Header

Vihdoin sain nämäkin kaikki kuvat ladattua ja itseni tähän kirjoittamaan! Viimeisten viikkojen aikana Belgiassa meidän vanhemmat tulivat mun luo viideksi päiväksi ja sain näyttää heille samoja paikkoja, joissa itse olen jo vuoden ajan pyörinyt. Se fiilis, kun äiti laittoi mulle viestin että he ovat 20 minuutin päästä Namurissa! Oli sanoinkuvaamattoman epätodellinen (ja ehkä hieman haikeakin) tunne. Muutaman minuutin oleskelun jälkeen kyllä huomasi, ettei mikään ole sen suuremmin muuttunut. Ihan ekana päivänä esittelin mulle kaikista tutuimman kaupungin, Namurin. Käytiin kovasta tuulesta huolimatta katsomassa citadelle ja kuvissa näkyvä iiiiiso kilpikonna, jonka jälkeen suunnattiin keskustaan haukkaamaan jotain pientä ja jäätelötkin ehdittiin hakea.

Kaupunkireissun jälkeen käytiin kaupassa illan ateriaa varten. Järkättiin mun hostperheelle, sekä naapurille kunnon suomalainen ateria. Alkupaloina meillä oli poroa ihan normaalien keksien päällä. Aterian kohokohta oli tuttu ja turvallinen lohikeitto. Kovasti he ihmettelivät, miten perunat, vihannekset ja se kala jätettiin palasiksi. Belgiassa oikeastaan kaikki keitot ovat siis täysin soseutettuja. Jälkiruuaksi tarjoiltiin erimakuisia marjapiiraita. Meillä kaikilla oli hauskaa ja oli mahtavaa, että päästiin kaikki saman pöydän ääreen! Kieli siinä oikeastaan vaihtui kokoajan, oli englantia, ranskaa ja suomeakin. Meidän järkyttävän pitkät käännökset saivat paljon naurua aikaan.

Toisena päivänä vuorossa Bryssel. Lähdettiin aamulla aika rennolla aikataululla, Brysseliin kun ajaa vain sen tunnin. Varoitan nyt jo, että tässä postauksessa tulee olemaan aivan järkyttävästi ruokakuvia. Ihan aluksi syötiin pieni lounas (ranskiksia ahah) ja lähdettiin Grand Placen reunalle kahville. Kyllä siinä hieman nauratti, kun yksikään nimi ei ollut lähelläkään oikeaa. Ei siinä sentään ollut maisemista valittamista. Tottakai piti käydä katsomassa Manneken Pis ja maistaa niitä kuuluisia vohveleita ;) Halusin näiden viiden päivän aikana käydä ainoastaan yhdessä museossa, jossa oltiin jo koulun kanssa käyty. Tämän museon (nimeltään Belvue) aiheena on vain ja ainoastaan Belgia. Visiitin jälkeen tietää jo paljon enemmän ja osaa ymmärtää tätä maata.

Päivän viimeinen must do -juttu oli Atomium. Osuttiin juuri ruuhkaiseen aikaan paikalle ja matkaan meni paaaaljon enemmän aikaa kuin piti. Tästä tuloksena olikin se, että viimeinen ryhmä ylös lähti 5 minuuttia ennen kuin me päästiin perille. Kyllä oli silti ihan menemisen arvoinen paikka, paljon suuremman näköinen kuin mitä kuvista ajattelisi. Ajettiin illaksi takaisin mun hostperheen luo ja vuorossa oli belgialainen illallinen. Kyseisellä viikolla tuli varmaankin tehtyä jälleen uusi ennätys viikossa syötyjen ranskisten määrästä :D Jälkkäriksi syötiin jättimäisiä Wépionin mansikoita, en ikinä ole syönyt noin hirveän kokoisia mansikoita.

