Header

Moikka, kyllä nyt järkyttää nimittäin tänään tuli täällä 180 päivää täyteen ja Suomeen paluuseen 132! Viikot ja päivät kuluu lentäen, kokoajan löytyy menoa joten kiire on kova. Mun to do -listalta löytyy vaikka kuinka asioita, joita vielä en ole ehtinyt tehdä. Viime viikkoina oon sivistänyt itseäni enemmän kuin normaalisti. Käytiin esimerkiksi Tintti-museossa, sieltä oli mahdollisuus ostaa näitä kirjoja myös Suomeksi. Myös muissa näyttelyissä on tullut käytyä ja La La Landin olen käynyt katsomassa jo toisenkin kerran! Täällä mulle on todella outoa, ettei talvi ole ollenkaan kylmä. Meiltä löytyy kasvihuoneen säilöstä täältä vieläkin omenoita, kyllä kelpaa Suomen talven omeniin verrattuina. Mulla on edelleen vähintään kerran viikossa treenit Rhéto Trophée:ta varten, eräskin päivä ulkona paistoi aurinko ja 16 astetta lämmintä. Hyvin tarkeni juosta t-paidalla. Sää vaihtelee kuitenkin paljon, viikko sitten tuli lunta alas.

Kuva otettu kahdeksalta aamulla. Täällä ihanaa, kun aamuista tulee niin paljon nopeammin valoisia kuin Suomessa. Päivässä on niin monta tuntia enemmän aurinkoa. Itse oon ainakin huomannut, että olo on paljon energisempi kuin tähän aikaan Suomessa.

Viime viikolla yritin tehdä vielä joulutorttuja, eihän siinä oltu kun pari kuukautta myöhässä :D Näiden kanssa kuitenkin kävi sama juttu kun syksyllä korvapuustien kanssa. Taikina ei noussut, eikä lopputulos ollut todellakaan tyydyttävä. Nää tortut sentään oli vielä syötäviä, kun sitten taas niitä korvapuusteja en kehtaisi ikinä tarjota kellekään. Hahah ehkä mä vielä joskus opin.

Mun hostäidillä oli tällä viikolla synttärit. Syötiin keskiviikkona kotona vähän hienommin kuin normaalisti, meillä oli vadelma-marenkikakkua muutaman kynttilän kera. Seuraavana päivänä lähdettiin Brysseliin ravintolaan syömään koko perheen voimin. Oli todella kiva ilta! Brysseliin kestää ajaa tunti ja mulla oli kuitenkin koulua, takaisin kotiin tuolta ravintolasta päästiin vähän ennen kahta aamuyöllä. Seuraavana aamuna lähdettiin koulun kanssa keskitysleirille Breendonkiin, lähdettiin koululle sinä aamuna noin kello 7.00. Voin sanoa, että neljän tunnin yöunilla oli hiukan vaikea päästä ylös.

Seuraavat pari kuvaa ovat sitten sieltä keskitysleiriltä. Tää kokemus oli yksi mun elämän hirveimmistä tunnetasolla. Aluksi meillä oli pieni museokierros (meille kerrottiin toisesta maailmansodasta, Hitleristä ja niiden juutalaisten kohtelusta), jonka jälkeen saavuttiin sinne itse keskitysleirille. Meidän oppailla oli todella vahva accent flamand, joten piti keskittyä superpaljon enkä silti saanut kaikesta selvää. Mun korva ei todellakaan ollut tottunut tohon aksenttiin. Kaiken lisäksi olin ihan törkeän väsynyt. Mulla jäi monta juttua mun mieleen, päälimmäisenä ehkä kaikki aivan hirveät faktat ja kuvat. Sisällä tuolla leirillä oli kylmä ja me nähtiin muun muassa niitä koukkuja, joihin ihmisiä ripustettiin kitumaan. Tunnelma oli surullinen, eikä oikein ollut mitään muuta mielessä.

Kaiken tämän jälkeen odotti matka takaisin, joka ei todellakaan mennyt nappiin. Meillä meni kolme tuntia normaalisti yhden tunnin matkaan, kaksi onnettomuutta ja ruuhkia. Ei ollut ehkä se mun elämän parhain päivä :D

Tääkin kuva on otettu kahdeksalta aamulla, taivas oli täynnä värejä. Tätä jaksan aina ihastella!

