Edellisessä postauksessa mainitsinkin siitä, kuinka olen pohtinut blogini tulevaisuutta ja sen mukana tulevia muutoksia. Ja nyt oli ensimmäisen ison muutoksen aika! Ehdin kirjoittaa blogiani "epäsäännöllisen säännöllisesti" noin 3 vuoden ajan bloggerissa. Blogger ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut omalta, ja toivoin koko ajan jotain uutta. Uuden blogi-portaalin myötä toivon, että saan sen kauan kadoksissa olleen ilon ja motivaation takaisin, joka minulla oli bloggaamisen alkuvaiheilla. Nyt voin aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä, ja tuoda blogiini aivan uudenlaista sisältöä!

Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments


Olin pääkaupunkiseudulla keskiviikosta torstaihin. Kahvittelin ja vaihdoin kuulumisia rakkaan ystävän kanssa pitkästä aikaa, sekä kävin Hurts:n jäähallikeikalla. Ensimmäinen muttei viimeinen kerta kun näen yhtyeen livenä. Häkellyin, kuinka hyvältä he kuulostivatkaan livenä! Ennen kotimatkalle lähtöä ehdin tehdä talvivaateostoksia ja kierrellä ydinkeskustassa ihan huvin vuoksi. Mm. piipahdin Deliberi K7- ravintolassa syömässä aamupalan. Älyttömän upea miljöö nauttia aamupalaa tai illallista ystävien kanssa. Aion kyllä käydä uudemman kerran.  Suunnitteilla on jo uusi reissu Helsinkiin joulukuun puolella. Can't wait!

Mitäs muuta? Perjantaina käytiin tutustumassa Jyväskylän yliopistoon ja maanantaina mennään Kuopion yliopistolle. Jatko-opiskelusuunnitelmat ovat itsellä selkeät mutta varasuunnitelmiakin on hyvä miettiä.  Nyt viikonloppuna oli serkun vauvakutsut, ja vietettiin isänpäivää rennoissa tunnelmissa.

Olen pohtinut blogini tulevaisuutta, ja miettinyt tulevia muutoksia. Muutoksia tiedossa ihan pian! Ilmoittelen sitten lähempänä lisää.




Kuvat Deliberi K7- ravintolasta (Keskuskatu, Helsinki)

Likes

Comments


 Ensimmäiseksi pahoittelen postauksen kuvia. ;D Kuvat johtavat hiukan harhaan etenkin kun otsikkona on "Kuluneella viikolla". En ole vielä päässyt kuvailemaan talvisissa maisemissa, eikä kamera oikeastaan ole ollut matkassa mukana viime päivinä. Selasin äsken aikaisempia postauksia läpi, ja tajusin etten ollut julkaissut kyseisiä kuvia blogin puolella.




... olen kuunnellut glee-sarjan biisicovereita, sekä etsinyt alkuperäisiä biisejä. Katsoin aikoinaan gleen 1. tuotantokauden televisiosta, mutta sitten se vain jäi. Nyt olen innostunut jälleen kyseisestä sarjasta. 

... olen laskenut päiviä Hurts:n keikkaan, johon on enää kaksi päivää jäljellä. Ensi viikolla siis tiedossa pieni visiitti Helsinkiin!

.... sain vihdoin palautettua yhden rästissä olleista koulutehtävistä; voiton puolella ollaan jo! 

.... ottanut käyttöön pitempi malliset villakangastakkini 

.... käynyt kuntosalilla ja joogaillut kotona





.... pitänyt kavereiden kanssa ex tempore leffaillan 

.... aloittanut kevään ylioppilaskirjoituksiin opiskelun

.... vihdoin päässyt selvyyteen siitä, mihin aion kevään yhteishaussa hakea

.... aloittanut lukemaan kirjoja (olin niinkin rohkea, että aloin lukemaan kahta kirjaa yhtä aikaa)

.... käynyt hirvipeijaisissa

... ajanut autolla vajaat 100km, ja käynyt kotikotona




... syönyt joulusuklaata ja kuunnellut joululauluja

.... googlaillut mitä ihmeellisimpiä asioita, kuten purukumin terveysvaikutuksia

.... tyhjentänyt yhden kokonaisen purukumipussin (voidaanko puhua purukumiriippuvuudesta?)

..... kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa

.... käynyt pyhäinpäivänä viemässä edesmenneiden läheisten haudoille kynttilöitä


Kuvat kesältä 2017

Likes

Comments

Erittäin ihanaa tiistai-iltaa kaikille! Aivan ensimmäisenä haluan kertoa pikaiset kuulumiseni. Syysloma viikko takana, ja nyt olen palannut takaisin arkirytmiin. Loma oli samaan aikaan todella rentouttava mutta myös täynnä ohjelmaa. Jos totta puhutaan, niin en ollut yhtä kokonaista päivää kotona vaan säntäilin milloin mihinkin. Oli ihanaa että ohjelmaa riitti, mutta toisaalta olisin toisinaan kaivannut enemmän omaa aikaa. Joka tapauksessa syysloma tuli tarpeeseen, ja nyt aika suunnata katse kohti tuleviin juttuihin. Yritän pitää teitä ajan tasalla ainakin instagramin ja snapchatin puolella, mutta kovasti yritän kirjoitella blogiakin.

Sitten tähän aiheeseen eli sain viikonloppuna idean kertoa teille hauskalla tavalla, että mitä mun ”syyslomaviikkoon” kuului. Sain tämän idean ihanan Saijan blogia lukiessani. Eli listasin numeroina muutamia juttuja:

  
267 kappaletta
asukuvia, joista karsinnan jälkeen jäi 37 kuvaa ja niistä päätyi 8 tähän postaukseen.


2 kappaletta
McDonald's ruokailua. Heti loman alkajaisiksi ja loman lopettajaisiksi.


