Paljon ruokaa, hyvää seuraa ja naurua. Niistä oli viime lauantain pikkujoulubrunssi tehty. Parin päivän suunnittelu ja häslääminen palkittiin, ja sain ruokapöytäni ympärille ihania ihmisiä.

// Lots of food, good company and laughter. My last Saturday was made of these things. I arranged a Christmas party brunch last saturday and oh god how I love brunches. I spent the entire Saturday morning baking and the best part was that I got lovely people around my dining table.

// La beaucoup de nourriture, bon à suivre et rire. Mon samedi dernier ètait magnifique. J´ai faire la nourriture tout la matinée. J´ai passé le brunch de la fête de Noel avec mes amies.



Brunssi meni nopeasti, jopa liian nopeasti ohi. Rakastan pitää brunsseja, ja ylipäätään kokata läheisille. Menu oli vappubrunssiin nähden hyvin paljon kapeampi, mutta ruokaa jäi silti ihan kiitettävästi. Koeviikon stressin sai sopivasti purettua tämän brunssin järjestämiseen ja suunnitteluun, joten voisi hyvinkin ottaa tavaksi vähän useammin järjestää brunsseja.

// Well, the brunch was over too fast. It could continued for hours and hours. I love arranging brunches and making food for my friends. Last Saturdays menu was quite narrow but I still have left overs in my fridge.

// Le brunch s´est terminè trop vite. J´adore faire le nourriture pour mes amies. Le menu ètait trop ètroit mais j´ai encore la nourriture de brunch restant.



Good night guys!

Marianne​


Bloggaa matkapuhelimesta - Nouw:lla on ehkä Suomen paras blogi-sovellus - Napsauta tästä

Likes

Comments


Tällä hetkellä jännittää aika monikin asia, mutta päälimmiltään oon super innoissani sillä...

...ylihuomenna alkaa mun lukion viimeinen jakso

....lähetin äsken työhakemuksen

...en oo kahteen päivään avannutkaan mun kalenteria enkä muista yhtään millainen miltä mun seuraava viikko näyttää

....niin monta kivaa postausta ootta päivänvaloa



...ootan innolla, että kuvien kenkien aiheuttama mustelma mun jalkapohjasta paranee ja pääsen taas kävelemään kunnolla

...ensi kuun hiusmuutosta (!!)

....tajusin, että reilun kuukauden päästä istun lentokoneessa matkalla lämpimään

...miltä mun eilen laitetut microbladin kulmat tulee näyttämään ilman tätä turvotusta

...ensi viikon uutta pilates kokemusta

...sain yhteistyössä kauan haaveltuja Kocostarin naamioita, joita aattelin huomenna testailla


...mun silmälasien tulevaisuus näyttää jo valoisammalta

...joulua!! ja kaikkea jouluhömpötystä

...uuden Voguen ostamista, sillä god damm rakastan tota lehteä

...sanokaa mua hulluks, mutta mä ootan jo innolla aamupalaa

Öitä tyypit,

Marianne


Likes

Comments


Pikavisiitti, mikään muu sana ei kuvaa näitä viimeisiä 16 tuntia paremmin. Eilinen oli hirveää kaatosadetta, niin kovaa kiirettä, että kirjaimellisesti juoksin jalkani rakoille ja kalenterin sivuni oli niin täynnä, ettei siihen olisi mahtunut enää yhtään sanaa enempää.

Tosiaaan, 16 tuntia sitten saavuin Helsingin rautatieasemalle, jossa vastassa oli paras kaveri. Ilta meni kahvilassa ollessa ja höpötellessä vähän liiankin myöhään. Herätyskello soi jo kuudelta tänä aamuna eikä se tuntunut yhtään pahalta, edes pelkkien neljän tunnin unien jälkeen.



Matkaan lähdin jo seitsemän jälkeen, ja nappasin kaverin kangaskorkkarit matkaan hänen vielä nukkuessa (ainakaan vielä ei ole tullut vihaviestiä asiasta). Kangaskengät ja -takki oli pahin moka kaatosateeseen ja vaakatasoiseen tuuleen.

Olin illalla jo moneen kertaan tarkistanut reitin ja osoitteen, missä aamupalaveri pidetään, mutta silti haahuilin siinnä hirveässä ilmassa reilut puolituntia uskoen Mapsin ohjeisiin, ei todellakaan olisi kannattanut. Mapsin laitettua pois löysin kätevästi paikalle, vain muutaman minuutin myöhässä palaverista.



Eilen lähdin jo aamulla liikenteeseen, ja arvatakkin jo saattaa, että pari tärkeää juttua unohtui. Kamera kyllä tuli mukaan, mutta akku jäi laturiin. Myös koneen laturi jäi, taas. Tämän postauksen kuvat otettiin eilen ihan puhelimen kameralla, ja tänään aamulla suunnattiin kaverin kanssa kivaan kahvilaan aamusumpeille ajatuksena ottaa kuvia hänen kamerallaan. No, hänkin unohti kameransa akun kotiin.