Seuraavat neljä kuvaa ovat niistä näyttelyistä.

Alla näette pienen palan mun arkea. Nyt voin sanoa, että oon täysin tottunut tähän elämään eikä enää kaikki ole samalla tavalla niin uutta ja hienoa. Myös jotkut tavat, joita täällä teen, ovat täysin normaalia arkea. Välillä jopa unohtuu miten erilaista mun elämä Suomessa olikaan. Kesällä, kun tuun takaisin, ei enää kavereiden kanssa vaihdeta poskisuukkoja, syödä päivän aikana lämpimiä aterioita vaan kerran, tai olla yhtä uteliaita ja puheliaita kaikista asioista. Nyt oikeastaan vasta ymmärtää kuinka isoja muutoksia liittyy myös siihen kotiinpaluuseen.

"You build a life for 16 years and leave it for 10 months. You build a life for 10 months and leave it forever. Which one is harder?"

1. Nopea selfie ennen yhtä soirée:ta / 2. Leffassa käymiseenkään en tule ikinä kyllästymään, Suomessa vaan tulee käytyä todella harvoin :( / 3. Jos nyt sitten vielä yksi kuva näistä jälkkäreistä / 4. Keskiviikot ja torstait on ehdottomasti mun lempipäiviä, pääsen koulusta kahdeltatoista joten mulla on runsaasti aikaa koko loppuiltapäivä tehdä kaikenlaista.

1. Kuva sieltä Tintti-näyttelystä. Itse tykkäsin paljon ja voisin mennä uudestaankin / 2. Tämä kuva otettu iltapäivällä ehkä kuuden aikaan.. kelpaa / 3. Kaverilla yötä, aamupalaksi pain au chocolat ja cappuccino jee / 4. Näkymät bussipysäkiltä, mulla saattaa välillä osua vielä pitkän päivän päätteeksi pitkät odotukset

Pariisiin lähtöön enää 6 päivää!<3 Lähdetään kaikkien yfun vaihto-oppilaiden kanssa, järjestön kanssa tää on suurin matka mitä tullaan tekemään vaihtovuoden aikana.

Eilen näin ehkä sadoittain kuvia Suomen vanhoista, toivottavasti kaikilla oli mahtava päivä (ja ilta)!<3 Mulla on meneillään mekon metsästys mun bal des rhétos varten, joka pidetään vasta huhtikuun lopussa.

Kaikille paljon terveisiä ja haleja täältä <3

Likes

Comments

Mulla oli viime viikolla pitkä viikonloppu, maanantaina opettajilla oli koulutuspäivä, joten lähdettiin sen kunniaksi Brysseliin kaveriporukan kanssa. Tarkoituksena oli lähteä hieman yli yhdeksän, mutta kaikki saapuivat enemmän tai vähemmän myöhässä. Lähtemään vähän yli kymmenen, Brysseliin saavuttiin noin puoli 12. Jäätiin pois hieman ennen keskustaa ja käytiin katsomassa Euroopan parlamenttia. Käveltiin hieman siellä ja täällä. Tämän jälkeen alkoi nälkä vaania. Oltiin katseltu jo jotain tosi perinteistä belgialaista syötävää, no niinhän siinä sitten kävi että päädyttiin vaan Quickiin.

On tosi erilaista käydä Brysselissä erilaisella kokoonpanolla, kun ei olla pelkästään vaihtareita. Ennen olin vaan nähnyt kaikki perusasiat, ne sellaiset turistikohteet. Tällä kertaa näin paljon paikkoja, joissa en ole ikinä käynyt. Käytiin myös hieman läpi kauppoja, joita kyllä löytyi hirveästi.

Tykkään ihan sikana siitä, että tuolta melkeimpä joka kulmasta löytyi samannäköisiä vohvelivaunuja. Mitäköhän teen, kun pitäisi palata Suomeen eikä mistään saa enää samanlaisia ranskalaisia tai vohveleita :D

Käytiin katsomassa remotissa olevaa oikeustaloa. Mun mielestä tää oli ehkä kivoin osuus, kaikki oli niin valkoista ja kaunista (niistä graffiteista huolimatta). Brysselissä tapahtuu vähän väliä niitä tapauksia, että kerrostalojen seinään ilmestyy yön aikana ihan jättimäisiä maalauksia. Pysähdyttiin siis pidemmäksi aikaa tuonne ottamaan kuvia ynnä muuta. Luultiin kokoajan, että on kauhea kiire ja silti oltiin käyty lähes kaikki läpi jo kahdelta iltapäivällä.

