Luomukookos kirjoittaa...

Blogin kirjoittaminen kuulostaa ehkä ensin ajatuksena paremmalta ja helpommalta, kuin mitä se todellisuudessa on. Toteutus ja aikaansaaminen ovatkin jotain aivan muuta. En varmasti ole ainut kenelle on käynyt näin. Oli sitten aloittelija tai ei. "Monesti on pitänyt kirjoittaa mutta..." Syystä tai toisesta se on joka kerta jäänyt tilanteessa toissijaiseksi. En pyytele keneltäkään anteeksi hiljaisuuttani. Itseäni vartenhan tätä teen ja tämä on oma blogini. Eikä minulla liioin ole lukijoitakaan. Ei ole muka ollut aikaa kirjoittaa. Luulen että se on voinut olla myöskin osittain rehellistä aikaansaamattomuutta. Voin ehkä pistää sen piikkiin, että minulla on ollut tässä lähiaikoina elämänmuutoksia jotka ovat vaikuttaneet asiaan. Olen hakenut siirtoa Jämsän ammattiopistoon. Aijon suorittaa opintoni siellä loppuun. Jämsässä nyt elellään jonkun aikaa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen saanut myös töitä keikka luontoisesti työssäoppimiseni jälkeen. Tietenkin toivoisin saavani sieltä myös kesätöitä. Uskoakseni en ole muuttamassa enään takaisin Jyväskylään, ken tietää. Kysykää häneltä. Mutta elämäni on tällä hetkellä tässä ja nyt. Ikinä ei voi varma mitä huominen tuo tullessaan.


"Rakastan farkkujen tuhoamista"

Olen tammikuussa muuttanut uuteen asuntoon. Vasta remontoituun rivitalo yksiöön. Sijainti ei ole kuitenkaan mitä parhain. Matkaa ruokakauppaan on pari kilometriä. Onneksi olen tottunut kulkemaan jalkaisin. Halvan vuokran vuoksi en aijo asiasta valittaa. Innolla odotan että tulee kevät. MInun täytyy hankkia kunnollinen pyörä ennen kuin lumet alkavat sulaa. Minulla on oma etupiha jota pääsen keväällä laittamaan. Saa nähdä onko minusta viherpeukaloksi. Chiliä ja mansikoita olisi kiva itse kasvattaa. Se jää nähtäväksi jaksanko asiasta innostua. Enemmän minua taitaa kuitenkin kiinnostaa aurinkotuolin ja ihoöljyn hankkiminen.

Elämä täällä Jämsässä ei ole perin jännittävää. En tunne täältä ketään, enkä ole tutustunutkaan. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Ei minulla ole täällä kavereita tai minkään valtakunnan tukiverkostoa. Äiti ja sisarukset tosin asuvat muutaman kilometrin päässä. Emme ole kovin paljoa tekemisissä. Mitä silloin tällöin käyn kahvilla tai saunomassa. Reissaan niin paljon kuin mahdollista. Käyn Jyväskylässä tervehtimässä kavereita ja treenaamassa. Minulla on kuntosalijäsenyys Jämsässä sekä Jyväskylässä. Yritän myös käydä mahdollisimman usein Lahdessa tervehtimässä tätiäni sekä kummipoikaani. Kuopiossa tulee käytyä silloin tällöin keikka luontoisesti töiden perässä. Olen kuitenkin suurimmaksi osaksi tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Voin keskittyä opiskeluun, itseeni ja treenaamiseen.