1 kappale
shoppailureissua Kuopiossa. Ensin Kuopion keskustassa pyörimistä, ja lopuksi perinteinen Matkuskierros. Kyseisen reissun aikana myös eksyin, kun omat kartturin taidot pettivät keskustasta pois ajettaessa. :D


5 ruoanlaitto kertaa 9 päivän aikana. 


3 kappaletta
 kävelylenkkejä koiran kanssa.





2 kappaletta
yökyläreissuja, ensin mummin luo ja myöhemmin ystävän luokse.


 4 kappaletta
vierailuja naapurien sekä tuttavien luo. Näistä neljästä vierailusta kaksi tapahtui samanpäivän aikana, kun kävimme mummin kanssa piristämässä naapurien päivää.


5 lasillista 
valkkaria paljuillan ja peli-illan yhteydessä. Löysin muuten uuden lempparini.


1 kappale
 siivouspäiviä, kun sisarusten kanssa siivottiin kotona, haravoitiin ulkona sekä kasattiin trampoliini pois pihamaalta.



 


2 kappaletta
tyttöjeniltoja; paljuilta sekä ystävän syntymäpäivien juhlintaa.


Ainakin 9 kertaa
autolla ajamista. Joka päivä ajoin autolla vähintään 10km. Tästä voi päätellä etten hirveästi viettänyt aikaa kotona. ;D

3 kappaletta
huonosti nukuttua yötä. 

1 kappale
kirjoja luettuna.

4 kappaletta
uutta vaate/asusteostosta.





 Seuraavaan postaukseen! <3

Likes

Comments


Heipä hei! Ajattelin tulla jakamaan fiiliksiäni syksyn ylioppilaskirjoituksista sekä kertomaan tarkemmin siitä kuinka hakeuduin psykologin juttusille. Miten psykologi ja ylioppilaskirjoitukset sitten liittyvät toisiinsa? Se selviää tässä postauksessa. Syksyn kirjoitusten loppumisesta on kulunut viikko, ja normaali arki on alkanut rullaamaan omalla painollaan. Rutiinien palattua, myös kirjoituksista koitunut stressikin on alkanut tasaantumaan, ja vihdoin on hyvä fiilis.

Olen tainnut mainita täällä blogin puolella stressaavasta luonteestani, ja siitä kuinka jännitän pienintäkin koe- tai esiintymistilannetta. Oli siis odotettavissakin että stressaan ja jännitän muiden tapaan kirjoituksia. Stressini ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin muilla, vaan kymmenen kertaa pahempaa. Stressi alkoi hallitsemaan minua jo kauan ennen kirjoitusten alkua, ja minusta oli aistittavissa ahdistus ja epätoivo. Koulun alettua ajatukseni olivat vain kirjoituksissa, ja putkikatseen omaisesti suljin kaiken muun pois mielestäni. Joka ilta ennen nukkumaan menoa mietin ja jännitin tulevia kokeita. Tässä välissä kerrottakoon että kirjoitin pitkän englannin ja terveystiedon.


Mitä lähemmäs päästiin kirjoituksia, sitä epätoivoisemmaksi muutuin. En uskonut yhtään itseeni ja pelkäsin pahinta. Saatoin alkaa itkemään kesken koulupäivän, kun otimme puheeksi kirjoitukset kaveriporukassa,tai kun ensimmäisellä terveystiedon kertaustunnilla tajusin kuinka iso luku-urakka minulla oli vielä edessä. Eikä se loppunut siihen. Näin useita painajaisunia, siitä kuinka kokeet olivat menneet aivan pieleen, enkä tulisi saamaan lakkia.
Itse kokeita tehdessä oli onneksi rauhallinen fiilis, ja sain kokeen tehtyä kunnialla loppuun. Mutta kokeiden jälkeen iski taas epätoivo. Ajattelin vain pahinta, ja itkin useita kertoja koulussa. Vaikka yritti kovasti unohtaakin kokeet, silti ne tulivat aina vain mieleen. Alustavia pisteitä kuullessa ahdistus ja stressi purkautui jälleen itkun myötä, mutta odotettua paremmin menneet kokeet antoivat hiukan helpotusta ja toivoa.


Viikko ennen kirjoituksia stressini oli pahimmillaan, ja se näkyi minusta. Kasvoni olivat täynnä näppylöitä, makeanhimo oli aivan järkyttävän suuri, unet jäivät lyhyiksi eikä mielenpäällä ollut kuin kokeet. Siinä vaiheessa havahduin, ja tajusin että tämä ei ole enää normaalia. Olin kärsinyt stressistä ja ahdistuksesta jo kakkosvuoden keväällä, mutta nyt stressireaktio oli paljon voimakkaampi. Ei ollut enää kovinkaan tervettä, että syöminen, nukkuminen ja päivittäiset ajatukset häiriintyisivät niin paljon stressin vuoksi. Stressi oli vienyt kaikki voimavarani.

Niinpä päätin hakea apua, ja lopulta päädyin psykologin vastaanotolle. Ensimmäisenä ajattelin ettei psykologi ollut oikea ihminen auttamaan minua hallitsemaan stressiäni, mutta luuloni osoittautuivatkin vääriksi. Kävin n. kolmen viikon ajan juttelemassa psykologille ajatuksistani ja tuntemuksistani, ja siitä kuinka stressi oli alkanut hallita elämääni. Tuntui jotenkin todella helpottavalle kun sai avautua ja purkaa kaiken mitä mielen päällä oli ollut. Koin vihdoin että on olemassa ihminen, joka aidosti haluaa kuunnella ja auttaa minua. On aivan eri asia puhua mieltä painavista asioista tuntemattomalle kuin ystävälle. Olen jotenkin aina kokenut, etten halua vaivata ystäviäni tai läheisiäni murheillani, ja saada heidän oloaan epämukavaksi siitä syystä.

