Header
View tracker

Tänä vuonna on tullut vietettyä kaksi joulua, toinen siis aivan oikeanakin päivänä. Oltiin viidestään, minä, mun hostsisko, kaksi hostveljeä ja hostäiti. Belgiassa ei oikeastaan ole mitään sen kummallisempia perinteisiä jouluruokia. Meillä syötiin alkuruuaksi rapuja, jonka jälkeen jatkettiin lihalla kastikkeessa ja sen lisäksi ranskalaisten tyyppisiä perunoita. Täällä myös normaalistikin melkein aina suolaisen ruuan lisäksi lautaselta löytyy omenamurskaa, johon ei lisätä sokeria. Ruokailu lopetettiin sorbettikakulla. Iltapäivällä me käytiin joulumessussa, joka oli mulle todella erilainen Suomeen verrattuna. Mulle tää kahden joulun järjestely oli uutta, eikä oikein joulua edeltävänä lauantaina ollut sen kummallisempaa joulumieltä.

Maanantaina 26.12 lähdettiin jälleen kohti Sveitsiä. Matka meni huolettomasti, tosin vähän ahtaasti. Meitä oli parhaimmillaan 7 yhdessä autossa ja siihen päälle vielä kaikkien tavarat. Oon saanut täällä lasketella niin paljon kun vaan ikinä on huvittanut. Me kaikki odotettiin, että täältä olis sitä lunta löytynyt. Vaan yhtenä päivänä on lunta tullut, eikä sekään paljoa ollut. Maisemat ovat kuitenkin älyttömän hienot ja kyllä kelpaa lasketella.

Heti aluksi sain nähdä, kuinka erilaista laskettelu on täällä. Suomen korkein vuori on sillä korkeudella kun näiden mökki täällä Sveitsissä. Huipulla ollaan myös käyty monta kertaa, korkeus siis noin 3300 metriä. Aluksi tosiaan oli meno hieman hakusessa, mutta kyllä se siitä lähti hyvin menemään loppujen lopuksi. Laskettiin kirjavalla porukalla: mun hostveli, sen kaveri ja tän perheen entinen vaihtari. Porukka vaihteli sen mukaan ketä laski kenenkin kanssa. Täällä mökillä vielä edellisten lisäksi on vanhin hostveli, hänen pikkuinen tyttärensä ja vaimonsa, hostveli ulkomailta ja hänen tyttöystävänsä Tanskasta, mun hostsisko, hänen kaverinsa ja hostäiti.

Ollaan lasketeltu lähes jokaikinen päivä, ollaan oltu täällä jo 10 päivää ja vielä 2 jäljellä. Kaikki tästä perheestä on ihan superhyviä laskemaan. Täällä rinteet on paljon jyrkempiä kuin Suomessa ja näillä lumilla täällä rinteissä on todella paljon kiviä, lumi muutenkin on todella huonoa. Täällä ollaan myös todella hurjapäisiä laskemisen suhteen. Ekana päivänä laskin mun elämän hulluimman rinteen ja kyllä mua sai vähän rohkaista sieltä alas tulemaan. Päivä päivältä laskettelu menee paremmin ja oon paljon kehittynyt pelkästään täällä, vaikken ehkä ihan olis kuvitellut. Ihmisiä on myöskin paljon enemmän, hissit on suurempia ja rinteissä täytyy ihan oikeesti olla todella varovainen.

Huipulta oli todella mahtavat näköalat, mutta sieltäkin piti laskea alas. Alku oli pelkkää möykkyä ja loppu pelkkää jyrkkää. Hui! Lähes jokaikinen päivä ollaan myös oltu liikenteessä pitkään. Keskellä päivää yleensä pysähdytään kerran syömään. Näiden päivien jälkeen uni tulee todella helposti ja lihakset kiittävät. Täällä myös syödään vähänlaisesti, lämmin ruoka kerran ja meidän perheessä sekin on yhdeksän aikaan. Aamulla täytyy tankata, jotta jaksaa mennä koko päivän.

Meiltä löytyy myös täältä joulukuusi ja mökki on ihanan jouluisen oloinen. Täällä ollaan syöty paljon tyypillisiä ruokia Sveitsistä, istuttu takkatulen äärellä ja heräilty hienoihin maisemiin. Otan vielä kaiken ilon irti näistä kahdesta viimeisestä päivästä, kouluunpaluu ja miljoonat tehtävät odottaa.

