Ihminen on psykososiaalinen olento. Se elää vastavuoroisuudessa elämän eri osa-alueilla. Ihmisen henkinen ulottuvuus on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Jokapäiväisessä elämässä toimimme tunne-elämän ja omien toimintamallien mukaisesti. Mutta kuinka käsittelemme itseämme tämän kaiken keskeneräisyyden keskellä. Miten asetamme itsemme tähän ympäristöön ja kuinka kasvatamme omia juuriamme. Minun mielikuvassani ne juuret ovat elämän osa-alueita. Ja taivas nyt olkoon vaikka maailmankatsomus kattonamme. Joillakin se ei lennä lintua pidemmälle. Joillakin aistinystyrät hipovat otsonikerrosta. Mitä singaaleja hermostomme meille aivohin syöttävät. Mihin asti mieli ja ajatusmaailmamme ulottuvat. Itse olen kiinnostunut siitä kuinka voin luoda itselleni omia ajatusmalleja. Ja olen kiinnostunut muiden ihmisten ajattelutavoista. Yritän päästä ajatuksien kanssa aina korkeammalle taajuudelle. Kuinka ymmärtäisin tätä elämää ja itseäni paremmin. Mikä on elämän tarkoitus, se ei ole ehkä arvoitus. Mielestäni se on juuri se, millaiseksi ihminen sen itse määrittää. Elämän tulkinta ja asioiden aistiminen luo meille jonkinlaisen maailmankuvan. Ympäristö vaikuttaa myös siihen kuinka itse määrität itsesi.

Itsestäni tuntuu siltä, että oma maailmankatsomus ui välillä hyvin syvissä vesissä. En tunne suoranaisesti olevani osa tätä yhteiskuntaa. En tiedä mistä minulle on rakentunut tapa analysoida asioita näin syvällisesti. Varmaan siksi, että olen ollut aina hyvin itsenäinen. Nuoreen ikääni nähden olen nähnyt ja kokenut paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet kasvamiseeni. Niistä huonoimmista ja ikävimmistäkin kokemuksista olen kuitenkin kiitollinen. Kuinka tyhmältä se kuulostaakin. Luulen että minusta ei olisi tullut tälläistä ihmistä. En olisi ihmisenä sitä mitä olen nyt. Mitä olen löytänyt ja saavuttanut itsessäni tähän asti. Vaati aikaa löytää intuitiivinen ja analyyttinen ajattelutapa. Ajatusmallit on synnyttävä omaehtoisesti meistä itsestä. Minusta tuntuu että useimmin ihmiset uskovat ajattelevan paljon harvemmin kuin uskovat ajattelevansa. Mutta voiko ilman itsetutkiskelua ja ajattelua elää hyvää elämää? Oman ajattelun kehitys vaatii mielestäni avarakatseisuutta ja suopeutta kaikkia elämänmuotoja kohtaan. Olemalla vastaanottainen ja kuuntelevainen. Ymmärrät itseäsi, toisia ja koko elämää paremmin. Ihmisten elämässä on paljon vaikuttavia ärsykkeitä. Jotka häiritsevät meidän kykyä suodattaa asioita. Olen meinannut joskus tulla hulluksi, kun olen miettinyt asioita liikaa. Mitä loppu peleissä oikesti tiedämme tästä maailmankaikkeudesta. Kaikki me täällä elämme omissa pienissä kuplissamme. Luulemme olevamme kaikkitietäviä. Mutta se on vain käsitteellinen harhaluulo ja murto-osa kaikkeutta. Elämmekö kaikki vain illuusiossa?