Sen lisäksi että sain puhua ja avautua, sain myös konkreettisia ohjeita kuinka ehkäistä ja lievittää stressiä ja pahaa oloa. Keskustelutuokioiden myötä aloin myös tarkastelemaan itseäni toisella tavalla ja pohtimaan erilaisten asioiden seurauksia ja vaikutuksia omaan henkiseen hyvinvointiini. Mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen tästä kokemuksesta, on se että uskallan tästä edes laittaa oman hyvinvointini monen muun asian edelle sekä hakeutua avun luokse kun tuntuu, etten yksin enää pärjää.



En häpeä sitä että hain stressiini apua, päinvastoin. Olen sitä mieltä ettei ihmisen tarvitse olla täysin masentunut hakeutuakseen ammattilaisen apuun. On kyse ennakoinnista ja ehkäisystä. Psykologit, kuraattorit, terapeutit ja monet muut ammattilaiset ovat meitä varten, ja he auttavat kaikessa missä tarvitsemme,eikä kukaan katso sitä minkälaisiin asioihin sinä tarvitset ulkopuolisen apua. Rohkeaa on se, että uskaltaa hakea apua!
Nyt ennen kevään kirjoituksia aion kerätä uusia voimavaroja, ja tehdä enemmän asioita oman hyvinvoinnin tueksi. En halua päätyä samaan ahdistavaan tilanteeseen kevään kirjoitusten aikaan, joten nyt työstän omaa henkistä hyvinvointiani ja keskityn niihin asioihin joista nautin.

Likes

Comments


Kävin torstaina( 7.9)  ystäväni kanssa verenluovutuksessa. Kokemus oli ainutlaatuinen, sillä en ollut koskaan aikaisemmin luovuttanut verta. Työntekijät olivat todella ystävällisiä, ja kertoivat kaiken tarpeellisen sekä vastasivat esille tulleisiin kysymyksiin. Ensin meidän tuli täyttää muiden tapaan kyselylomake, josta selviäisi olisiko verenluovutus mahdollista.
Kävimme yhdessä sairaanhoitajan kanssa läpi lomakkeen, ja yleisiä asioita verenluovutuksesta. Sen jälkeen mittasimme hemoglobiinin, ja selvitimme veriryhmän. Veriryhmäni saan tietää parin päivän kuluttua, soittamalla veripalvelun numeroon.
Tämän jälkeen oli itse varsinainen verenluovutus. Ennen verenluovutusta tuli juoda mehua, ettei kesken luovutuksen alkaisi heikottaa. Siinä sitten rupateltiin niitä näitä, samalla kun verta pumpattiin pussiin. Toimenpiteen jälkeen suositeltiin, että jäisimme ihan rauhassa makoilemaan tuoliin ja hörppimään mehua ettei heikko olo pääsisi yllättämään. Lopuksi saimme pientä välipalaa, jonka jälkeen olimme valmiita lähtemään.
Monelle varmaan herää kysymys, sattuiko se? Jos totta puhutaan, sattui se hiukan. Itse hemoglobiinin mittaus sormen päästä ei tuntunut nipistystä kummemmalta. Siinä vaiheessa kun neula laitettiin käteen, tunsin todella inhottavan nipistyksen, ja koko toimenpiteen ajan tunsin kyllä että jotakin outoa oli kädessä mutta ei sen enempää. Yllätyin siitä kuinka paljon neulan pois ottaminen sattui. Se sattui mielestäni kaikista eniten, mutta sekin oli nopeasti ohi.
Itse jännitin verenluovutusta juuri sen vuoksi että pelkäsin siitä syntyvää kipua, ja mahdollista huimausta, mutta voin sanoa että jännittäminen oli turhaa. Kipu joka siitä tulee, on nopeasti ohi. Illalla pistoskohta oli todella hellänä, ja vielä eilenkin se oli hiukan kosketusarka.
Voin suositella lämpimästi kaikille! Sen verran tärkeästä asiasta on kuitenkin kyse, eikä pieni kipu ole mitään siinä mittakaavassa kun tietää että omaa verta voidaan käyttää vaikka jonkun hengenpelastamiseen.