Saara

Likes

Comments

Perjantaina kävin hakemassa mun todistuksen koululta ja samalla tehtiin koululla "secret santa". Paransin viime kerrasta paljon ja nyt voin mennä hyvillä mielin lomalle. Lomalla me lähdetään käymään Sveitsissä, joulua me täällä juhlittiin jo viime viikonloppuna. Mun sukulaisilta on tullut hirveesti asioita Suomesta, kuten kortteja, suklaata, ruisleipää ja salmiakkia. Kiitän niitä, jotka on jaksanut mua muistaa <3 Nyt löytyy suklaata seuraavaksi puoleksi vuodeksi ainakin.

Tällä viikolla maanantaina mulla loppu kokeet ja sen jälkeen olin tiistaina Brysselissä. Lähetin paketin kotiin ja tunnelmoin joulua. Ihanaa, kun ei ole mitään mistä voisi enää stressata. Joka puolelta löytyi jouluvaloja ja pieniä koristeita teiden varrelta. Halusin kerran nähdä grand placen värilliset valot ennen joululomalle lähtöä. Oli ihan älyttömän hienon näköistä ja musiikkia siihen vielä päälle. Useemman kerran tuolla oon käynyt, mutta oikeestaan ikinä ei oo kyllästyminen ollut lähelläkään. Tiistaihin saakka mulla oli todella paljon hulinaa, kun kävin vielä ostelemassa joululahjoja.

Tykkään niiiin paljon näistä joulumarkkinoista, kaikesta huolimatta.. Täällä joulu näkyy kaupungeissa paljon selvemmin, kun mitä Suomessa. Esimerkiksi Namurin keskustasta löytyy iso luistelukenttä ja huvipuistolaitteita. Rakennukset kaupungissa on todella koristeltuja, mutta kaupungin ulkopuolella ei näy melkeen yhtään. Meilläkin täällä on vain joulukuusi ja siinä se.

Haluisin oikeesti laskea, kuinka monta kertaa mun vaihdon aikana oon syönyt ranskalaisia :D Alhaalla olevat kuvat on vielä siitä sound and light show:sta.

Meistä suomalaisista jo yksi lähti puolen vuoden vaihtonsa jälkeen kotiin. Seuraavina viikkoina myös muiden vaihto-oppilaiden vuosi päättyy (esimerkiksi Ausseista tulleet). Mulla alkaa häämöttää jo puoliväli, ei se ole niinkään kaukana enää. Surullista sanoa hyvästejä, kun tietää ettei välttämättä enää ikinä varsinkaan joitain kaukaa asuvia tule näkemään uudelleen.

Alhaalla oleva kuva otettu yhtenä niistä päivistä, kun juoksin ympäri kaupunkia mun laukkujen kanssa. Tonttu täydessä vauhdissa. Taustalla näkyy Namurin kaupungin muurit, jonka alkuperäinen osa on vuodelta 937.

Joulun aloittelua viime lauantaina. Tää oli mun eka joulu ulkomailla ja oli kyllä tosi erilainen kokemus. Ei ollut ollenkaan kylmä, ei ollut yhtään samanlaista perinnettä, mitä me kotona tehdään. Vietettiin joulua vielä viikkoa aiemmin kuin normaalisti. Oli tosi kiva, että kaikki mun hostperheestä pääsi paikalle (mun hostveljistä kaksi asuu ulkomailla joten on hieman vaikeampi järjestää kaikille sopivaa päivää) ja vietettiin se päivä yhdessä. Tänä lauantaina käydään joulumessussa ja syödään hyvin. Mun hostveljen tyttöystävä on Tanskasta ja tajusin, kuinka paljon pohjoisilla mailla on yhteistä kun vertaa muihin.

Oltiin yksi kaunis aamu lähdössä kouluun about 8 aikoihin ja se auringonnousu oli UPEIN mitä oon ikinä nähnyt.

Koeviikolla saatiin meidän "abi"hupparit. Mun mielestä tää oli tosi hyvin suunniteltu. Oon samanikäinen kuin ihmiset mun luokalla ja me ollaan viimeiset ysiysit! Kaikkien nimet löytyy hupparin takaa, edessä on koulun logo. Pakko sanoa, että viihdyn näiden ihmisten kanssa tosi hyvin koulussa.

