Kerroinkin jo että meidän reissu sujui hyvin ja nyt ajattelin kasata tähän hieman ajatuksiani siitä, mitkä asiat edesauttoivat reissun sujumista.

1. Autoon tarpeeksi viihdykettä

Pakkasin Linnèalle mukaan paljon erilaisia leluja ja aina kun edellinen lelu rupesi kyllästyttämään vaihdoin sen uuteen jännittävään. Meillä olis myös mukana vauvalle tarkoitettu peili joka kiinnitettiin penkkiin turvakaukalon eteen. Peiliin sai myös musiikkia ja tämä oli suuri hitti kun mikään muu ei tahtonut kiinnostaa.

2. Mukavat vaatteet

Linnèa matkusti pitkät ajomatkat pyjamassa koska se on ehdottomasti mukavin vaate mitä häneltä löytyy. Se ei kiristä eikä purista mistään. Lisäksi meillä oli tietenkin lämpimämpää vaatetta/vilttiä aina tarpeen mukaan.

3. Ei tiukkaa aikataulua

Roadtripille ei kannata lähteä vauvan kanssa jos on todella tiukka aikataulu. Silloin, mitä todennäköisimmin, matkustaminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Pitää jättää tarpeeksi pelivaraa aikatauluun jotta vauvan tarpeet pystytään huomioimaan. Jotta on aikaa pysähtyä aina kun on tarvetta ja voi pitää myös hieman pidempiä taukoja niin että vauva pääsee pois kaukalosta hieman pidemmäksi aikaa. Kannattaa ottaa vauva pois kaukalosta aina kun vaan mahdollista koska pidemmillä automatkoilla kaukalossa tulee väkisinkin vietettyä turhan paljon aikaa.

4. Taukojen ajoitus

Me ajoitimme taukomme niin, että ajoimme aina mahdollisimman pitkälle kun Linnèa nukkui. Jos nälkä yllätti meidät Linnèan unien aikana, otimme yleensä take-away ruokaa ja söimme autossa jotta matka etenisi.

5. Tarvikkeet käden ulottuville

Kannattaa pakata kaikki niin että muistaa missä mitäkin on. Hoitoalustat, vaipat, harsoliinat, ruoat jne. kaikki helposti käden ulottuville. Hoitoalustoja kannattaa kaiken varalta varata mukaan useampia. Kannattaa myös varautua vaipanvaihtoon auton takapenkillä tienlaidalla koska huoltoasemia ei välttämättä tule vastaan aina kun olisi tarve. Jos matkustaa laivalla kannattaa myös muistaa ottaa kaikki tarpeellinen autokannelta hyttiin. Minä en muistanut ja nyt tiedän että autokannelle ei pääse matkan aikana.

6. Kuskin vaihto

Keksimme loistavan tavan pitää Linnèa tyytyväisenä ja vaihdoimme kuskia säännöllisesti. Linnèa oli tyytyväinen kun sai välillä ihmetellä äidin- ja välillä isän juttuja.

7. Rentoa mieltä

Tämä on ehkä tärkein vinkkini autolla matkustamiseen vauvan kanssa. Linnèa viihtyy yleensä hyvin autossa ja silti hieman jännitin tätä pitkää automatkaa mutta rennolla mielellä kaikki meni loistavasti. Jos vauva ei yleensä viihdy autossa, valitsisin ehdottomasti toisen tavan matkustaa sillä pitäähän matkustamisen olla rentouttavaa koko perheelle!


Bloggaa matkapuhelimesta - Nouw:lla on ehkä Suomen paras blogi-sovellus - Napsauta tästä

Likes

Comments

​Kirjoitin jo aiemmin siitä, kun pyrimme Linnèan kanssa Ipanaisen testijengiin videohakemuksella. Tehtävänä oli esitellä itsensä ja jokin arkea helpottava tuote. Me esittelimme meidän Tula Free to grow kantorepun jota olen täällä blogissakin esitellyt ja hehkuttanut. Nyt saimme vahvistuksen: Meidät on valittu jengiin! Saamme nyt puolen vuoden ajan heiltä tuotteita testattavaksi ja meidän tehtävä on laatia näistä testiraportti videomuodossa. Tätä raporttia he voivat sitten käyttää markkinoinnissaan. Super kiva päästä testaamaan tuotteita ja löytää lisää arkea pelastavia huippu juttuja. Ajattelin että voisin samalla kirjoittaa tänne aina raportin tuotteista ja niiden toimivuudesta meidän arjessa. :)


Likes

Comments

Meillä oli aivan loistava reissu!

