Raskausaikana varmaan jokainen väistämättä miettii minkälaista uusi arki tulee olemaan vauvan kanssa. Varsinkin ne, jotka odottavat esikoistaan. Jokaisella tulevalla äidillä on varmasti oma mielikuvansa siitä, mitä uusi arki tuo tullessaan. Uskon että siihen liittyy jokaisella myös toiveita ja pelkoja. Itselläni ainakin. Ja ajattelin nyt hieman vertailla odotuksiani todellisuuteen.

Raskausaikana pelkäsin eniten sitä, että tylsistyn yksin kotona ja että tunnen oloni kovin yksinäiseksi. Puhuin avoimesti silloin ystävilleni asiasta ja on ollut ihana huomata miten he muistavat aina kysyä miten jaksan. Mieheni on pitänyt huolta siitä että minulla on mahdollisuus tavata ystäviäni myös ilman Linnèaa ja hän on jopa sanonut että voisin mennä enemmänkin yksin mutta en ole raaskinut koska viihdyn liian hyvin Linnèan kanssa. Viime viikolla minulla oli jälkitarkastus ja sain "terveen paperit" joten ajattelin pikkuhiljaa aloitella kuntosalilla käymisen taas jolloin saisin useamman kerran viikossa pienen oman ajan. Tämä äitien "oma aika" jakaa ymmärtääkseni myös kovasti mielipiteitä ja jokaisen tulee löytää itselleen ja lapselleen sopiva tapa. Olen huomannut että minulle on todella tärkeää päästä välillä ihan vain vaikka tunniksi yksin kaupassa käymään, kävelyllä, kampaajalla tms. ja jaksan taas olla huomattavasti parempi äiti.

Pelkoni tylsistymisestä ja yksinäisyydestä osoittautui onneksi täysin turhaksi. Tylsistynyt en ole missään nimessä, tekemistä riittää. Välillä olen kyllä väsynyt mutta missään nimessä en tylsistynyt. Linnèa viihtyy sylissä ja tykkää seurustella, laulaa ja loruilla joten kotonakin ollessa meillä riittää tekemistä. Lisäksi olen ilmoittautunut äiti-vauva lattari-tanssi kurssille ja vauva-uintiin. Yksinäinenkään en ole. Ehdin luonnollisestikin tavata ystäviäni harvemmin kuin aiemmin, ja on hyväksyttävä se tosiasia että kanssani ei välttämättä voi tehdä samoja asioita kuin ennen äitiyttä. En voi enkä halua lähteä viikonloppu reissulle ilman Linnèaa tai extempore terassille kauniin sään sattuessa. Muuttunut elämäntilanne on lähentänyt muutamia ystävyyssuhteita ja etäännyttänyt toisia, mutta uskon että tosi-ystävyys säilyy. Lisäksi olen huomannut että on äärettömän helppo tutustua uusiin ihmisiin jotka jakavat saman elämäntilanteen. Neuvolan kautta sain mahdollisuuden liittyä asuinalueeni kevätvauva facebook-ryhmään ja sitä kautta olen saanut useaan otteeseen kahvittelu, vaunuttelu ja juttuseuraa. Tänään kävimmekin tämän kyseisen mamma-ryhmän kanssa picnicillä. Olen äärettömän kiitollinen siitä miten hienosti neuvola osallistuu tämänkin tyyppiseen perheen tukemiseen.

No mitenkäs avioliitto? Meidät molemmat yllätti se, miten intensiivistä vauva-arki on. Kun vauva on hereillä, hän tarvitsee kaiken huomiosi, ruokaa, kuivan vaipan, läheisyyttä ja turvallisuuden tuntua. Kun hän nukkuu, pitää siivota keittiö tai pestä pyykkiä tms. Välillä havahdun siihen että en ole muutamaan päivään ehtinyt kysyä mitä Juhalle kuuluu tai miten hänen päivänsä on mennyt. Nyt, kun syntymästä on kulunut jo kolme kuukautta, rupeamme pikkuhiljaa löytämään rutiineja arkeen ja tuntuu että kokoajan on enemmän aikaa myös toisillemme. Olemme käyneet muutaman kerran jo ulkona syömässä kahdestaan tai ystäväpariskunnan kanssa ja Linnèa on sillä välin ollut famolla hoidossa. Lisäksi teemme perheenä yhdessä paljon, ja nautimme siitä enemmän kuin mistään!

Ennen Linnèan syntymää maalailin lapsellisen vääristyneitä pilvilinnoja siitä, miten ihanaa on saada kevätvauva, miten vain kävelen puistoissa ja juon lattea ja nautin auringosta ja vauvasta. Nautin kyllä vauvasta yli kaiken mutta en ihan päivittäin ehdi puistoon juomaan latteani. En ainakaan niin että latte ei ehtisi jäähtyä ennen sen juomista. Olen jopa nauranut itselleni miten vääristynyt mielikuvani oli. Aina ei ole helppoa, ja joskus voi mennä kokonainen päivä niin että olemme vain kotona enkä edes ehdi käymään suihkussa. Niin tai näin, mitään en vaihtaisi ja rakastan tätä tämänhetkistä elämäntilannetta. Pian vauvani on jo taapero jolla ei enää olekaan aikaa olla minun sylissä katsoen syvälle silmiin hymyillen. <3

Bloggaa matkapuhelimesta - Nouwilla on ehkä Ruotsin paras blogi-sovellus - napsauta tästä!

Likes

Comments

Linnèan huone on ollut valmis jo lähes raskauden toisesta kolmanneksesta lähtien. Juhan työhuone vaihtui vauvan huoneeksi ja vierashuone ja työhuone yhdistettiin. Vielä tähän päivään mennessä hän ei ole kovin ahkerasti huonetta käyttänyt, sillä hän nukkuu siirrettävässä vaavi-sängyssä meidän makuuhuoneessa. Imetyksen kannalta tämä on ainoa oikea vaihtoehto meidän perheelle.

Pesänrakennusvietti oli kuitenkin raskauden aikana niin suuri että halusin huoneen olevan viimeisen päälle valmis. Ne tärkeämmät asiat, kuten vaunut, haimme vasta synnytyksen käynnistystä edeltävänä päivänä ja turvakaukalo kiidätettiin meille Turusta kun olin jo sairaalassa. Saimme meidän ihanilta ystäviltä turvakaukalon lisäksi monta kassillista hyödyllistä tavaraa kuten leikkimatto, lelukaari, mobile, vuodevaatteita, rintapumppu, unipesä ja untuvapeitto.