Se tehtävien määrä oli niin korkea, että välillä ainoa vaihtoehto oli pitää taukoa ja siirtyä telkkarisarjojen pariin haha. Onneksi ne kokeet oli nopeesti ohi ja opettajat päästi mut ehkä vähän vähemmällä. Päivän aikana mulla saattoi olla kymmenen minuutin suullinen koe ja sen jälkeen ei ollut loppu päivään mitään. Täällä kuitenkin systeemi on tosi paljon stressaavampi, kun kunnon kokeet on vain kahdesti vuodessa.

Hyvää joulua, lähetän kaikille paljon jouluhaleja!

Saara

Likes

Comments

Eräs päivä katsoin kalenteria ja tajusin, että ollaan jo reilusti joulukuun puolella! Tänään sain vihdoin haettua postista mun joulukalenterin, joka tuli Suomesta saakka. Kyllä siinä aika nopasti tajusi, ettei jouluun ole edes hirveesti aikaa. Täällä tulee neljä kuukautta kohta täyteen. Usein sanotaan, että joulun jälkeen vaihdossa aika menee ohi silmien. Nautin siis täysillä niin kauan kuin voin.

Eilen (6. joulukuuta) oli Suomen itsenäisyyspäivä ja aloin katselemaan viime vuodelta kuvia Suomesta. Saan olla ylpeä, että oon suomalainen! Täällä alkaa omaa maata arvostamaan aivan eri tavalla, voin vaan kuvitella kuinka tuun arvostamaan maksutonta kouluruokaa ja sitä että junat saattaa olla vaikka sitten sen 5 minuuttia myöhässä sillä täällä liikenne toimii todella huonosti ja on päiviä, että puolet junista on peruttu, toiset puolet taas reilusti myöhässä. On pieniä juttuja, joita ei mistään muualta löydä kuin Suomesta.

Perjantaina mulla alkaa syyslukukauden päätöskokeet, sattui vielä matikka ekaksi ja se hieman hirvittää. Suurin osa mun ajasta nyt on mennyt siihen, että yritän opiskella. Olin todella yllättynyt, että suurin osa kaikista kokeista on suullisia. Enkku menee helposti, mutta esimerkiksi historia ja ranska saattavat hieman takkuilla. Onneksi täällä mut otetaan suht rennosti, ihan yhtä paljoa en jaksa stressata kuin Suomessa.

Pitäisköhän nyt alkaa rajoittaa tota Starbucksia..?

Viime perjantaina (2. päivä) koulussa oli meille koulun vanhimmille päivä Saint-Nicolaksen kunniaksi. Täällä tää päivä on yleensä lapsille suunnattu. Saint Nicolas on täällä ns "joulupukki", monissa taloissa laitetaan takan juureen kengät ja pöytä täyteen karkkia, sekoitetaan paikat talossa. Vaan me vanhemmat oltiin pukeutuneita tätä päivää varten. Oli ihan hauskaa huomata, että asuihin oli kunnolla panostettu ja että aivan kaikki olivat pukeutuneita! Kahdentoista jälkeen me alettiin pitää meteliä ja juostiin alakertaan ja sieltä ulos. Itselle tuli ihan Suomen abit mieleen, oli kuitenkin hassu fiilis koska mulla on vielä oikeasti kaksi vuotta Suomessa koulua. Ulkona meillä oli kaikennäköistä ohjelmaa, laulettiin, meillä oli myös ryhmä tyttöjä jonka kanssa oltiin harjoiteltu tanssi ja päätin siihenkin mennä mukaan. Heiteltiin karkkia ja tehtiin mannequin challenge :D Kaiken hässäkän jälkeen meillä oli koulun tarjoama ateria koulun vanhimpien kanssa. Tänkin jälkeen oli vielä ohjelmaa, improvisaatiota ja videoita. Oli tosi kivaa!

Tää vika kuva on ensimmäisiltä kouluviikoilta. Meillä oli descente de la Lesse, eli laskeuduttiin sitä isoa jokea pitkin kanooteilla.

Samana päivänä pidettiin mun synttärit. Koulun jälkeen menin kaupunkiin muutamien koulukaverien kanssa, jonka jälkeen saatiin tää porukka kasaan joka meille oli tulossa. Meitä oli huimat 5 suomalaistakin tällä kertaa talossa. Kuunneltiin Maamme -laulua ja maisteltiin muiden kanssa salmiakkia haha. Mun eteen tuotiin kakku 17 kynttilän kanssa! Oli supermahtava päivä ja oli hyvä, että kaikki pääsivät tulemaan!

