Minä

Synnyin vuonna 1990 maaliskuun viimeisenä päivänä. Perheessäni on isä, äiti sekä minua 4 vuotta vanhempi sisko. Olen kaksikielinen ja kävin Kokkolassa ruotsinkielisen tarhan,esikoulun sekä ala- että yläasteen. Koko pienen elämäni ajan perheessämme on ollut eläimiä. Ensimmäiset jotka ovat jääneet mieleeni ja jättäneet syvän vaikutuksen oli Saksanpaimenkoira nimeltä Kirppu. Kirppu oli perheemme toinen saksanpaimenkoira, ensimmäisenä oli Eppu, joka toimi isäni kanssa vartiotöissä kun olimme pieniä. Tästä koirasta en paljoa muista koska olin pieni, ja koska oli työkoira niin perheen lapsilla ei ollut asiaa tämän koiran luo. Toisena oli luppakorvainen kani nimeltä Lurppa.

Perheessämme on edelleen saksanpaimenkoiria sekä kaneja, ja lisäyksenä on ollut lemmikkihiiriä sekä hamstereita että kissoja. ( tähän vielä lisäyksenä että on ollut myös lampaita,hevosia,kanoja )

Kuten aina, lapset kasvaa, onko lapsuuteni ollut onnellinen ? Jos kysyisi tätä 12 vuotta aiemmin kun olin teini iässä niin vastaisin että Ei. Mutta koska tänä päivänä on järkeä ja tietoa enemmän päässä niin vastaan että kyllä. On asioita joita ei ymmärrä ennenkuin itse on siinä tilanteessa. Kuten vanhemmillani oli tapana sanoa että : Sitten vanhempana ymmärrät, niin se pitää täysin paikkansa. Lapsuuteni oli loppujen lopuksi kuten monella muullakkin. Vanhemmat kävi töissä, lapset oli tarhassa/koulussa. Vapaa-aika vietettiin kotona vanhempien kanssa tai kavereilla.

Vaikka joskus on kolahtanut kovaa ja kotona otettu yhteen, enemmän tai vähemmän niin voin silti sanoa ett rakastan vanhempiani ja olen siitä onnelllinen että on nuorena asetettu rajat ja pidetty kuria.

Kiitollinen olen siitä että nuoraa höllättiin kun täytin 16 vuotta ja lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Viikot asuin asuntolassa ja viikonloppuisin kotona. Vaikka opiskelin itselleni ns.turhan ammatin kuten eläintenhoitaja, tänään ehkä valitsisin toisin mutta tuolloin sydämeni paloi eläimille, jotka ovat aina olleet "siellä" kun on ollut huono olla.

Poikaystäviä ei ole ollut monia, mutta ehdottomasti niistä paras on Samuel jonka tapasin hieman ennenkuin täytin 17 vuotta. Olimme tiiviisti yhdessä alusta alkaen. Hänen mennessä armeijaan tammikuussa 2018 muutin kotia vanhempieni luokse asuntolasta. Jotenkin siinä muutaman kuukauden aikana tapahtui monta asiaa, kihlat huhtikuussa ja yhteenmuutto heinäkuussa. sen jälkeen edettiinkin nopeasti. Naimisiinmeno kesäkuussa 2010, muutto omaan kotiin kruunupyyhyn sekä Carolinan syntyminen vuonna 2011, Eliaksen syntymä vuonna 2013. Ja moni muu asia siinä välissä. Ehkä ensikerralla päästään pikkuhiljaa tähän vuoteen.

Likes

Comments