Netti, Instagram ja blogit. Kaikki täynnä täydellisyyttä hipovia kuvia ja stooreja kliseisestä elämästä. Miksi? Eikö kukaan halua enää seurata sitä oikeaa normaalia elämää?



En sano, etteikö olisi ihana seurata somen välityksellä jonkun luksus elämää. On se. Mutta ei sitä feikattua täydellistä elämää jaksa kauaa seurata. Miksi joku edes haluaisi esittää elämänsä olevan hohdokasta, jos se todellisuudessa ei ole sitä? Yksinkertaisesti, koska on ns. pakko. Netissä seuraajia saa sillä. Totta kai on kiinnostavampaa seurata jonkun maailmanympärysmatkaa kuin hernekeiton syömistä samasta kiposta päivästä toiseen. Asia on hyvin kaksipiippuinen. Ei sitä kurjaa ja tuotua elämää jaksa seurata myöskään somessa. Eikä myöskään sitä säkenöivää ja yliampuvaa elämää, jossa aamupalat on aina aseteltu ja joka päivä on uudet vaatteet päällä. Pikemminkin sitä aitoa.

Mikä sitten on sitä aitoa? Sen saa jokainen määritellä itse. Itse koe aidon some-elämän olevan täynnä ylä- ja alamäkiä. Semmoista huonojen ja hyvien juttujen tasapainoittelua.

Miksi tämä asia mua nyt oikeasti häiritsee? Se jatkuva täydellisyyden tavoittelu ja muihin vertaaminen, että kenen elämä näyttää hienoimmalta. Ja Instagram, huoh. Sen algoritmista on varmasti monet kuulleet ja ärsyyntyneet. Totta kai jokaisen yrityksen täytyy tehdä tuottoa, I get it. Oon kerran ottanu Instagramin markkinoinnin yhdelle kuvalleni kolmeksi päiväksi eikä seuraajia tullut kuin muutama hassu. Kotiin päin sekin oli, mutta odotin silti enemmän.

Instagramissa tämä täydellisyyden tavoittelu näkyy seuraajien liikkumisella. Tuntuu, ettei seuraajia saa, jollei ole täydellistä feediä, joka on täynnä joko treenivideoita tai monia arvontoja. Treenivideoista saa hyviä vinkkejä ja arvonnoista voi voittaa, joten tuollaisia käyttäjiä on kiva seurata omaa hyötyä tavoitellen. Mutta entäs me normi tyypit? Mä en esimerkiksi laita enää tosi harvoin "tilannekuvia" tai kännykällä otettuja kuvia. Miksi? Ihan siksi, että mun feedi näyttäisi edes jotenkin ammattimaisemmalta. Samoin joudun nykyään suunnittelemaan kuvien julkaisupäivän ja -kellonajan, hästägit, sopivuuden blogin sisältöön ja kuvien järjestyksen sekä yhteensopivuuden. Saan nykyään Instagramista ihan stressiä. Pelkän täydellisyyden tavoittelun takia. Onko se sen arvoista? Tavallaan on, koska teen Instagramin kautta töitä, markkinoin yrityksiä siellä ja järjestän arvontoja. Raha liikkuu siis seuraajamäärien, tykkäysten ja katselukertojen mukaan.



Mites sitten täydellisyys ulkonäön suhteen? Joka päivä pitäisi näyttää siltä, että on menossa juhliin. Tuntuu jo, että halutaan antaa illuusio ihmisille siitä, että näyttää joka päivä tällätyltä eikä koskaan ole verkkareissa tai takkusilla hiuksilla. Pitäisi myös aina olla vaatteet viimeisen päälle, varsinkin Instagram kuvissa. Seuraajiahan siinnä lähtee, jos meikittömän kuvan sinne feediin iskee.

Ylipäätään kaikessa pyritään nykyään täydellisyyteen. Töissä ei saa tehdä yhtään virhettä eikä koulussa saisi tulla yhtään kiitettävää alempaa numeroa. Miksi kaikessa täytyisi loistaa? Täytyykö kaikessa kilpailla muiden kanssa? Eikö se vain riitä, että yrittää parhaansa? Miksi, miksi, oi miksi?

Näissä ajatuksissa on hyvä jatkaa päivää! Ja hei, olkaa armollisia. Itsellenne ja muille. Ei kaiken tarvitse aina olla täydellistä!

Terkuin,

jälleen junassa istuva Marianne


Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments


Sokeripäänsärky, se inhottava asia, joka on pyörinyt mun päässä viimeiset päivät. Aloitin tosiaan viime viikolla uuden ruokavalion, jonka on luonut Eevi Teittinen. Samaan syssyyn otin Ilona Siekkisen treeniohjelman. New year, new me haha. Treeni on kulkenut hyvin ja ruokaa ollut aivan hirveesti syötävänä. Nyt vasta alan tajuamaan, kuinka vähän oon aiemmin syönyt. Ekat päivät meni taistellessa isojen annoksien kanssa, mutta nyt kroppa tuntuu alkaneen jo tottua.

Syy, miksi mä lähdin tähän on yksinkertaisesti hyvinvointi. Ennen tätä ruokavaliota mulla ei ollut mitään hajua, kuinka paljon mitäkin pitää syödä. Samalla sain hyvän syyn ostaa uuden blenderin, heh. Tän vajaan viikon aikana on kaikki roskaruuan himo kadonnut taivaan tuuliin, koska koko ajan on kylläinen olo eikä sokeria tarvitse käyttää buustina hereillä pysymiseen.