Aamulla kaikki lähtivät omille teillensä, päätin taas kerran lähteä Brysseliin.

Saman viikonlopun aikana kävin myös Gentissä, joka on jälleen toisella puolella. Usein ihmiset sanovat, että tää on se kaupunki mikä täällä pitää nähdä. Lähdin aikaisin aamulla, että jäisi hyvin aikaa kävellä rauhassa. Onneksi mulla ei ollut junien kanssa ongelmia ollenkaan. Tajusin myös, että tää nykyinen Go pass on ehkä mun neljäs tai kolmas. Hui, ainakin tullut matkustettua jos ei muuta. Juna-asema oli ihmeen kaukana keskustasta, käveltiin myös jotain niin outoa reittiä eikä mulla ollut enää paljoa mobiilidataa jäljellä. Tälle päivälle osui myös uskomattoman hieno ilma, oli ehkä miinus kaksi astetta, aurinko paistoi täysillä eikä taivaalla ollut pilven pilveä.

Pikkuhiljaa alettiin lähestyä keskustaa ja maisemat paranivat hetki hetkeltä. Gent oli todella samantyyppinen kuin Brygge. Tykkäsin todella paljon taas, että kaupungin keskeltä löytyi joki. Olin tosi hämmentynyt, kun mulle tultiin puhumaan flaamia mutta ymmärsin jokaikisen sanan! Mulle tää kieli vaikuttaa ihan siltä kuin ruotsia ja vähän englantia olis yhdistetty. Lausuminen on sitten eri asia, mutta hämmentävää kuinka paljon siitä ymmärtää muiden kielien avulla. Luulen, että suomalaisten on helpompi oppia flaamia kuin ranskaa. Munkin kohdalla on suuri merkitys sillä, että oon opiskellut ranskaa niin kauan.

Sitten päästiin vauhtiin. Katseltiin kauppoja ja pieniä putiikkeja. Hauskaa, kun vaihtaa maan puolta niin alueelle tyypilliset jutut vaihtuu jonkin verran.

Pakko vielä sanoa tästä, söin elämäni ensimmäisen kerran sushia! Hah oli niin erilaista, kun mihin oon tottunut. En myöskään ikinä oo syönyt puikoilla ja voin vannoa että ne tarjoilijat sai makeet naurut. Tykkäsin kuitenkin paljon!

Täällä päin on niin upeita auringonlaskuja ja niin usein. Harmi, ettei kuvat näytä ihan sitä todellisuutta koskaan.

Seuraavaan kertaan,

​Saara

Likes

Comments

Hui, pitkästä aikaa. Oon yrittäny tosi monta kertaa alottaa kirjottamaan, mutta yleensä aina tullut tilalle jotain muuta. Mistäköhän sitä alottaisi? Itselle on tapahtunut niin paljon kaikenlaista jälleen, päivääkään mulla ei ole tylsää ja harvoin täysin vapaita päiviä. Tänään täällä on virallisesti asuttu ja paljon kehitytty mitä nyt lähtökohdista muistan. Tuntuu et asiat alkaa loksahdella paikoilleen, kielen puhuminen alkaa vihdoin sujua paremmin ja asiat muodostua koulussa. Pitäiskö olla huolestunut, että joudun katsomaan suomalaisia sanoja kääntäjän kautta? Jouluun lasken jo päiviä, mutta ihmeelliseltä tää kaikki tuntuu. En osaa kuvitella enää mun elämää samanlaiseksi kuin se joskus Suomessa oli. Oon niin tottunut jo syömään päivällistä kahdeksan-yhdeksän aikaan, oon tottunut sanomaan tietyt asiat belgialaisittain ja oon tottunut että joka puolelta löytyy vohvelikojuja.