Nyt istun junassa matkalla Lahteen seuraavaan yhteistyöpalaveriin, ja sain hommattua kamerani akulle kyydin palaveriin! Jes! Hieman hävetti olla aamupalaverissa ottamassa tärkeitä kuvia mun hieman rikkinäisellä iPhone kutosella.



Voi tätä laatua noissa kuvissa, no viimeinen kuva kumminkin havainnollistaa, kuinka innoissani oon astelemassa tähän viikonloppuun. Tänään olisi luvassa työjuttujen lisäksi pilatesta, yhdet kahvitreffit ja kokkailua huomista varten. Yhdet kissanristiäiset olisi illalla, mutta varmaan on pakko jättää ne väliin näillä neljän tunnin unilla, jotka pikku hiljaa alkaa tuntua.

Kaveri, jolta lainasin näitä aivan litimärkiä ja hiertäviä kenkiä tulee todennäköisesti tänään Lahteen ja jää koko viikonlopuksi. Huomiseksi olisi luvassa pikkujoulubrunssi à la moi. Joten innolla odottaen huomista!

Mä olen kohta tuttuun tapaan taas myöhässä, joten lopettelen tekstiä nyt ja lähde juoksemaan kohti Lahden keskustassa sijaitsevaa kauneushoitolaa! Siitä myöhemmin lisää, palaillaan!

Terkuin,

myöhässä oleva Marianne


Likes

Comments


Faktoja, faktoja. Ehkä joitain tiesittekin jo, mutta tässä niitä nyt tulee.

1. Inhoan ääniviestejä ja olen surkea vastaamaan niihin. Yleensä ajattelen, että kuuntelen ne myöhemmin, mutta kas kummaa, kun se aina tuppaa unohtua. Sama snapin videoissa, en viitsi availla niitä kaupungilla kävellessäni, jos videossa on tärkeää asiaa, etten vain missaa mitään.

2. Juon kahvini aina sokerilla ja maidolla, mutta mieluiten kauramaidolla. Sama juttu teen kanssa. Moni kahvia kittaava kaverini nauraa minun kahvilleni, joka maistuu lähinnä sokerilta. Heitetään perään toinenkin juomiin liittyvä fakta. Kannan aina mukana vesipulloa, ja juon jatkuvasti vettä. Jokaisen oppitunnin völissä käyn täyttämässä vesipulloni uudestaan, ja välillä ostan tuntia varten puolentoista litran vesipullon, ja aina tunnissa se on mennyttä. Jos en juo päivän aikana tarpeeksi vettä, saan järkyttävän päänsäryn ja ihoni kuivuu. Ärsyyntyessäni kaverini osaavat jo suoraan antaa minulle vettä, ennen kuin kysyvät mikä on hätänä.

3. Olen AINA myöhässä. Oli kyse koulusta, bussiin ehtimisestä tai tapaamiseen ehtimisestä. Jos joskus satun olemaan ajoissa, turhaudun kuinka olisin voinut chillata kotona vielä muutaman minuutin. Kumminkin ärsyynnyn myös siitä, jos olen pahasti myöhässä. Pitäisi aina ehtiä kouluun juuri silloin, kun tunti alkaa tai bussipysäkille vasta bussin näkyessä.



4. Puhun välillä kieliä sekaisin. En välttämättä muista jonkun sanan suomennosta ja yritän hokea sitä toisella kielellä, ihan kuin se muka auttaisi. Välillä sanon tiettyjä sanoja englanniksi, ja usein kaikki ymmärtävät ne. Pariin otteeseen olen kyllä sanonut jonkun lauseen ranskaksi, ja ihmetellyt miksei toinen osapuoli ymmärrä. Varsinkin aamun oppitunneilla saatan vastata opettajan kysymyksiin ranskaksi, ja olen aina pulassa kun opettaja pyytää suomentamaan. Vastaan myös lähes aina puhelimeen joko "tere" tai "salut", ja usein sen kuullessaan kaverini huutavat jo puhelimen toisessa päässä, että "puhu suomea!!!"

5. Rakastan meikkaamista, ja mielelläni herään hieman aikaisemmin, että ehdin rauhassa meikata. Mutta hiusten laittaminen onkin sitten eri asia. Ensinnäkin olen hävittänyt kihartimeni, enkä tiedä miten se on mahdollista sillä pidän sitä aina kotona samassa paikassa. Saattaa mennä muutamakin päivä, etten harjaa hiuksiani, edes kertaakaan. Saatan pitää yöllä ollutta nutturaa seuraavankin päivän, tai unohtaa hiusöljyn käytön moneksi viikoksi. En siis lähes koskaan laita hiuksiani, mutta niiden vöristä olen hyvin tarkka. Jos näen edes vähän keltaiseen taittavuutta, lähtee samantien kriisiviesti luottokampaajalle. Jännää tästä tekee sen, että otan ensi kuussa hiusten sinettipidennykset, joten saa nähdä miten niiden käy. Vai innostunko niiden ansiosta laittamaan enemmän hiuksia? Muiden hiuksia rakastan laittaa, itseasiassa unelmatyöni olisi olla kampaaja, mutta astman takia tuo haave on jouduttu jättämään.