Kolmannen päivän aamuna herättiin hieman aikaisemmin ja aamupalan jälkeen lähdettiin kohti Bryggeä, jossa myös yövyimme. Itse olen jo käynyt täällä lukemattomia kertoja, mutta näihin maisemiin en kyllästy koskaan. Tunnelma on aivan omanlaisensa, tuntuu kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin. Käveltiin ympäriinsä ja pysähdyttiin sandwicheille kivan rauhalliseen paikkaan. Tällä kertaa keskustassa oli huomattavasti enemmän turisteja ja yritettiinkin kiertää hieman erilaisesti. Vielä yhdet vohvelit, tällä kertaa eri muodossa nimittäin tikun päässä!

Aivan kaupungin toriaukion lähellä sijaitsee melko tunnettu olutseinä ja siinä yhteydessä kauppa. Näistä löytyikin ihan vaan "muutama" merkki. Onneksi löytyi myös Tintti ja Smurffit! Illalla lähdettiin taas hieman kävelemään, se iltavalaistus oli yllättävän kiva.

Aamulla jatkettiin samaan malliin. Lähdettiin katsomaan kauppakatua ihan rauhassa. Tällä kertaa meillä oli aikaa pysähdellä ajan kanssa ja ehdittiin räpsiä muutamat kuvat, jotka löytyvätkin tästä alta! Oli hauskaa huomata, että ne asiat joista meidän vanhemmat huomauttelivat tuntuivat mulle jo täysin normaaleilta eikä sitä eroa esimerkiksi ihmisten käytöksessä tai tavoissa itse välttämättä enää huomaa.

Meidän suunnitelmat täksi kyseiseksi päiväksi muuttuivat hieman ajan kuluessa. Brysselistä jäi torstaina niin hyvä fiilis, että päätettiin lähteä vielä yhdeksi iltapäiväksi ja seuraavaksi aamuksi Brysseliin. Aivan ekaksi käveltiin Jardin botanique -puiston läpi. Jännittävää nähdä palanen "luontoa" noin ison ja modernin kaupungin keskellä. Puistosta päästiin melkein suoraan Rue Neuve:lle shoppailemaan! Kova nälkähän siitä kehittyi ja sen mukaisesti syötiinkin. Yksi erikoisuus juuri Brysselissä ja Wallonian alueella on mitraillette-niminen leipä, (nimi tarkoittaa siis suomeksi konepistoolia :D) jonka sisältä löytyy ranskikset, liha, sekä kastike. Se on jo suuri saavutus, että saa tämän kokonaan syötyä.

Illalla käytiin ostamassa tuliaisia koti-Suomeen ja fiilisteltiin ihan muuten vaan. Tosiaan äiti ja isi veivät multa muutenkin jo kaksi matkalaukullista tavaraa, joita en vain itse saanut millään mahtumaan. Tuleville vaihtareille voin sanoa, että vuoden lopussa pakkaaminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin alussakin!

Tässä alla näette kuvan tyypillisestä aamupalasta. Tämä on hotellilta otettu, mutta oikeastaan aina kotonakin aamupala näyttää miltei tältä (pain au chocolat on aina sunnuntaiaamun pieni luksus). Oon todella todella tyytyväinen siihen, ettätuli tehtyä ne lähes jokapäiväiset lenkit sun muut urheilemiset kun mistään terveellisimmästä päästä mun ruokavalio ei todellakaan ollut. Kaikkea piti silti maistaa, joten tämä yhdistelmä oli oikein hyvä ratkaisu.

​Aamulla istahdettiin vielä kerran Grand Placen viereen, sääkin oli aivan loistava. Viimeisten ostosten jälkeen oli aika lähteä kotiinpäin, jonne mut ehdittiin vielä heittää autolla. Jälleen kerran oli melko haikeat fiilikset, mutta sitä helpotti kun tiesi ettei kotiinpaluuseen ole enää paljon aikaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna mua helpotti myös paljon Suomeen tullessa, että sain niin sanotusti pienen palan Suomi-elämästä hetkeksi mun luo. Omasta olosta tuli entistä varmempi ja vietin viimeiset hetket ilman huolia!