Täällä yleensäkin todella monessa paikassa rakennetaan tai korjataan mitä milloinkin. Esimerkiksi syksyllä muistan vielä kun kesti bussilla kaksi tuntia päästä kotiin, johtui siis pääosin niistä töistä. Joissain töissä ei välillä ole edes mitään järkeä, ihan en ole tästä vielä päässyt kärryille.

Harmitti kyllä, että juuri tälle viikolle osui harmaat ja sateiset ilmat. Kauas ei nähnyt millään ja Brysselissä ei ihan hirveästi ole paikkoja, joissa voisi sisällä viettää aikaa.

Kolmas kerta, kun vohveleista puhutaan ;)

Napattiin pikku välipalaksi mansikoita suklaalla päällystettyinä. Tätä merkkiä sanotaan yhdeksi Belgian parhaimmista. Alhaalla olevassa kuvassa näkyy vain pieni osa Belgian oluista. Syksymmällä käytiin mun muistaakseni Brygessä katsomassa ihan tätä varten olevaa museota. Kyllä sen huomaa melko suosituksi jutuksi täällä!

Voin silti vieläkin sanoa, että mun ehdoton suosikki tulee olemaan Grand Place. Tällä kertaa näky oli hieman autio ilman joulukuusta ja kaikkia valoja. Tykkään tosipaljon tunnelmasta tuolla, usein ohi menee hevosvaljakkoja ja välillä kellot saattavat soida. Musiikkia Brysselistä löytyy jokaisesta paikasta muutenkin. Vasta vähän ennen joulua tänkin aukion korjaukset saatiin valmiiksi, nyt tämä oikeasti miellyttää silmää.

Tällä kertaa jäi kuvapainotteiseksi, mutta todennäköisesti seuraavalla kerralla kirjoittelen ylipäätään mun viime viikoista hieman enemmän. Tällä reissulla tuli käveltyä reilusti ja meillä oli myös omat oppaat mukana, ei tarvinnut huolehtia hukkaan menemisestä. Hyvä, että tuli tehtyä!<3

Likes

Comments

Tänään on kulunut tasan viisi kuukautta siitä, kun lähdin ja jätin kaiken taakse. Sinne meni loma ja kouluun paluu oli kaksi viikkoa sitten. Loppu lomasta meni lasketellen viimeiseen saakka. Parina viimeisenä päivänä saatiin hieman enemmän lunta ja kylmemmät ilmat Sveitsiin, oikeastaan lähes koko loman aikana ilmat oli todella aurinkoiset. Oli tosi petollista lasketella, kun jää oli kuitenkin pohjana. Kyllä se sitten lopulta yllätti, muutaman kerran tuli kaaduttua oikein kunnolla. Ei laskettelu olisi mitään ilman muutamaa mustelmaa :D Kotimatkassa kesti paljon kauemmin ja saapuessa meitä odotti kylmä sade. Ehkä ekaa kertaa ei unirytmikään mennyt oikein mihinkään suuntaan, kun aina herättiin aikasin laskemaan.

Koulun aluttua monet asiat ovat muuttuneet. Meille tuli uusi vaihtari Yhdysvalloista tänne asumaan kolmeksi kuukaudeksi tästä eteenpäin, tullaan todella hyvin toimeen. Hän on Rotaryltä, joten siis vaihtaa perhettä muutaman kerran vuodessa. Alan tunnistaa paikkoja ja muistaa bussien aikataulut ulkoa. Ennen näillä maisemilla ei ollut sen suurempaa merkitystä, nyt menneistä tulee kaikenlaiset kommellukset mieleen. Mun arkeen on tullut uutta sisältöä sitten syyslukukauden. Mitä urheiluun tulee, mua pyydettiin koulun joukkueeseen kevään kisoja varten. Mulla menee siis keskiviikot treenatessa, välillä saattaa osua myös viikonlopulle. Tätä varten olin tämän viikon keskiviikkona suunnistuskisoissa! Suomessa oon suunnistanut vaan koulussa, joten tää oli hieman uudempi juttu mulle. Lähdin sinne, enkä todellakaan tiennyt mitä tulisi eteen + lähdin ilman kompassia :D Meitä oli yhteensä 50 ja olin kymmenen parhaan joukossa, mikä tällä valmistautumisella oli aika ihme. Numerot pyörivät päässä ainakin kolmella eri kielellä, mikä ei kauheasti helpottanut.