Keskiviikko iltana lähdimme ajamaan kohti Turun satamaa ja sieltä matkasimme laivalla yön yli Ruotsiin. Linnèa nukkui ensimmäisen yönsä laivalla hyvin, kunhan vain malttoi nukahtaa.

Saavuimme Tukholmaan Torstai aamuna klo 06.30, ostimme laivan kahvilasta take away aamiaisen ja suuntasimme heti autolla kohti Kööpenhaminaa. Linnèa nukkui automatkan ensimmäiset pari tuntia joten saimme ajaa pitkään ennen ensimmäistä pysähdystä. Pysähdyimme niin usein kun oli tarvetta ja täytyy myöntää että Linnèa jaksoi jopa yllättävän hyvin tuon pitkän matkan.

Kööpenhaminasta olimme varanneet huoneiston kahdeksi yöksi ja kun saavuimme perille noin klo 16.00 aikoihin kävimme suihkussa, lepäilimme hetken ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Huoneisto oli loistavalla sijainnilla aivan kävelykadun kupeessa. Huomasimme kuitenkin pian että olemme koko perhe aivan liian väsyneitä tutustumaan uuteen kaupunkiin joten menimme kaupan kautta takaisin huoneistoon. Laitoimme Linnèan yöunille ja nautimme itse tapaksista ja seuraavan päivän suunnittelusta.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin, kävimme hotellin aamiaisella ja lähdimme kävelykatua pitkin suunnistamaan kohti pientä merenneitoa ja Nyhavnin satamaa. Sää suosi meitä sillä aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ostimme päivällä picnic eväät kaupasta ja myöhemmin istahdimme Nyhavnin aurinkoiselle terassille kahville jonka jälkeen rupesimme kiertelemään kauppoja. Ostokset jäivät aika vähiin tämän reissun aikana mutta Linnèalle ostimme matkamuistoksi Tanskalaista designia olevan nokkamukin hänen etunimen ensimmäisellä kirjaimella ”L”. Suuntasimme taas pitkän päivän päätteeksi hotelille ja rupesimme valmistelemaan seuraavan päivän aikaista lähtöä. Kööpenhamina matkakohteena sopii mielestäni loistavasti vauva-perheelle koska se on erittäin helppo ja selkeä kävely kaupunki sen pitkien kävelykatujen ansiosta.

Lauantai aamuna lähdimme heti aamiaisen jälkeen ajamaan ruotsin puolelle ja Linnèa nukkui taas pitkät aamu-unet autossa. Pysähdyimme Jönköpingiin pidemmäksi aikaa ja kiertelimme kaupunkia. Piipahdimme myös muutamassa second-hand liikkeessä. Hamstrasin niistä paljon käytettyjä ruotsinkielisiä lastenkirjoja Linnèalle koska niitä on vaikea löytää Suomesta käytettynä. Jönköpingistä ajoimme vielä noin tunnin matkan pieneen idylliseen kylään aivan järven rannalla. Kävimme pitkällä kävelyllä tutustuen kylään. Sunnuntai aamuna jatkoimme taas matkaamme Tukholmaan jossa vietimme aikaa kunnes oli taas aika suunnata Viking Linen terminaaliin ja laivalla kohti Helsinkiä. Ostimme iltapala eväät hyttiin ja menimme ajoissa nukkumaan. Linnèa tuhisi vieressäni, Juha katsoi leffaa sängyn jalkopäässä ja itse aloitin kirjoittamaan tätä blogi postausta. Mikä ihana lopetus lomalle. <3