Uuden asunnon iloihin kuuluu sisustaminen ja visualisoiminen. Uusien neliöiden täyttö ovat lempi puuhaani. En tiedä mihin kategoriaan luokittelisin sisustustyylini. Siinä on kai ripaus skandinaavisuutta ja jotain vanhaa. Rakastan harmaata hirsipuuta sekä perunalaatikoita. Olen ihastunut tumman harmaaseen laminaattiin. Luonnonläheisillä väreillä on helppo pelata ja siihen lisätä. Pidän minimaalisuudesta. Pyrin siihen että tavaraa olisi mahdollisimman vähän esillä. Joskus nuorempana saatoin järjestää kaikki rasvapurkit ja 52 huulirasvaa pöydälleni värijärjestyksessä.. Inhoan myös yli kaiken piuhoja tai mitä tahansa sähkölaitteita. Jos tulevaisuuden mielikuvitus poikaystäväni lukee tätä. Toivoisin hänen piilottavan elektroniikka laitteiden johdot ja jatkoroikat. Olen se tyhmä lemmikki hamsteri joka menee niitä puremaan. En omista televisiota nykyään lainkaan. Katson ennemmin netflixiä tietokoneelta. Jos pitäisi väkisin keksiä jotakin negatiivista, joudun katsomaan sitä yksin. Ei mitään netflixiä & chilliä. Eipähän tarvitse pelätä että joku yrittäisi häiritä elokuvan katsomista. Saanpahan itse päättää mitä katson. Tähän lisätäkseni, kyllä olen sinkku. Ei ketään kiikarissa. Pidän varmaan kiikareita väärinpäin. Enkä tiedä mikä on toisinpäin...

Treeni rintamalla menee erittäin hyvin. Olen edennyt hyvin tavotteissani. Kunto on kasvanut hurjasti ja lihasmassaakin tullut lisää. Maaliskuussa alkaa kiristely ja kehon puhdistus. Tarkoitus on polttaa rasvaa, siten kiinteytyä. Olen pääsääntöisesti jo pitkään syönyt puhtaasti. Välillä tietenkin olen herkutellut ja mässäillyt. Tarkoitukseni kiinteytyksessä on jättää kaikki sokeri pois ruokavaliostani. Vuosi sitten tein saman jätettyäni sokerin pois kokonaan. Syömiseni oli täysin ehdotonta ja ruokavalio tiukka. Silloin huomasi selkeän kiinteytymisen jo neljässä kuukaudessa. Olen aina syönyt säännöllisesti. Minulle on erittäin tärkeää pitää energian saanti tasaisena. Minua ahistaa ajatus lähteä johonkin tietämättä milloin saan ruokaa. Eli kannan sitä joko mukanani tai laadin suunnitelman mistä sitä saan. Perinteisiin eväisiini kuuluvat pähkinät, riisipiirakat, proteiinipatukat, rahka tai banaani. Alkoholin käytön olen jättänyt todella vähälle. Olemme ystäväni kanssa sopineet. Emme dokaa ennen toukokuun loppua. Meillä molemmilla on tuolloin syntymäpäivät lähekkäin. Suunnitelmissa olisi lähteä Tallinnaan tai Tukholmaan risteilylle. Tavoitteena minulla ja ystävälläni on olla kesäkunnossa. Aivan niin kuin kaikilla muillakin tähän aikaan vuodesta. Minulla on ollut suunnitelmissa postata jossain vaiheessa treenaamisestani ja elämäntyylistäni. Kuinka se vaikuttaa elämääni, mitä se minulle tuo. Millaisia tavotteita minulla on. Mitä teen niiden eteen ja kuinka treenaan. En tuo treenaamistani esille paljoa. Ainakaan sosiaalisessa mediassa. Se ei ole ollut minulle imagon hakemista tai millään tapaa brändi. Minusta se on elämäntyyli ja valintoja. En ole halunnut niin sanotusti hehkuttaa ja tuoda itseäni sillä esille. Vaikka usein minun kuulee kyllä valittavan tukkoisista lihaksista. Mutta pannaan se lihasmuistiin. Otetaan siis tavoitteeksi kirjoittaa aiheesta lisää.

Eniten pidän ruuan laitosta kotona. Jaksan aina värkätä ja panostaa ruuanlaittoon. Eräs ystäväni kysyykin useasti. Miten minä jaksan nähdä niin paljon vaivaa. Olen aina viihtynyt keittiössä. Käytän paljon mielikuvitusta kokkaillessani. Olen innokas kokeilemaan aina kaikkea uutta. Yleensä syön aamupalaksi puuroa. Vaihtelun vuoksi syön välillä jotain erillaista. Tänä aamuna söin riisikakkuja babypinaatilla. Olisin laittanut myös avokadoa jos sitä olisi kaapissa ollut. Kookosrahkaa ja kookoksen makuista soijajogurttia sekoitettuna keskenään yhdeksi massaksi. Veriappelsiini pilkottuna lasiin. Jonka jälkeen päälle laitoin valion persikka-vadelma mehukeittoa. Viimeisenä leaderin 85%:sta tummasuklaata ja kookosrouhetta. Kookos sitä kookos tätä, kookos koko mimmi. Mistä lienee syntynyt nimeni "luomukookos" 🌴

My favorite: Kookos-lime-avokado-kana-pesto-pasta 💚

Likes

Comments

HOLA!

Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut omituinen pakkomielle palmuihin. Olen aina piirrellyt niitä joka paikkaan. Joskus nuorempana leikkelin matkaesitteistä kaikki eksoottiset kuvat kookosdrinkeistä auringonlaskuihin. Täytin lähes kokonaisen seinän värikkäillä lehtileikkeleillä. Olen aina haaveillut pääseväni ulkomaille ja ihaillut kaikkea eksoottista. Jostain syystä elin kauan laput silmillä. Täysi-ikäisyyden tultua rupesin miettimään asiaa. Vasta myöhemmin huomasin, että minulla on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Syyskuussa 2016 rupesin selailemaan netistä halpalentoja. Olin aikasemmin vain leikkimielellä plärännyt matkasivustoja. Tällä kertaa löysin todella edulliset meno-paluu liput alle 200 eurolla. Päätin tehdä varauksen ja ostin liput. Koskaan aikasemmin en ollut matkustanut edes lentokoneessa. Tämä matka oli minulle spontaani päähänpisto. Ei yksin matkustaminen olekkaan sen kummoisempaa eikä järin pelottavaakaan. Se on oikeastaan todella antoisaa ja rentouttuavaa. Saa itse päättää mitä tekee, milloin ja missä. Ainut huono asia reissuun lähtemisessä oli että tunsin olevani tulossa kipeäksi. Olin hankkinut matkalle mukaan maitohappobatkeerikapseleita ja sinkkitabletteja. En antanut flunssan toistaiseksi häiritä. Liekö kirjaimellisesti ollut matkakuumetta.


8. November

Tiistai aamuna oli aikainen herätys noin kuuden aikaan aamulla. Lento lähti yhdeksän jälkeen. Halusin olla aikaisin liikkellä, jotta aikatauluni ei varmasti mene tiukille. Minulla on aina ollut huono tapa olla viime tipassa joka paikassa. Aamulla en vielä tiennyt millä aijoin mennä helsinki-vantaan lentokentälle. Luotin siihen että stadin ytimestä kulkee monet menopelit kunhan olen aikaisin liikkeellä. Menin sitten linja-autolla lentokentälle ja saavuin oikealle terminaalille. Oudointa oli mennä sisälle kun ei oikeastaan ollut mitään hajua, mitä tehdä seuraavaksi. Tietenkin ymmärsin ensimmäisenä tehdä lähtöselvityksen. Noloa oli että en heti hoksannut miten lähtöselvityksen automaattikonetta käytetään. Sen jälkeen oli vuorossa turvatarkastus ja sekös vasta jännittikin. Varmaan syystä että olen katsonut liikaa elokuvia. Minulta ei onnekseni löytynyt laittomuuksia tms. kiellettyä tavaraa ja sain turvallisesti jatkaa matkaa.

