Header

Syksy alkaa pian opiskelujuttujen osalta olla finaalissa ja viimeiset luennotkin ovat jo takana päin. Pakenin kapsäkkieni kanssa jo viime viikon perjantaina kotikotiin viettämään hieman pidempää Itsenäisyyspäivää edeltävää vapaata. Nyt loppuviikosta kävin pyörähtämässä Tampereella tentissä sekä ainejärjestön pikkujouluissa ja eilen palasin takaisin viikonlopun viettoon vanhempien ja poikaystävän seuraksi (kiusaksi).

Minua on oikeastaan koko syksyn vaivannut viihtymiseni ongelma omassa kodissani ja eilen aamulla nopeilla päätöksillä ja yhden ihmisen käsillä sain aikaan sen mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Minulla oli elokuussa ennen muuttoa jo selvä visio siitä mihin tulisin sijoittamaan huonekalut ja muutenkin melkein koko loppukesä meni asunnon pohjapiirustusta ja hankintoja miettiessä. Tämä kyseinen pohjaratkaisun kannalta parhaimmaksi ajattelemani järjestys ei kuitenkaan tuonut minulle sitä kodin ja oman pesän tuntua, enkä juurikaan kyseenalaistanut sitä silloin siinä mielessä, etteikö se tuntuisi oikeasti hyvältä kun vietän aikaa yksinäni. Voin siis kokemuksen äänellä todeta että kauniit asiat ja tavarat eivät tee onnelliseksi jos ne ovat väärin sijoitettu. Rakastan kotiani ja olen äärettömän onnellinen että olen saanut sisustaa itseni näköisen ensimmäisen asumuksen sellaiseksi kuin tahdon, mutta vasta nyt kun saan herätä luonnonvalon saattelemana ison ikkunan alla ja kehitteillä oleva lukunurkkauskin on työn alla, koen että voin ehkä vihdoin tuntea sen saman kotoisan fiiliksen kun saavun sinne missä myös kaikki rakkaat ihmiseni ovat. Löhöilyä ja kotihiirulaisena olemista rakastavana ihmisenä tahdon että omassa kodissani on puitteet sekä ihan vain kotoilulle että opiskelulle, sillä aina se kolkoltakin tuntuva yliopiston kirjasto ei nappaa.

Mitä mietteitä teillä on ensimmäiseen kotiin muuttamisesta ja kodin tunnun luomisesta?

Bloggaa matkapuhelimesta - Nouw:lla on ehkä Suomen paras blogi-sovellus - Napsauta tästä

Likes

Comments

Olen viimeviikkoina potenut erittäin voimakasta stressiä. Olen kokenut puristavan raastavaa ahdistusta, mikä on laittanut arjen kulun hieman koetukselle. On tuntunut siltä, että tiedon määrä on ylittänyt oman kapasiteetin, etkä oikein tunnu hallitsevan mitään, ja viimeinen tikki on ollut se että on kokenut epäonnistuneensa kovasta yrittämisestä huolimatta. Erityisenä syynä tähän on ehkä se, että olen aina ollut ihminen jolla kaikki narut pysyvät käsissä ja tahdonvoimalla olen saanut asian kuin asian toimivaksi. Nyt kuitenkin puntaroinnin alla ovat olleet omat kyvyt ja se kuinka paljon asioita pystyy hoitamaan pois alta samalla kertaa.
Tämän kaiken tuhertamisen ja murehtimisen jälkeen on kuitenkin jo taas näkynyt pilkahdus valoa ja kulunut viikko onkin ollut parasta pitkään aikaan. Maanantaina taistelin vielä omaa päätäni vastaan, kun jouduin jättämään aamulla tutun ja turvallisen kodin ja istumaan bussiin, joka veisi taas takaisin sinne omien murheiden keskelle. Nyt kuitenki tuntuu taas pitkästä siltä, että hommat sujuvat hyvin ja mieli on ollut suhteellisen korkealla verrattuina edeltäviin viikkoihin. Tästä kiitän kaikkia teitä, keitä olen tällä viikolla kohdannut (ja ehkä myös niitä pois alta hoidettuja asiota). Niitä lyhyitäkin kohtaamisia ja satunnaisia jutusteluita oppii arvostamaan .
Ylläolevat kuvat ovat tänään tehdyltä Helsingin excursiolta, kun pääsimme vierailemaan Valtiokonttorilla ja Sitrassa työelämävierailun merkeissä. Lounastauon paussipaikaksi valikoitui Pizzeria via Tribunali, mikä ei pettänyt tälläkään kertaa. Näihin tunnelmiin toivotan kaikille tätä postausta lukeville ihanaa viikonloppua. Positiivisuus on tämän loppuviikon voimasana.