Likes

Comments

Varattiin jo jokin aika sitten Kööpenhaminan reissu meidän perheelle. Reissu lähenee kovaa vauhtia sillä Keskiviikkona olisi tarkoitus ajaa Turun satamaan ja sieltä laivalla yli Tukholmaan. Torstai aamuna ajamme Tukholmasta Kööpenhaminaan. APUA! Varausvaiheessa tämä tuntui loistavalta idealta mutta nyt olen alkanut jännittämään reissua hieman. Pitääpä rupea googlettamaan parhaita reissuvinkkejä automatkailuun vauvan kanssa. Onneksi meillä ei ole minkäänlaista aikataulua (kunhan ehdimme laivalle) joten uskon että kaikki menee hyvin. Kirjoitan reissun jälkeen tänne sitten raportin ja omat vinkkini automatkailuun. Olemmehan me ennenkin matkustaneet Linnèan kanssa paljon autolla, mutta silloin hän oli vielä niin pieni että nukkui suurimman osan ajasta.

Syksy on sujunut mukavasti ja aika kulunut älyttömän nopeasti. Mitään kovin erikoista emme ole puuhanneet. Linnèa on taas oppinut uusia taitoja. Hän mm. pyörii jo lattialla, päristelee suullaan ja hänen liikkeet ovat kokoajan määrätietoisemmat ja ote varmempi. Hän myös nauraa paljon ja meillä on usein hulvattomia nauruhetkiä kotona kolmisteen. Elämän pieniä suuria iloja. <3 Kävin myös ottamassa kulmiini microblading värjäyksen ja ne ovat vielä paranemisvaiheessa, mutta kirjoitan siitäkin postauksen erikseen kun tiedän minkälainen lopputulos on ja mitä mieltä olen. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä! Tänään kävimme ystäväni tyttären nimenantojuhlissa ja hän sai nimekseen Edith. Kaunis nimi kauniille tytölle.

Ainiin, haettiin myös Linnèan kanssa yhteen testijengiin. Lastentarvikeliike Ipanainen etsii testijengiä heidän tuotteilleen. Valituille perheille lähetetään noin kerran kuukaudessa tuotteita kokeiltavaksi ja siitä pitää tehdä raportti videon muodossa. Pitäkää meille peukkuja sillä olis todella hauska päästä kokeilemaan uusia tuotteita! Olisin laittanut meidän hakuvideon myös tänne mutta en osannut lisätä sitä.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa minä pienenä ja oikeanpuoleisessa Linnèa, Mofan synttäri-illallisella viime viikolla. Näen itse meissä todella paljon samoja piirteitä. Ihanaa viikkoa!

Likes

Comments

Ostimme jo ennen Linnèan syntymää suurimman osan tarvikkeista ja ilokseni voin todeta että mitään kovin turhaa emme ole hankkineet. Ajattelin kuitenkin listata meidän perheen parhaat ja hyödyllisimmät hankinnat.

1. Vaunut

Päätimme jo raskauden alkuvaiheessa että haluamme panostaa vaunuihin. Liikumme paljon, autolla ja kävellen, joten vaunujen tuli olla helpot kasata, mukavat työntää ja kestävät. Pikaisen googlettamisen jälkeen löytyikin jo meidän lempparit: Bugaboo Buffalo. Ne täyttivät kaikki kriteerimme ja kaikki toivomamme ominaisuudet löytyivät. Kun kävimme kaupassa kokeilemassa vaunuja olimme myytyjä emmekä oikeastaan enää katsonut muita vaihtoehtoja. Olihan ne kalliit mutta ovat olleet ihan täydelliset ja mihinkään en niitä vaihtaisi. Bugaboossa on sitäpaitsi todella hyvä jälleenmyyntiarvo ja kolmen vuoden takuu.

2. Babybjörn balance soft sitter

Ystävämme suositteli meille tätä sitteriä ja kun näimme miten hyvin heidän oma poika viihtyi siinä, ei sen kummempia myyntipuheita tarvinnut pitää. Googletin taas ja ilmeisesti oli kovin tykätty muutenkin. Ostimme sitterin käytettynä ja se on ollut hyvä investointi. Vauva viihtyy ja se on helppo pestä.