Päästyäni lentokoneeseen ja löydettyäni koneesta oman paikkani. Harmikseni en saanut ikkunapaikkaa. Tottakai olisin heti tahtonut ottaa instagram matskua kun kone nousee pilvien yläpuolelle. Eräs mies pysähtyi kohdalleni ja sanoi että ikkunapaikka olisi hänen. Kuikuilin ikkunasta hänen ylitseen. Siinä odotellessa kävimme small-talkkia ja kerroin että en ole koskaan aikaisemmin ollut lentokoneessa saati ulkomailla. Kerroin että olen lähtenyt yksin reissuun ensimmäistä kertaa. Hän kysyi tahtosinko vaihtaa tästä syystä paikkoja. Hän matkustaa lähes viikottain töiden vuoksi lentokoneella joten hänelle se on pientä. En ensin kehdannut vastata myöntävästi kunnes hän kysyi uudestaan minun kuikuilessa toistuvasti ikkunasta. Vaihdoimme kuitenkin istumapaikkoja. Juttelimme niitä näitä ja teimme tuttavuutta. Lentokoneen ollessa ilmassa etsin menu listan käsiini etsiäkseni jotakin syötävää. Mies katseli itsekkin mitä hän ottaisi. Hän tokaisi - "Syötkö sinä jotakin? Minä tarjoan, laitetaan firman piikkiin". Matka ei voinut kuin alkaa hyvin ja olin erittäin otettu siitä että kuinka "matka" ottaa minut vastaan ilman suuria odotuksia. Olin miehelle erittäin kiitollinen hänen ystävällisyydestään. Siinä ei ollut kyse mistään flirttailusta. Mielestäni hän oli vilpitön. Minulla oli edessäni vaihto Pariisissa ja se hieman jännitti minua. Vaihtoon oli 1h 50min aikaa. Mies oli jäämässä pariisiin ja päätti saattaa minut oikealle terminaalille. Oli odotettavissa että Pariisin lentokenttä olisi paljon isompi. Veikkaus osui oikeaan, yli odotusten. Selvisin kuitenkin oikeaan paikkaan ja oikeaan koneeseen. Kun kone rupesi laskeutumaan Malagaan. Näin koneesta vuoria ja turkoosin meren. Olin todella innoissani. En malttanut odottaa että pääsisin koneesta pihalle. Toivon näin jälkeenpäin etten näyttänyt koiralta joka vinkuu lenkille...

At the destination

Otin lentokentän edustalta taxin koska halusin päästä mahdollisimman nopeasti keskustaan. Taxikuski oli isohko espanjalainen nainen. Hän hädin tuskin puhui lainkaan englantia. Autossa soi kovalla latino-r&b musiikki. Auton ikkunat olivat auki ja tuuli tuiversi naamaani. Se ei tuntunut todelliselta. Verrattuna Helsingin säähän.. Kun pääsimme isolle tielle ja näin ensimmäistä kertaa palmun livenä. Kuinka tyhmältä se kuulostaakin, mutta en voi sanoin kuvailla fiilistä mikä minulla oli sillä hetkellä. Erilaiset maisemat ja ilmakin tuoksui aivan erilaiselta. Jammailin fiiliksissä apukuskin paikalla leveä hymy kasvoillani. En voinut uskoa silmiäni, että todella olin Malagassa.

Pääsin siten keskustaan ja minulla ei ollut mitään käryä mitä teen seuraavaksi. Olin monta viikkoa etukäteen katsellut hotelleja sekä hostelleja. En ollut kuitenkaan varannut mitään etukäteen. Halusin ensimmäisenä etsiä jonkun edullisen hostellin ja levätä. Malagassa ei ollutkaan niin yksinkertaisen suorat kadut niin kuin Suomessa. Myöhemmin löysin kuitenkin keskustan ytimestä hyvän hostellin. Eihän se mikään luksus luukku ollut mutta siedettävä kuitenkin. Hostellissa oli muitakin yksinmatkustajia sieltä täältä ympäri maailmaa.

Meni oma aikansa tutustuessa ympäristöön ilman karttaa ja vailla määränpäätä. Kiertelin paikkoja sattumanvaraisesti luottaen omaan suuntavaistoon. Useimmiten loppujen lopuksi löysin takaisin. Vaikkakin välillä vahingossa. Saatoin kävellä päättömästi vain jonnekkin tietämättä missä on itä ja missä länsi. Menin minne jalkani minut veivät tai seuraten komeimpia palmuja.

Illalla hostellissa ihmiset seurustelivat yhteistiloissa kera virvokkeiden. Siinä aikani tein tuttavuutta ihmisiin. Illalla menimme sitten osa porukasta syömään. Jonka jälkeen lähdimme katsomaan Malagan yöelämää. Olimme pelaamassa biljardia ja kävimme about neljässä eri yöklubissa. Seuraavana päivänä olivat jalat muussia kävelystä ja edellis illan tanssimisesta. Minun oli pakko etsiä toiset kengät koska jalkani olivat todella turvonneet. Omat kengät puristivat liikaa ja kävely tuntui tuskaiselta.

Löysin ihanan kenkäkaupan. Oli vain vaikeuksia valita mitkä haluan...