5. Tyylini on, no miten sen nyt sanoisi, monipuolinen. Joku päivä saatan kulkea iskän vanhassa addun collegessa vyölaukun kera ja seuraavana päivänä vedän korkkarit ja kotelomekon päälle. Pukeudun siis laidasta laitaan, tilaisuuden ja fiiliksen mukaan.

6. Olen oikeasti vitivalkoinen. Monet kaverini sanovat minun häviävän, kun seison valkoisen seinän edessä. Se on yleinen vitsi. On kausia, jolloin en käytä ruskettavia tuotteita, mutta omasta mielestäni näytän liian kalpealta ja jopa hieman sairaalta ilman pientä päivetystä.

7. Olen hifistelijä (kirjoitetaanko se edes noin?) tyyppiä. Rakastan suunnitella brunsseja, askarrella pieniä pöytäkoristeita ja muita teemaan sopivia koristeita. Olen juuri se jolla menee aina yli tällaisissa asioissa. Saatan asetella ruokaani lautaselle, ottaa siitä monia kuvia ja sytyttää taustalle kynttilöitä musiikin soidessa niin kauan, että ruoka ehtii jo jäähtyä.



8. Katson samoja sarjoja uudestaan ja uudestaan. Tuntuu, etten löydä yhtä hyviä sarjoja enkä oikeastaan jaksa edes ettiä niitä enää. Nautin siitä, että monta kertaa läpikatsottu sarja saa pyöriä siivotessa taustalla, koska tiedän suunnilleen missä kohtaa sarja menee eikä siihen tarvitse kiinnittää liikaa huomiota.

9. Pystyn yleensä käsittelemään "elämää ja kuolemaa" -tasoiset asiat hyvin, mutta kiihdyn aivan järjettömästi pienistä jutuista. Jos vaikka joku jättää tärkeään viestiini vastaamatta, peruu tapaamisen viime tingassa tai sanoo väärän sanan väärään aikaan. Yksi vaihto-oppilaana oleva kaverini kuvasi asiaa niin, että minun suuttuessa koko muu maailma sammuu ja keskityn täysillä kertomaan oman mielipiteeni asiaan sekä väkisin muuttamaan toisen mielen. Huono tapa, mutta olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, etten lähde kinastelemaan varsinkaan poliittisista asioista asinajajiksi tähtäävien kavereideni kanssa. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.



10. Rakastan kahviloita, yli kaiken. Paras kaverini vitsailee aina, että jos en vastaa puhelimeen olen joko sängyn pohjalla katsomassa How I met your mother -sarjaa tai istun kahvilassa kirjoittamassa. En niinkään välitä ravintoloista, mutta ai että, jos näen kodikkaan kahvilan niin sinne on PAKKO päästä.

11. Rakastan tehdä yllätyksiä. Ai että, se jännityksen määrä, kun ei tiedä miten toinen reagoi. Saatan viedä yllätykseksi leipomuksia, meikkejä joita en enää käytä, luettuja kirjoja tai vaatteita, joista tiedän toisen pitävän. Ihan vaan, että näen sen hymyn ja ilon toisen kasvoilla. Yksi lemppareistani on myös kirjoittaa kirje toiselle ja kertoa siinnä, kuinka paljon hän merkitsee minulle.


Toivottasti saitte jotain uutta irti minusta!

Terkuin,

Marianne

Likes

Comments

lifestyle, muoti


Just niiku otsikko sanoo. Nytkin haukottelen. Viikonlopulta kerätyt voimat näyttää olevan jo lopussa. Toki eilinen alkoi esseerumballa ja koeviikkoon valmistautumisella, joten se selittäköön väsymystä. Vielä muutama essee olisi do to -listalla ja muutama koe vielä tekemättä. Niiden jälkeen jatkuukin taas kirjoituksiin luku, jee. Koulujutut ei sinänsä tuota mulle stressiä, mutta töissä käyminen kyllä senkin edestä. Töissä on miljoona juttua, mitkä pitäisi muistaa ja osata olla monitoimikoneena sekä sinkoilla joka suuntaan.

Alla olevat kuvat on juhannuksen ajoilta Raumalta. Näitä kuvia katsellessa tulee ikävä mun silmälaseja, sillä viime viikolla niistä irtosi toinen sanka ja nyt ollaan eletty hieman sokeana. Jännittävä koeviikko ollut sen osalta, etten aina ole nähnyt edes kysymyksiä kunnolla. Saa nähdä mitä tästäkin tulee.