Pientä infoa vielä: voin varmasti sanoa, etteivät mun Belgia-aiheiset postaukset tule loppumaan hetkeen kun kerrottavaa on vielä niin paljon. Siis seuraavaan kertaan <3

​Saara


Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Tässä sitä ollaan, suurin piirtein 11 päivää jäljellä joten ei edes kahta viikkoa! Fiilikset ovat aika sekavat, toisaalta haluaisin jäädä tänne mutta myös kotiin on kova ikävä. Olen saavuttanut kaikki mun tavoitteet tälle vuodelle, saan olla todella tyytyväinen. Oon oppinut kielen niin hyvin että ajoittain mun ajattelu toimii paremmin ranskaksi kuin suomeksi ja elämä täällä on täydellistä. On oikeastaan samanlaiset fiilikset kuin vuosi sitten kun olin lähdössä, en oikein tiennytkään pitäisikö olla iloinen vai surullinen.

Viimeiset viikot ollaan saatu jälleen kerran nauttia lämpötiloista, ollaan päästy 33 asteeseen! Pakko sanoa, että tuolloin saattoi olla hieman kuuma. Myös Suomen ilmoihin saattaa olla paljon totuttelua kun palaan. Myös kaikista kauneimmat auringonlaskut ovat näiden kuumien päivien jälkeen.

Vielä yksi kuva Sveitsistä!

Tosiaan nyt samaan aikaan mulla on vuoden päätöskokeet, joka aiheuttaa paikallisille älyttömästi stressiä (erityisesti kun ollaan kaikki tekemässä viimeistä vuotta). Oon yrittänyt sen minkä voin ja mulle se riittää. Ei turhaa stressiä mutten silti jätä kaikkea tekemättä. En myöskään kokeiden takia jätä muita mahdollisia reissuja välistä. Toisaalta hieman huono, että kokeet osuivat juuri tähän kohtaan sillä mun kaverit eivät voi lähteä oikein mihinkään tai matkustella mun kanssa. Tästä pienestä opiskelusta on kuitenkin mulle hyötyä ensi vuotta ajatellen, ei ole aivan täysin hyödytöntä.

Myös meillä vaihtareilla on tällä hetkellä tooooodella hyvä yhteishenki! Fiilis on kuitenkin hieman surullinen, ihmisiä on jo lähtenyt ja monet lähtevät seuraavien viikkojen aikana. Näitä kaikkia ihmisiä tulee ikävä :(

Lähdettiin koulun kanssa eräänä päivänä Brysseliin hissanryhmän kanssa, aluksi oltiin arkistorakennuksessa. Tämän jälkeen meillä oli "kaupunkiralli", tästä pidin todella paljon. Käytiin oikeastaan kaikki käymisen arvoiset paikat läpi ja nyt tunnen myös pääkaupungin todella hyvin. Tiedän ohjata ihmisiä ja osaan hieman suunnistaa. Olin myös uusien ihmisten kanssa, ennen en heidän kanssaan edes puhunut.

Meillä oli viime viikon maanantaina lomapäivä, lähdettiin sen kunniaksi Brysseliin tyttöjen kanssa piknikille. Brysselissä on monta hienoa puistoa, yksi näistä jardin botanique jonne päätettiin suunnata. Pieni pala luontoa aivan lähellä kaupungin keskustaa. Ihan kuin toinen maailma verrattuna siihen mitä ulkopuoleltakin löytyy!

Tämän vuoden aikana olen tehnyt lukemattomia matkoja junilla. Tämä on myös yksi asia, jota tulen ikävöimään. Matkustaminen on älyttömän helppoa, eikä yhtään kallista. Esimerkiksi go passin kanssa yhden matkan hinnaksi tulee noin 5 euroa, tämä ei ole mitään verrattuna Suomeen. Kaiken lisäksi tällä lipulla voit mennä lähelle ja kauas mutta hinta on silti sama.

Tässä kuvassa näkyy juuri kuinka erilaista on olla puiston ulkopuolella.