3. Unipesä

Saimme unipesän ystäviltämme enkä tiedä olisinko välttämättä muuten sitä tajunnut ostaa. Heillä se oli jäänyt kaapin perälle käyttämättä ja meillä se pääsi erittäin kovaan käyttöön. Meillä se toimi ensimmäiset kuukaudet Linnèan sängyn pienentäjänä että hänellä olisi hyvä ja turvallinen olo ja lisäksi se toimi erittäin hyvin matkasänkynä asetettuna parisänkyyn meidän väliin.

4. Vaavi-sänky

Vaavi-sänky on vuokrattava, siirrettävä vauvan sänky. Juha palasi töihin jo Linnèan ollessa 1 viikon ikäinen joten tuo sänky helpotti todella paljon arkeani kun pystyin siirtämään hänet mihin vain. Jos halusin suihkuun, siirsin sängyn kylpyhuoneeseen ja jos tein ruokaa hän nukkui tyytyväisenä vieressäni vaavi-sängyssä.

5. Tula kantoreppu

Tämä investointi tehtiin vasta Linnèan ollessa 4kk ikäinen. Huomasin että hereillä ollessaan hän ei enää oikein viihtynyt vaunukopassa koska ei nähnyt sieltä tarpeeksi. Olimme menossa mökille sienimetsään ja päätimme ostaa repun koska sille olisi varmasti käyttöä jatkossakin. Sieniretkellä Linnèa nukkui repussa kolme tuntia kitisemättä kertaakaan joten olen erittäin tyytyväinen tähän investointiin. Luin myöhemmin myös että monet käyttää tätä reppua myös lentäessä vauvan kanssa ja vauva yleensä nukkuu tyytyväisenä repussa lentomatkan. Tämä pääsee ehdottomasti kokeiluun kun Joulukuussa suuntaamme Espanjaan.

Sitten niihin hieman huonompiin hankintoihin. Mitään suurempaa huti-ostosta emme onneksi ole tehneet. Saimme ystäviltämme kaksi täysin samanlaista babybjörnin rintareppua ja ne ovat molemmat jääneet kokonaan käyttämättä. Ensinnäkin Linnèa ei viihtynyt hetkeäkään niissä ja ne ovat vauvalle epäergonomisia joten jätin ne suosiolla kaapin perälle. Vaatteita olen myös hamstrannut turhan paljon. Vauvan kanssa käytönnöllisyys menee ennen ulkonäköä (ainakin minulla) ja monet suloiset vaatteet ovat siksi jäänyt käyttämättä. Nyt olen pakannut meille talteen tulevaisuuden varalle pieneksi jääneitä vaatteita jotka on hyväksi todettu ja loput myynyt pois roikkumasta. Hoitopöytää emme ostaneet lainkaan emmekä ole sitä kaivannut. Meillä on kylpyhuoneessa leveä pöytätaso sopivalla korkeudella joten ajaa asiansa hyvin.

Likes

Comments

Ennen Linnèan syntymää olin sitä mieltä että imetys ei ole mitään rakettitiedettä; se joko onnistuu tai ei onnistu. Olin sitäpaitsi aika varma että "tottakai se onnistuu". En ajatellut että imetyksestä tulisi minulle niin tärkeä ja samaan aikaan raskas asia.

Linnèan synnyttyä hänen painonsa tippui jonkin verran. Jo sairaalassa jouduimme lääkärin määräyksestä antamaan hänelle lisä-maitoa korvikkeen muodossa sillä oma maitoni ei ollut vielä noussut. Hän ei myöskään oppinut heti oikeaa imuotetta joten sairaalassa kehotettiin käyttämään rintakumia. Kun kotiuduimme sairaalasta saimme tarkat ohjeet korvikkeen antoon ja jouduimme käymään neuvolassa lähes joka toinen päivä punnituksessa jotta paino saataisiin nousemaan. (Vauvan paino tippuu aina syntymän jälkeen hieman mutta jo 2 viikon ikäisenä syntymäpaino pitäisi olla taas saavutettu. Linnèa saavutti syntymäpainonsa vasta reilu kolme viikkoisena.)