Viime viikkoina oon saanut tosi paljon varmuutta mun puhumiseen ja sitä kautta tuntuu, että nyt kaikki käy enemmän järkeen. Outojakin sanoja on helpompi muistaa ja on paaaaaljon helpompi kommunikoida kuin aluksi. Oon tehnyt sellaisia asioita, joita en ikinä ennen olisi kehdannut. Ääneen lukeminen esimerkiksi luokassa ei tuota enää ongelmia. Aluksi arkailin ehkä mun aksentin kanssa, mutta ketään ei sen enempää kiinnostanut ja siitä se lähti. Lähinnä niille virheille hymähdellään, mutta ei se ole sen suurempi huoleenaihe. Mä itse olen eniten oppinut, kun mua korjataan ja seuraavaksi muistan jo miten sen kuuluisi mennä. Välillä on myös kiva kuulla positiivista palautetta kavereilta siitä, kuinka paljon on tapahtunut kehitystä tänne tulon jälkeen.

Mun päivät on kulunut teatterissa, naapurin tytön kanssa juoksemassa, infotilaisuuksissa kaikkien kuudensien luokkamatkaa varten, treeneissä, siis hirveästi on ollut kaikennäköistä. Käytiin viikonloppuna porukalla leffassa, joka luonnollisesti oli ranskaksi ja kyllä siinä tunsi onnistuneensa kun kaiken ymmärsi. Oon myös vapaa-ajalla alkanut katsoa elokuvia ranskaksi. Mun ajasta enemmän ja enemmän kuluu kavereiden kanssa. Oon huomannut, että tällä tavalla täällä oppii kulttuurin ja kielen helpoiten! Itseäkin alkaa mietityttää, kun kaverit alkaa kysyä että koskas se lähtö takaisin onkaan :(

Nyt mun ajattelu toimii kokonaan ranskaksi, joten pahoittelen mun suomea. Joudun hieman miettimään, kun puhun muilla kielillä, enkä osaa edes kuvitella paikkaa jossa mulle puhuttaisi pelkästään suomea. Sitten taas tosi hassua selata kaikkia sosiaalisia medioita, kun välillä en ollenkaan tiedosta millä kielellä luen, ranska, englanti, suomi... Tällä hetkellä teen sellaisia asioita, joita arastin todella paljon aluksi. En osannut yhtään kuvitella esimerkiksi liittymän hoitamista ja nyt menee tuosta vaan. Eteen tulee täysin normaaleja tilanteita, mutta aluksi se ei todellakaan ollut itsestäänselvyys lähteä asioimaan ranskaksi. Tilanteiden suunnittelu etukäteen ei myöskään auta, sen voi sanoa varmaksi että vaihdossa tulee kokemaan kaikenlaista mitä ei ikinä olisi tullut mieleenkään.

Tammikuun alkupuolella sain tietää myös mun lähtöpäivän. Sen jälkeen mun motivaatio muuttui huomattavasti, kun pystyi oikeasti laskemaan jäljellä olevat päivät. Samalla järkyttää, että kuinka vähän se oikeastaan on. Viralliseen puoliväliin on jäljellä enää kolme päivää. Mulla on todella monta reissua vielä jäljellä, haluan nähdä vielä niin paljon ennen lähtöä. Ootan mun kevättä innolla!

Haleja kaikille,

Saara

Likes

Comments

Tänä vuonna on tullut vietettyä kaksi joulua, toinen siis aivan oikeanakin päivänä. Oltiin viidestään, minä, mun hostsisko, kaksi hostveljeä ja hostäiti. Belgiassa ei oikeastaan ole mitään sen kummallisempia perinteisiä jouluruokia. Meillä syötiin alkuruuaksi rapuja, jonka jälkeen jatkettiin lihalla kastikkeessa ja sen lisäksi ranskalaisten tyyppisiä perunoita. Täällä myös normaalistikin melkein aina suolaisen ruuan lisäksi lautaselta löytyy omenamurskaa, johon ei lisätä sokeria. Ruokailu lopetettiin sorbettikakulla. Iltapäivällä me käytiin joulumessussa, joka oli mulle todella erilainen Suomeen verrattuna. Mulle tää kahden joulun järjestely oli uutta, eikä oikein joulua edeltävänä lauantaina ollut sen kummallisempaa joulumieltä.