Eilen sain vielä muutamia kuvia mereltä. Oon löytänyt tosi hyviä ystäviä vaihto-oppilaista. Tässä myös yksi hyvä syy matukustella muihin maihin tulevaisuudessa! Vaihto-oppilaana tulee saamaan ystäviä maailman jokaisesta kolkasta.

Sekin on tällä hetkellä sama juttu, etten oikein vielä tajua että oikeasti pitää lähteä takaisin. Päivät kuluu, mutta mun mielessä jatkan elämää täällä vaikkei näin todellisuudessa tule olemaan. Mulla on vielä kolme matkaa edessä näinä tulevina 12 päivänä. Elän mun elämää täällä täysillä!

​Terveisiä kaikille ja pian nähdään!

​Saara

Likes

Comments

Tämän tekstin aiheena siis muutamat yfun aktiviteetit tästä parin viikon ajalta. Ensimmäisenä Yfu Follow-up joka järjestettiin Brysselissä! Tämä on yfun viimeinen aktiviteetti yhdessä kaikkien kanssa, joten ei siis tiedä näkeekö joitain ihmisiä enää ikinä.

Lähdettiin yhdeksältä junalla kohti Brysseliä, josta käveltiin vain hetki meidän majoituspaikalle. Meidät jaettiin pariin ryhmään ja käsiteltiin meidän kokemuksia. Meillä oli todella paljon pieniä taukoja ja sitten ruualle yksi isompi. Kyllä aina leiripaikoissa tulee syötyä hyvin!

Iltapäivällä kuvattiin tuleville vaihtareille maakohtaisesti videoita, muistan kun saavuttiin niin nähtiin myös yksi video. Suurella osalla vaihtareista oli muistokirja ja -lippu johon kirjotettiin terveiset, itse aion lukea mun kirjan tekstit vasta matkalla Suomeen.

Illalla saatiin lähteä keskustaan pariksi tunniksi. Juuri samana päivänä järjestettiin pride 2017 joten nähtiin hieman myös sitä menoa. Me istahdettiin Grand Placelle, jonka valot olivat tällä kertaa sateenkaaren väreissä. Onneksi oli vielä todella lämmin ilta.

Seuraavana päivänä pienien yöunien jälkeen meillä oli ohjelmassa kokemuskäyrien piirtämistä jonka jälkeen ne esiteltiin. Iltapäivällä meidän aiheena oli miten sanoa hyvästit. Siinä vaiheessa alkoi kyllä tuntua tyhmälle, nyt tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä niin mulla on enää 20 päivää tasan jäljellä Belgiassa. Alkoi tuntua todella haikealta ja oudolta ajatus, että kohta lähden taas jatkamaan matkaa eteenpäin.

Rankkaahan se on kun kaiken joutuu jättämään taakse, mukaan luettuna ihmiset. Näistä ihmisistä on tullut mulle älyttömän hyviä kavereita ja ylipäätäänkin oon jo niin tottunut elämään tähän tapaan. Viimeisenä otettiin kuvia ja sitten piti sanoa kaikille heipat.

Seuraavan viikon keskiviikkona meillä oli mahdollisuus osallistua kuvauksiin Ostendessa, joka sijaitsee aivan maan länsipuolella flaaminkielisellä alueella. Seitsemältä aamulla matka alkoi Namurin asemalta, matkustettiin reilut kolme tuntia junassa. Tällä kyseisellä viikolla päästiin ihan hurjiin lämpötiloihin ja suurin osa ajasta kului altaalla lilluessa. Mikäpä olisi siis ollut parempaa kuin lähteä merelle tällaisena päivänä? Kaiken lisäksi tämä oli mun eka kerta merellä ja rannalla täällä Belgiassa.

Odoteltiin siellä asemalla ehkä tunnin ajan sitä kuvaajaa. Aloitettiin kuvaaminen heti asemalla ja tämän jälkeen lähdettiin rantaa kohti!