Minun oli tarkoitus esitellä Linnèan huone jo aikoja sitten mutta kuvien ottaminen pienessä huoneessa osoittautuikin hieman hankalaksi joten onneksi rakas siskoni otti kuvia huoneesta samalla kun toteutti ristiäislahjaksi antamaansa "newborn" kuvausta.

Huoneen ehdoton suosikki on tuo valkoinen talohylly jonka isäni on tehnyt Linnèalle.

Likes

Comments

Sunnuntaina 4.6.2017 vietettiin tyttäremme kastejuhlia. Ristiäiset pidettiin meillä kotona pienimuotoisesti lähisuvun ja kummien kesken. Tilaisuus oli kaikin puolin kaunis ja onnistunut ja pappina toimi vihkipappimme Haka.

Nimekseen häin sai Linnèa Sophia. Kriteereinä meillä oli että nimen pitää sopia suomenkielisen sukunimen kanssa, mutta kuitenkin toimia ruotsiksi koska Linnèan äidinkieli on ruotsi ja hän tulee käymään päiväkodit ja koulut ruotsin kielellä. Lisäksi halusimme että toinen nimi on kansainvälinen.

Tarjoiluista vastasi suurimmaksi osaksi äitini (KIITOS! <3) Lisäksi kakut saimme tätini kakkukonditoriasta (Tårta på Tårta, tekee mielettömän kauniita ja hyvänmakuisia kakkuja) Tarkoituksenani oli itse tehdä pieni osa tarjottavista, mutta siihenkin jouduin pyytämään siskoni kiireellisesti apuun kastepäivänä.

Linnéa sai kasteessa kolme loistavaa kummia.

Siskoni, Ronja, valikoitui jo heti raskauden alussa sylikummiksi. En tiedä miksi, mutta jostakin syystä pidin sitä heti itsestäänselvyytenä, että hänestä tulee tyttäremme kummi. Elämää ei koskaan voi suunnitella etukäteen ja elämä voi yllättää mutta minulla on 100% varmuus siitä että siskoni tulee aina olemaan meidän ja Linnèan elämässä läsnä. Hän tulee olemaan Linnèan tuki ja turva ja se henkilö joka ymmärtää häntä kun äiti ja isä ovat ärsyttävimmät ihmiset mitä maa päällään kantaa.

Siskoni lisäksi halusimme Linnèan kummeiksi molempien läheiset ja luotettavat lapsuuden ystävät: Elisa ja Jarno. Molemmat olivat myös häissämme tärkeässä osassa, kaason ja bestmanin tehtävissä.

Elisa asuu tällä hetkellä ulkomailla joten hän ei ikävä kyllä päässyt osallistumaan kastejuhlaan. Vaikka näemme häntä harvemmin nykyään, hän on ja tulee aina olemaan, yksi tärkeimmistä ystävistäni. Hän oli myös mukana sinä iltana kun tapasin Juhan. Uskon myös että Linnéa voi oppia tältä seikkailijalta paljon. Elisan kanssa olemme nuorena kokeneet älyttömän paljon yhdessä. Olemme matkustelleet, lähteneet roadtripille ilman rahaa ja järjestetty omia "partyweek" lomia koulusta. Yhdessä haaveilimme näyttelijän urasta ja maailmanympäri-matkoista. Elisa tulee myös olemaan se henkilö joka kertoo Linnéalle tarinoita minun nuoruudestani sillä hän tietää siitä kaiken!

Jarno on Juhan läheinen ystävä nuoruudesta. Kun tapasin Jarnon ensimmäistä kertaa huomasin heti että heidän kahden välinen ystävyys on todella vahva ja erityislaatuinen. Jarnosta ja hänen vaimostaan tuli nopeasti minullekin läheisiä ja olen erittäin onnellinen Juhalla on hänen kaltainen ystävä.

Likes

Comments

Apua, aika rientää! Tänään on jo seitsemän viikkoa jo siitä kun meidän rakas tytär syntyi. Miten aika voikaan kulua näin nopeasti? Tässä ajassa olemme kuitenkin ehtineet paljon, ja tämän takia blogin päivitys on aina siirtynyt ja nyt olisikin paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa.

Ensimmäiset muutamat viikot kuluivat aikalailla synnytyksestä toipumiseen ja toisiimme tutustumiseen kotioloissa. Juha ei pitänyt virallista isyyslomaa mutta teki paljon töitä etänä, jotta pystyi olemaan meidän kanssa kotona. Ensimmäisten viikkojen aikana jouduimme myös käymään neuvolassa lähes joka toinen päivä punnituksessa koska Bebben paino ei tahtonut nousta. Rintamaidon lisäksi jouduimme antamaan korviketta ja syöttöväli oli 2h koko vuorokauden ympäri. Normaalisti syntymäpaino pitäisi saavuttaa kahden viikon ikään mennessä. Meidän neiti saavutti syntymäpainon vasta noin kolmen viikon iässä joten vasta tämän jälkeen pystyimme pikkuhiljaa vähentämään korvikkeen määrää ja aloittamaan vauvantahtisen ruokailun. Ensimmäisten viikkojen aikana meillä kotona kävi paljon sukulaisia ja ystäviä kylässä tutustumassa uuteen perheenjäseneemme.

Bebben ollessa kolmen viikon ikäinen uskaltauduin jo liikkumaan enemmän hänen kanssaan kahdestaan. Päivisin, Juhan ollessa töissä, olemme käyneet mm. kyläilemässä ystävien luona, pitkillä kävelyillä, kahvilla ystävien kanssa ja kauppa reissuilla. Aluksi oli todella jännittävää lähteä hänen kanssaan ihmisten ilmoille koska pelkäsin että vauva itkee ja ihmiset katsovat paheksuen enkä saa vauvaa rauhoitettua. Edelleen tänäkin päivänä jännittää hieman lähteä mutta pikkuhiljaa olen pääsemässä jännityksestä yli. Viihdymme myös hyvin kotona kahdestaan ja päivät kuluvat nopeasti.