Kiertelin kaupunkia läpikotaisin tutustuakseni ympäristöön. Tutustuin lähiympäristön kahvila- ja ruokatarjontaan. Saatoin juoda valkoviiniä ruuan kanssa silloin tällöin. Viiniä ja alkoholia sai todella edullisesti. MInusta ei ollut ruokamatkailijaksi. En tullut koko reissun aikana maistaneeksi paikallisruokaa. Vaikka yleensä olen aikalailla kaikkiruokainen ja kiinnostunut ruuasta. Söin enimmäkseen salaattia ja pastaruokia. Minun heikkouteni on kuitenkin kesä aiheisesti jäätelö ja sitä oli sitten myynnissä joka nurkalla. Söin jäätelöä ja vedin churroja napaan. . Neljä päivää pyörin kaupungissa syöden ja kauppoja kierrellen. Useimmissa vaatekaupoissa oli mies vartijoita pamppujen kera. Mitä ilmeisemmin siellä varastelu on varmaankin hyvinkin yleistä. Poliisit liikkuivat kaupungissa skoottereilla ja hevosilla. Täytyy myöntää että uniformuun sonnustautunut, tummahko salskea mies hevosen selässä näyttää hyvältä. Espanjialaiset miehet tuntuvat myöskin olevan jokseenkin yksinkertaisia luolamiehiä. Joskus oli hieman ahdistavaa olla huomion keskipisteenä vasten tahtoaan. Lause "HOLA, CHICA!" tuli minulle hyvin tutuksi. Muutaman kerran minulle tööttäiltiin ja huudettiin autosta jotain. Kerran yksi mies meinasi ajaa skootterillaan autotallinsa oveen vilkutettuaan minulle. Silmien pyörittely ja ingooraminen eivät tuntuneet tehoavan. Onhan se toisaalta imartelevaa että skandinaavisuuttani pidetään jotenkin viehättävänä. Tai sitten olen näyttänyt vain naurettavalta turistilta. Ja he ovat pilailleet kustannuksellani.

Yritin tutustua paikalliskulttuuriin ja eroavaisuuksiin. Malagassa oli paljon katumyyntiä, kerjäläisiä ja kodittomia. Ihmiset tulivat myymään krääsää ja käsitöitä ravintoilen terasseille ja joskus jopa sisälle asti. Sydäntä raastavaa oli nähdä joku koditon koiran kanssa kadulla. Etusijassa koiran omistaja ruokkii koiransa ja pitää hänestä huolen. Yhdelle kodittomalle miehelle annoin avaamattoman granaattiomenatuoremehun. Rannikoilla ja vuoristojen lähellä metsissä asui myös paljon villikissoja. Onneksi en törmännyt kodittomiin koiriin, itku olisi ollut sydäntä raastavaa. Kohtaamani paikalliset ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja sosiaalisia. Asiakaspalvelu oli mielestäni todella hyvää. Reissuun mahtui tietenkin myös huonoja kokemuksia. Mutta me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Keskenään keskustelevat espanjalaiset kuulostivat omaan korvaan aina hyvin kiivaantuneilta. Puhetapa poikkeaa todella paljon suomalaisesta kulttuurista.

Otin hostellista öitä lisää fiiliksen mukaan. Olin ollut neljä yötä keskustassa hostellissa ja päätin etsiä hostellin jota olin jo ajatellut ennen koko reissua. Lähdin bussilla hieman etäämmälle keskustasta. Olin tehnyt varauksen kolmeksi yöksi hostelliin nimeltä Bellavista. Se sijaitsi rannalla jonka parvekkeelta oli suora näkymä merelle kera palmujen. Se oli saman hintainen kuin keskustassa sijaitseva hostelli. Minulla oli kämppiksinä venäläinen ja tanskalainen mies. Minulla oli ihan oma soppi, jolla sain onneksi vähän yksityisyyttä sukupuoleni puolesta. Kävimme syömässä toisen kämppikseni kanssa. Teimme silloin tällöin myös pieniä tutkimusretkiä sinne tänne. Hostelli oli huomattavasti rauhallisempi paikka yöpyä kuin keskustan hostelli. Hostelli kaverit eivät bilettäneet keskellä yötä yrittäessäsi nukkua.

