Vuosi vaihtui.

Siitä on jo jonkin aikaa kun on ees avannut konetta muussa mielessä ku Netflixiä tai duuni juttuja tehdessä.

En voi käsittää et tätä vuotta 2018 on mennyt jo siihen pisteeseen et kahden viikon päästä on Helmikuu?! what justhan oli joulu ja uusivuosi.


Mulle tää vuoden alku on ollu jokseenkin aika raskas on ollut vähän turhempia ja pienempiä ja toisia vähän enemmän ikäviä asioita. Hieman voin asioita avata tännekkin puolelle.

Vuoden vaihteessa sain vihdoin jonkinlaisen diaknoosin pitkään jatkuviin selkä ja jalkakipuihin jotka on vaivannut enemmän tai vähemmän noin kymmenen vuotta.

Puhelin päätti sanoa itsensä irti. Tai no hajotin sen. Kävelin puhelin taskussa pöytää päin. (fun fact. Hajotin edellisen puhelimen about 3kk ennen tätä heittämällä puhelimen laukkuun jossa oli viinipullo…lopun voi vaan arvailla.) No eihän se muuta auttanu ku marssia kauppaan seuraavana aamuna ja kiikutta uus puhelin kotiin ja luvata itselleen et nyt pidän tän ehjänä.

Vuoden alku on myös tunnetasolla ollut erityisen raskas.


MUTTA onhan niitä kivojakin asioita tapahtunut

Oon tutustunu varmaan kouralliseen uusia ihania ihmisiä ja nähnyt paria vanhaa!

oon myös saanut työjuttujen suhteen paljon enemmän aikaiseksi ku koko viime vuoden aikana. Hah hyvä minä!

Sain aikaseks myös sen et alkaisin vähän parantaa elintapoja koska ennen sen ajan mitä käytin treenaamiseen menee nykyään enemmän tai vähemmän viiniä lipittäessä.

Aloin siis käymään aamukävelyillä ja ne on suunnannut lähes joka aamu ihanaan Uunisaareen!

JA Uusi hiusväri on piristänyt itseäni myös ihan huimasti!!



Mutta tästähän voi ajatella et jos maailma kaatuu päälle heti vuoden alussa, niin loppuvuoden on oltava ihan huippu.

Toivottavasti teidän vuosi on alkanut paremmin kun omani!


Move your blog to Nouw - now you can import your old blog - Click here

Likes

Comments

Joulukuu.
Tarkemmin ottaen joulukuun kuudes kakstuhatta seittemäntoista. Tasan kakskytviis päivää tätä vuotta jäljellä, ja tasan sata itsenäistymisestä.
Oon tän viimeisen viikon päivät mietiskellyt useita kertoja suomalaisuutta ja sata vuotiasta suomea. En oo koskaan ollu mitenkään kovinkaan isänmaallinen enkä hirveän usein ole pitänyt omaa kansalaisuuttani mitenkään arvokkaana asiana ihmisenä. Enemmänkin suomalaisuus on ollut se että "hah satuinpa syntymään Suomeen,kiva". Mutta näin "vanhemmiten" ja vielä juhlavuotena olen asiaa mietiskellyt syvemmin. Olen jokseenkin alkanut tuntemaan ylpeyttä suomalaisuudesta ja suomalaisista.

Tää ylpeys kylläkin koki jonkinlaisen kolauksen tänään aikaisemmin. Olin matkalla kotiin töistä ja spåraan astuessani näen ensimmäisenä Finlandia-hymniä täysillä puhelimesta soittavan miehen Koskenkorva kädessä, todella juovuksissa. Ohitetaan siinä sitten Helsingin tuomiokirkon jonka kohdalla kyseinen herra alkaa hoilaamaan tunteella Maamme-laulua. Joo. en viellä tiennyt että tilanne voisi mennä pahemmaksi matkan edetessä. Fiilis oli vaan et "hahah oon nähny kaiken". No ei se ihan niin mennyt. Matka etenee noin muutaman kilometrin jonka jälkeen vaunuun astuu seurue suomenruotsalaisia herroja. Tästä laulaja herra suivaantui ja alkoi laukomaan miehille "totuuksia" mm. "Teidänlaisten takia suomen rajat olisi pitänyt pistää kiinni jo vuosikymmeniä sitten" sekä "te tulette tänne elämään SUOMALAISTEN verorahoilla yms". Kyseiset herrat eivät asiaa kommentoineet mitenkään vaan jatkoivat omia Keskustelujaan ja hieman naureskelivat asialle. Itse pidin aluksi tilannetta jokseenkin hyvin koomisena tämänkin miehen tyhmyydestä ja suorastaan idioottimaisista kommenteista, joidenka tarkoitus ei ollut kun heitellä tyhmiä paikkaansapitämättömiä argumentteja tuntemattomille SUOMALAISILLE miehille jotka puhuvat ruotsia äidinkielenä.