Viikonlopuksi olisi tosi kivoja juttuja tiedossa, en malta oottaa! Oikeastaan alotan mun viikonlopun jo torstaina suuntaamalla Helsingin suuntaan parhaalle kaverille yöksi, että pääsen sujuvasti hoitamaan muutamaa yhteistyökuviota heti perjantaiaamusta. Helsingin palaverista juoksenkin junaan kohti Lahtea, jossa odottaa erittäin mielenkiintoinen yhteistyö, josta en malttaisi olla hiljaa!! Muu viikonloppu meneekin pikkujoulubrunssissa, muutaman kaverin näkemisessä ja toivottavasti ihan vaan nukkumisessa. Enää muutama päivä!



Terkkuja koulunpenkiltä, mä lähden nyt tekemään äidinkielen koetta. Byebye!


Likes

Comments

lifestyle


Ajatusvirta, se kaikkein ihanin tapa kirjoittaa vaan kaikki ylös, mikä päässä liikkuu sillä hetkellä.

Olen hyvin turhautunut, hyvin hyvin paljon. Laitan musiikin soimaan niin kovaa kuulokkeistani, että toivon jo jonkun sanovan asiasta. Hörppään siemauksen Pepsi maxia tölkistä ja tunnen jo kuinka kehoni vastustaa siitä tulevaa kofeiinia ja sokerin määrää. Jatkan silti juomista. Kuuntelen vuoden vanhaa soittolistaani ja tunnen kuinka muistot niiltä ajoilta putkahtavat mieleen ja verenkiertooni päätyy paljon vihaa niiltä ajoilta. En silti osaa lopettaa sen soittolistan kuuntelemista, vaikka jokainen biisi saa minut ärsyyntymään yhä enemmän. Viha joka virtaa suonissani saa hetken ajan minut tuntemaan elossa olevalta, muuten lähiajat ovat olleet niin sumussa suunnistamista.

Heilutan hermostuneesti jalkaa pöytää vasten, inhoa jos joku tekee sitä. Ärsyynnyn jopa nyt, kun itse teen sitä. Potkaisen takana olevaa tuolia niin, että se kaatuu ja siitä syntyy kauhea ääni. Jokaisen pää tässä tilassa kääntyy minua kohti. Päätin siirtää koko tuolin toiselle puolelle huonetta, että varmasti mahdun seisomaan pöydän ääressä.

Päätän lähteä läheiseen lempi kuppilaani, ja tilaan tavanomaisen chai latteni. Kahvila on ihan täynnä, vastapäätäni istuu kaksi nuorta, jotka ovat selvästi treffeillä. Jotenkin niin söpöä, kun he pitävät koko ajan käsistään kiinni. Näen pari ihanasti pukeutunutta henkilöä ja koitan hymyillä heille merkiksi, että heidän tyylinsä miellyttää silmääni. Saan hymyn takaisin. Vieressäni istuva porukka koittaa ottaa heistä selffietä, ja jotenkin koko tilanne vaikuttaa hupsulta.



Joku koputtaa olkapäätäni ja kysyy puhunko suomea. Heti perään hän kysyy mistä olen kotoisin, ja yllättyy kun sanon että Suomesta. Näytän kuulema liian ruskealta suomalaiseksi, god daamm ir minkä teit. Hän kysyy saako istua marmori kuvioiseen pöytääni, ja vastaan myöntävästi sillä olin vallannut neljön henken pöydän minulle ja viikonlopun kamoilleni. Toinen laukkuni kaatuu lattialle ja kaikki tavarat leviävät lattialle. Toinen laukkuni sentään pysyy pystyssä. Miksi aina pitää pakata yhdeksi viikonlopuksi viisi asua mukaan?

Muissa pöydissä on valaistus pöydän yllä, tässä ei. Myös tuolit ovat hieman erilaiset kuin muualla kahvilassa. Puisessa pöydässä istunut hauska selfieporukka poistui ja tilalle tuli arviolta minua muutaman vuoden nuorempi versio. Pitkä hiuksinen blondi, jolla oli vaikeuksia valita juomansa ja kuvakulma, mistä ottasi kuvan kahvistaan. Hänkin sai seuraa. Tosin uskon, ettei hän tunne pöytäänsä istuvia henkilöitä.

Seuraani istunut henkilö sanoi puhuvansa äidinkielenään ranskaa, joten puhekielemme vaihtui sillä hetkellä. Ohi menevä asiakas huikkaa meille "bonjour", joka hieman nauratti meitä molempia. Hymyilen koko ajan ja tunnen oloni kotoisaksi, kun saan puhua ranskaa. Kerrankin saan elehtiä kunnolla ja juoda chai lattea ranskalaiseen tyyliin eli tuntikaupalla. Rakastan niin paljon Helsinkiä, sillä täällä kuulee muitakin kieliä ja uusia kasvoja näkee koko ajan enemmän.

Maistan suussani vielä chai laten jouluisen maun, mutta himoitsen jo laukussa olevaa salaattiani. Pöytääni istunut henkilö kiirehtii töihin ja itse päätän jatkaa matkaani kaverini työpaikalle. Koneesta meinaa loppua akku, enkä tietenkään muistanut ottaa laturia mukaan. No, ainakin tulee vapaa viikonloppu. Haluaisin kertoa vielä nurkassa istuvasta mummosta, mutta akku uhkaa loppua joten ehkä ensi kerralla.


