kanssa ahtautuneena pieneen asuntoon juhlimassa jonkun synttäreitä.

Sunnuntaina oli vielä ihan pakko juoda synttäriskumppaa ja katsoa Veran kanssa Stranger Thingsin kakkoskausi, mutta sitten synttärit olikin aika lailla juhlittu. Onneksi mulla on kaksi kappaletta maailman huikeinta Lehtiötä mun parhaina kavereina, jotka nyt on vihdoin yhtä vanhoja, kuin minä!

Likes

Comments

  • Miksi saan kylmiä väreitä aina, ihan ihmeellisistäkin jutuista? Kun joku taputtaa, kun joku laulaa, kun joku raapii haarukalla lautasta, kun joku kertoo jotain jännää jne.
  • Miksi amerikkalaisissa tv-sarjoissa hahmot puhuvat englantia perheensä kanssa, vaikka ovat espanjalaisia?
  • Miksi näen unissani, että mulla on vielä mun vanha auto? Eikö unet pysy mukana elämän käänteissä?
  • Miksi mulla on pakkomielle nukkua aina sängyssä seinän vieressä? Kotona ja vieraissa. Jos sänky ei ole seinän vieressä, niin nukun ns. turvallisemmalla puolella, jos taloon murtauduttaisiin.
  • Miksi muistan mainoksen vuodelta 2005 paremmin, kuin tämän hetkiset mainokset? (Atrian mainos, jossa Otso-poika vetää taikatemppua tehdessään pöytäliinan pöydältä ja samalla kaikki ruuat lattialle ja täti taputtaa ja sanoo ´hyvähyvähyvä')
  • Miksi teini-iässä oli kompleksi asioista, joita ei voinnut muuttaa? Vihasin jalkani kokoa, pituuttani ja pulleita poskiani, vaikka oikeasti jalan kokoni oli sama kuin muilla, pituuteni normaalimitoissa ja pulleat posket on ihan söpöt.
  • Miksi yhtenä päivänä on motivaatiota vaikka mihin ja kaikki onnistuu kuin itsestään, mutta toisena päivänä pää on styroksia ja avaimet menee jääkaappiin ja maitotölkki komeroon?
  • Miksi unirytmini on edelleen surkea ja nukkuminen on mulle yleensä suuri ahdistuksen aiheuttaja?
  • Miksi on niin vaikea antaa kehuja ja kertoa, että välittää, vaikka sen pitäisi olla maailman luonnollisin asia?
  • Miksi jenkeissä ei sanota heippa, kun puhelu loppuu? Miten voi tietää, että kaikki on sanottu ja kuinka usein pitää soittaa uudestaan, jos toinen lyö luurit, ennen kuin on ehtinyt sanoa kaiken?
  • Miksi en muista edelleenkään toisen pankkikorttini tunnuslukua ja joudun aina katsomaan sen epäilyttävästi puhelimestani kassalla?

Likes

Comments