Itse kaksikielisestä perheestä tulleena jotenkin
on aika järkyttävää että on ihmisiä jotka on niin kapeakatseisia,suvaitsemattomia ja sivistymättömiä siitä että joo hei haloo me ollaan kaksikielinen maa, eikä se tee niistä esimerkiksi ruotia äidinkielenä puhuvista Suomalaisista yhtään parempia eikä yhtään huonompi kun "perus" suomenkielisistä.

Tietysti joka paikasta löytyy näitä sankareita jotka laukovat kossuryyppyjen jälkeen ihmisille näitä "faktoja" mutta jotenkin näin itsenäisyyspäivänä tällänenkin yksittäistapaus alkoi ärsyttää suuresti.

Eiks ois kaikken fiksuin et niin pieni kansa ku suomi onkin niin he buustais ja tsemppais toisiaan eteenpäin ja jättäis turhanpäiväisen vittuilun vähemmälle. Meillä kuitenkin on täällä asiat tosi hyvin. Niin ollaan viel toivomukaan seuraavan sadan vuoden päästä itsenäinäisiä. HehHeh.




Viellä haluisin antaa viellä pienen hetken mun uudelle rakkausmekolle!
Oon oikeesti valehtelematta kattellu kukkamekkoja jo kesästä alkaen ja aatellu et "Ei Mul Tuu kuitenkaan käytettyä kuviollista vaatetta,enkä halua ostaa kaappiin mitään ylimäärästä".
Löysin sit Gina tricotista ton ihanan mustan kukallisen mekon. Oon oikeesti kokenut ihan järkyttävää materiaali onnelisuutta tän päivän ajan ku olin niin onnelinen kun vihdoin ostin kyseisen kukkamekon. Aijon kyl rokkaa talven kukkamekosaa.
Pala kesää keskellä talvea!

Likes

Comments

Käynyt Porvoossa. Kävin viime sunnuntaina isänpäivä lounaalla isovanhemillani Porvoossa. Oli myös pakko käydä moikkaamassa ihania vanhoja työkavereita vanhassa kaupungissa! Kannattaa poiketa Porvoon Glassikossa.

Nähnyt ystävää. Extempporee treffasin vanhaa työkaveria viime keskiviikona! Oli ihana vaihtaa kuulumisia pitkän ajan jälkeen. Saatoimme myös juoda pari hassua lasia viiniä ja pari cocktailia mun vakkari baarissa GROTESKISSA.
Maistellut uuden menun. Huippu hyviä uusia talvisia makuja!

Ihastellut jouluvaloja. En voi olla ainut jonka mielestä joulun tulo on parasta!?! Rakastan kävellä kaupungilla pimeällä kun noita ihania valopalloja on joka paikassa!

Mulla oli myös omassa hassussa bucket listissä mennä juomaan take away kahvia Tuomiokirkon portaille pimeän tullen. se on nyt DONE!

Etsinyt täydellistä talvitakkia. Jossain postauksessa kerroinkin että olen maailman pahin takkihamsteri. Kävin Zarassa tässä yksi päivä ja näin ton ihanan jätti puffitakin joka on viel kaiken lisäksi ihanan värinen. Pakko käydä varmaan kiikuttamassa kyseinen takki kotiin! Talvestahan on huhujen mukaan tulossa kylmin pitkään aikaan.
Ollut laiska laittamaan itseään. Oon siis koko marraskuun ollu älyttömän laiska tekemään mitään ulkonäölle. Oon vetäny collarinpaidassa ja pitkätakki päällä lähes joka päivä. Pipo päähän ja vähän huulipunaa päälle ja menoks.