Team Finland <3

Kelle tahansa, joka miettii vaihtoon lähtöä sanoisin vaan että jos ikinä on mahdollisuus lähteä, niin lähde! Itse tein mun päätöksen todella todella myöhään, mutta oon sanoinkuvaamattoman tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tuut löytämään itsestäsi sellaisia puolia, joita ikinä et olisi uskonut ja todennäköisesti tuut tekemään sellaisia asioita joihin et ikinä kotimaassas suostuisi. Mulla on jo paljon kavereita täällä ja uskon että osaan ihmisistä tulee todella vahva side. Oon niin monta kertaa täällä mennyt mun mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta sieltä se onnellisuus välillä löytyy. Jaksan vetää hymyn syvältäkin esille, tätä en Suomessa liikaa tehnyt.

Viimeisten viikkojen aikana oon matkustellut Belgian sisäpuolella ja paljon! Brysselissä olen käynyt useamman kerran, siinä on kaupunki mun makuun. Oon käynyt useesti kaupoilla ja katsellut samaan aikaan jouluvaloja. Kaduilta löytyy aina musiikkia ja elämää muutenkin. Viime viikolla aukiolle laitettiin iso joulukuusi ja tosi vaikuttavan näköiset valot, sitä kun vielä pääsisi katsomaan.

Viime viikonloppuna tehtiin päiväreissu Yfulaisten kanssa Saksaan kaupunkiin nimeltä Aachen (Aix-la-Chapelle). Käytiin katsomassa katedraali, jonka jälkeen suunnattiin joulumarkkinoille! Järjestö tarjosi meille lämpimän juotavan ja tuli niin jouluinen fiilis ihan yhtäkkiä. Lumi puuttuu :( Illalla lähdettiin takas Liègeen ja siitä jokainen lähti omille teille. Meillä oli vapaa-aikaa, jolloin pystyttiin katsomaan paikkaa itse hieman enemmän. Katedraalille en meinannut löytää millään, tuli kielen kanssa ongelmia kun en saksaa osaa sanaakaan. Leipäkin jäi melkein tilaamatta, vaikka englanniksi tilanteen yritin hoitaa. Tääkin kaupunki oli täynnä jouluvaloja ja iloisia ihmisiä.

Jostain syystä nää kuvat on todella heilahtaneita (kiitos kuvaajalle :D ), mutta tunnelma säilyy silti joten halusin ihan välttämättä laittaa nämä. Joillekkin tää oli viimeinen reissu tässä porukassa, sillä puoli vuotta täällä olleet lähtevät alle kuukauden kuluttua :( Mulla on vielä onneksi useempia reissuja jäljellä!

Bussissa oli päivän jälkeen väsynyt tunnelma, perus vaihtarit nukkuu aina :D Saksa oli näkemisen arvoinen, oli myös mun eka kerta ikinä Saksassa.

Viime viikolla perjantaina mulla oli synttärit, olin tavanomaisesti myöhässä koulusta. Astuin sisään, mua oli jääty odottamaan ja he halusivat laulaa mulle. Alan todellakin viihtyä tossa koulussa ja oma luokka alkaa oikeesti tuntuakin siltä. Ei oo ketään tota laulamistakaan tehnyt pitkään aikaan, päivän aikana vielä kerran espanjaksi ja lopuksi oman luokan kanssa haha. Koulun jälkeen lähdin kaupunkiin ja siellä olin koulukavereiden ja muiden vaihtareiden kanssa, hyvä päivä kaikenkaikkiaan <3 Myöhemmin sain mun ihanilta kavereilta Suomesta paketin ja ai että se tunne kun saat maistaa suomalaista suklaata ja hapankorppua piiiiiiiitkästä aikaa. Tänä viikonloppuna meille tulee mun kavereita vielä synttäreiden kunniaksi ja vietetään ilta yhdessä.

Jokin aika sitten tuli myös mummilta paketti Suomesta <3 Vihdoin voin leipoa täällä kunnon suomalaista pullaa. Uskokaa pois, oon yrittäny monta kertaa ja joka ikinen kerta oon epäonnistunut.

Vohveli ja jäätelöä päällä, onko parempaa yhdistelmää?

Pahoittelen tän tekstin sekavuutta ja ruokapainotteisia kuvia (oikeesti mun kuvista tässä ehkä puolet on erilaisista ruuista). Tuntuu, että tungin todellakin kaikki arkiset päivät kuvina yhteen kasaan. Virheistä oppii, ehkä nyt olis aika kirjoittaa useemmin. Kuitenkin, ootan mun tulevia kuukausia täällä yhtä innolla kun odotin näitä ensimmäisiäkin, jossei vielä hieman enemmän. Mulla on tiedossa monia matkoja ja kivoja tapahtumia täällä näinä seuraavina viikkoina. Ja paljon koulujuttuja, sillä mun on pakko suorittaa lukukauden päätöskokeet. Tällä viikolla on sitä varten vielä runsaasti pieniä kokeita, joten tästä kiire ei hetkeen helpotu. Tosin mulla jotkin kokeet on pelkkiä esitelmiä, joten ei huolta. 