Viimeiset päivät päätin käyttää rannalla chillaten` ja urheillen. Utelin kämppiksiltäni kuntosaleista ja liikunta mahdollisuuksista. Lähellä rantaa oli ulkokuntosali. Toisena iltana kävin pitkällä juoksulenkillä toisen kämppikseni kanssa. Seuraavana päivänä menin aikaisin rantakiville ottamaan aurinkoa muutamaksi tunniksi. Myöhemmin lähdin lenkille ja siitä suoraan ulkokuntosalille. Rantaraitti oli todella suosittu juoksemiseen. Aamusta iltaan sadat ihmiset juoksivat rannan läheisyydessä. Yhtenä iltana juoksin liian vähissä vaatteissa, eikä ollutkaan enää niin lämmin. Tulin uudestaan kipeäksi. Mutta se matka oli sen arvoinen että flunssa ei paljoa haitannut. En tietenkään suosittele kenenkään lähtevän kipeänä reissuun. Tämä oli ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen matkani ulkomaille. Nyt olen kokemusta rikkaampi ja entistäkin innokkaampi lähtemään uudestaan!

HTTP://WWW.PIENIMATKAOPAS.COM/MALAGA/

By Luomukookos 💋

Likes

Comments

Se tunne kun on pelkkää tyhjää valkoisella eikä tiedä mistä aloittaa. Vaikka mielessä on monen monta asiaa ei osaa päättää mistä lähteä liikkeelle. Kaikista paras varmaan vain luottaa omaan intuitoon ja antaa palaa.

Kertoisinko alkuun siitä kuinka alkoholisti isäpuoleni löi ja kaltoinkohteli minua lapsena, vai missä opiskelen tällä hetkellä? Ehkä avauspuheeksi ei ole hyvä ajatus aloittaa kertomalla lapsuuden traagisista muistoista. Olen jyväskylässä asuva 21-vuotias nainen parhaimmillaan. Opiskelen matkailupalvelujen tuottajaksi ensimmäistä vuotta ammattiopistossa. Olen lopettanut monet koulut kesken, enkä ole tahtonut löytää paikkaani tässä yhteiskunnassa. En ole aikaisemmin ollut liioin kiinnostunut opisekelusta. Enkä oikeastaan tiennyt mitä edes haluan. Kunnes tietää mitä haluaa on helpompi tehdä päätöksiä ja valintoja. Pohdinnan jälkeen on hyvä miettiä tavotteita ja mitä elämältä haluaa.

Olen asunut omillani jo ennen kuin olin täysi-ikäinen. Kotoa olen muuuttanut pois 15 vuotiaana. Suurimmaksi osaksi "teinivuodet" asuin nuorisokodissa. Monilla ihmisillä on varmasti ennakkoluuloja, oletuksia ja erilaisia kösityksiä asian suhteen. Minä en ollut kriminaali, itsetuhoinen tai sylkivä syntinen. Olin nuori joka tarvitsi turvallisen ympäristön kasvaa ja tutustua itseensä. Minä olin haavoittuvainen ja hukassa itseni kanssa, enkä tiennyt lainkaan kuka olin. Minulla ei ollut mitään käsitystä omasta identiteetistä. Tämäkin on varmaan aihe jota voisi jatkaa romaaniksi. Jos aloittaa yhdestä on kerrottava monesta muustakin.

Olen stereotypioista ja oletuksista kaukana. Tähän ikään olen nähnyt ja kokenut jos jonkinmoista. Olen niin sanotusti "elämänkoululainen". Aika opettaa ajallaan kuka ihmisen kuuluu olla, oma itsensä. Olen niitä ihmisiä jotka eivät syntyneet kultalusikka suussa velli tarjoittimella. Olen ihminen joka on kokenut vastoinkäymisiä, kärsimystä, sisäistä kamppailua, menetyksiä ja niistä selvinnyt. Minulla on ihmisenä tietynlaista herkkyyttä, nöyryyttä ja elämän ymmärrystä. Osaan pitää mieleni avoimena ja seisoa jaloillani vaikka vähän myrskyäisi. Tuulet ja myrskyt muistuttavat minua siitä kuka minä olen. Onhan se monesti mainittu että se mikä ei tapa, se vahvistaa. Meillä jokaisella on oma henkinen vastustuskyky joka auttaa jaksamaan psyykkisesti. Kaikki on sinusta kiinni kuinka pidät itseäsi ja omaa elämää arvossa. Mistä asioista sinun elämänkatsomuksesi ja maailmasi koostuvat. Millaisilla ajatuksilla ja asenteilla pääsi täytät. Oletko positiivinen ihminen vai pessimisti? Helpoin on tutkia ja pohdiskella ulkoisia asiota vasta sitten kun olet sinut itsesi kanssa ja sinulla on hyvä itsetuntemus. Hyväksytkö itsesi sellaisena ihmisenä kuin olet? Kuinka määrität itsesi, millaiset asiat määrittävät sinua? Annatko murheiden tai menneiden saastuttaa mielesi? Minä olen ihminen joka ei jaksa turhaan stressata pienistä asioista, elämässä on tärkeämpiäkin asioita. En koskaan anna valtaa turhamaisuudelle.