Kyllähän se oli hieno nähdä, rannat täällä eivät ole aivan samanlaisia kuin Suomessa. Vesi on paljon sinisempää ja hiekka vaaleampaa. Tämä kuvausprojekti ei kestänyt kauhean kauaa eikä siinä muutenkaan ollut mitään sen suurempaa haastetta. Tehtävänä jälkeen saatiin jäädä rannalle tai lähteä, kyllä jäätiin siihen vielä hetkeksi nauttimaan hetkestä. Oli kuuma ja oli näkemisen arvoinen tämä hieno kohde, suosittelen jos joskus tulee Belgiaan lähdettyä!

Onneksi on vielä suunnitelmissa lähteä merelle juuri kokeiden loputtua. Tykkäsin todella paljon ja saatiin myös vapaapäivä koulusta.

Yfu tarjosi meille lounaan, mitäpä muutakaan kuin iso kasa ranskiksia? Muistelisin, että juuri tuolla viikolla tuli syötyä jopa neljä kertaa ranskalaisia, hupsista..

Mulla on päällimmäisenä hyvät muistot kaikista meidän yhteisistä hetkistä järjestön kanssa. Nämäkin tapaamiset ovat meille mahdollistaneet monia asioita, aina ollaan kaikki koolla ja tietää että saa olla rehellinen eikä tarvitse kuin olla oma itsensä. Näiden viimeisien viikkojen aikana tulen ottamaan kaiken mahdollisen irti, nyt jo tuntuu ettei arkisillekaan asioille enää ole aikaa tuhlattavaksi. Musta ei siis välttämättä kuulu yhtä paljon, aion tehdä kaikkeni että näistä viimeisistä viikoista tulee ikimuistoisia!

Paljon haleja Suomeen <3

Saara

Likes

Comments

Viime aikoina on ollut todella paljon kaikenlaista. Tuntuu, että aika alkaa pikkuhiljaa loppua kesken eikä todellakaan kaikkeen valitettavasti riitä aika mitenkään. Oon viettänyt paljon paljon aikaa kavereiden kanssa. Täällä mulla koulua on myös kesäkuussa, jolloin mulla on loppukokeet. Tällä hetkellä kaikki opiskelevat, itse haluan vielä matkustella ja tehdä kaikenlaista. Kreikan jälkeen täällä oli pelkästään sadetta sellaiset pari viikkoa ja olin jo ehtinyt tottua lämpimään.

Näiden parin viikon jälkeen alkoikin ihan päinvastaiset säät. Helposti on mennyt 20 asteen raja rikki ja ihmiset liikkuvat mekoissa ja shortseissa. On ollut synttäreitä ja tapahtumia, en oikeastaan enää edes muista koska mulla olisi ollut vapaa viikonloppu. Tänä viikonloppuna meillä on viimeinen "leiri" järjestön kanssa. Katsoin tänään aamulla, että jäljellä on 43 päivää. Fiilikset alkavat olla samat kuin vuosi sitten Suomessa, oon niin tottunut joihinkin tapoihin etten enää muista miten kyseinen asia hoidetaan Suomessa. Toisaalta oon täällä äärettömän onnellinen ja elämä lähti rullaamaan paremmin kuin olisi osannut kuvitella. Toisaalta oon nyt elänyt 9 kuukautta mun perheestä ja kavereista kaukana.

Oon saanut taas nauttia auringonlaskuista ja nyt ollaan syöty illallisetkin terassilla. Mansikoita meillä on lähes joka päivä, mikä mulle tuntuu tosi kummalliselta. Ylipäätään näiden säittenkin ansiosta tuntuu kyllä ihan kesäiselle, ollaan päästy ihan altaalle saakka!

Viikko Kreikasta saapumisen jälkeen meillä oli tanssiaiset. Huomasin, että täällä se ei todellakaan ole läheskään niin iso juttu kuin Suomessa. Ei ole myöskään tansseja, joita pitäisi harjoitella. Siellä meillä oli valokuvaaja, musiikkia ja ihmisiä, siinä se. Mun mekko saapui päivä ennen postin kautta, pikkasen siinä jännitti että miten tässä nyt käy.