Paaaaaaljon haleja Suomeen Belgiasta kaikille,

Saara

Likes

Comments

JOUR 3

Kyseinen päivä meni hieman erilaisella mallilla, kun lähdettiin autolla aluksi kohti toista kaupunkia. Ympärillä näkyi pelkästään vuoria jälleen, mutta vuorien reunoilla näkyi paljon viinirypäleistutuksia. Kävelyyn meni (jälleen) todella paljon aikaa. Oli sinänsä hassua, että oltiin kuitenkin marraskuun puolella ja silti pystyttiin nappaamaan viinirypäleitä suoraan pensaasta. Takilla tuli kuuma ja koko tän viikon lämpötilat olivat siinä viidentoista paikkeilla. Olihan se nyt aika hauskaa sillä hetkellä miettiä Suomessa hytiseviä kavereita.

Näitä istutuksia riitti niin pitkälle kun vaan näki. Myös maku oli vähän erilainen kuin Suomen markettien rypäleet. Illemmalla alkoi tulla huomattavasti kylmemmät olot, joten jatkettiin matkaa.

Paras perhe, vaikkei ihan kokonainen tässä <3

Seuraavaksi mentiin maistelemaan paikallisia viinejä iha lähistöllä sijaitsevaan paikkaan. Tääkin oli ihan täysin uusi kokemus mulle! Päivän jälkeen olin jälleen touhunnut kiitettävästi joten uni maistui.

JOUR 4

Neljännestä päivästä mulla ei ole hirveästi kuvia, mutta ohjelma poikkesi vielä enemmän kuin aiempana päivänä. Ajettiin noin tunti ja saavuttiin lämpimille ulkoaltaille. Tää paikka oli ihan huikean näköinen, altaiden takaa kohosivat vuoret. (kuva netistä) Sieltä löytyi kaikennäköistä tehtävää, muun muassa musiikkia veden alla, turkkilainen sauna ja pohjoiset altaat. Tykkäsin ite tästä todella paljon, tuolla oikeesti rauhottui ja sai myös olla rauhassa. Nautin tästä ihan täysillä.

Tän kaiken jälkeen mentiin Picasson taidenäyttelyyn, joka myös sijaitsi suhteellisen lähellä. Poikettiin vaan huoltoaseman kautta ja menoks. Oon ainoastaan nähnyt noita teoksia netissä kuvina, mutta oli tosi mielenkiintoista nähdä ihan omin silmin ne.

JOUR 5

Viimeinen kokonainen päivä meni oikeastaan vaan maisemista nauttiessa ja lepäillessä. Illemmalla syötiin oikein kunnon ateria ja kuulemma Sveitsissä todella yleistä, nimittäin juustofondue. En ole mun elämän kymmeneen ensimmäiseen vuoteen syönyt yhtään juustoa ja kaikki jotka mut tuntee, tietää etten todellakaan siedä juustoa missään muualla kuin pizzan päällä. Niin siinä on nyt vaan täällä käynyt, että juustoa tulee ihan huomaamatta syötyä. Niin mä sitten onnellisesti dippailin mun leivänpaloja juustoon :D Myös kaikki muukin ruoka dipattiin sinne, mikä oli mulle hieman vierasta.

Mulla oli ikimuistoinen loma ikimuistoisessa seurassa vielä hienoissa maisemissakin, en voisi olla kiitollisempi tällä hetkellä kaikesta mitä oon kokenut. Mulla kävi onni, että mulla on kaikki niin hyvin. Vieläkin tästä kaikesta on välillä ihan ihmeissään ja täällä rakentaa kokoajan uutta itsensä ympärille. Liikun kokoajan paikasta toiseen, mutta niin sitä huomaa mikä on itselle tärkeintä, löytää sellaisen osan itsestään mitä ei ikinä ennen oo huomannutkaan ja muistaa mistä tulee.

“You will never be completely at home again, because part of your heart always will be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place.”

Saara

Likes

Comments