Terkuin,

lomalainen

Likes

Comments

Nyt olisi luvassa erilaisempaa postausta, nimittäin aiheena on mun päivän ohjelma. Luvassa on hieman normaalista maanantaista poikkeavaa ohjelmaa. Tämän uuden sivuston puolella en ole tainnut vielä kertoa kummemmin mun arjesta.

Tosiaan käyn töissä ja lukiota kahteen vuoteen. Tällä hetkellä on menossa vika vuosi lukion penkillä. Yleensä käyn päivisin töissä ja iltaisin koulussa opiskelmassa, mutta satunnaisia oppitunteja mulle on lyöty myös päivälle. Liikun siis päivän aikana monesti paikasta toiseen, ja kalenterini on lähes aina täynnä lukuunottamatta jokaiseen päivään kuuluvia tyhjiä tunteja, jolloin pyrin tekemään kouluhommia tai parhaassa tapauksessa lukea ylppäreihin.

Anyway, mennään nyt tämän maanantain aikatauluuni.

klo 7.16

Herätyskelloni soi. Olen ollut hereillä jo tunnin verran, mutten jaksa vieläkään nousta ylös. Avaan pari snäppiä vielä hieman unisena ja unohdan samantien, mitä niihin piti vastata.

klo 8.12

Nousen ylös ja laahustan keittiöön keittämään teetä ja otan palan mutakakusta. Se siitä terveellisestä aamupalasta, sillä unohdin illalla laittaa chia puuroni valmistumaan. Hieman harmitti.

klo 8.20

Otin teen matkaani ja menin meikkipöytäni äärelle maalaamaan naamaani uuteen uskoon. Laitoin vanhan Spotify listani soimaan. Koitin aluksi kuunnella paria uutta biisiä, mutta päädyin takaisin vanhaan tuttuun ja turvalliseen soittolistaani. Ehkä olisi jo aika päivittää tuota yli vuoden vanhaa listaa.

klo 8.54

Kiirekiirekiire. Olisi pitänyt jo lähteä, mutta vedän vielä teen loput kurkusta alas ja vedän housut sillä voimalla jalkaa, että vyölenkki hajoaa.



klo 9.01

Bussi oli onneksi myöhässä ja ehdin ajoissa kouluun psykologian tunnille. Selaan IG:n läpi ja turhaudun jälleen, kun viikon vanhoja kuvia tulee etusivulleni sekaisin uusien kuvien kanssa. Mikä mun Instagramia vaivaa?!

klo 10.53

Tunti päättyi, avaan vieläkin aamun sateesta märkänä olevan keltaisen sateenvarjoni ja lähden etsimään yhtä kampaamoa, mihin minun piti toimittaa pari pakettia jo viime perjantaina. Lähdin yllättäen kävelemään väärään suuntaan. Google mapsin kanssa kiroaminen johti siihen, että suljin koko sovelluksen ja lähdin etsimään kampaamoa pelkän kadun nimen mukaan.

klo 11.04

Löysin kampaamon, levitin koko laukkuni omaisuuden tyylikkäästi kampaamon lattialle ja etsin pohjalla olevia paketteja. Löysin ne onneksi pienen paniikin jälkeen, jolloin olin varma, että olin jättänyt toisen paketeista kotiin. Tämän kiusallisen tilanteen jälkeen avasin jälleen märkänä olevan keltaisen sateenvarjoni ja otin suunnakseni kirpparin, jolle olin vienyt viime viikon ajan tavaraa myyntiin.

klo 11.30

Sain haettua tilityksen kirpparilta ja ostettua chai laten Starbucksin koneesta. Meillä vähän ristiriitainen suhden kyseisen koneen kanssa, sillä se tekee maailman parasta chai lattea, mutta on muutaman kerran varastanut mun rahat. Tällä kertaa kaadoin puolet latestani paidalleni, hyvin meni.

klo 12.45

Joudun jättämään ihanan työpisteeni, jossa on korkea pöytä ja taivaallinen kahvin tuoksu. Muutaman sähköpostin laittaminen ja niihin vastaaminen jäi illemmaksi kera yhden koulutyön tekeminen, joka pitäisi illalla palauttaa. Järkkään nopeasti kalenteria ja suunnittelen seuraavien viikkojen aikatauluja. Sitten onkin taas kiire seuraavaan tapaamiseen.

klo 13.04

Myöhästyin neljä minuuttia, onneksi en sentään sen enempää. Nopeasti heitin takin naulaan ja otin kalenterini esiin palaveria varten. Kaadoin lasiin vettä, ja yllättäen vesilasi kaatui. Aloin nolona kuivaamaan pöytää muiden keskustellessa jo täydellä teholla seuraavasta projektista.

klo 13.50

Palaveri loppui. Luppoaikaa oli taas käytettävänä reilun tunnin verran. Päätin mennä ostamaan jotain pientä syötävää, sillä aamuinen mutakakun pala ei enää pitänyt nälkää poissa.