Omaa ajattelua ja maailmankatsomusta työstää terve itsetunto ja identiteetti taju. Nykyään on vaikea olla väkisin lokeroitumatta johonkin tiettyyn stereotypiaan. Sosiaalisen median kautta luodaan itselleen jokin toinen identiteetti. Itse henkilökohtaisesti haluan olla uniikisti oma persoona ja että se myös näkyisi minusta. Hyväksyn itseni sellaisena ihmisenä kuin olen. Haluan olla juuri minä, enkä joku muu. Olen vahvasti sitä mieltä että jos hyväksyt itsesi, olet myös suopea muita ihmisiä kohtaan. Minusta tuntuu että ihmisistä on kadonnut aitous, tai sitä on vaikea kaivaa esille. Sosiaalinen media tuntuu määrittävän nykyään ihmisen koko elämän. Se myrkyttää ihmisten käsityksiä siitä mikä on normaalia ja tervettä. Mutta jokainenhan määrittää sen itse mikä on normaalia. Nykyään treenaaminen on katukuvassa jonkinlainen brändi. Sillä hakeudutaan johonkin tiettyyn ihmisryhmään. En kuitenkaan tahdo sitä yleistää. On paljon ihmisiä joille se on elämäntapa ja jopa enemmän. Esimerkiksi henkilökohtaisesti minulle itselle. Suurinosa lajia harrastavat kilpailevat instagramissa keskenään kuka osaa pyllistää parhaiten. Selkä mahdollisimman mutkalla ja perse ojossa niin että selkä katkeaa. Minulla ei ole mitään asiaa vastaan. Hyvältä ja seksikkäältähän se poseeraaminen aina näyttää. Mutta eniten ihmetyttää kuitenkin jos ihminen tekee sitä toistuvasti. Jos instafiidissä ei näy muita kuvia, kuin perse siellä ja perse täällä. Kun tarpeeksi moni sitä harrastaa. Huomaten millaista huomiota sillä saa. Sitä haluaa tottakai toinenkin päästä samanlaiseen suosioon. Minun silmissäni se vaikuttaa siltä, että ihmisellä on huono itsetunto tai jokin pakonomainen tarve hakea huomita. Miksi pitäisi niin sanotusti kilpailla siitä kuka näyttää parhaimmalta ja kuka saa eniten huomiota? Mihin sillä pyritään? Paremaan itsetuntoonko? Kateellisuus ja katkeruus, ainakin naisten kesken on minusta aivan kamalaa. Paineet joita kauneusihanteet vaativat huonontavat heikoimpien itsetuntoa. Mikä on minun mielestäni todella väärin. Arvostelu ja halveksunta ovat minusta myös ala-arvoista. Kumpa vain kaikki ihmiset hyväksyisivät muut muina ja keskittyisivät omaan peilikuvaansa. Eikö ole tärkeintä että hyväksyt itse itsesi!


Haluaisin jossain vaiheessa kertoa siitä kuinka olen itse kiinnostunut treenaamisesta ja mitä se on tuonut omaan elämääni. Mikä on ollut minun matkani tähän päivään. Millaisia tavotteita minulla on ja miten muutokset ovat minua kehittäneet. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Rehellisesti sanottuna se on tuonut tietynlaista kriittisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Mutta myös vapautta ja uusia tavotteita. Voin erittäin hyvin ja koen olevani terveempi kuin koskaan. Lukuun ottamatta aina jalkapäivän jälkeisiä päiviä. Olen nöyrä ja vaatimaton. Mutta olen itsestäni kuitenkin ylpeä. Tahtoisin motivoida muita hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Ja pitää sitä lähtökohtana tavotteiden asettamiselle. Mikä on motivaatio pyrkimykseen. Sitoutumiseen ja pysyvään muutokseen. Tahtoisin valaista ihmisiä jotka ovat vasta aloittaneet treenaamisen. Tai ihan ketä tahansa näiden ajatuksien pohjalta. Tahtoisin heidän mukautuvan siihen ajatukseen, että jokaisen kuuluu elää itsensä takia. Ei muiden. Tykkää itsestäsi sellaisena kuin olet. Opi rakastamaan itseäsi. Ole oma itsesi ja ole ylpeä siitä. Ei ole toista samanlaista. Älä yritä täyttää nykypäivän "kauneusihanteiden" ja stereotypioiden kriteereitä. Älä elä valmiiden ajatusmallien varassa. Se ei kehitä sinua psyykkisesti. Luota omaan intuitiiviseen vaistoosi, mitä sydämesi sanoo. Mitä se tahtoo ja mitä se tarvitsee. Se tarvitsee rakkautta ensin sinulta itseltä. Jotta joku muu voi mahdollisesti sinua aidosti rakastaa. Arvostakaa ihmiset itseänne enemmän. Kunnioitetaan toisiamme tasa-arvoisesti ja parannetaan peilikuvia.

Jatkuva elämään valmistautuminen

johtaa siihen, ettei koskaan elä.

Harvat elävät tätä päivää.

Useimmat valmistautuvat elämään huomenna.

Ei ole huonoja päiviä, on vain huonoja aseneita.

Unohda negatiivisuus, löydä positiivisuus.

Eilisen vaikeus on huomisen viisaus.

Töppöstä toisen eteen, ei toisen taakse.


Mieleni annan minua avoimena kantaa.

Elämä aina enemmän antaa, kuin se ottaa.

Tuulet ja myrskyt muistuttavat minua kuka olen.

Jollen ole minä, en ikinä voita.

Elämä on vuoristorataa.

Sydän hakkaa tuhatta ja sataa.

Uskallan olla vapaa.

Onnellisuus ei ole hetken mielijohde, se on kohde.

Elän vaiston varassa kuin eläin erämaassa.

Haluan tuntea, kokea ja maistaa tätä elämää

kaikilla mausteilla.

Sydämesi on sinun oma majakkasi.

Anna siis valon kirkkaana hohtaa,

oma sydämesi sinua johtaa.

-Emilia

Bloggaa matkapuhelimesta - Nouwilla on ehkä Ruotsin paras blogi-sovellus - Napsauta tästä

Likes

Comments