Ensimmäiset pari kuukautta olivat todella intensiivisiä. Imetin, annoin korviketta, pumppasin, pesin välineet, desinfioin ne ja aloitin saman rumban alusta. Muuhun ei ollut oikeastaan aikaa. Unohdin itse syödä ja juoda säännöllisesti joka myös varmasti vaikutti maidon riittävyyteen. Linnèan painon noustessa, uskalsimme pikkuhiljaa vähentää korvikkeen määrää neuvolan ohjeiden mukaisesti. Kun viimein olimme päässeet korvikkeesta eroon kokonaan, huomasin Linnèasta että hän oli koko ajan nälkäinen ja huonotuulinen joten korvikkeet otettiin taas käyttöön. Mitä enemmän korviketta kului, sitä vähemmän hän jaksoi enää keskittyä rintaruokintaan ja näin imetys pikkuhiljaa muuttui aamu- ja yöpainotteiseksi kunnes vajaa 4kk iässä imetys loppui kokonaan.

Toisaalta helpotus oli suuri että en enää joutunut kamppailla tuon asian kanssa mutta toisaalta harmitti todella paljon. Mielestäni äidinmaito on parasta ravintoa mitä alle 6kk lapsi voi saada. Joka kerta kun minulta kysyttiin "etkö imetä" tunsin kovaa ahdistusta. Taasko joutuisin selittämään koko meidän tarinan tai perustelemaan päätöksiäni. Kukaan ei tietenkään tarkoittanut pahaa kysymyksellään mutta aihe oli tuolloin vielä kovin arka. Nyt olen onneksi käsitellyt asian ja pystyn täälläkin kirjoittamaan siitä. Sain neuvolasta äärettömän paljon tukea ja tsemppiä. Vielä mietin välillä mitä olisin voinut tehdä toisin ja luovutinko liian helposti. Tiedän monia asioita mitä tekisin toisin nyt, mutta en missään nimessä luovuttanut liian helposti. Mielestäni hyvän äidin mittari ei ole se imettääkö vaiko ei, vaan se että rakastaa ja on lapsen tukena ja läsnä. Jos äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Jos olisin jatkanut tuota taistelua en kovin todennäköisesti voisi hyvin.

Olen äärettömän iloinen siitä, että Linnèa sai arvokasta äidinmaitoa ensimmäiset kuukaudet. Hän on minulle niin sanoinkuvaamattoman rakas.


Likes

Comments

Raskauden viimeinen kolmannes meni mielestäni todella nopeasti. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olin hyvin väsynyt ja sekä henkisesti että fyysisesti loppu. Tapasin työkaverini muutama viikko synnytyksen jälkeen ja hän sanoi että on ihana huomata että olen taas pirteä oma itseni. Hän näki minua päivittäin töissä ennen äitiyslomaa ja näki minusta miten väsynyt olin. Itse en sitä tuolloin vielä huomannut vaan jostain löysin voimaa ja halusin hoitaa työni kunnolla loppuun asti. Ennen äitiyslomaa teinkin ihan älyttömästi töitä, pitkiä päiviä ja joskus 12 päiväisiä työputkia. Työpäivien jälkeen olin ihan rikki ja olinkin lähinnä kotona. Kaiken tuon väsymyksen keskellä minulla oli kuitenkin kova pesänrakennusvimma. Koti pysyi siistinä ja kalusteet vaihtoivat paikkaa lähes päivittäin. Linnèan huone valmistui ja hänen vaatteitaan pestiin ja silitettiin ja viikattiin takaisin kaappiin useaan otteeseen.

Viikko ennen äitiysloman alkua minulla oli talviloma ja lähdin Leville Juhan siskon perheen ja anoppini kanssa. Oli ihanan rentouttavaa vain olla. Tein kävelylenkkejä, luin kirjaa, saunoimme ja söimme hyvin. Kävimme myös anoppini kanssa yhtenä päivänä pitkällä hiihtoretkellä. Otimme evästä ja lämmintä juotavaa mukaamme ja nautimme ihanasta Lapin luonnosta. Levin loman jälkeen alkoikin sitten äitiysloma, josta kirjoitin aikoinaan oman postauksen. Vietimme pääsiäistä mökillä ja pian tämän jälkeen Linnèa päättikin syntyä (näistäkin oma postauksensa)


Eilen Linnèa oli ensimmäistä kertaa "yökylässä". Järjestimme kotonamme rapujuhlat ystävillemme ja Linnèa meni äitini luokse viettämään iltaa. Illan päätteeksi minäkin menin sinne nukkumaan. Hän oli nukahtanut jo ennen klo 21.00 ja tuhisi tyytyväisenä kun myöhään illalla tulin paikalle. Olemme koko perhe toipuneet jo suhteellisen hyvin flunssasta. 