Myös unen laatu ja määrä ovat heittäneet aivan kuperkeikkaa. Illalla väsyttää jo kymmenen aikaan ja aamulla pystyy heräämään jo muutaman torkutuksen jälkeen. Tähänkin nään syyksi sokerin. Saatoin ennen syödä, vaikka ja mitä sokeripitoista juuri ennen nukkumaan menoa tai juoda montamonta kuppia kofeiinillista teetä. Ei ihme, ettei uni tullut, kun vasta aamuyöstä.



Määrätyt ruuat ovat antaneet mulle myös vapauden olla juoksemasta koko ajan kaupassa hakemassa jotain eineksiä nopeasti välipalaksi. Omalla tavallaan todella helpottavaa, kun ruuasta ei tarvitse stressata. Ainoastaan mun olkapäät kärsii tästä, sillä pitkien päivien tullessa joudun kantamaan lähes kaikki ruuat mukanani.

Sitten treenin puoleen. Salilla käyminen on ollut mun elämässä yläkoulusta asti. Välillä vähän enemmän ja toisinaan vähemmän. Mulle on aiemminkin tehty treeniohjelmia ja niiden aikana treeni on maistunut tosi hyvin. Sekin, että treenipäivät ja ohjelmat on ennalta määritelty auttaa kummasti. Nyt kun salille menee niin tietää jo etukäteen mitä tänään treenataan eikä tarvitse haahuilla ympäri salia tehden vähän kaikkea.

Otin nämä kummatkin valmennukset Fitclubin sivuilta. Hintaa kuului myös kummankin valmennuksen osalta Facebook ryhmät, joissa voi kysyä Eeviltä ja Ilonalta askarruttavia asioita. Voin kyllä suositella näitä!


Terkuin,

junassa istuva Marianne


Likes

Comments

1. Polaroideja, kiva kahvila ja monen tunnin shoppailureissu. Voiko olla enää parempaa?

2. Kaveri otti tän salaa meidän opiskellessa. Mua hieman huolestuttaa, etten oo ennen huomannu purevani mun huulta noin radikaalisti keskittyessäni.

3. Tallinnan hotellin sali kyllä ylitti itsensä! Silti vikan reenin aikana tuli ikävä omaa kotisalia.

4. Maailman IHANIN kauppa. Ostosten tekemisen lomassa sai kuunnella valitsemaansa vinyylilevyä. Onneksi olin tuossa kaupassa ainut asiakas ja sain kunnian pistää vinyylin pyörimään! Jotkut saattaa tietää mun obsession vinyylilevyjä kohtaan (varsinkin sisustuksen suhteen!)


1. Rakastan. Söin viimeksi macaronsseja Ranskassa. Viron versiot ei kyllä niille vetäneet vertoja. mutta lievittivät hieman matkakuumetta Ranskan suuntaan.

2. Virossa ollessa illat meni Netflixin parissa sillä Fifhty Shades of Grey näky siellä!! Miinuksena, ettei Moderni Familyä löytynyt Viron Netflixistä ollenkaan, mutta se ei onneksi yhtään harmittanut tuon leffan ansiosta!

3. Hoidin matkalla ollessa Sudion yhteistyö juttuja. Siihen kuule esimerkiksi salilla kuvaaminen. Kannoin ekan treenin ajan kameraa mukana, mutten kehdannut käyttää sitä. Tuntui niin oudolta alkaa räpsiä kuvia kesken treenin ja alkaa asettelemaan painoja sopiviin kohtiin kuvaa varten. Tästä yhteistyöstä on tulossa ens viikkolla postausta!

4. Mun kameran värit heittelee sinne tänne. Sain tässä ihanassa kahvilassa otettua paljon parempia kuvia kännykällä.


1. Meillä tuli töissä sähkökatkos illalla ja koitin avata kännykän taskulamppua. Vahingossa otin kyseisen kuvan, jossa näkyy mun toinen jalka vailla sukkaa :D Sukan kohtaloksi kävi kaatunut vesilasi. Toivottavasti kukaan asiakkaista ei tätä huomannut.

2. Mulla on aiiiika huono tapa avata lähes kaikki muovipussit näin. Inhoan tiukkojen solmujen availua.

3. SASKI COLLECTION!!! Mun eka tilaus saapu ja toista odotellaan parhaillaan. Ajattelin tehdä kyseisestä merkistä myöhemmin postauksen.

4. Neljäs päivä uuden ruokavalion ja treenin suhteen. Ainakin vielä ruokamäärät tuntuu hurjilta ja treeni luistaa.


1, 2 & 3. Tää viikko on ollut yhtä joulua. Niin mulle kuin Lulullekkin. Monta postipakettia on saapunut ja Lulu on aina ollut innoissaan mukana avaamishetkellä. Noista tulleet pahvilaatikot on olleet kovassa käytössä Lululla :D

4. Ihana Gimma nukkui yksi päivä koko ajan mun vieressä. Sais kyllä nukkua useamminkin!


1. Tosiaan uuteen ruokavalioon kuuluu paljon smootieta, joten uuden blenderin ostaminen oli melkein palkollista, heh.

2. Long time no see selfie.

3. Blenderiä ostaesas Clasulta spottasin nämä muovikipot, jotka sopii mainioisti eväille. Sain vielä koko ostoshässäkästä opiskelija-alennusta ja käytännössä nää boksit ilmaiseksi. Suosin tästä lähtienkin Clasua!

4. Vein töissä roskia yksi ilta ja pakkohan se oli ottaa kuva näistä ihanista puista! Niin hienon näkösiä.


Likes

Comments

Instagram@mprepula