NOTHING BUT THIEVES - BROKEN MACHINE (DELUXE)

Kuulin ensimmäisen kerran brittiläisestä Nothing But Thieves yhtyeestä, kun heidän esiintymisensä vuoden 2016 Ruisrockissa julkistettiin. Otin tällöin kuunteluun yhtyeen ensimmäisen albumin Nothing But Thieves. Rakastuin yhtyeeseen heti, ja löysinkin itseni pian Ruissin eturivistä bailaamassa bändin tarttuvien melodien tahtiin.

Yhtyeen onnistuneen nimikkoalbumin jälkeen odotukseni toisesta albumista olivat todella korkealla. Broken Machine albumin ehdoton kantava voima on vokalisti-kitaristi Conor Masonin upea ääni, joka saa laajuudellaan kuuntelijan ihon kananlihalle. Toinen albumin vahvuuksista on tarttuvat kertosäkeistöt, jotka ravisuttavat kovemmankin kuuntelijan tunteita. Suosikkikappaleeni levyltä ovat jo singleinäkin julkaistut "Sorry" ja "Amsterdam" sekä albumin nimikkokappale "Broken Machine". Albumin heikkous sen sijaan on loppupään kappaleiden samankaltaisuus.

Nothing But Thievesin musiikki on stadionluokan tasoa, ja yhtye valloittaakin tulevaisuudessa varmasti isompiakin areenoita.

IMAGINE DRAGONS - EVOLVE

Imagine Dragonsin uusin albumi Evolve on saanut kriitikoilta heikkoja arvosteluja. Vaikka olenkin Imagine Dragonsin vannoutunut fani, täytyy minunkin myöntää että albumi oli ensimmäisellä kuuntelukerralla pienoinen pettymys.

Albumi on kuitenkin kymmenien kuuntelukertojen jälkeen kirinyt yhdeksi tämän vuoden suosikkialbumeistani. Bändin aiemmilta levyiltä löytyy todella massiivisia kappaleita, kuten huippusuosittu "Radioactive" sekä "I Bet My Life". Uusimmalla levyllä näiden kappaleiden paikkaa pitävät "Believer" ja "Whatever It Takes". Lisäksi levyltä löytyy tarttuva hittikappale "Thunder", mutta muuten albumin kappaleet ovat rauhallisempaa Imagine Dragonsia. Suosikkini levyltä on "Walking The Wire".

​Evolve albumia pääsi kuuntelemaan Suomessa viime kesänä Ilosaarirockissa. En kuitenkaan itse harmikseni päässyt kokemaan Imagine Dragonsia tänä vuonna, joten toivottavasti nelikko saapuu Suomen kesäfestareille ensi vuonnakin!

HAloo helsinki - hulluuden highway

En varmasti ole ainoa, joka ei meinannut malttaa odottaa Haloo Helsingin paluuta vuoden pituiselta tauoltaan. Kun yhtye julkaisi maaliskuussa keskiyöllä uuden albuminsa Hulluuden Highwayn, tanssin ja hypin pienessä kerrostalon yksiössäni "Oh No Let's Go" kappaleen tahtiin.

Kyseinen kappale saa edelleenkin typerän onnellisuushymyn kasvoilleni ja tanssijalan vipattamaan. "Oh No Let's Go" on kuitenkin yksi levyn harvoista iloisista kappaleista. Albumin monet kappaleet ovat ylitsevuotavan tunteellisia, ja levy kokonaisuudessaan on yhtä tunteiden vuoristorataa. Parasta albumissa, ellei jopa koko yhtyeen musiikissa, on Elli Haloon sanoitukset, jotka ovat nokkelia ja kantaaottavia, kuten "Yhdessä ihminen" kappaleessa. Vielä monenkin kuuntelukerran jälkeen oivallan Ellin sanoituksista aina jotain uutta.

Likes

Comments