Oman lapsen myötä olemme Juhan kanssa havahtuneet siihen että aika tosiaankin kuluu todella nopeasti ja olemme pyrkineet viikonloppuisin keksimään kivaa tekemistä. Sään salliessa olemme nauttineet vaunukävelyistä keskustassa/töölössä ja rauhallisista kahvi-hetkistä jossakin ihanassa kahvilassa kuten Regatta tai Ursulan terassi.

Äitienpäivää vietimme ensin äitini luona hyvän ruoan ja talkoiden merkeissä ja tämän jälkeen siirryimme isovanhempieni luokse äitienpäivä-kahville. Alla olevassa kuvassa ihana Nanne-Momi ja hänen ensimmäinen lapsen-lapsen-lapsi. Saimme myös otettua "neljä sukupolvea" kuvan. Neljä sukupolvea taitaa tänä päivänä olla jo hieman harvinaisempaa.

Kun Bebbe oli vajaa neljä-viikkoinen teimme ensimmäisen hieman pidemmän päiväretken, Porvooseen. Kävimme siellä lastenvaate-kirppiksellä ja brunbergin tehtaalla ja kiersimme vanhaa kaupunkia. Matkalla kotiin pysähdyimme lounaalle, Sipoossa sijaitsevaan, idylliseen Kahvila Návettaan. Kyseistä kahvilaa suosittelen lämpimästi kaikille!

Meidän tytär rakastaa autossa olemista, hän on tyytyväinen ja yleensä nukahtaa auton rauhalliseen surinaan. Retken aikana imetin autossa, ja se onnistui loistavasti joten kokemus antoi lisää rohkeutta liikkua vapaammin vauvan kanssa.


Helatorstaina lähdimme tyttöjen kesken (bebbe, minä ja äitini) mökille ja vietimme siellä koko pitkän viikonlopun. Tarkoituksena oli ladata akkuja ja rentoutua. Onnistuimme siinä loistavasti! Kiitos siitä kuuluu äitilleni, joka aikaisin herätessään tuli hakemaan Bebben jotta saisin nukkua rauhassa pidempään. Oli ihana nousta levänneenä valmiiseen aamiaispöytään. Lauantai aamuna lähdimme aikaisin liikenteeseen ja söimme aamiaisen paikallisessa leipomo-kahvilassa. Siitä suuntasimme Somerniemen kesätorin avajaisiin


Viime viikolla teimme ensimmäisen yön yli reissumme perheenä ja kohteena oli Lappeenranta. Saavuttuamme perille suuntasimme heti satamaan ja siellä maistoimme paikallista herkkua "Atomi". Kävelimme pitkin rantaviivaa ja näimme tärkeimmät nähtävyydet kuten hiekkalinnan ja Lappeenrannan linnoituksen.

Seuraavana aamuna Juha lähti töihin. Minun oli tarkoitus jäädä nauttimaan pitkästä ja rauhallisesta aamiaisesta Bebben nukkuessa vaunuissa. Kun juuri olin saanut kaikki aamiaisherkut eteeni, hän kuitenkin heräsi (väärällä jalalla) ja suuntasimmekin pian takaisin hotellihuoneeseen. Lämmin kiitos take-away kuppien keksijälle! Päivällä kiertelimme vielä Lappeenrannan keskustassa ja lähdimme ajamaan kotiinpäin. Automatkat sujuivat taas loistavasti. Menomatkalla Bebbe nukkui koko matkan ja paluumatkalla pysähdyimme vain kerran imettämään huoltoaseman pihalle. Olipas kiva reissu!

Tässä meidän kuulumiset tältä erää! 

Ps. Vietimme kastejuhlaa 4.6. ja kirjoitan siitä seuraavaksi oman postauksensa.

Likes

Comments

Kuten tuossa aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, kaikki alkoi viime Perjantaina (RV 37+6). Kun aamulla laittauduin kylpyhuoneessa huomasin että lapsivettä (ehkä?) rupesi tihuttamaan. Soitin naistenklinikalle ja he totesivat että on hyvin epätodennäköistä mutta jos haluan voin tulla tarkastukseen. Juha oli sitä mieltä että ehdottomasti menemme tarkistamaan tilanteen kun taas itse olisin ollut valmis lähtemään viettämään messupäivää ystäväni kanssa. Päätimme kuitenkin tarkistaa tilanne, ja hyvä niin, sillä kyseessä tosiaan oli lapsivettä ja synnytys käynnistettäisiin 24h sisään tulehdusriskin takia.

Koska oloni oli kuitenkin täysin normaali ja hyvä, pääsimme vielä kotiin päiväksi ja illalla olisi seuraava tilanne arvio sairaalassa. Lähdimme sairaalasta suoraan hakemaan vaunuja ja valmistelimme kaikki muutkin viime hetken asiat. Ennen sairaalaan paluuta kävimme vielä ylämäki-kävelyllä keskuspuistossa jotta jotain alkaisi tapahtua itsestään. Tämän jälkeen menimme taas sairaalaan käyrille ja kaikki vaikutti olevan edelleen ennallaan ja hyvin joten lähettivät minut vielä yöksi kotiin. Eivät kuulemma aloita käynnistyksiä iltaa vasten joten saimme käynnistys ajan Lauantai aamuksi klo 09.00. Nukuin yöni todella levottomasti ja olin todella jännittynyt tulevasta. Olin valmistellut itseäni henkisesti moneen eri vaihtoehtoon että miten synnytys tulee menemään ja tällaista vaihtoehtoa en edes luullut olevan olemassa minun kohdallani: Käynnistys kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa.

Lauantai aamuna heräsin hyvissä ajoin ja kävin pitkässä lämpimässä suihkussa. Haimme Lidlistä tuoreet croisantit ja Mc´Donaldsilta aamukahvit ja lähdimme ajamaan kohti sairaalaa. Hiljaisuus täytti auton, taisi molempia jännittää.

Meidät vastaanotettiin osastolla ja ohjattiin huoneeseen. Pääsin neljän hengen huoneeseen jossa olimme sillä hetkellä ainoat joten saimme olla rauhassa. Kätilö kertoi hieman tulevasta ja sanoi että lääkäri tekee tilannearvion ja päättää miten synnytystä lähdetään käynnistämään.