klo 14.05

Salaatin oston jälkeen suuntasin koululle tekemään rästissä olevia töitä, mutta koneestani loppui akku ihan alkumetreillä. Tyydyin psykologian kirjan lukemiseen odotellessani aikaa opolle.

klo 15.28

Opotapaaminen oli yksi iso farssi. Mitään uutta tietoa ei tullut ensi kevään pääsykokeista, huoh.

klo 15.45

Kävelin muutaman korttelin päähän ihan vain hetkeksi pois sateesta sisään lämpimään tekemään yhden koulujutun loppuun. Normaali työpisteeni oli varattu, joten tyydyin kahvikoneen viereiseen pöytään. Sorruin taas ostamaan laten.

klo 16.10

Hyppäsin bussiin ja matkasin kohti päiväni kohokohtaa.

klo 16.45

Tapasin kaverin kanssa ilmajoogasalissa, joka oli minulle ihan uusi aluevalloitus. Aluksi hieman pelotti, mutta ai että se oli niin kivaa. Ja selkäkin tykkäsi eikä muistuttanu yöllä säryllä olemassa olostaan.

klo 18.30

Tunnin ja ilmajoogasalissa kuvailun jälkeen vietettiin hetki pukkarissa kaverin kanssa kertoen viime aikojen tapahtumia, ja totta kai muokkasimme juuri otettuja kuvia.

klo 18.50

Hyppäsin bussiin kohti kotia. Olisin toki ehtinyt vielä tunniksi kouluun, mutta en viitsinyt kesken englannin kaksoistuntia putkahtaa paikalle. Muuten missasin koulussa mediasta kertovan luennon, mutta ehkä ilmajooga kumminkin voitti sen.

klo 19.34

Tee keitetty, pasta oli kiehumassa ja Netflix oli jo pyörimässä. Ehdin juuri ja juuri syödä kunnes paras kaveri soitti toiselta paikkakunnalta.

klo 23.30

Puhelu vähän venyi, mutta sain samalla kirjoitettua yhden kehnon esseen ja palautettua sen. Pakkasin seuraavan päivän kamat valmiiksi, pesin meikit pois ja raahauduin sänkyyn. Hetken vielä taistelin Snapchatin kanssa, mutta luovutin ja laitoin Suplasta Cheekin haastattelun pyörimään.

klo 00.07

Tarkistin viimeisen kerran herätyksen ja jatkoin haastattelun kuuntelua. Hyvin pian olinkin jo täydessä unessa.


​Terkuin,

Marianne

Likes

Comments


Sunnuntain ajatuksia näin iltapäivästä. Näin viikon lopussa ajatuksissa pyörii lähinnä menneen viikon tapahtumat ja totta kai ensi viikon työt. Pari työjuttua odottaa ensi viikolla ja jopa muutama koe, koeviikko alkakoon!

- Miksi Lahdessa ei ole mikään kiva kahvila auki sunnuntaisin?

- Miksi pimeän pitää tulla aina sormia napsauttamalla?

- Miksi vesipullon pitää aina unohtua kotiin?

- Miten saisin ainaisen päänsäryn pois?


- Mistä löytäisin hyvät talvikengät?

- Miksi tavaraa tuntuu olevan vieläkin liikaa, vaikka juuri viikon verran raahasin tavaraan kirpparille?

- Miksi joka kerta bussiin mennessä jännittää onko kortissa vielä aikaa?

- Miten saisin kännykkäni akun kestämään edes muutaman tunnin?

- Miksi kahviloissa on yleensä niin kehno gluteeniton valikoima?



- Minkä merkkisen kellon hankkisin, kun edellinen sanoi itsensä irti?

- Millä ohjelmalla voisin muokata videoita?

- Miksi unohdan liian usein kalenterini kotiin enkä pysty sopimaan sen takia mitään tapaamisia?

- Voisinko elää edes päivän ilman laseja?

- Voisiko kroppani kestää paremmin kofeiinia, jotta pysyisin paremmin hereillä?



Terkuin,

Marianne

Likes

Comments

meikkaaminen


Volyymit vai klassiset? Lähteekö mun omat ripset? Saanko silmätulehduksen? Miten näitä hoidetaan? Voinko käydä saunassa tai nukkua naama tyynyllä? Kelle kannattaa mennä laittamaan? Mikä kaarevuus ja pituus, entä kuitu?

Ripsienpidennykset ovat olleet osana mun elämää viimeiset vuodet, ja tulevat varmasti olemaan vielä pitkään. On toki ollut jaksoja, jolloin oon pitäny taukoa ripsistä, milloin olen halunnut säästää rahaa tai kasvattaa omia ripsiä. Ripsienpidennykset ovat kalliit, siitä ei pääse mihinkään. Tosin riippuu tietenkin kellä ne käy laittamassa, yksityisellä vai liikkeessä.