Maanantaina 26.12 lähdettiin jälleen kohti Sveitsiä. Matka meni huolettomasti, tosin vähän ahtaasti. Meitä oli parhaimmillaan 7 yhdessä autossa ja siihen päälle vielä kaikkien tavarat. Oon saanut täällä lasketella niin paljon kun vaan ikinä on huvittanut. Me kaikki odotettiin, että täältä olis sitä lunta löytynyt. Vaan yhtenä päivänä on lunta tullut, eikä sekään paljoa ollut. Maisemat ovat kuitenkin älyttömän hienot ja kyllä kelpaa lasketella.

Heti aluksi sain nähdä, kuinka erilaista laskettelu on täällä. Suomen korkein vuori on sillä korkeudella kun näiden mökki täällä Sveitsissä. Huipulla ollaan myös käyty monta kertaa, korkeus siis noin 3300 metriä. Aluksi tosiaan oli meno hieman hakusessa, mutta kyllä se siitä lähti hyvin menemään loppujen lopuksi. Laskettiin kirjavalla porukalla: mun hostveli, sen kaveri ja tän perheen entinen vaihtari. Porukka vaihteli sen mukaan ketä laski kenenkin kanssa. Täällä mökillä vielä edellisten lisäksi on vanhin hostveli, hänen pikkuinen tyttärensä ja vaimonsa, hostveli ulkomailta ja hänen tyttöystävänsä Tanskasta, mun hostsisko, hänen kaverinsa ja hostäiti.

Ollaan lasketeltu lähes jokaikinen päivä, ollaan oltu täällä jo 10 päivää ja vielä 2 jäljellä. Kaikki tästä perheestä on ihan superhyviä laskemaan. Täällä rinteet on paljon jyrkempiä kuin Suomessa ja näillä lumilla täällä rinteissä on todella paljon kiviä, lumi muutenkin on todella huonoa. Täällä ollaan myös todella hurjapäisiä laskemisen suhteen. Ekana päivänä laskin mun elämän hulluimman rinteen ja kyllä mua sai vähän rohkaista sieltä alas tulemaan. Päivä päivältä laskettelu menee paremmin ja oon paljon kehittynyt pelkästään täällä, vaikken ehkä ihan olis kuvitellut. Ihmisiä on myöskin paljon enemmän, hissit on suurempia ja rinteissä täytyy ihan oikeesti olla todella varovainen.

Huipulta oli todella mahtavat näköalat, mutta sieltäkin piti laskea alas. Alku oli pelkkää möykkyä ja loppu pelkkää jyrkkää. Hui! Lähes jokaikinen päivä ollaan myös oltu liikenteessä pitkään. Keskellä päivää yleensä pysähdytään kerran syömään. Näiden päivien jälkeen uni tulee todella helposti ja lihakset kiittävät. Täällä myös syödään vähänlaisesti, lämmin ruoka kerran ja meidän perheessä sekin on yhdeksän aikaan. Aamulla täytyy tankata, jotta jaksaa mennä koko päivän.

Meiltä löytyy myös täältä joulukuusi ja mökki on ihanan jouluisen oloinen. Täällä ollaan syöty paljon tyypillisiä ruokia Sveitsistä, istuttu takkatulen äärellä ja heräilty hienoihin maisemiin. Otan vielä kaiken ilon irti näistä kahdesta viimeisestä päivästä, kouluunpaluu ja miljoonat tehtävät odottaa.

Saara

Likes

Comments

Perjantaina kävin hakemassa mun todistuksen koululta ja samalla tehtiin koululla "secret santa". Paransin viime kerrasta paljon ja nyt voin mennä hyvillä mielin lomalle. Lomalla me lähdetään käymään Sveitsissä, joulua me täällä juhlittiin jo viime viikonloppuna. Mun sukulaisilta on tullut hirveesti asioita Suomesta, kuten kortteja, suklaata, ruisleipää ja salmiakkia. Kiitän niitä, jotka on jaksanut mua muistaa <3 Nyt löytyy suklaata seuraavaksi puoleksi vuodeksi ainakin.