Likes

Comments

Viimeaikoina olen alkanut innostua enemmän väreistä ja ajatus täysin vaaleasävyisestä sisustuksesta on alkanut saada rinnalleen tummanpuhuvampaa kontrastia huonekalujen, tekstiilien ja sisustusesineiden muodossa. Hakusessa olisi näillä näkymin ainakin matto, lisää säilytystilaa eteiseen lipastokaapin muodossa, yöpöytä ja samettinen rahi. Koti on mielestäni kuitenkin sellainen paikka jossa saa olla reilusti lämpöä ja maanläheisiä sävyjä varsinkin näin talviaikaan.

Joten miten on, pidättekö enemmin erittäin vaaleasävyisestä vai maanläheisemmästä sisustustyylistä?

Likes

Comments

Parasta ovat kotikadulta nähdyt upeimmat auringonnousut aamuisin.

Istun aina bussissa vanhojen rouvien viereeen jos mahdollista, tällöin kuulee mielenkiitoisimmat keskustelut.

Vältän viimeiseen asti stop-nappulan painamista itse (terveisin muutaman kerran kokonaan poisjäämisen unohtanut ja pysäkin ohi ajanut).

Jos ostan irtokarkkeja, ostan niitä kerralla vain sen verran että maksan niistä noin 50 senttiä.

Vasta aurinkoisina päivinä tajuaa kuinka paljon voimaa tuo valo oikeasti tuokaan. Nautin.

Bussitutka puhelimessa on ehkä maailman paras keksintö.

Koin pientä nostalgian fiilistä siinä kun muistin kuinka taannoin blogeissa tehtiin ”top 10 lemppariblogit”-postauksia. Kieltämättä itsekin löysin erittäin kivoja luettavia niiden yli 200 linkatun joukosta!

Mielestäni ”everything happens for a reason” motolla on jotenkin erityisen vahva merkitys. Voiko asiat edes tapahtua muulla tavoin?

Tuntuu hurjalta ajatella että olen viimeksi värjännyt hiuksiani yli 13 kuukautta sitten. Hiphurraa omalle tukkavärille! (tästä aiheesta voisinkin kehitellä jonkinlaista postausta kun viimeiset värinjämät on napsittu pois)

Porvoo oli yhtä kaunis kuin ennenkin, tällä kertaa kera kirpeän syysilman.

Likes

Comments

Pinkaisin tänään aamulla tentin jälkeen kaupungille perinteistä reittiä Tullintorin Helmivillakon kautta Stockmannille, josta yleensä suuntaan pyörähtämään Naapuri Bistron kanssa samoissa tiloissa toimivassa Antiikkiliike Anna-Stiinassa ihailemassa niitä kaikkia ihania kuppeja ja kippoja. Siinä vieressä on myös Kukkaikkuna, johon olen aivan ihastunut (kuin myös Helmivillakkoonkin). Tänään tarkoituksena oli ostaa joitain ulkona viihtyviä kasveja parvekkeelle sijoitettuun iki-ihanaan kukkalaatikkooni jonka rakas puoliskoni taidolla rakenteli, mutta suuntasin jostain syystä sisään ja aloin ihailla niitä kaikkia ihania huonekasveja (taas). Mukaani tarttui toisessa kuvassa komeileva joku_jonka_nimeä_en_muista (help!! tietääkö kukaan?). Olen aikaisemmin kyseisestä paikasta ostanut toisen parvekekasveistani ja yksi ihanuus taas on löytänyt paikkansa seinältä hyllyn päältä.
Seuraavalla kerralla haaveissa olisi jonkulainen leikkokukista kyhäilty kimppu, mikä joskin vaatii sen että olen pidemmän aikaa sitä kotosalla ihailemassa.
Usein vierailen myös Aleksis Kiven kadun Domdom:issa ja Sisustus ID:ssä mutta tällä kertaa kävely Hämeenkadun toiselle puolen ei houkutellut joten päädyin kotiin ruukuttamaan rakkaita uusia ystäviäni. Kasvit ovat ihanan piristävä lisä kotiin joka muuten huutaisi valkoisena väriään joten luulen vielä muutaman hankinnan olevan paikallaan 🙂

Likes

Comments