Mulla oli kyllä todella kiva ilta. Lähdettiin koululle päin noin yhdeksältä illalla, joten myöhään kyllä alkoi kun taas Suomessa meillä ainakin tanssitaan kahtena päivänä ja koko päivä on pyhitetty vanhoille. Oon tosi kiitollinen, että pääsin juuri viimeiselle luokalle, näin mulla oli mahdollisuus osallistua matkoille ja tanssiaisiin.

Paljon on ehtinyt tapahtua Kreikan jälkeen nimenomaan. Meitä oli talossa kolme vaihto-oppilasta (itseasiassa on vieläkin), mutta kolmas joka saapui siis tammikuussa lähti nyt kolmanteen perheeseen. Meillä oli todella hauskaa yhdessä ja vietettiin hyvät kolme kuukautta. Olil hieman haikeakin fiilis, kun tiesi ettei tällaista tapahdu toista kertaa.

Kreikan jälkeen oli myös järkyttävän kipeä, yritin kävelemällä saada hieman paremman olon. Oli muuten eka kerta kun näin varoitusmerkin sammakoista, haha. Mulle selitettiin että tuossa kohtaa on yleensä jonkinlainen kanava, josta sammakot pääsevät yli tien. Viimeisten viikkojen aikana oon myös käynyt teatterissa ja tajusin juuri, että koko tänä aikana oon käyttänyt 6 go pass lippua. Tämä siis tarkoittaa sitä, että oon matkustanut junalla ainakin 60 matkaa + kaikki yksittäiset liput (joita myöskin on runsaasti).

Liègessä järjestettiin lauantaina united holi colorz -festivaali, jonne lähdin aika ex tempore (ostin mun lipun alle päivä ennen). Oli se ihan siistiä päästä sotkemaan niillä väreillä niin kuin halusi, vaatteet olivat tän jälkeen kamalassa kunnossa. Jälleen kävi tuuri, päivällä oli 24 astetta ja illalla tarkeni tosi hyvin pelkällä t-paidalla, kiva päivä!

Kävin moikkaamassa naapureita tässä just yks päivä :D

Viime viikon keskiviikkona oli kauan odotettu rétho trophée, joka koostui kolmesta osuudesta. Oltiin koko ajan neljän henkilön joukkueissa, mä suoritin kaksi osuutta kolmesta, voin sanoa etten ikinä ole urheillut noin rajusti. Tein niin täysillä kun pystyin ja yksi haaste oli myös se, että joukkueessa sai yhden tytön lisäksi olla vain poikia. Toinen osuus oli kaikista rankin ja olin ihan loppu sen jälkeen. 20 minuutin tauko ja sitten jatkettiin. Tää tapahtuma keski suunnilleen kokonaisen päivän. Meillä oli muun muassa suunnistusta, melontaa, bmx, run & bike ja jousiammuntaa. Seuraava aamu oli vielä rankempi, eikä tullut kyllä juostua hetkeen :D

Pitäisi alkaa keskittyä nyt käymään sitä to do -listaa läpi viimeistä kuukautta varten. Ei sitä tajua kuin vasta sitten kun pitää taas lähteä, aivan sama juttu kuin kotona aikaisemmin. Pitää ottaa arkisistakin hetkistä kaikki mahdollinen irti.

Ei enää kauaa siihen että Suomi kutsuu!

Saara

Likes

Comments

Vielä viimeinen osa! Yhdeksäntenä iltana saavuttiin siis meidän hotelliin, joka sijaitsi Delfoissa. Kaupunki ei ollut kauhean suuri, siellä viihdyin kyllä hyvin. Ympäriltä löytyi paljon vuoria ja meillä oli oma pieni parveke jolta pystyi näkemään kaiken.

Jour 10

Ilmat alkoivat olla tässä kohtaa todella hyvät ja oli ihana herätä auringonvaloon. Hotellilla syötiin nopsaan aamupala ja lähdettiin matkaan.

Me käytiin jälleen kerran yksi museo läpi ja siihen vielä rauniot. Normaalisti meillä oli tosi paljon vapaa-aikaa aina raunioilla, siinä ehti hengähtää hetkeksi.

