Oon aloittanut uuden iltarutiinin, josta oon aika innoissani; Just ennen nukahtamista käyn ääneen läpi mistä asioista olen sinä päivänä kiitollinen. Joka päivä on poikkeuksetta ollut pitkä lista. Tää auttaa mua kiinnittämään huomiota siihen kuinka paljon hyviä ja kivoja juttuja arjessa tapahtuu. Lisäksi pieni pysähtyminen päivän päätteeksi auttaa rauhoittumaan.


Eilen illalla olin kiitollinen koska:

1. Pääsin työpaikan järjestämään ensiapukoulutukseen.

2. Käytiin ihastelemassa auringonlaskua rannassa.

3. Robert rakensi kaikkien aikojen hienoimmat tikkaat. (Katso kuva> <3 )

4. Illalla käytiin Kiran ja Robertin kanssa katsomassa Tuntematon Sotilas. Mahtavaa että elokuva näytetään myös englanninkielisellä tekstityksellä. Huh, kyllä taas veti hiljaiseksi kun mietti miten paljon maailma ja ihmisten ongelmat on pienessä ajassa muuttuneet.



Siinäpä ne, eilisen kohokohdat. Kohta lähdetään Collie Buddzin keikalle Korjaamolle. WO-HOO!


Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Tänä vuonna aion kieltäytyä kaamosmasennuksesta. Samalla tavalla kun kieltäydyn krapulasta (okei, aina se ei onnistu, mutta yritys on ainakin kova). Tässä muutama kuva joista mulle tulee hyvä mieli ja jotka toimii muistutuksena siitä että parhaat hetket ja muistot ei vaadi paljon rahaa tai mitään ihmeellisyyksiä vaan jotain ihan muuta.


Mun resepti kaikkien aikojen parhaaseen kaamokseen:


- Maksimaalinen määrä kasveja kotona. Se toimii; niiden olemassaolo ja hoitaminen poistaa stressiä ja rauhoittaa.

- Päivittäinen haaveilu ja niiden toteuttamisen suunnittelu.

- Yksi chill-out blanket, eli hillumispeitto. Meillä se levitetään avatulle vuodesohvalle. Ai, että. Kunpa olisin jo chill-out blanketilla.

- Päivittäinen kynttilämeri.

- Vähemmän kännykän räpläystän, enemmän kirjojen ja lehtien lukemista.

- Enemmän urheilua. Mä ajattelin satsata uintiin, salilla käyntiin ja lenkkeilyyn. (Parhaillaan treenaan fyssarin ohjeilla lonkankoukistajaa että pääsisin jossain vaihteessa takaisin treenaamaan Muay thaita. <3)

- Positiivinen asenne. Välillä pikkusen haasteellista; koska; "I don't have a short temper, just a quick reaction to bullshit."

- Meditointi ja rauhoittuminen (Lue edellinen kohta^).

- Ja viimeisenä, #norbertin voimin. Tietty.



x,

Nora

Likes

Comments

Me mennään seikkailulle (siis vasta ensi vuoden alussa, mutta silti; jee)!


Koska reissujen suunnittelu on mun lempipuuhaa, ajattelin myös kirjoittaa ensimmäisen jutun tästä reissusta tässä vaiheessa, kun matkakuume alkaa pikkuhiljaa nousta. Mun mielestä se on jo oma pikku irtiotto arjesta, kun alkaa selvitellä eri tietoja tulevasta kohteesta. Niin koen myös että saan enemmän irti matkasta. Toki pitää välillä myös eksyä sivukujille tai kokonaan eri kaupunkiin ja uskaltaa mennä sinne minne sydän, fiilis tai tie vie. Niistä tulee ne parhaat matkamuistot kiikkustuoliin.


Me, eli #norbert lähdetään siis maaliskuun lopussa Nepaliin patikoimaan yhdessä parin Aussivahvistuksen kanssa. Me ollaan mun reissukaveri Toven kanssa suunniteltu patikointi-matkaa Nepaliin jo aika kauan ja sen vuoksi mun palkka onkin viimeisen vuoden ajan mennyt aika pitkälti #partioaitta an. Totta puhuen, Tove on kyllä hoitanut suurimman osan tän reissun suunnittelusta joten; Tack, Tobster! Tässä kohtaa on jo suurin osa kamoista hankittu, muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Onneks voi taas kohta toivoa Joulupukilta lahjakorttia Partioaittaan (Huomio, äiti!).