Ja tästä verenluovutuskokemuksesta sain uutta kipinää ottaa selvää muista verenluovutuksen kaltaisista tavoista/menetelmistä, joilla voin auttaa muita ihmisiä.
 Alkuun pieni selostus, joka ei ole kovinkaan olennainen postauksen sisällön kannalta, mutta halusin jakaa sen silti teidän kanssa.
(Tästä päästäkin sopivasti itse postauksen asiaan, elinluovutukseen. Olen pohtinut yhdessä perheeni ja sukulaisten kanssa kuolemaa, ja sitä mitä siitä seuraa jne.. Kuolemasta puhuttaessa olemme luonnollisesti pohtineet hautajaisia, ja mitä haluamme ruumillemme tehtävän kuoltuamme. Nyky-yhteiskunnassa kaikki on todella kallista, niin syntymä kuin kuolemakin näin karkeasti ajateltua. Hautajaisten järjestäminen, vainajan ruumiin hautaaminen, vainajan omaisuuden selvittäminen ja monet muut asiat voivat olla iso rahan reikä omaisten pussista, ja lisätä näin murhetta ja surua omaisille. Siispä olen pohtinut sitä vaihtoehtoa, että haluaisin että ruumiini tuhkattaisiin. Tuhkaus on paljon halvempaa kuin perinteinen arkussa hautaaminen, ja jatkonkin kannalta ei olisi hautapaikan ja kiven huolenpitoa.)
Tuhkaamisen lisäksi haluaisin että elimiäni ja kudoksia voitaisiin käyttää jonkun toisen auttamiseen ja parhaimmillaan hengenpelastamiseen. Mikä sen parempaa olisi kuin se, että omista sisäelimistä olisi esim. apua lapsen hengen pelastamisessa. Mitä merkitystä sillä on, miten sisäelimilleni tehdään, kun itse olen kuollut? Miksi jättää mahdollisesti terveet ja hyödylliset elimet ruumiin mukana tuhkattavaksi, jos niistä voi olla jollekin apua? Ei sitä ikinä tiedä milloin ja miten sitä kuolee, niin miksei pohtia näitä asioita jo nyt?
Niinpä otin asioista viimein selvää, ja päätin viimein saada tahtoni kuuluviin ja hankkia elinluovutuskortin. Kylläelinluovutukselle sivustoa lainaten: ”Elinluovutuskortti on paras tapa varmistaa oman tahtonsa toteutuminen. Allekirjoittamalla elinluovutuskortin antaa luvan elimiensä ja kudostensa käyttämiseen toisen ihmisen hyväksi. Kortti on luottokortin kokoinen ja se on hyvä pitää aina mukana lompakossa. Jos mahdollisella elinluovuttajalla ei ole elinluovutuskorttia, kysytään tietoja mielipiteestä hänen omaisiltaan. Allekirjoitettu elinluovutuskortti helpottaa läheisiä vaikeassa tilanteessa.”
Ja vaikkei elimiäni tai kudoksia voisi käyttää syystä tai toisesta jonkun toisen ihmisen hyväksi, en kiellä sitäkään vaihtoehtoa etteikö niitä voisi käyttää lääketieteen opinnoissa. Lääketieteen opiskelijat käyttävät päivittäin opinnoissaan oikeita elimiä ja kudoksia, joiden avulla he pystyvät harjoittelemaan opintoihin kuuluvia asioita. Olen kuullut, että moni luovuttaa kuoltuaan koko ruumiinsa lääketieteen käyttöön, ja miksipä ei. 
Oli kyse veren- tai elimenluovuttamisesta, kaikki tavat auttavat muita ihmisiä pienessä tai isossa määrin, ja siksi kannustakin kaikkia pohtimaan omia mahdollisuuksia auttaa muita. Jos ja kun haluamme auttaa muita, voimme hyvin erilaisten tapojen kautta saavuttaa sen. Tässä onkin vain muutama esimerkki siitä kuinka voimme auttaa toisiamme. Uskon että jokainen löytää oman tavan, jolla autamme muita.




Likes

Comments



Mietin tuossa pari päivää sitten jonkun youtube- videon myötä asioita joita haluaisin kokea lähiaikoina tai tulevaisuudessa. Osa näistä asioista on vähän pienempiä ja osa suurempia juttuja. Ja nyt ajattelin jakaa nämä 10 asiaa teidän kanssanne. Toivottavasti saat jotain tästä irti, ja ehkä kuulet jotain uutta minusta.


Oppia uuden kielen

Olen aina ollut keskiverto kielissä, enkä ole osannut arvostaa esim. ruotsin opiskelua ennen kuin nyt lukiossa. Edelleenkään ruotsi ei lukeudu lempikieliini, ehkä siitä syystä etten ole kovinkaan hyvä siinä. Englannin kielestä taas pidän todella paljon, ja haluisin kehittyä siinä koko ajan enemmän. Saa nähdä miten englannin kirjoitukset sujuvat nyt syksyllä.
Englannin ja ruotsin lisäksi haluaisin oppia (edes alkeita) jostain hiukan erikoisesta ja ehkäpä hiukan eksoottisestakin kielestä. Harkitsen kovasti ranskan opiskelua, mutta joskus vielä opiskelen jotain muutakin kieltä.


Lentää kuumailmapallolla

Pienestä pitäen olen ihaillut kuumailmapalloja, ja katsellut ihaillen kuinka elokuvissa päähenkilöt lentävät kuumailmapallolla kaupungin yllä. En niinkään ole koskaan halunnut matkustaa lentokoneella. Ehkä osittain siitä syytä että olen liian usein katsonut lentokoneturma tutkimuksiin perustuvia dokkareita. ;D Kuumailmapallo tuntuu paljon turvallisemmalle, ja viihdyttävämmälle kuin lentokoneella lentäminen. Olen itse asiassa vähän tutkiskellut kuinka paljon kuumailmapallolennot maksaisivat, ja minkä kaupungin yllä haluaisin lentää. ;D



Lähteä interrailmaan

Eurotourin jälkeen sain aivan uutta kipinää matkustelusta, ja olen päättänyt että tulevaisuudessa aion laittaa matkustamisen ja uudet kulttuurielämykset etusijalle. Miksei matkustaa ja tutustua uusiin kulttuureihin, jos siihen löytyy aikaa ja rahoitusta. Rahoituksen saa aina jos vain haluaa, ja haluan sallia itselleni mahdollisimman usein ulkomaanmatkoja. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, lentäminen ei ole ehkä minulle sopivin tapa matkustaa mutta sen sijaan haluaisin suosia esim. junalla matkustamista. Tästäpä syystä haluaisin lähteä Eurooppaan interrailille. Interrailin aikana pääsisi varmasti näkemään ja kokemaan hyvin paljon lyhyessä ajassa.

Päästä tutustumaan muotilehden toimitukseen (miksei ihan työharjoitteluun)

Olen aina, sanansa mukaisesti aina halunnut päästä tutustumaan muotilehden päätoimitukseen, ja nähdä kuinka lehden artikkelit, kuvat ja muut tekstit syntyvät. Unelmien täyttymys olisi tutustua Voguen päätoimitukseen, mutta se on sen verran kaukainen haave että olisin enemmän kuin kiitollinen jos voisin  edes tutustua esim. Trendin tai Suomen Ellen toimitukseen. Muodista aina kiinnostuneena, olisi niin siistiä oikeasta nähdä kuinka suosikkilehteni tehdään, ja minkälainen työ yhden lehden takana on.