Likes

Comments

Tämä postaus olisi pitänyt tehdä jo heti kun toinen kolmannes oli taputeltu. Nyt kun tästäkin on kulunut jo reilusti yli puoli vuotta muistan enää kovin vähän tuntemuksiani ja olotilojani. Kun ajattelen tuota aikaa taaksepäin, toinen kolmannes oli kuitenkin helppo. Oloni oli vielä virkeä ja pahoinvointi oli helpottanut. Toisen kolmanneksen merkittävimmät tapahtumat alla:

23.12. meille oli varattu aika rakenne-ultraan Naistenklinikalle. Meillä molemmilla oli ollut todella vahva tunne pojasta, mutta ultraa edeltävänä yönä näin unta jossa meille syntyi tyttö. Olin nyt täysin vakuuttunut siitä että odotamme tyttöä. Ja niinhän siinä kävi, uni osoittautui oikeaksi ja saatiin lupaus tytöstä. Myös kaikki rakenteet vaikuttivat olevan ok. Kaikki tuntui taas astetta todellisemmalta, mahassani asui meidän pieni tyttö! Mikä ihana joululahja.

Joulua vietimme meillä kotona yhdessä minun ja Juhan lähisuvun kanssa. Söimme pitkän kaavan mukaan ja illalla joulupukki tuli käymään. Joulupukin kanssa tanssimme piiritanssia ja lauloimme joululauluja. Illalla myöhään pelasimme vielä Aliasta.

Uutta vuotta vietimme äitini luona. Hän oli kattanut pöydän koreaksi herkuilla. Juhliin osallistui myös anoppini, tätini perheineen, isovanhempani sekä muutama ystäväpariskunta ja veljeni puolisoineen. Pelasimme uutta hauskaa peliä nimeltään haaste. Puolen yön aikoihin siirryimme kaikki lähikallioille vastaanottamaan uutta vuotta, joka tulisi olemaan meidän perheelle tähän mennessä mullistavin vuosi koskaan.

Tammikuun lopussa lähdimme ystäväni kanssa Espanjaan viikoksi. Äitini ja Anoppini kauhistelivat että vielä niillä raskausviikoilla lähden reissuun. Olin kuitenkin niin hyvinvoiva ja laskettu aika oli vasta Toukokuussa joten en epäröinyt hetkeäkään lähtöä. Reissussa nautimme auringosta, kävimme kävelyillä ja ostoksilla ja söimme ihan liikaa jäätelöä.

Helmikuun alussa lähdimme ruotsin risteilylle Juhan kanssa. Myös ystäväni Betty ja hänen miehensä olivat lähdössä samaan aikaan ruotsiin joten illallistimme heidän kanssaan molempina iltoina laivalla. Tukholmassa kiertelimme Juhan kanssa kahdestaan, teimme muutaman ale-löydön ja ostimme muutaman ruotsinkielisen lastenkirjan. Muistan, että jaksoin muuten kävellä hyvin ympäri Tukholmaa mutta päivän päätteeksi jalkani olivat todella kipeät.

Näin keskimmäinen kolmannes oli taputeltu, ja enää yksi kolmannes jäljellä.

Likes

Comments

Näin flunssan kourissa minulla on enemmän aikaa päivittää blogia ja nyt tuleekin uusia tekstejä tiuhaan tahtiin. :D No, takaisin aiheeseen...

Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole kertoa miten toimia vauvan kanssa "oikein", milloin aloittaa kiinteät tai lopettaa yösyötöt tai miten pukea vauva minkäkin sään mukaan. EI. Tarkoitukseni on saada jokainen tuore äiti tai tuleva äiti ymmärtämään että on itse kykeneväinen tekemään päätökset oman lapsensa parhaaksi pohtimatta liikaa mitä muut ovat mieltä. Voi, kunpa olisin voinut puhua itselleni yhtä järkevästi kun itse kannoin tämän pienen nyytin kotiin synnytyssairaalasta. Nyt kun Linnèa on jo yli 4kk vanha, koen löytäneeni itsevarmuuden äitinä.