"Sen oman laittajan löytäminen voi viedä aikaa, mulla vei yli vuoden ja ainakin kymmenen laittajan luona tuli käytyä ennen kuin vakiinnuin tälle nykyiselle."

Mä olen haahuillut monen laittajan luona, mutta oon vihdoin vakiintunut yhdellä ihanalle laittajalle. Laittajissa on suuria eroja, jotkut ei puhu mitään ja joidenkin kanssa läppää lentää jo ekassa huollossa. Joidenkin työnjälki ei vaan miellytä tai suosituimmille laittajille ei edes saa aikoja. Sen oman laittajan löytäminen voi viedä aikaa, mulla vei yli vuoden ja ainakin kymmenen laittajan luona tuli käytyä ennen kuin vakiinnuin tälle nykyiselle.

Mulla on ollut klassisia ripsiä (kuvassa olevat!), mutta enimmäkseen olen pitänyt volyymeita. Kaarevuuksia, pituuksia ja kuituja on ollut, vaikka ja minkälaisia. En edes tällä hetkellä muista, mikä pituus ja kaarevuus mulla on ripsissä. No, onneksi ripsihuoltajani sen tietää! Nämä on kumminkin mielipide kysymyksiä, että minkälaisista ripsistä kukin pitää.



Sitten näihin ikävempiin asioihin. Silmätulehdus voi tulla (mun tietojen mukaan), jos laittaja ei ole desinfioinut välineitä tai käyttää samaa ripsiharjaa eri asiakkaille. Mun kohdalla ei koskaan ole näin ikävästi käynyt. Tosin ripsienlaittajani muistuttaa joka kerta, että pitää muistaa pestä ripset joka päivä! Jos ripsiä ei pese, saattaa ripsien tyvi tulehtua niin, että ripset lähtevät irti ja tulehdukseen hoitamiseen tarvitaan käynti silmälääkärillä sekä antibiootit. Mä käytän alhaalla olevan kuvan tuotetta ripsieni pesuun kera ripsiharjan joka ilta.

"Jos huollon jälkeistä varoivaisuutta ei lasketa, niin ripset eivät ole rajoittaneet mun elämää mitenkään."

Ripsiä ei saisi kastella laitosta/huollosta vuorokauteen, sillä liima ei ole vielä ensimmäiseen vuorokauteen kiinnittynytt kunnolla. Liimoja on hyvin erilaisia, itse huomaan astmaatikkona herkästi liian voimakkaan tuoksuiset liimat. Monen laittajan kanssa ollaan ripsienpidennyksien liimoista puhuttu ja varmistan aina ennen uudelle laittajalle menoa, että liima on tietynlaista.

Jos huollon jälkeistä varoivaisuutta ei lasketa, niin ripset eivät ole rajoittaneet mun elämää mitenkään. Hyvin pystyn nukkumaan miten lystään ja käydä saunassa sekä uimassa. Ripsienpidennykset on kumminkin helpot huoltaa, pitää muistaa vain pestä ja vähän harjailla.

"Moni uskoo, että ripsienpidennykset pilaavat omat ripset, mutta oikein laittettuina ja jos ei itse niitä lähde repimään niin ei ole mitään hätää."

Mulla huoltoväli on yleensä neljä viikkoa, mutta olen pärjännyt kuusikin viikkoa (tosin silloin ripset olivat jo aika ylikasvaneet ja painoivat paljon). Mitähän muuta vielä? Ainiin, moni uskoo, että ripsienpidennykset pilaavat omat ripset, mutta oikein laittettuina ja jos ei itse niitä lähde repimään niin ei ole mitään hätää.


Terkuin,

Marianne

Likes

Comments

lifestyle

Mut tagattiin täällä Nouwissa kodin sisutukseen liittyvään haasteeseen. Haaste annettiin mulle ruotsin kielisenä, mutta ajatellen mun ruotsin kieliopin taitoja ja lukiakuntaani, joka koostuu lähinnä suomenkielisistä niin eiköhän suosiolla tehdä tämä ihan suomeksi.

Ollaan parin kolleegan kanssa keskusteltu, että alettaisiin kirjoittaa blogejamme myös muilla kielillä. Vielä en siihen ideaan hyppää, mutta lähinnä olen ajatellut ranskaksi tai englanniksi kirjoittamista. Toki ruotsiksi onnistuisi myös pienin kielioppivirhein.

Mutta mennään asiaan ja aloitetaan haastee!


1. Miltä unelmiesi koti näyttää?

Valkoiselta, paljon hopeaa ja beigeä. Suhteellisen moderni pienin kasari vivahtein. Metsäpolun läheisyydessä oleva, mutta kävellen keskustaan tallusteltavan matkan päässä. Ja no, Pariisin koordinaatit omistavalla alueella oleva kaksio tai kolmio. Toki lähellä oleva leipomo ja kotoisa kuppila olisivat pelkkää plussaa.

2. Mitä mieltä olet muista ihmisistä, jotka katsovat wc:n kaappeihisi?

Mun kodissa vierailee vain läheisimmän ystävät, joten eipä mua kiinnosta, jos he katselevat kaappeihini.