Koska kohdunsuu oli täysin epäkypsä päädyttiin käynnistykseen lääkkeillä. Minulle annettiin Cytotec lääkettä jonka pitäisi laukaista supistukset. Lääkettä annettiin kolme kertaa Lauantai päivän aikana ja oloni ei muuttunut mitenkään. Kävimme Juhan kanssa pitkällä kävelyllä ja vain oleskelimme huoneessa. Iltaa vasten huoneeseeni tuli toinenkin odottava äiti ja klo 21.00 Juha lähetettiin kotiin. Huone-kaverini synnytys alkoikin nopeasti tämän jälkeen ja en saanut oikein nukuttua kun huoneessa juoksi kätilöitä ja lääkäreitä tiuhaan. Hänet siirrettiin synnytyssaliin noin 02.00 aikoihin.

Olin todella pettynyt omaan kroppaani, miksi se ei osaa toimia ja miksi mitään ei minun kohdallani tapahdu? Kuitenkin heti tämän ajatuksen jälkeen alkoi polttavat supistukset ja en saanut nukuttua koko yönä. Laitoin Juhalle viestiä ja pyysin häntä tulemaan sairaalaan heti Sunnuntai aamuna klo 09.00 kun vierailuaika taas alkoi.

En ollut nukkunut koko yönä kuin korkeintaan 30min. Supistukset jatkuivat säännöllisen epäsäännöllisesti ja lääkärin tarkistuksen jälkeen kohdunsuu oli kypsynyt supistuksista jo sen verran, että saatiin ballonki asennettua klo 12.00. Taas supistukset jatkuivat mutta edelleen siedettävinä särkylääkkeen avulla. Ballonki poistettiin Su iltana klo 20.00 jonka jälkeen alkoi jäätävät supistukset. Jälleen lääkäri tarkisti tilanteen ja sisätutkimuksen yhteydessä kalvot puhkesivat ja loput lapsivedet menivät. Sain heti lihakseen pistettävän särkylääkkeen ja se helpotti hetkeksi. Totesin jopa Juhalle että nukun nyt hetken ja hän voi rauhassa mennä siirtämään autoa maksulliselta paikalta hänen äitinsä pihalle (joka 5 min kävelymatkan päässä Naistenklinikalta). Heti Juhan lähdettyä supistukset yltyivät ja kutsuin kätilön paikalle. Totesin hänelle että olin tehnyt virhearvioinnin ja särkylääke ei tehoa lainkaan. Kätilö päätti että minut siirrettäisiin synnytyssaliin heti kun Juha tulee takaisin. Siellä olisi sitten saatavilla tehokkaampaa kivunlievitystä.

Kivut vain yltyivät ja kun Juha lopulta tuli takaisin, minut siirrettiin pyörätuolissa synnytyssaliin. Juhalla oli kestänyt yhteensä 20min ja siinä ajassa kivut olivat muuttuneet nollasta sataan. Koko kehoni tärisi ja kätilö tilasi anestesialääkärin kiireellisenä antamaan epduraalipuudutusta. Puudutus tehosi hetken päästä jopa niin hyvin että pystyin nukkumaan 2h. Tämän jälkeen teho heikentyi ja minulle annettiin lisäannos epiduraalia.

Klo 02.00 paikkeilla Maanantai aamuna kätilö huomasi että kohdunsuu olikin auennut jo lähes kokonaan ja vauvan pää pilkotti jo. Hän totesi että pian olisi ponnistusvaiheen aika. Ponnistusvaihe meni hyvin ja kivuttomasti ja kesti vain 15min. Klo 02.21 syntyi kaunis ja terve tyttäremme. Hänet nostettiin heti minun rinnalleni ja Juha leikkasi napanuoran. Olimme sanattomia. Väsyneitä mutta äärettömän onnellisia ja kiitollisia tästä pienestä ihmeestä.

Synnytyksen jälkeen minua rupesi heikottamaan ja meinasin pyörtyä. Pääsin suihkuun istumaan lämpimän veden alle joka helpotti hieman oloa. Meille tuotiin aamiaista huoneeseen ja saimme rauhassa toipua. Aamulla noin klo 06.00 aikoihin meidät siirrettiin Perhehuoneeseen jossa vietimme seuraavat kaksi päivää. Keskiviikkona klo 16.00 pääsimme vihdoin kotiutumaan.

Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi minulle hyvä fiilis ja synnytyskeskustelussa kätilön kanssa annoinkin arvosanaksi synnytykselle ysin asteikolla 1-10. Suurin osa kätilöistä tekivät työtänsä sydämellä ja erityiskiitos kätilölle joka piti huolen meistä koko synnytyksen ajan. Juha oli myös erittäin tärkeä henkinen tuki läpi koko prosessin.

Likes

Comments

Rakas tyttäremme syntyi Maanantaina 24.4. klo 02.21 Naistenklinikalla. Hän on nyt viikon vanha ja on ehtinyt valloittamaan meidän molempien sydämmet täysin. On ihmeellistä miten paljon hän on meitä opettanut jo näin lyhyessä ajassa. Olemme niin kiitollisia ja onnellisia hänestä.

Viime viikon Perjantaina minun oli tarkoitus lähteä lapsimessuille ystäväni kanssa. Olin juuri tullut suihkusta ja laittauduin kylpyhuoneessa kun lapsivettä(?) rupesi tihkumaan. Itse vähättelin asiaa ja en olisi puuttunut siihen mutta Juha sai minut kuitenkin soittamaan synnytyssairaalaan. Kehottivat tulemaan näytille jotta voidaan tarkistaa oliko kyseessä lapsivettä vaiko jotain muuta. Lähdimme ajamaan kohti Naistenklinikkaa ja minulla oli hieman hölmö olo kun jouduin odotuttamaan ystävääni. Olin nimittäin 100% varma että käynti on turha ja meidät lähetetään takaisin kotiin odottamaan laskettua aikaa joka olisi vasta kahden viikon päästä. Olin henkisesti valmistautunut jo siihen että raskaus menee yliaikaiseksi (niinkuin omalla äidilläni) joten pienessä mielessänikään ei käynyt että nyt voisi olla "tosi" kyseessä.