Koska kukaan ei ole luvannut kenellekkään huomista olisi syytä muistaa elää tässä päivässä. Miksi valmistua elämään huomenna, kun tänäänkin voi elää. Nautin pienistä asioita koska elämä on juuri nyt. Ei elämään voi valmistua, siten et voi elää sitä. Olen luonteeltani positiivinen ja kärsivällinen. Oma elämänkatsomukseni on käsityksien sateenkaari. En koskaan tuomitse ketään tai vihaa ketään, enkä pidä muiden ihmisten arvostelusta. Miksi minulla olisi syytä tuhlata aikaa moiseen. En ymmärrä arvostelua tai toisten ihmisten halventamista laisinkaan. Mielestäni on tärkeää osata priorisoida mikä elämässä on merkityksellistä ja mikä ei. Kiitollisuus ja kunnioitus elämää kohtaan ovat minulle tärkeitä asioita. Olen vapaa katkeruudesta ja vihasta. Elämässäni ei ole draamaa. Elämä voi olla paljon helpompaa kun vain taitaa asioita ajatuksen voimalla. Meitä on täällä moneen junaan, itse päätät missä junassa kuljet. Kaikessa tässä keskeneräisyydessään ei ihmisen tule miettineeksi että mikä tärkeää. Itsekästä mutta harvinaisen totta, sinä itse!

Minulle on useimmiten hyvinkin ominaista olla pysymättä asiassa. Olen puhelias persoona jonka lause harvoin loppuu kesken. Ajatuksia päällekkäistyy enkä tiedä enää itsekkään mistä puhun. Olisipa korvassani usb-liitin josta voisi ladata mielikuvat ja ajatukset diana koneelle. Se olisi mahdollisesti helpompaa niin itselle kuin muillekkin. Kun suuni avaan, en saa lauseelle pistettä.

Vapaa-aikani koostuu kokkailusta ja sisustamisesta. Kaikki visualisoiminen ja sisustaminen ovat intohimoni. Olen täysin omassa elementissäni kun saan näpertää tai tuunata jotakin. Pitkään muhinut haaveeni olisi olla visualisoija/ sisustussuunnitelija. Taiteijiasieluna pidän myös valokuvaamisesta, tatuoinneista ja piirtämisestä. Tapan aikaa hyvin kirpputoreilla tai pyörien kauppojen alennuslaareissa. Harrastan suurella intohimolla kuntoilua aina vain kohti uusia tavotteita. Olen pienestä asti elänyt koirien kanssa, ne kuuluvat elämääni tavalla ja toisella. Vaikka en tässä elämänvaiheessa sellaista itse omistakkaan. Yksi tulevaisuuden haaveistani onkin joskus hankkia koira.

Viime vuonna kävin vielä ulkona juhlimassa. Voisin myöntää että elämäntapani olivat tuolloin hieman koetuksella. Söin huonosti, turposin ja kuntokin tuntui laskevan lyhyessä ajassa. Minulla oli erittäin huono omatunto että treenit ja itsekuri olivat jääneet narikkaan. En ehkä ollut valinnut seuraanikaan omaksi edukseni. Ystävät kävivät paljon ulkona ja minä mukana. Idioottikin tajuaa että parille lähtemisellä on omat riskinsä. Ja kun juttua riittä muutaman jälkeen vielä enemmän, useimmiten siinä kävin niin että seuraavana tuli teqiloiden vuoro. En ymmärrä enää juomista, enkä näe siinä mitään järkeä tai iloa. Paljon mukavempaa olla selvinpäin. Kai se on jokin "aikuistumis prosessi". Kivempi silloin tällöin ehkä maistella viiniä sohvalla kuin lähteä hillumaan kaupungille.