3. Minkä tyylinen koti sinulla on?

Tällä hetkellä hyvin kotoisa, huonekalut ovat antiikkisia ja takkatuli luo entistä hyggemmän kodin.


4. Jos sinun pitäisi valita yksi esine kotoasi, mikä se olisi.

Vaikea, oikeastaan liian vaikea kysymys. Varmaan yhden vinyylilevyistäni tai yhden tärkeän kirjan. Huonekaluista ottaisin kyllä ehdottomasti monia kymmeniä vanhan kiikkutuolin.

5. Mainitse viisi asiaa, jotka eivät tule koskaan kotiisi.

-muovinen kynnysmatto

-värikkäät lakanat

-kaktuksia

-tuoksukynttilät

-kirjahylly täynnä kirjoja

Kiitos haasteesta: @Jagochminahjärtan

Haastan: @Emmywin @hannasch @alicestenlof @joannafingal @heidinathalie

Öitä kaikille,

Marianne

Likes

Comments


Uusi alku, otsikko tiivistää hyvin muutoksen. Tai pienihän muutos tämä on. Sama kirjoittaja löytyy ruudun takaata, samat meiningit jatkuu ja postausgategoriat pysyvät ennallaan. Eli mikä oikeastaan muuttui?


Miksi? Miksi juuri nyt? Mitkä asiat muuttuvat? Muuttuuko postaustahti? Entä sisältö? Miksi osoite muuttuu jälleen? Tuleeko vanhat postaukset uuden sivuston nimen alle?


"Kuvia on kertynyt niin paljon, että saatte varmasti nähdä vielä monia kuvapostauksia"


Mennään suoraan asiaan. Uusi alku, mikä sen parempaa. Rakastin blogata edellisessä blogipohjassani, mutta ulkonäöllisesti halusin muuttaa siellä monia asioita, mitkä eivät olleet mahdollisia. Joten luonnollisesti vaihtaessani blogipohjaa, vaihtuu myös osoite. Muutenkin koin itseni yksinäiseksi. Olin ihan yksin. Täällä on monia muita bloggaajia, en siis enää ole yksin.



Sitten postaustahtiin. Se kiihtyy, luonnoksissa pyörii ainakin kymmenen postausta, jotka odottavat päivän valoa. Kuvia on kertynyt niin paljon, että saatte varmasti nähdä vielä monia kuvapostauksia. Sisältö ei muutu, samoja höpinöitä tulee olemaan siis vielä jatkossakin.


"Olin ihan yksin. Täällä on monia muita bloggaajia, en siis enää ole yksin."


Vanhat postaukset tulevat tänne, kunhan saan järjestettyä tapaamisen teknisentuen kanssa. Viikon verran olen postausten siirtämistä yrittänyt ja yrittänyt, mutta ei. Jätetään se asia siis viisaammille.



Yksi iso syy myös tähän muutokseen on kehittymisen halu. En halua jäädä junnaamaan samaan paikkaan liian kauaksi aikaa. Aina pyrin menemään eteenpäin tavoitteissani, ja yksi iso tavoitteeni on saada blogistani toimiva. Mutta ennen kaikkea, haluan kehittyä kirjoittajana.


"Yksi iso syy myös tähän muutokseen on kehittymisen halu."


Tänään törmäsin koulussa vanhaan äidinkielen opettajaani, ja pakkohan se oli jäädä muistelemaan luovan kirjoittamisen kurssia hänen kanssaan. Ai, että kaipaan sitä kurssia. Voisin käydä sen uudestaan ja uudestaan. Tämä kyseinen opettaja opetti minua myös peruskoulussa, ja jo silloin hän sai minut innostumaan kirjoittamisesta. Hän on ainoa ihminen, kelle olen avannut kirjoittamiseen liittyviä suunnitelmiani tulevaisuudessa, ja hän muistuttaa minua niistä aika ajoin. Hän on potkinut minua eteenpäin, vaikka en hänen kursseillaan ole ollutkaan kohta vuoteen. Silti hän jaksaa pysäyttää minut käytävällä tai istua ruokalassa samaan pöytään juttelemaan. Hän on yksi iso syy, miksi tämä blogi on edes olemassa. Olen niin pirun kiitollinen, että hän on sattunut opettajakseni. Täytyykin kiittää ja kehua häntä heti ensi näkemisellä!



Kehitys on siis avainsana. Haluan kehittyä niin paljon kuin vain on mahdollista. Uutena aluevaltauksena ajattelin ottaa meikkaamisen mukaan. Instagramin directissä on kyselty usein, miten meikkaan ja millä tuotteilla, joten eiköhän avata asiaa täällä blogin puolella pian.



Pitemmittä puheitta, tervetuloa! Niin uudet kuin vanhat lukijat!

Terkuin,

Marianne

Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Uusia tekstejä

PIKAVISIITTI

x faktaa minusta

VÄSY

lifestyle, muoti
Instagram
Instagram@mprepula