Tarkastuksen jälkeen kätilö totesi kyseessä olevan lapsivettä ja sanoi että synnytys käynnistetään tulehdusriskin takia nyt 24h sisään. Koska oloni oli täysin normaali pääsimme kuitenkin vielä kotiin ja pienessä paniikissa kävimme noutamassa myymälästä tilatut lastenvaunut ja valmistelimme viimeiset asiat. Perjantai iltana kävimme uudelleen kontrollissa ja Lauantai aamuna synnytys käynnistettiin. Sunnuntain ja Maanantain välisenä yönä tyttäremme vihdoin syntyi pitkän ja uuvuttavan synnytyksen jälkeen. Kirjoitan myöhemmin synnytyskertomuksen vielä erikseen.

Synnytyksen jälkeen pääsimme perhehuoneeseen jossa vietimme ensimmäiset kaksi yötä. Sairaalassa tulokasta kävi tervehtimässä vain meidän molempien perheet. Halusimme pyhittää ensimmäiset päivät ja keskittyä vain synnytyksestä toipumiseen ja tyttäremme tutustumiseen. Kun Keskiviikkona vihdoin pääsimme kotiin, kävimme hakemassa anopiltani "Famo" hänen tekemää ruokaa meille ja ajoimme kotiin.

Nyt olemme jo viikon verran tutustuneet toisiimme ja harjoiteltu uutta arkea. Päivä päivältä opimme kokoajan lisää. Olemme jo huomanneet että hän on todella oman arvonsa tunteva ja kun hänellä on nälkä niin hän ei odota sekunttiakaan vaan maitobaarin tulee olla valmis juuri sillä hetkellä. Jos maitoa ei heti tule, hän kirjaimellisesti raivostuu. Joudumme imetyksen lisäksi antamaan hänelle hieman korvikemaitoa ruiskulla nyt alkuun jotta paino lähtisi nousuun.

Myös vappu-suunnitelmamme muuttuivat täysin hänen tulonsa myötä. Tarkoituksena oli viettää vappu ystäviemme luona tupareiden merkeissä mutta vietimmekin sitä rauhassa kotona. Tuoreet isoäiditkin muuttivat suunnitelmiaan ja pitivät kokkaustalkoot yhdessä. He toivat meille heidän valmistaman ihanan vappuillallisen sisältäen pihviä herkkusienikastikkeella ja lisukkeita. Söimme hyvin ja joimme vappukahvit heidän kanssaan. Parempaa Momia ja Famoa emme voisi pikkuiselle toivoa, ja olemme todella kiitollisia ja otettuja tästä heidän eleestä. KIITOS! <3

Juha osti pikkusellemme hänen ensimmäisen oman vappupallon. Tuo Pikku-Myy hahmo sopii meidän tytölle kun nenä päähän ja meitä onkin naurattanut miten osuva tuo vappupallon ilmekin on. Ihanaa vappua kaikille! Me menemme tänään ensimmäistä kertaa lyhyelle vaunukävelylle kun sää on mitä loistavin!

Likes

Comments

Olipa ihana viettää rauhallinen pitkä viikonloppu mökillä.

Olimme sopineet Juhan ja äitini kanssa lähtevämme mökille Pääsiäisen viettoon. Sääennusteet kuitenkin lupailivat huonoa säätä joten aloimme empimään lähtöä mutta päätimme kuitenkin onneksi lähteä. Perjantai iltapäivästä menimme ensin veljeni työmaalle viemään talkoolaisille ruokaa ja söimme itse myös siellä. Tontilta suoraan lähdimme ajamaan mökkiä kohti. Kun pääsimme perille laitoimme heti takan tulille, teimme kevätsiivouksen ja rupesimme lämmittämään saunaa.

Lauantaina kävimme pitkällä aamukävelyllä, kaupassa ostamassa kaikki viikonlopun ruoka tarpeet, poltimme ison nuotion ja söimme hyvin. Ehdin myös tehdä koti-jumpan Fibacolta saamieni ohjeiden mukaan ja ommella Bebben makuupussia. Sainkin sen melkein jo valmiiksi. Oli todella rentouttava tunne kun löysin "sisäisen rauhani" ja pystyin käyttämään monta tuntia pelkkään ompelemiseen. Aiemmin tämä ei olisi onnistunut minulta, vaan olisin kokenut että minun pitäisi tehdä jotain hyödyllisempää.

Sunnuntaiksi olimme kutsuneet siskoni, anoppini ja isäni pääsiäis-päivälliselle. Siskoni ja anoppini saapuivat aamupäivästä. Joimme tervetulo-kahvit heidän saapuessaan ja lähdimme retkelle kasvihuoneilmioöön joka on elämyksellinen sekatavarakauppa. Kun palasimme mökille rupesimme valmistamaan päivällistä. Menuna oli salaattia, hasselbackan perunat, rakuuna-porkkanat ja fetalla ja yrteillä täytetty lihamureke pippuri-kermakastikkeen kera. Tarkoituksena oli valmistaa mureke karitsan jauhelihasta pääsiäisen kunniaksi mutta ilmeisesti muillakin oli ollut sama ajatus, sillä kaupassa ei ollut enää yhtään pakettia jäljellä. Jälkiruoaksi söimme suklaamunia ja sitruuna-rahkapiirakkaa.

Isän koirat nauttivat myös maaseudun vapaudesta kun saivat juosta vapaana pitkin isoja peltoja. Illalla isäni lähti kotiin ja me loput jäimme jatkamaan iltaa korttipeli-illan merkeissä. Maanantaina söimme vielä mökillä lounaan ja lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kotia kohti.

Omasta lapsuudestani muistan kuinka aina vietimme Pääsiäistä mökillä. Perinteeseen kuului että laitoimme sisarusteni kanssa sukkahousut patterille illalla ja aamuun mennessä pääsiäisnoita oli käynyt täyttämässä sukkahousut erilaisilla suklaamunilla ja lahjoilla. Aiomme Juhan kanssa jatkaa tätä perinnettä oman lapsemme kanssa joten tiedämmekin jo mitä teemme ensi pääsiäisenä.