Itse olin henkisesti ehtinyt valmistautua vauvan tuloon jo monta vuotta ja ajattelin olevani todella valmis. Halusin luonnollisestikin tehdä kaiken oikein juuri niin kuin oppikirjassa sanotaan. Halusin vain parasta pienelle rakkaalleni.

Jo synnytyssairaalassa sain kuitenkin huomata että ei ole "sitä yhtä oikeaa tapaa" toimia. Kaikilla kätilöillä oli oma mielipiteensä siitä, mikä imetysasento on paras, miten nukuttaa vauva, kuinka usein syöttää jne. Kaikki myös ilmaisivat mielipiteensä totuuksina. Siinä minä sitten, tuoreena äitinä, olin aika ällikällä päähän lyöty. Halusin tehdä kaiken oikein, mutta se mikä on oikein riippuu täysin siitä keneltä kysyy. Tähän päälle kun lisää omien läheistensä neuvot ja vinkit niin soppa on valmis. Ihanaa tietenkin että ympärillä on ihmisiä jotka välittävät ja haluavat jakaa tietämystään ja osaamistaan, kiitos siitä. Kun itse ei ole ehtinyt toipua vielä edes synnytyksestä ja on kymmenen henkilön eriävät vinkit pääkopassa niin voin kertoa että tuoreen äiti-ihmisen pää on saatu aika sekaisin ja itsevarmuus on aika koetuksella.

Ajattelin kertoa muutaman esimerkin vinkeistä mitä olemme saaneet.

Peruna. Älkää missään nimessä antako perunaa ensimmäisenä kiinteänä ruokana se sisältää niin paljon tärkkelystä. Perunalla on paras aloittaa kiinteiden maistelu koska se on neutraalin makuista ja vähän allergisoiva.

Vauvan nukuttaminen. Vastasyntynyttä pitää pitää kenguruhoidossa koko yön. Pitäähän vanhempien itsekin nukkua, eli vastasyntynyt pitää nukuttaa omaan sänkyynsä. Perhe-peti on ainoa oikea vaihtoehto. Pitää totuttaa vauva pienestä pitäen nukkumaan omassa huoneessaan.

Vauvan pukeminen. Onkohan sillä nyt liian kylmä kun ei ole villasukkia jalassa? Pitäisikö tuo huppari ottaa pois, hänellä on varmasti kuuma. Onko hänen kätensä kylmät? Pitäisikö viltti laittaa päälle? Pitäisikö makuupussi avata?

Imetysasento. Kokeile imettää niin että makaat selälläsi ja vauva tulee rinnalle vatsallaan maaten. Istuen on ainoa oikea tapa imettää. Näkeehän sen vauvasta mikä asento on oikea.

Tuossa tuli lueteltua vain muutama esimerkki siitä mitä tarkoitan. Eli vielä kerran: Tiedät itse mikä toimii teillä ja jos et niin kokeilemalla oppii. Kaikki vauvat ovat yksilöitä ja se mikä toimii toisella ei toimi välttämättä lainkaan toisella.Ja älkää ymmärtäkö väärin, on ihana saada neuvoja ja vinkkejä läheisiltä. Olen saanut paljon hyviä ja hyödyllisiä neuvoja ja monet neuvot ovat päässyt meillä käyttöön asti tai ainakin kokeiluun. Muistakaa kuitenkin suodatin vinkeissä. Tunnen itseni ja tulen varmasti itse sortumaan vinkkien antamiseen, mutta välittämistähän se vain on.