Roadtrip Suomessa

Mitä nyt autolla on tullut ajeltua useamman kuukauden ajan, sitä enemmän olen alkanut pitämään siitä. Autokoulussa ja sen jälkeen oli vielä pitkään sellainen tunne etten halua ajaa, enkä suoraan sanottuna tykkää edes siitä. Nyt ajotaitojen kartuttua, ja rutiininomaisen ajamisen jälkeen, olen saanut itsevarmuutta ja innostusta takaisin. Ja nyt on tultu siihen pisteeseen että voin oikeasti sanoa pitäväni autolla ajamisesta. Haluaisin kovasti lähteä ajelemaan ympäri Suomen kuntia ja kaupunkeja, ja samalla tutustua paikkoihin joissa en ole koskaan ennen käynyt.


Ruskamatka Lappiin

Kyllä, luit oikein! Haluaisin lähteä ruskamatkalle. ;D Olen käynyt Lapissa viimeksi kun olin pieni taapero, joten en muista siitä yhtään mitään. Näin vanhemmiten en ole käynyt Rovaniemeä korkeammalla, mutta intoa löytyisi matkustaa ylemmäskin. Moni tuttavani on kehunut kuinka kaunista Lapissa on erityisesti Ruskan aikaan, ja sen haluaisin nähdä. En nyt välttämättä sanansa mukaisesti ruskaretken muodossa, mutta parhaimman ruskan aikaan Lapissa olisi ihana vierailla. En minä edes tiedä milloin ja missä on kaikkein kaunein ruska, mutta asiasta aion ottaa selvää!



Paita Ginatricot / Farkut Monki / Loaferit H&M
Olla kummi

Uskon että tämä kohta tulee toteutumaan vielä joskus omalla painollaan, enkä haluakkaan ottaa siitä sen suurempia paineita. Olisin kuitenkin erittäin otettu, jos pääsisin joskus ystävän, sisaruksen, sukulaisen tai tuttavan lapsen kummiksi.  Koen että olisin varmasti hyvä kummi.


Kirjoittaa oman kirjan

 Haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta en mitä tahansa kirjaa. En ole koskaan ollut tarinan sepittäjä, jolla olisi äärimmäisen hyvä mielikuvitus. Vaan koen että lifestyle- tyyppinen kirja olisi enemmän minun juttu. Kirja jossa jakaisin vinkkejä, tai  elämänkerta josta ammentaisin inspiraatiota/motivaatiota elämään tai jokin josta ihmiset saisivat apua omaan elämäänsä.



Lähteä avustustyöhön Kehitysmaahan

Haluaisin kokea jotakin silmiä avartavaa, jolla olisi jonkinlainen tarkoitus tai merkitys. Olen aina sanonut itselleni että menisin enemmin paikan päälle, kuin auttaisin täältä.  Mielestäni se ei ole sama asia, että lähetätkö rahaa yhdelle kummilapselle vai menetkö paikan päälle auttamaan koko perhettä. Avustustyössä näkee heti oman panoksensa tuloksen, ja samalla ymmärtää paremmin kuinka huonolla tolalla asiat ovat. Toivottavasti ymmärsin pointtini!
 En välttämättä haluaisin tehdä työkseni avustustyötä, mutta olisi älyttömän upeaa päästä edes muutamaksi viikoksi auttamaan Unicef:n tai Punaisen Ristin kautta apua tarvitsevia.


Löytää uuden kivan harrastuksen

Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan etsinnässä uusi harrastus. En ole koskaan harrastanut mitään kovinkaan aktiivisesti, enkä oikeastaan tiedä voinko edes sanoa harrastaneeni mitään kunnolla. Harrastuksia mitä olen joskus ajatellut kokeilevani ovat ratsastus, tanssi ja jonkin instrumentin soittaminen. Mitään näistä en ole vielä kokeillut, enkä tiedä tulenko koskaan kokeilemaankaan. Ongelmana tässä on ollut se etten ole löytänyt oikeasti itseäni kiinnostavaa harrastusta, josta todella nauttisin. En edes tiedä että halusinko että harrastus liittyisi enemmän urheiluun vai kädentaitoihin.

Kuvat kesältä 2017

Likes

Comments



7.5 Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen Prahasta kohti Berliiniä. Berliini oli odotetuin matkakohde, ainakin itselläni sillä odotin primark:iin ja eläintarhaan pääsyä. Bussimatka kesti noin 5-7 tuntia, mutta saavuimme Berliiniin juuri kauniin ilta-auringon aikaan. Matkan varrella pysähdyimme pariksi tunniksi Dresdeniin, jossa pääsimme syömään päivällistä ja jaloittelemaan pitkän ajomatkan jälkeen.


Ensimmäisenä kirjauduimme hotellille sisään. Majoituimme Heart of Gold nimiseen hostelliin, joka sijaitsi parin kilometrin päässä Alexanderplatzista. Hostelli oli retkimajan tyylinen mutta hyvin moderni. Huoneet olivat pääasiassa 6 hengen huoneita, joissa oli kerrossängyt. Hostelin henkilökunta oli pääosin hyvin nuorta porukkaa, ja hostellissa samanaikaisesti majoittui muita nuorisoporukoita. Hyvin nuorekas, hyvän tuulinen ja matalan budjetin hostelli (tai niin olen ainakin ymmärtänyt), joka sijaitsee kävelymatkan päästä nähtävyyksistä, ravintoloista, klubeista sekä kauppakeskuksista. Voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä hostellia, ja uskon että kyseinen hostelli on itsellä ensimmäisenä mielessä Berliiniin jälleen matkatessa.