Pääsiäisen TOP 5:

- Maaseudun rauha

- Hyvä ruoka

- Hyvä seura

- Päivittäiset pitkät aamukävelyt

- 100% rentoutuminen

Likes

Comments

Tänään kävin töissä lounastamassa ihanien naisten kanssa. Oli kiva huomata miten hyvin olen päästänyt ajatukseni irti työelämästä ja pystyin olla ihan vain käymässä ajattelematta työasioita. Oli mahtava myös huomata miten hyvin ystäväni on ottanut tehtävät haltuunsa ja selkeästi viihtyi työssä. Söimme kanasalaattia ja tuoretta patonkia ja tämän jälkeen käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin kävelylle töölönlahden ympäri. Kiva kävellä välillä toisissa maisemissa. Töölönlahti oli niin kaunis nyt kun jäät on sulanut. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Tämän jälkeen tulin kotiin ja rupesin valmistelemaan sairaalakassia. Parempi liian aikaisin kun ei ollenkaan. Sitäpaitsi tulevana Lauantaina raskaus on jo täysiaikainen (vko 38 alkaa) eli periaatteessa mitä vaan voi tapahtua koska vaan. Jännää!

Sairaalakassiin pakkasin:

-Bebben kotiutumisvaatteet

-Itselleni kotiutumisvaatteet (mahdollisimman mukavat: leggingist, tunika, neule ja imetysliivit) ja hygieniatarvikkeet mm. shampoo, hoitoaine, showergel, hammasharja ja tahna, deodorantti jne.

- Villasukat ja suihkutossut (hygienia syistä voi kuulemma olla kiva olla omat tossut mukana ja luonnollisestikin äidille ja tyttärelle samanlaiset villasukat jotka saimme lahjaksi)

- Lasinoh rasva ja liivinsuojat

- "Ajatuksia synnytyksestä" lomake täytettynä (Henkilökohtainen tärkein toiveeni on että saataisiin perhe-huone. Lisäksi toivon tehokasta kivunlievitystä ja mahdollisimman pitkälle sama kätilö koko synnytyksen ajaksi. Tuttavani synnytyksessä kätilö oli kuulemma vaihtunut lähes 5 min. välein ja kukaan ei tiennyt mistään mitään)

- Vesipullo (jotta ei tarvitse täytellä sitä pientä lasia jatkuvasti, "sporttikorkki" voi myös helpottaa juomista sairaalavuoteella)

- Lakritsia ja luumuja (helpottavat kuulemma vessassa käyntiä synnytyksen jälkeen)

Lisäksi pitää vielä muistaa ottaa mukaan:

- Puhelimen laturi ja puhelin

- Neuvolakortti viimeisen neuvolan jälkeen laukkuun

Tällä hetkellä en tiedä mitään suloisempaa kun vauvan vaatteet, voisin päivittäin pestä ja viikata ja silittää näitä! Juha on onneksi laittanut minut shoppailukieltoon nyt tytön syntymään asti koska meillä on oikeasti jo ehkä vähän jopa liikaakin vaatetta hänelle.


<3 Ringa

Likes

Comments

Äitiyslomaa on nyt viikko takana ja ajattelin kirjoittaa ensimmäisestä viikostani. Kun nyt katson taaksepäin mennyttä viikkoa, huomaan että olen pienessä paniikissa suunnitellut paljon tekemistä pääni menoksi jotta en tylsistyisi. Täytyy myöntää että suunnitelmani toimi ja oikeasti nautin tästä uudesta ja väliaikaisesta arjestani. Moni toitottaa minulle siitä että minun tulisi nyt levätä koska kun vauva tulee taloon, ei siihen ole enää mahdollisuutta. En yksinkertaisesti malta levätä ja haluan ottaa kaiken ilon irti tästä hetken "vapaudestani" raskauden sallimissa rajoissa. Voin tehdä juuri sitä mitä itse haluan ja siihen aikaan kun itse haluan. Uskon myös vahvasti siihen että kyllä kroppa kertoo kun tarvitsee lepoa. Alla kooste menneestä viikostani.

Maanantai:

Mieheni, Juhan, herätyskello soi aikaisin aamulla ja heräsin hänen kanssaan samaan aikaan. Minulla ei ollut mitään suunniteltua menoa aamusta, niinpä päätin nukkua hieman pidempään. Kun heräsin myöhemmin minulla oli todella vaikea saada päivä käyntiin. Istuin valehtelematta yli tunnin sängyssä ja tuijotin tyhjää huonetta. Päässäni ei liikkunut juuri mitään. Tätäkö se uusi arki nyt on? Tuntui todella oudolta ja vähän väärältä, miksi minä en mene töihin kun olen ihan elämäni kunnossa vielä? Nousin sängystä ja menin keittämään kahvia ja valmistin aamiaista. Söin kaikessa rauhassa ja selailin vauva-lehteä. Laitoin pesukoneen pyörimään ja viimeistelin viikonloppuna aloitetun kylpyhuoneen suursiivouksen. Tämän jälkeen menin kauppaan ja valmistin kaalilaatikkoa ja näin äitiyslomani ensimmäinen päivä olikin jo melkein taputeltu. Illalla vain otimme rennosti Juhan kanssa sohvalla maaten ja elokuvaa katsellen.

Tiistai:

Heräsin Juhan kanssa samaan aikaan hänen herätyskellon soidessa. Lähdin heti aamusta varhain kauppakeskus Kaareen ostamaan äidilleni syntymäpäivälahjaa ja ruoka-aineita hänen tämän iltaiseen syntymäpäivä-illalliseen meidän luona. Tämän jälkeen tapasin ystäväni, Vanessan, Bembölen Kahvituvassa ja söimme siellä lounaan. Kahvila oli todella idyllinen vanha puurakennus ja ruoka oli hyvää joten voin lämpimästi suositella tätä paikkaa! Kun olimme nauttineet lounaan kaikessa rauhassa päätimme vielä "piipahtaa" lastenvaate-kirpputorilla. Siellä kuluikin mukavasti lähes kaksi tuntia. Ystävälläni on laskettu aika muutama kuukausi minun jälkeen joten teimme molemmat ihania löytöjä. Kirpputorilla hujahti hieman suunniteltua pidempään niin minulle tuli melkein kiire. Tulin kotiin, tein pika-siivouksen ja aloin valmistamaan illallista. Veljeni kihlattu tuli onneksi avukseni ja valmistimme herkullisia kreikkalaisia paahtotaskuja.