Me aiotaan siis patikoida Manaslu circuit ja ollaan suunniteltu että siinä menee noin 13 vuorokautta. Kyseessä ei ole mikään supervaikea reitti, mutta koska mun kokemukset patikoinnista koostuu huomattavasti lyhyemmistä reiteistä, tulee tässä olemaan ihan tarpeeksi haastetta ainakin mulle.


Nepalin patikointimatkasta on tullut mulle jostain syystä melkein pakkomielle ja siksi oonkin ihan superinnoissani nyt kun se on vihdoin kohta toteutumassa.


Mutta miksi Nepal ja miksi kukaan haluaa lähteä lomalla patikoimaan rinkka selässä pariksi viikoksi tai jopa pidemmäksi aikaa? Suoraan sanottuna, en tiedä. En ole kokeillut. Mutta kaikkea pitää kokeilla. Voi olla, että tän reissun jälkeen oon vuorien keskeltä löytänyt jonkun välillä kateissa olevan sisäisen rauhan, tai sitten oon patikoinut itteni hermoraunioksi. Ehkä palaan kotiin vaan yhtä kokemusta rikkaampana. Jotenkin mulla on kuitenkin sellainen tunne, että tuollainen fyysinen koettelemus maagisissa maisemissa, on vaan pakko kokea. Lisäksi moni on kehunut Nepalia matkakohteena; ihmisten, ruoan, hintatason ja kauniin luonnon vuoksi. Uskon myös että vähän pidempi yhtäjaksoinen luonnossa vietetty aika, tekee hyvää ihan kaikille meille kiireisille kännykkään liimaantuneille materialisteille. Siksi haluan pois kiireen keskeltä rauhoittumaan, edes hetkeksi. Toivon että jonain päivänä olen niin zen, että pystyn sulkemaan kaiken stressin ja häiriötekijät pois mielestäni ja meditoimaan aina silloin kun tarve vaatii, vaikka aikaa olisi vain pieni hetki; esimerkiksi metrossa, ennen töihin menoa tai lääkärin odotustilassa.


Myöhemmin kirjoitan mitä kaikkea pakkaan mukaan mun rinkkaan ja mitä mun 1 tyypin Diabeetikkona tulee huomioida tällaista reissua ajatellen.


x,

Nora

Likes

Comments

Hei mun nimi on Nora ja mulla on tunnustettavaa:


Musta tuli sittenkin se joka ikävöi toista kun se on vessassa, haaveilee salaa samanlaisista tuulipuvuista ja kylpylä-lomista. Pero, why?

Syy on rakkautta täynnä oleva hahmo joka tupsahti mun elämään ja muutti mun maailman vaaleanpunaiseksi. #norbert <3

Eli, mun aivot on tällä hetkellä yhtä rakkausmössöä, joten tää on nyt sitten tämmöstä tää mun elämä. Mutta on tää oikeestaan aika ihana, uusi kokemus. Norbertin toinen osapuoli nauttii parhaillaan toisenlaisesta uudesta kokemuksesta kun yötön yö muuttuu pikkuhiljaa päivättömäksi päiväksi.


Anyways, me käytiin viikonloppuna Cinemaissi nimisessä Lattari elokuvafestivaalissa katsomassa; Neruda-niminen leffa. Elokuvan ja suonissani sykkivän rakkauden kunniaksi jaan Pablo Nerudan liikuttavan rakkaus-runon. (Aww.)



“I don’t love you as if you were a rose of salt, topaz,
or arrow of carnations that propagate fire:
I love you as one loves certain obscure things,
secretly, between the shadow and the soul.

I love you as the plant that doesn’t bloom but carries
the light of those flowers, hidden, within itself,
and thanks to your love the tight aroma that arose
from the earth lives dimly in my body.

I love you without knowing how, or when, or from where,
I love you directly without problems or pride:
I love you like this because I don’t know any other way to love,
except in this form in which I am not nor are you,
so close that your hand upon my chest is mine,
so close that your eyes close with my dreams.”
Pablo Neruda, 100 Love Sonnets

Solo para ti. xx

Likes

Comments

Koska mä ruukaan kirjoittaa meitä kaikkia koskevista aiheista kuten: puuttuva palanen suklaarasiassa, roskaamisen aiheuttama ahdistus, kaoottiinen kanoottiretki Costa Ricassa tai Martin kohtaaminen jäällä, ajattelin että on aika toteuttaa yleisön toive ja tallentaa mun ajatuksia omaan blogiin. 😍

Joten, ta-daa!


#norppafixaa 

Likes

Comments