Hostellilla rauhassa purimme matkatavaroitamme, ja asettauduimme huoneisiimme, ennen kuin lähdimme kiertelemään paikkoja. Lähdimme pienellä porukalla tutustumaan lähiympäristöön, ja samalla etsimään ruokapaikkaa. Kävimme mm. ihastelemassa parlamenttitaloa ja Brandenburgin porttia. Matkalla sattui myös pieniä kommelluksia, joita on hyvä näin jälkikäteen muistella ja nauraa niille. ;D
Lopulta päädyimme syömään ehkä hiukan ylihinnoiteltuun ravintolaan, jossa pääsimme maistamaan ensimmäistä kertaa currywurstia. Kyseinen annos ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen hohdokas, mutta syötävää se kuitenkin oli. Ruokailun jälkeen palasimme hostelille, ja hetken kuluttua lähdimme etsimään pubia tai jotain sen tapaista, jossa voisimme istua yhdessä pienellä porukalla iltaa.





Seuraavana aamuna lähdimme klo. 9 kiertoajelulle bussillamme, ja saimme suomalaisen oppaan Petran esittelemään meille paikkoja. Petra oli jo vuosia asunut Berliinissä, ja hän osasikin kertoa meille nähtävyyksistä paljon sellaisia asioita joita emme tienneetkään.
Kiertoajelun aikana kävimme mm. Berliinin muurilla ja Juutalaisten muistomerkillä sekä näimme Brandenburgin portin ja parlamenttitalon uudelleen. Ajelu päättyi osalla eläintarhan luo, jossa halukkaat jäivät pois, ja loput lähtivät shoppailemaan tai kiertämään museoita. Itse jäin muutaman kaverin kanssa eläintarhalle. Olin vielä Berliinin tultaessa hiukan epävarma että menenkö museoon sittenkään, sillä tiedostin sen että siellä menisi monta tuntia, ja näin ollen aikaa jäisi vähemmän kaikkeen muuhun. Lopulta menin museoon, ja onneksi menin. Oli niin ihanaa nähdä mm. norsuja ja kirahveja livenä, eikä aina vaan television välityksellä.







Eläintarha kierroksen jälkeen päätimme lähteä käymään pakollisella museokierroksella tai siis tutustumaan yhteen Berliinin museoista. Koulutehtäviimme kuului nimittäin museokierros.
Väsymyksen, kaatosateen, herkkuhetken ja pitkän matkan jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin Check point Charlien – museolle. Museo ei valitettavasti ollut mieleeni. Pitkän päivän jälkeen en oikein jaksanut keskittyä lukemaan ja miettimään tarkemmin kaikki tauluja/tekstejä joita museon seinät olivat pullollaan, ja jos totta puhutaan itse Checkpoint Charlie ei sanonut juuri mitään ennen museokierrosta. Eli ei ehkä parhain museovalinta itselleni, mutta tulipahan käytyä ja kierrettyä nopeasti läpi. Lopulta kävelimme museolta hostelille aivan poikki väsyneinä.
Makoilimme huoneissamme ja vaihdoimme muiden kanssa kuulumisia, ennen kuin lähdimme jälleen kävelemään kaupungille. Tällä kertaa kävimme hiukan kiertelemässä kauppoja, ja maistamassa dönereitä. Ja vitsi että ne oli hyviä! Ainut miinuspuoli oli punakaali, josta en hirveästi välittänyt, mutta muuten ihan törkeän hyvää ja täyttävää. ;D Pienen shoppailureissun jälkeen palasimme hostellille, ja pelasimme korttia hostellin alussa, ja chillasimme vaan.





Seuraavalle päivälle olimme suunnitelleet tyttöporukalla ”pyhiinvaellukseksi” kutsutun reissun primark:iin. Heti aamupalan jälkeen lähdimme Alexanderplatzin primarkia metsästämään. Kuten arvata saattaa minä, ja pari muuta, sekosimme toden teolla kyseisessä liikkeessä. Voin sano ettei muutamalla kympillä selvitty kyseisestä kaupasta ulos. ;D Primark – reissun jälkeen veimme ostokset hostellille, ja lähdimme kiertelemään muita kauppoja, sekä söimme jälleen parit dönerit. Päivänohjelma oli pitkälti kaupoissa kiertelyä, mutta loppujen lopuksi ostoksia ei kertynyt niin paljon mitä siinä ajassa olisi ehtinyt hankkia. Klo. 19 aikaan meillä oli viimeinen yhteinen illallinen, jonka olimme varanneet hostellin viereisestä Rosmarin ravintolasta. Olimme etukäteen valinneet pääruokamme ja jälkiruoat, joten istuimme suoraan sanottuna valmiiseen pöytään. Kaikista yhteisistä ruokailuistamme, Berliinin illallinen oli ehdottomasti paras. Ravintolan palvelu, itse ruoat ja tunnelma oli todella hyvä, ja se kruunasi koko kahden viikon reissun mielestäni todella hyvin. Illallisen jälkeen lähdimme viettämään iltaa isommalla porukalla Berliinin yöelämään, ja tutustumaan sen tarjontaan. Päädyimme toissa iltaiseen pubiin, jossa sillä koimme saaneemme hyvää palvelua kyseisestä paikasta. :)










Seuraavana aamuna alkoi kotimatkamme. Matkasimme Berliinistä Lyypekkiin, jossa meillä oli useampi tunti aikaa kierrellä, mutta ennen kaupungilla kiertelyä, pääsimme ostoksille Cittimarkettiin. Jokainen voi tietysti arvata mitä sieltä lähti useimmalla mukaan kotiin viemiseksi. ;D Illalla saavuimme Travemundeen, jossa odotimme jälleen useamman tunnin bussissa ennen kuin pääsimme laivaan. Matkasimme nimittäin Travemundesta rahtilaivalla takaisin Helsinkiin. Kokonaisuudessaan laivamatka oli todella rento ja mukava, ja sen aikana itsekukin sai nollata vähän ajatuksiaan ja henkisesti valmistautua kotiin paluuseen. Sanomista, syömistä, porealtaassa istuskelua, vielä kerran syömistä ja korttipelejä; näistä laivamatka pitkälti koostui.
12.5 saavuimme iltapäivällä takaisin lukiolle, ja siihen päättyi kahden viikon reissu halki Keski-Euroopan.