Olimme Juhan kanssa jutelleet uuden läppärin hankkimisesta jo jonkin aikaa. Jouduin nimittäin jättämään työ tietokoneeni äitiyslomani sijaiselle ja olin nyt muutaman päivän käyttänyt Juhan työ-konetta. Bongasimme sattumalta vielä tiistai iltana MacBook Airin hyvässä tarjouksessa verkkokauppa.comissa joten lähdimme vielä kymmenen aikaan illalla hakemaan uutta läppäriä minulle (meille).

Keskiviikko:

Heräsin ja join aamukahvini kaikessa rauhassa selaten Hullujen päivien kuvastoa ja tutustuen uuteen läppäriini. Aloitin vaatekaappieni suursiivouksen ja jatkoin sitä kunnes oli aika lähteä kampaajalle.

Halusin eroon yli-kasvaneesta kellastuneesta kampauksestani ja pyysin että luottokampaajani leikkaisi hiuksiani jopa 15cm lyhyemmäksi. Ajattelin että lyhyempi hiusmalli on myös helpompi sitten vauva-arjessa.

Olin lopputulokseen todella tyytyväinen! Kuvissa vasemmalle ennen ja oikealla jälkeen kuva.

Kun Juha pääsi töistä kotiin, menimme kylään ystäviemme luokse tapaamaan heidän uusinta perheenjäsentä, 3 viikkoa vanhaa vauvaa. Tuoreista vanhemmista hehkui onnellisuus ja heidän kaunis tyttärensä oli niin pieni, suloinen ja tyytyväisen oloinen!

Torstai:

Herätyskelloni soi jo klo 07.30. Olin sopinut shoppailu-treffit ystäväni Emman kanssa, mihin muuallekaan kuin Hulluille päiville. Kiertelimme pitkään ja teimme hyviä löytöjä. Kun nälkä yllätti kävimme lounaalla ja jatkoimme tämän jälkeen vielä hetken shoppailua. Kyyditsin ystäväni vielä päivän päätteeksi hänen kotiinsa ja joimme hänen luonaan kahvit ja söimme haamu-munkin puoliksi. Illalla kävimme vielä Juhan kanssa hänen äitinsä luona viemässä omenapuun oksia. Juha ja meidän naapuri oli aikaisemmin tällä viikolla kaataneet omenapuut pihaltamme ja anoppini halusi muutaman oksan sisustuselementiksi kotiinsa. Omenapuun oksat ovat todella kauniita kun ne keväisin kukkivat.

Perjantai:

Heitin Juhan aamulla länsisatamaan. Hän oli menossa viettämään firman virkistyspäivää Tallinnaan. Piipahdin samalla verkkokauppa.comissa ostamassa läppärilleni suojakoteloa ja tämän jälkeen suuntasin suoraan isoäitini luokse. Olimme sopineet hänen kanssaan että kun jään äitiyslomalle, hän opettaa minulle ompelukoneen käyttöä. Halusin tuunata äitiyspakkauksen vanhasta makuupussista oman näköisen. Vaikka en saanut makuupussia vielä valmiiksi, on se mielestäni jo nyt ihanan erilainen. Jouduin jättämään ompelut kesken sillä olin luvannut viedä siskoni lentokentälle. Tämän jälkeen tulin kotiin, tein päivälliseksi kanaa riisi-kasvis pedillä uunissa ja illalla menin äitini kanssa kävelylle. Kesken kävelylenkin alkoi kaatosade joka oli ihanan virkistävää. Laitoin saunan lämpenemään ja keitin kupillisen vadelmalehti-teetä.

Alla kuvia makuupussi-projektistani. Ylemmässä kuvassa alkuperäinen pussi ja alemmassa kuvassa uudella kankaalla (vielä keskeneräinen) pussi. Kyllä Bebben nyt kelpaa!

Lauantai:

Veljeni ja hänen kihlattunsa rakentavat omakotitaloa joten siellä on lähes joka viikonloppu talkoita. Olen auttanut minkä pystyn ja tänään aamulla kuljetin ahkerille talkoolaisille aamukahvit sekä leivät ja karjalanpiirakat. Tämän jälkeen tulin kotiin ja menin suihkuun ja rupesin laittautumaan sillä olimme sopineet kahden vanhan ystäväni kanssa tapaavamme brunssin merkeissä keskustassa. Brunssipaikaksi valikoitui Sandro jossa myös vegaanille ystävälleni löytyi paljon mistä valita. Brunssi oli hyvä mutta ehkä hieman hintava mutta seura sitäkin parempi. Arki on omalta osaltani ollut niin kiireistä viime aikoina että oli ihana istua alas ja jutella ystävieni kanssa pitkästä aikaa! Brunssin jälkeen ajoin isäni luokse Vihtiin ja kävin hänen koiriensa kanssa pitkällä kävelyllä aurinkoisessa kevätsäässä.

Sunnuntai:

Ilmoittauduin jokin aika sitten mukaan Fibacon järjestämään "energinen ja hyvinvoiva äiti" pienryhmä valmennukseen ja Sunnuntaina oli ensimmäinen tapaaminen. Tapaaminen kesti 2h ja koostui teoreettisesta osuudesta ja toiminnallisesta osuudesta. Toiminnallisessa osuudessa tehtiin alkukartoitus jonka pohjalta kaikille odottaville äideille laadittiin koti-treeniohjeet joiden avulla voi treenata seuraavaan tapaamiseen asti turvallisesti kotona. Meitä odottavia äitejä oli tällä kertaa kolme ja valmentajia kaksi joten sai todella henkilökohtaista ohjeistusta. Oli ihan super hauskaa ja voin lämpimästi suositella kaikille odottaville äideille! Olin itse jo ehkä hieman "luovuttanut" liikunnan suhteen raskauden näin loppumetreillä ja ajatellut että teen korjausliikkeen sitten synnytyksen jälkeen. Vaikkakin olen jo viimeisilläni (vko 37) oivalsin tänään että se ei ole mikään este treenaamiselle. Varsinkin jos tekee ammattilaisen opastuksella ja noudattaa ohjeita. Nyt on kuminauhat ja joogamatot etsitty kaapin pohjalta ja odotan innoissani että treeni-ohjeet saapuisivat sähköpostiini.