Istahdettiin juomaan jäähilejuomat, kyllä ansaittiin ne kaiken tämän kävelyn jälkeen. Ei se helppoa ollut kävellä ihan ylös saakka näillä ilmoilla varsinkaan.

Seuraavaksi Galaxidin rannalle. Saatiin eväät mukaan ja lähdettiin syömään niitä tälle rannalle. Olin kyllä yllättynyt siitä, kuinka hieno paikka se oli. Vielä syvälläkin pystyi näkemään jalat siellä vedessä ja ympärillä pelkkää turkoosia. Vesi ei todellakaan ollut lämmintä, sain mun kavereilta kuittailua mun suomalaisesta luonteesta hah.

Meille annettiin kaksi vaihtoehtoa iltapäiväksi. Joko jäädä hotellille tai lähteä kiipeämään se koko vuori ihan ylös saakka. Aattelin että kerran kun sitä täällä ollaan niin miksei. Se oli super rankkaa lähteä kiipeämään vuorta ylös eikä reitti ollut mikään helppo. Koko reissuun meni ehkä 2 tuntia. Tämän jälkeen lähdin muiden kanssa kaupunkiin illaksi.

Jour 11

Lähtö jälleen aikaisin, edessä monta tuntia istumista ja illalla meidän viimeiseen hotelliin. Pysähdyttiin melkein heti räpsimään muutamat yhteiskuvat näköalapaikalta.

Pysähdyttiin jonkin sortin kirkolla ja käytiin katselemassa sisällä. Täältä ostin pieniä kotiinviemisiä ja itselleni maapähkinöitä hunajalla, nam.

Seuraava etappi oli tällä kertaa hieman suurempi kaupunki, jonne pysähdyttiin syömään ja meillä oli hieman vapaa-aikaa. Ostettiin mansikoita ja istahdettiin puistoon <3

Meidän matkan viimeinen kaupunki, Ateena, jossa siis oltiin ensimmäisenä päivänä. Me löydettiin jäätelöt ja voin sanoa että söin mun elämän parhaimman jäätelön.

Jour 12

Meille tuli näiden viimeisten päivien aikana pieniä ongelmia, kaikki museot olivat siis suljettu koska kyseessä oli viikko ennen pääsiäistä. Muutettiin meidän aikatauluja ja saatiin edes yhden kerran nukkua pidempään. Lähdettiin kiipeämään kukkulaa ylös, myös myöhemmin iltapäivällä tehtiin samaa. Tosin iltapäivällä piti kävellä paljon enemmän, sieltä näki koko Ateenan.

Viimeinen ilta, nyyh. Niin paljon hyviä hetkiä, joita voi muistella myöhemmin. Ilmapiiri oli hieman erilainen kuin aikaisemmin, vietettiin kaikki hyvä hetki yhdessä rannalla katsellen auringonlaskua. Kaiken tämän jälkeen meillä oli kreikkalainen illallinen kreikkalaisen perheen luona. Ihmiset alkoivat pitää puheita ja siinä kohtaa tuli sellainen fiilis että kohta tämä kaikki on jo ohi.

Jour 13

Viimeiset tunnit, aamulla lähdettiin katsomaan Akropolia. Meillä oli muutama tunti aikaa ostaa Ateenasta tuliaisia ja käydä syömässä. Käytiin vielä kerran meidän lempparipaikassa syömässä jäätelöt<3

Bussilla lentokentälle, meidän bussissa ei ollut tunnelmasta pulaa. Ostettiin meidän bussikuskille paita muutamilla teksteillä ja pieni lahja meidän valvojalle.

Takana huikea matka, ehkä yksi mun elämän parhaimmista! En myöskään ole ikinä ollut yhtä väsynyt, yritin pärjätä kaksi viikkoa aivan minimaalisilla unimäärällä. Luulen, että se oli meille kaikille sama juttu.

​Paljonpaljon terkkuja Suomeen,

​Saara

​Ps. Tänään mun vaihtovuodesta jäljellä 55 päivää!!

Likes

Comments