Kahden viikon aikana ehdin kokea niin paljon uusia ja jännittäviä asioita, ja sen aikana syntyi paljon ihania ja hauskoja muistoja. Ehdottomasti tämä vuoden parhaimpia kohokohtia, ja oon tosi onnellinen siitä että sain kokea kaiken ihanien luokkalaisten ja ystävien kanssa. Ja kaiken kukkuraksi nyt voin virallisesti sanoa että olen käynyt muuallakin kuin vain Ruotsissa ja Virossa perheen kanssa risteilyllä. ;D




Likes

Comments



4.5 Torstaina heräsimme aikaisin, ehkä joskus klo. 7 ja menimme hotellin aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme, ja tyhjensimme huoneet, sillä edessä oli matkustuspäivä. Useamman tunnin kestävä matka kohti Prahaa alkoi heti klo. 8 jälkeen. Sää suosi, sillä matkustuspäivälle jos mille toivoimme vesisadetta. Tsekin puolelle päästessämme sää alkoi kirkastua, ja lämpötila kohosi +10 asteesta jopa +18 asteeseen.
Ajomatka oli todella pitkä, reilut 8h. Matka meni rupatellessa, maisemia katsellessa ja torkkuessa. Vaikka matkat olivatkin pitkiä, niin silti ne olivat mielestäni yksiä reissun ”kohokohtia”, sillä matkoilta jos mistä on paljon kaikkia kivoja juttuja mielessä. ;D



Olimme klo. 17 jälkeen Prahassa, ja linja-auto kuskimme jätti meidät kävelymatkan päähän hotellistamme. Majoituimme kolmeksi seuraavaksi päiväksi hotelli Janaan, joka sijaitsi lähellä TV-tornia. Kyseinen torni toimi koko Prahassa vierailumme ajan maamerkkinä siitä missä päin hotellimme oli. Pitkän ja melko puuduttavan ajomatkan jälkeen suurin osa halusi vain levätä ja asettua rauhassa aloilleen, ja niin teki minun huoneporukkani. Matkan aikana tytöt ja pojat majoittuivat eri kokoisissa huoneissa, ja huonetoverit vaihtuivat välillä. Itse olin koko reissun ajan serkkuni kanssa samassa huoneessa, mutta välillä olimme kolmestaan, neljästään tai jopa kuudestaan eri tyttöjen kanssa. Prahaan asti olimme olleet saman tytön kanssa, mutta Prahassa majoituimme kahden muun tytön kanssa. Se kuinka huoneet milloinkin jakautuivat, vaikutti se myös siihen milloin ja minkäkokoisella porukalla liikuimme ympäriinsä. Oli oikeasti kivaa vaihtelua olla eri tyyppien kanssa kiertelemässä mm. nähtävyyksiä. Mutta yleisesti ottaen liikuin aina oman kaveriporukan jäsenten kanssa, ja pääasiassa majoituin myös heidän kanssaan.



Joka tapauksessa.. ;D juttu lähti jälleen vähän sivuraiteille. Avattiin matkalaukut kaikessa rauhassa, ja oltiin vaan hetki huoneessa lepuuttamassa itseämme, ennen kuin suuntaisimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Lähdimme isolla porukalla ostamaan metrolippuja, jonka jälkeen jakauduimme pienempiin porukoihin etsimään ruokapaikkaa. Krakovassa olimme tulleet siihen tulokseen, että yli 5 hengen seurueen on hankala saada mistään ravintolasta pöytää tai ruokaa puhumattakaan ilman jonkinlaista varausta, joten näimme parhaimmaksi Prahassa jakautua.

Minä ja viisi muuta kaveriamme löysimme kreikkalaisen pikaruokapaikan, jossa suurin osa söi pitaleivän. Ihan hyvää se oli, joskin ensimmäistä kertaa söin niitä, että en tiedä olivatko ne aivan ”oikeanlaisia”. ;D Ruoan jälkeen palasimme takaisin hotellille. Oli jo aika myöhä, ja kaikki olivat ihan väsyneitä pitkän matkan jälkeen. Sää ei valitettavasti suosinut sinä iltana, sillä koko matkan hotellille ”juostessamme”, satoi kaatamalla vettä ja olimmekin kuin uitettuja rottia hotellille päästyämme. Noh, kuuma suihku ja lämmin sänky helpottivat olo selvästi.

Seuraavana päivänä (perjantaina) lähdimme kukin omissa porukoissaan kiertelemään kaupunkia. Itse lähdin kuvausryhmäläisten mukaan, ketkä ottivat matkan ajalta videoita/kuvia matkavideota varten. Päätimme että kiertäisimme päivän aikana kaikki pakolliset nähtävyydet, ja näin saisimme ne nopeasti pois alta. Kävimme Kaarlen sillalla kuvailemassa ja silittelemässä patsaita, Petrinin kukkulalla ihastelemassa Eiffel tornin kopiota, katsomassa John Lennonin seinää sekä tutustumassa vanhaan kaupunkiin hiukan tarkemmin. Monen tunnin kävelyn jälkeen itse kukin alkoi olemaan todella väsynyt ja suoraan sanottuna hiukan ärsyyntynyt, että loppu päivä menikin sitten hotellilla makoillessa. Illalla lähdimme sitten isommalla porukalla tutustumaan Prahan yöelämään, ja katsastamaan Keski-Euroopan suurimman yökerhon; Karlovy Laznen. Seitsemän kerroksinen yökerho oli kyllä näkemisen arvoinen, ja voin sanoa että seuraavana päivänä pohkeet olivat kipeät tanssin myötä. Tuolta reissulta on jos minkälaisia juttuja, niin hauskoja kuin huonojakin mutta jääköön niiden kerronta toiseen kertaan. ;D