Meillä kävi myös muutama virpoja sillä välin kun olimme poissa kotoa joten he olivat jättäneet vitsan postilaatikkoomme. Lupasimme heille kuitenkin palkan myöhemmin kun näemme. Päivän päätteeksi tein vielä viikkosiivouksen ja Juha lähti veljeni työmaalle talkoo apuun.

Kaikin puolin onnistunut viikko ja viikonloppu! Tälle viikolle olenkin taas ehtinyt suunnitella vaikka ja mitä kivaa! Tänään mm. tapasin uuden ystävän aamiaisen merkeissä keskustassa. Tutustuimme neuvolan perhvalmennuksessa ja on hauska huomata miten helppo ystävystyä uusien ihmisten kanssa jotka jakavat saman elämäntilanteen. Juttua riitti ja kävimme aamiaisen jälkeen vielä tutustumassa uuteen lastentarvike-liikkeeseen, Ipanainen. Tämän jälkeen menin anoppini luona käymään ja söimme lounaan yhdessä. Juha lähtee huomenna työmatkalle Muncheniin ja palaa Torstaina kotiin jolloin lähdemme mökille Pääsiäisen viettoon. Itselläni ohjelmassa mm. neuvolalääkäri jossa synnytystavan arviointi.


<3 Ringa

Likes

Comments

Nyt kun vielä muistan miten koin raskauden ensimmäisen kolmanneksen, haluan kirjoittaa sen itselleni muistiin.

Muistan vielä kuin eilisen miten 28.8.2016 nousin sängystä aikaisin aamulla. Olimme edellisenä yönä ajaneet myöhään kotiin sukujuhlista Turusta. Kävelin suorinta tietä kylpyhuoneeseen tekemään raskaustestiä. Tiesin, että vielä pitäisi malttaa odottaa muutama päivä jotta tulos olisi luotettavampi mutta en yksinkertaisesti malttanut enää odottaa. Kun testiin ilmestyi kaksi punaista viivaa, josta toinen erittäin haalea, olin onnellinen tietenkin mutta samalla kauhuissani. Miten uskaltaisin luottaa siihen että kaikki menee hyvin? Kerroin tuloksesta heti miehelleni ja hänkin oli onnellinen mutta me molemmat suhtauduimme asiaan hyvin varauksellisesti. Tuttavapiirisämme on ollut paljon keskenmenoja ja lisäksi olin lukenut paljon kohdun ulkopuolisista raskauksista tai siitä miten toivottu raskaus ei ala jne. Tämän takia oli vaikea päästää onnea täysin valloilleen vaan elettiin päivä kerrallaan toivoen parasta. Miten voisi olla mahdollista että juuri me olisimme niin onnekkaita että kaikki menee hyvin? Halusin kuitenkin heti jakaa ilouutisen hyvälle ystävälleni. Hän oli erittäin onnellinen kuulemastaan ja hänen reaktionsa sai minutkin päästämään irti pelosta ja nauttimaan tästä ihanasta asiasta.

Aika pian alkoi alkuraskauden tyypilliset oireet, aamupahoinvointia ja mielitekoja. Pahoinvointi oli alussa hyvinkin voimakasta ja pystyi kestämään jopa kokonaisen päivän. Monet ruoat ja hajut ällöttivät minua kuten esimerkiksi Valio Mifu mainos. En ole koskaan maistanut kyseistä tuotetta mutta pelkkä mainos sai minut voimaan pahoin. Itse pahoinvointia inhottavampana asiana koin sen, että vaikka kuinka heikko olo oli joutui vain sinnittelemään ja esittää "normaalia". Emme halunneet kertoa raskaudesta liian aikaisin liian monelle. Meni monta viikkoa enkä kyennyt tekemään muuta kuin käydä töissä ja tulla kotiin lepäämään. Olo onneksi helpotti siinä 12 viikon jälkeen.

19.9. Menimme yksityiselle lääkäriasemalle varhaisultraan. Siellä näkyi pieni pavun kokoinen ja muotoinen pallo ja pieni sydän joka sykki. Tämä käynti teki raskaudesta paljon todellisempaa ja uskalsimme jo kertoa uutisen perheillemme ja lähimmille ystäville. Lasketuksi ajaksi saimme 6.5.2017, meidän hääpäivä! Olisiko parempaa vuosipäivä lahjaa kuin tämä pieni ihme?

Tämän saman viikon lopussa olimme lähdössä Prahaan viettämään isäni 60-vuotis syntymäpäiviä koko perheen voimin. Halusimme että kaikki perheenjäsenet tietävät asiasta ennen reissua jotta ei syntyisi turhia spekulaatioita minun väsymyksestä, pahasta olosta tai alkoholittomuudesta. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja jopa pahoinvointi jätti minut rauhaan lähes koko reissun ajaksi. Kaikki olivat erittäin onnellisia uutisesta. Oli ihanaa kun vihdoinkin pystyin puhumaan oman äitini kanssa pitkät pätkät hänen raskauksien kuluistaan jne.

Ensimmäinen kolmannes lähestyi loppuaan ja viikolla 13 meillä oli ensimmäinen kunnallinen ultra jossa mitattiin mm. turvotus. Kaikki vaikutti viikkoihin nähden hyvältä. Pieni papumme olikin jo ihan pienen ihmisen näköinen ja liikkui vatsassa aktiivisesti. Laskettu aikamme siirtyi päivällä eteenpäin; 7.5.2017. Harvoin lapsi syntyy juuri laskettuna päivänä mutta kuitenkin pieni itsekäs osa minusta huokaisi helpotuksesta. Ehkä saan sittenkin pitää hääpäiväni meidän kahden välisenä juhlapäivänä sen sijaan että joka vuosipäivä järjestän syntymäpäiväjuhlia. Saa nähdä miten käy! ;)

Se tunne kun näkee oman pienen syntymättömän lapsensa ruudulta on sanoinkuvaamaton hetki ja sen muistaa varmasti pitkään. Tässä vaiheessa koin myös ensimmäistä kertaa sen tunteen että "minusta tulee äiti, apua!". Tästä oli hyvä jatkaa raskauden toiselle kolmannekselle, toivoen että aika menisi nopeasti!


<3 Ringa

Likes

Comments