Koukuttunut Game of thoronesiin. Siiis miten koukuttava joku sarja voi olla ?!? Vannoin varmaan puolitoista vuotta etten IKINÄ ala katsomaan kyseistä sarjaa. Genre ei yleisesti kiinnosta mua ollenkaan. En voi sietää mitään fantasia juttuja enkä ole esimerkiksi koskaan katsonut yhtään Harry potteria tai vaikkapa taru sormusten herrasta. Ja toinen painava syy oli sarjan katsomattomuuten se että jaksot kestävät tunnin, enkä oikeen jaksa keskittyä pitkiin jaksoihin. Monien tuntien keskustelupalstojen koluamisen jälkeen päätin että annan mahdollisuuden. Tämä mahdollisuus on johtanut jo KOLMANTEEN tuotantokauteen. Ensimmäisen tuotantokauden katsoin päivässä. Enkä voi muuta sanoa kun että kannattaa katsoa vaikka ei sinänsä kiinnostaisi!

Viimeinen mutta ei todellakaan vähäisin. Meille tulee koiravauva kuukauden päästä! Kyseisessä kuvassa vauvalla ikää vain muutama päivä. Mutta kyseessä on Toyvillakoira jollainen meiltä löytyykin jo ennestään Tito 7v joten hänellekin hieman virikettä vanhuuden päiville!

Likes

Comments

"Mitä sulle kuuluu?"
Kysymys joka valehtelematta lähes aina kysytään. Kysymys jota kysytään joka päivä. "mitä kuuluu?" "No ihan jees mitäs täs perus duunii yms" johon isketään se vastakysymys jossa vastas yleensäkin jotain samantyyppistä. Perus smalltalk. Mut sitten kun joku kysyy "mitä sulle oikeesti kuuluu?" vastaus saattaakin olla hieman erilainen.
Nyt kun itseltäni tätä kysymystä kysyn joudun oikeasti miettimään sitä.

Alottaisin tän varmaan sillä että joo olen väsynyt. Aamusta iltaan. Syksy vaikuttaa paljon omaan mielentilaan ja jaksamiseen. Jotenkin joka vuosi tää loppusyksy aiheuttaa "yllättäen" jonkun asteen syysmasiksen. Tää syysmasis iskee joka vuosi samoihin aikoihin loka-marraskuun vaihteessa. Kun syysmasis iskee pitää tehä extra paljon mielekkäitä juttuja. On hyvä syy vähän hemmotella itteensä. Syödä pizzaa ja juoda punkkua kynttilän valossa kavereiden kanssa ja päivitellä maailman menoja.

Kävin myös aiemmin tänään luuhailemassa Stokkan ihanalla överi jouluhömppä osastolla hypistelemässä joulujuttuja! Oon sataprossanen jouluihminen ja olisin valmis tuomaan vaikka heti joulukuusen kotiin mut ehkä marraskuun alku ei oo viel se ihan paras aika sitä tänne raahata. Hah.
Ihanaa keskiviikoa (torstaita) kaikille ❤️

Likes

Comments

ME

oon jo pidemmän aikaa miettinyt että koska kirjotan blogia enimäkseen omaks iloksi ja ns. pidän jonkinlaista ´´päiväkirjaa´´ kuvien muodossa niin alkaisin tänne availemaan myös omia ajatuksia enemmän. Asia josta oon jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa ja joka nyt tälläsenä sateisena sunnuntai iltana tuli taas mieleen. Nimittäin läheisriippuvuus.

Oon ainoa lapsi ja saanu vanhemmilta ja lähipiiriltä jo pienestä pitäen lähes kaiken huomion. Olen myös ollu aina sellainen että pidän mun lähipiiristä huolta ja suojelen niitä viimeiseen asti ja otan hyvin usein heidänkin ongelmat omikseni. Lähipiiri on ollu aina se lähipiiri omalla kotipaikkakunnalla jossa on perhe ja tutut kaverit joita näki koko ajan ja jotka on aina siinä lähellä. Mutta oon ollu aina tosi itsenäinen ja oon rakastanu olla yksin.

Muutin kotoa kesän alussa. Eka kesä Helsingissä meni niin vauhdikkaasti etten ees huomannut että kotona kävin ainoastaan nukkumassa jos ees sitä koska oli koko ajan menossa. Kaikki oli niin uutta ja siistiä etten ees pysynyt perässä onko kesä vai elokuu. Kesän aikana elämään ilmaantui tosi monia uusia hahmoja joista en vois olla enempää kuin kiitollinen että sain heti paljon uusia ihania kavereita ja tuttavuuksia uudesta kaupungista. Elämään asteli myös ihminen joka vei multa ekaa kertaa elämässä jalat alta mutta todella väärään aikaan. Kesä meni ja syksy tuli. Muutama läheinen kaveri lähti maailmalle.