Toinen asia minkä halusin nostaa esille on vauvan kanssa liikkuminen julkisilla paikoilla. Muistan miten itseäni jännitti ihan hirveästi mennä ensimmäisen kerran kauppaan tai kahvilaan tapaamaan ystävää. Muistan miten pelkäsin että vauva herää tyytymättömänä ja huutaa kurkku suorana ja saan paheksuvia katseita. Että ihmiset katsovat ihmetellen miten huono äiti olen jos en saa vauvaani hiljaiseksi heti. TURHAA! Vauvat itkevät. Toiset vähemmän, toiset enemmän. Joskus tiedämme syyn ja voimme auttaa heitä, joskus on mahdoton tietää mikä pikkuista harmittaa ja voimme olla vain heidän lohtuna parhaamme mukaan. Eli liikkukaa rohkeasti ja jos tuntuu että joku katsoo paheksuen kun vauva itkee, niin luultavasti hän katsoo vain että miten suloinen pieni vauva sinulla onkaan. Ja vaikka hän katsoisikin paheksuen, niin antaa katsoa. Jos viihdytte hyvin kotona ja joku muu pystyy hoitamaan kaupassa käynnit yms. puolestanne niin ei tietenkään ole pakko liikkua paljoakaan pienen vauvan kanssa. Kaikki tyylillään!


Likes

Comments

Vastasyntynyt pikku vauvani täytti viime viikon torstaina jo 4 kuukautta! On ihan hurjaa ajatella miten paljon hän on kasvanut ja kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa. Syntyessään hän oli niin pieni ja avuton, hän nukkui lähes vuorokauden ympäri ja jaksoi juuri ja juuri avata silmiään.

Nykyään hän seuraa jo katsellaan hyvin tarkkaan, hän kääntyy selinmakuulta vatsalleen, hän tarttuu esineisiin ja vie ne suuhun, kikattaa, hymyilee, ja kannattelee itseään jo hyvin tukevasti. Hän jokeltelee paljon kun olemme kotona ja kun olemme jossakin ihmisten ilmoilla hän mieluiten tarkkailee kaikkia ja kaikkea suurilla silmillään. Hänellä on hyvin vahva oma tahto jo ja kertoo selvästi erilaisilla kitinöillä ja itkuilla jos hän tylsistyy, jos hänellä on nälkä tai kaipaa huomiota tai jos vaippa on märkä. Olemme tulleet Juhan kanssa siihen lopputulokseen että olemme vielä pulassa hänen ja hänen olemattoman kärsivällisyytensä ja vahvan oman tahtonsa kanssa. :D


Kolme-kuukautis neuvolassa hän sai ensimmäiset pistettävät rokotukset reiteen. Oli sydäntä raastavaa pitää häntä sylissä kun hän itki syvästi loukkaantuneena ja hätääntyneenä. Meinasi minultakin päästä pieni itku. Linnèa on ruvennut myös tekemään jo hampaita, vielä ei ole yksikään hammas puhjennut mutta huomaa hänen käytöksestään että ikeniä kutittaa. Hän laittaa kovasti käsiään suuhun ja kuolaa paljon. Kävimme myös valokuvaamossa ottamassa hänelle passikuvat uuteen passiin. Poliisi hylkäsi ensimmäisen kuvan koska Linnèa ei katsonut suoraan kameraan joten jouduimme menemään takaisin valokuvaamoon ja he ottivat uudet kuvat veloituksetta. Kuvista ensimmäinen kuva Poliisin hylkäämä ja toinen hänen virallinen passikuva.

Välillä sitä havahtuu siihen että kaikki on niin hetkellistä. Että näinkin lyhyessä ajassa hän on kasvanut ja kehittynyt jo niin paljon. Pitäisi välillä herätellä itseään ja muistaa nauttia elämästä juuri siinä hetkessä eikä aina vaan suunnitella tulevaa. Jokainen hetki on niin ainutlaatuista aikaa, eikä sitä saa koskaan takaisin. Vaikka me joskus saisimmekin sisaruksia Linnèalle niin emme koskaan tule saamaan takaisin sitä aikaa kun meillä oli vain yksi pieni vauva ja pystyimme keskittymään vain häneen. Ihan jokaisen tulisi muistaa nauttia elämästä juuri siinä hetkessä. Tottakai haaveileminen ja tulevan suunnittelu on aina kivaa mutta pitää muistaa myös nauttia nykyhetkestä. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?

Painoimme Linnèan jalanjäljet hänen vauvakirjaansa viime viikolla. Viereiseen vapaaseen kohtaan piti tulla kädenjälki mutta se jäi näyttämään enemmän taideteokselta "pyrremyrsky". :D

Likes

Comments