Lauantaipäivä (6.5) alkoi rennoissa tunnelmissa. Pitkään venynyt illan vietto teki tehtävänsä, ja moni nukkuikin pitemmät yöunet. Itse lähdin huonekaverin ja parin muun henkilön kanssa kiertämään ostoskeskuksia heti aamutuimaan. Lauantaipäivä oli pyhitetty shoppailua ja kaupungilla kiertelyä varten. Jos nyt totta puhutaan, en ostanut Prahasta oikeastaan mitään. Shoppailut jäivät pitkälti Krakovan ja Berliinin varaan. Pari ostoskeskusta kierrettyämme, saimme lisää porukkaa mukaamme, ja lopulta hajaannuimme kiertelemään kaupungin kivijalkaputiikkeja ja kojuja.
Päivä meni pitkälti kaupungilla kävellessä ja tutustuessa Prahaan hiukan paremmin. 





Illalla menimme koko reissuporukalla yhteiselle illalliselle. Olimme etukäteen varanneet eräästä ravintolasta pöydät ja ateriat, ja muiden yhteisten ruokailujen tapaan odotuksemme olivat korkealla. Valitettavasti ravintola ei vastannut odotuksiamme lainkaan. Kaikki oli pielessä. Ruoat tulivat eri aikoihin; jotkut olivat pääruoassa kun toiset odottivat alkupalaa. Ruoat itsessään eivät olleet mitenkään erikoisia, ja tarjoilija sekoili erityisruokavalioisten annosten kanssa. Lopulta istuttuamme yli 3h saamatta minkäänlaista vastinetta rahoillemme, päätimme lähteä pois. Me nuoriso lähdimme omia menojamme, ja opettajat ja muut aikuiset jäivät ravintolaan selvittelemään ruokailua. Osa ei jaksanut odottaa jälkiruoan tuloon asti, kun osa oli saanut kaikki annoksensa. Valitettavasti kyseinen illallinen oli täyspettymys, emmekä voi suositella ravintolaa tulevia reissuja ajatellen, mutta jälkikäteen on hyvä muistella jo hymyssä suin tätä katastrofi illallista. ;D


Prahasta itselleni jäi hiukan mitäänsanomaton fiilis. Olihan se todella kaunis kaupunki, ja pääsimme näkemään/kokemaan paljon upeita asioita, mutta jokin puuttui. Praha on yksi suosituimmista kaupunkikohteista Keski-Europassa, ja sen saatoimme nähdä ja kuulla. Satoja turisteja, kymmeniä suomalaisia turisteja, turistikrääsää ja paljon muuta. Jotenkin Prahan ”turistimaisuus” oli itselleni liikaa. Kiersimme kaikki Prahan turistikohteet ja nähtävyydet, mutta paljon jäi näkemättä sitä ”normaalia arkea”, jota Prahassa asuvat kokevat päivittäin. Ehdottomasti haluan vielä joskus palata tuohon kaupunkiin, ja nähdä sen ”tavallisen arjen” turismin keskellä.





Likes

Comments


Moikka moi! Ajattelin vähän kuulumisiani tulla päivittelemään näiden Eurotour-postausten välissä. Uskon että useampia kiinnostaisi kuulla mitä minulle tällä hetkellä kuuluu, ja missä mennään.


Tosiaan kesäloman alusta on jo vierähtänyt tovi, ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Loman ensimmäiset päivät menivät kyllä ihan lomaillessa, ja koulujutut unohtuivat jopa turhankin nopeasti (nimimerkillä; viimeiset koulutehtävät sain palautettua toissa päivänä opettajalleni). Kesätyötkin alkoivat jäätelökioskilla, ja töitä on ollut pari kertaa viikossa. Tähän asti työ on ollut todella antoisaa ja mieleistä, ja suurimmilta rannekivuiltakin on sopivasti vältytty. Pikku hiljaa alkaa pallojen pyörittely ja kassakoneen käyttö luonnistua mallikkaasti, ja jatkossa voi keskittyä entistä paremmin kaikkeen muuhun mitä työnkuvaani kuuluu.


Kesätöiden lisäksi olen tosiaan ehtinyt ottaa omaa aikaa, ja päässyt todelliseen loma- moodiin. Juhlimaankin on jo päästy, kun on juhlittu ystävien 18-vuotissyntymäpäiviä ja serkkujen synttäreitä myös. Paljon muutakin on tullut tehty kuten; soudeltua, uitua, roadtrip:ltua siskon/ystävien kanssa, shoppailtua jne.. 
Kun ei ole kiire mihinkään tai ylipäänsä aikatauluja, voi lähteä esim. reippailemaan luontopolulle kuten me tänään äidin kanssa teimme. Viikonloppuna sain idean siitä että lähtisin katsomaan Orinoron luontopolkua ja sen varrella olevaa rotkoa, ja katsoin sitten päivän jolloin sää olisi otollisin, ja niin sitä mentiin. En ole aikaisemmin käynyt kyseisellä luontopolulla, joten oli aika silmiä avartava kokemus.


Juhannukselle minulla oli alunperin aika kivoja suunnitelmia ystävien kanssa, mutta valitettavasti sainkin tämän viikon työvuoroni juuri juhannusaatolle ja juhannuspäivälle. Molempina päivinä töitä on koko päivä, joten juhannussuunnitelmat menivät uusiksi. Pakko on sanoa että harmittaa ihan vietävästi, sillä ensimmäistä kertaa olisin päässyt viettämään juhannusta ystävien kanssa perheen sijaan. Mutta työvuorojaan ei voi aina valita, ja ei tässä valittaminen auta. Työn täyteinen juhannus siis tiedossa, ehkä ensi vuonna vähän mielenkiintoisempi aatto tiedossa (toivottavasti :D).

Likes

Comments

Instagram@mlllap