Yks sunnuntai aamu huomasin ensimmäistä kertaa elämässä et oon täysin yksin. Yksin. Menin shokkiin. Missä ne ihmiset joiden kanssa on 24/7 aamusta iltaa? Missä Porvoo kaverit? Missä perhe? Ahdistuin koska en halua enkä pysty enään olemaan yksin. En osaa olla yksin samalla tavalla kun vaikkapa vuosi sitten. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni koko ajan. Vuosi sitten rakastin yksin olemista ja olin täysin sitä mieltä että esim. ´´mähän en koskaan tuu muuttamaan kenenkään kanssa saman katon alle, koska haluan olla yksi´´ Mutta nyt tilanne on kääntyny päälaelleen. Tarviin ihmisiä mun ympärille vaikka kellon ympäri. Oon kauheasti todistellut lähiaikoina ihmisille sitä et ´´aah ihanaa olla yksin´´ mutta todellisuus on se et en haluaisi olla. Oon myös yli hysteerisesti alkanut hätääntymään pienistä asioista joista en ennen oo niinkään välittänyt. Esimerkiksi jos vaikka äiti ei vastaa puhelimeen kun soitan sille, alan maalailemaan kaikkia kauhukuvia et nyt on varmasti sattunut jotain. Jonka seurauksena menetän yöunet ja meen älyttömään paniikkiin et pitääkö mun lähtee nyt kotiin kun se ei nyt tällä sekuntilla vastaa mulle puhelimeen.


Mulla on myös yks toinen ongelma. Oon maailman huonoin pitämään ihmisiin yhteyttä. Havahduin erään hyvän ystävän kanssa puhuessa näihin sanoihin. ´´ootko tajunnut että et oo nähnyt näitä ihmisiä yli 5kk etkä myöskään oo oikeen pitänyt niihin yhteyttä´´ Järkytyin. koska en ole edes ajatellut asiaa että kaverit jotka on aina ollu siinä.. Mä en oo oikeesti nähnyt niitä melkeen puoleen vuoteen. EN KERTAAKAAN viime kesänä. Olen huono yhteyden pitäjä koska musta tuntuu että tunkeilen jos laittelen viestiä ja välillä tulee sellanen fiilis et ´´Hei nyt laitan henkilölle x viestiä kun en oo siitä kuullu varmaan ikuisuuksiin'' mut se jää lähes aina ikävä kyllä vaan ajatuksen tasolle. Ja sitten asia taas jää.

Lopputulema on mitä ilmeisemmin se että tarviin ihmisiä mun ympärille mut oon kuitenkin ehkä maailman huonoin pitämään osaan niistä yhteyttä.. Mutta lohduttavaa tuohon jälkimmäiseen on niitä ystäviä jotka pysyy siinä vaikka aikaa ehtii vierähtää pitkäkin aika ja kun näkee niin siinä voi olla kun ei ois päivääkään mennyt.


  • ME

Likes

Comments

MOIKKA!

Kävin kaappeja läpi ja päätin iskee nyt tonne zadaa-appiin mun vaateita ja asusteita joita en saa itse mahdutettua mun yksiön pikkukaappeihin. Hinnat siellä pyörii siinä alle parinkympin puolella ja paljon täysin käyttämättömiä vaateita joita lisään sinne heti kun kerkeän.

Käykää tsekkaan!

Likes

Comments

"Mielummin överi ku vajari" tolla Mä kuvailisin mun uutta överisöpöö marjapuuron väristä karvatakkia. IHANA piristys tähän pimeeseen kohta harmaaseen syksyyn!

Likes

Comments

heipsuli!

Kaksi tämän syksyn lemppari vaatekappaletta. Lateksi hameista josta viimeisessä postauksessa jo höpöttelinkin sekä bandana huivi! Bandana huivi on kyllä valehtelematta joka päivä kaulassa tai hiuksissa! Super helppo tapa saada ihan basic asuun joku pieni kiva yksityiskohta!

Likes

Comments

Kyseinen ''lateksihame'' on yks ihan mun tän syksyn suosikeista. Hirmu helppo yhdistää vaikka mihin ja sopii kaikenlaisten yläosien kanssa. Ostin hameen kesällä Gina tricotilta kesällä hetken mielijohteesta mut on ollut ihan huippu ostos!

Likes

Comments