Tällä viikolla maanantaina mulla loppu kokeet ja sen jälkeen olin tiistaina Brysselissä. Lähetin paketin kotiin ja tunnelmoin joulua. Ihanaa, kun ei ole mitään mistä voisi enää stressata. Joka puolelta löytyi jouluvaloja ja pieniä koristeita teiden varrelta. Halusin kerran nähdä grand placen värilliset valot ennen joululomalle lähtöä. Oli ihan älyttömän hienon näköistä ja musiikkia siihen vielä päälle. Useemman kerran tuolla oon käynyt, mutta oikeestaan ikinä ei oo kyllästyminen ollut lähelläkään. Tiistaihin saakka mulla oli todella paljon hulinaa, kun kävin vielä ostelemassa joululahjoja.

Tykkään niiiin paljon näistä joulumarkkinoista, kaikesta huolimatta.. Täällä joulu näkyy kaupungeissa paljon selvemmin, kun mitä Suomessa. Esimerkiksi Namurin keskustasta löytyy iso luistelukenttä ja huvipuistolaitteita. Rakennukset kaupungissa on todella koristeltuja, mutta kaupungin ulkopuolella ei näy melkeen yhtään. Meilläkin täällä on vain joulukuusi ja siinä se.

Haluisin oikeesti laskea, kuinka monta kertaa mun vaihdon aikana oon syönyt ranskalaisia :D Alhaalla olevat kuvat on vielä siitä sound and light show:sta.

Meistä suomalaisista jo yksi lähti puolen vuoden vaihtonsa jälkeen kotiin. Seuraavina viikkoina myös muiden vaihto-oppilaiden vuosi päättyy (esimerkiksi Ausseista tulleet). Mulla alkaa häämöttää jo puoliväli, ei se ole niinkään kaukana enää. Surullista sanoa hyvästejä, kun tietää ettei välttämättä enää ikinä varsinkaan joitain kaukaa asuvia tule näkemään uudelleen.

Alhaalla oleva kuva otettu yhtenä niistä päivistä, kun juoksin ympäri kaupunkia mun laukkujen kanssa. Tonttu täydessä vauhdissa. Taustalla näkyy Namurin kaupungin muurit, jonka alkuperäinen osa on vuodelta 937.

Joulun aloittelua viime lauantaina. Tää oli mun eka joulu ulkomailla ja oli kyllä tosi erilainen kokemus. Ei ollut ollenkaan kylmä, ei ollut yhtään samanlaista perinnettä, mitä me kotona tehdään. Vietettiin joulua vielä viikkoa aiemmin kuin normaalisti. Oli tosi kiva, että kaikki mun hostperheestä pääsi paikalle (mun hostveljistä kaksi asuu ulkomailla joten on hieman vaikeampi järjestää kaikille sopivaa päivää) ja vietettiin se päivä yhdessä. Tänä lauantaina käydään joulumessussa ja syödään hyvin. Mun hostveljen tyttöystävä on Tanskasta ja tajusin, kuinka paljon pohjoisilla mailla on yhteistä kun vertaa muihin.

Oltiin yksi kaunis aamu lähdössä kouluun about 8 aikoihin ja se auringonnousu oli UPEIN mitä oon ikinä nähnyt.

Koeviikolla saatiin meidän "abi"hupparit. Mun mielestä tää oli tosi hyvin suunniteltu. Oon samanikäinen kuin ihmiset mun luokalla ja me ollaan viimeiset ysiysit! Kaikkien nimet löytyy hupparin takaa, edessä on koulun logo. Pakko sanoa, että viihdyn näiden ihmisten kanssa tosi hyvin koulussa.

Se tehtävien määrä oli niin korkea, että välillä ainoa vaihtoehto oli pitää taukoa ja siirtyä telkkarisarjojen pariin haha. Onneksi ne kokeet oli nopeesti ohi ja opettajat päästi mut ehkä vähän vähemmällä. Päivän aikana mulla saattoi olla kymmenen minuutin suullinen koe ja sen jälkeen ei ollut loppu päivään mitään. Täällä kuitenkin systeemi on tosi paljon stressaavampi, kun kunnon kokeet on vain kahdesti vuodessa.

Hyvää joulua, lähetän kaikille paljon jouluhaleja!

Saara

Likes

Comments