Muutettuani kaupungista vähän syrjemmälle joulukuussa 2015. Vuodenvaihteen jälkeen minulla ei ollut kuin aikaa itselleni. Lakkasin käymästä ulkona, asetin itselleni tavotteita ja treenasin kovaa. Se oli iso elämäntapamuutos lyhyessä ajassa. Neljässä kuukaudessa tapahtui todella paljon muutoksia niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta jostain syystä huomasin että sosiaalinen elämäni rupesi pikkuhiljaa hiljenemään. Muutto ja muutokset ovat vaikuttaneet minuun ihmisenä todella paljon. Vaikka olen aina viihtynyt omissa oloissani. Jostain syystä viimeaikoina minulla on ollut välillä todella yksinäinen olo. Olen aina ollut oma-aloitteinen kysymään kuulumisia ja pitämään yhteyttä. Mutta sen ei kai kuuluisi olla yksipuolista. Aina on hyvä miettiä ketkä ovat aitoja ystäviä ja ketkä eivät. Minusta tuntuu jo vainoharhaiselta ajattelulta että ketään ei kiinnosta. Todellisuus on kuitenkin sitä että kaikilla on oma arkensa. Aika on aina kaikessa suhteellista. Kaikki käyvät töissä tai opiskelevat. Naurettava ajatus ettenkö olisi kenellekkään tärkeä. Huomaisiko kukaan jos muuttaisin toiselle paikkakunnalle kenellekkään siitä erikseen mainitsematta. Jos tekisin niin edes tiedä kenelle siitä kertoisin, ehkä en kenellekkään. Toisaalta on lohduttavaa ajatella etten ole sosiaalisesti takertuvaa tyyppiä ja pärjään hyvin omillaankin. Myönnän ehkä viettäneeni liikaa aikaa omissa oloissa. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän osaa arvostaa omaa aikaa ja rauhaa. Elämästäni löytyy erittäin tärkeitä ihmisiä ja läheisiä joita rakastan todella paljon. Tosin kaikki sukulaiseni asuvat muualla ympäri suomea. Minulla on kaksi nuorempaa sisarpuolta ja yksi pienempi velipuoli. Äitini asuu miesystävänsä kanssa, kahden nuorimman sisaruksen ja koirien kanssa toisella paikkakunnalla. Kaksi vuotta nuorempi sisarpuoleni asuu myöskin etäämmällä avomiehensä ja kahden kissan kanssa. Kuulostaa säälittävältä sanoa näin mutta olen hieman orpo ja vieraantunut laumasta. Perheeni ja minä emme ole kovin läheisiä. Kaikki perheenjäseneni ovat aivan toista maata. Elämme täysin eri maailmoissa. Puolituntematon biologinen isäni asuu etelä-suomessa. Liioin emme ole hänenkään kanssaan tekemisissä, silloin tällöin olemme satunnaisesti puhelimitse yhteyksissä.


Kaikella tällä selostuksella ja avautumisella on varmaan jokin tarkoitusperänsä miksi juuri nyt kirjoitan tätä loputonta tekstiä. Tällä hetkellä olen taloudellisesti vaikeuksissa ja minun on vaikea nojata olkapäähän pyytämättä. Olen ihminen joka patoo kaiken sisälleen eikä pyydä apua. On vaikeaa myöntää olevansa herkkä ja haavoittuvainen. Minun on aina ollut vaikea pyytää apua keneltäkään, minulle se on noloa ja nöyryyttävää. Vaikka todellisuudessa avautuminen ei olisi keneltäkään pois. Olen ihminen joka ennemmin kuuntelee muita kuin itse vaivaisin muita omilla murheilla. Jostain minulle on iskostunut selkärankaan ajatus siitä että pakko pärjätä omillaan. Täällä ei ole ketään joka olisi velvollinen minua auttamaan. Ihmiset tuntuvat välillä olevan tekopyhiä sen suhteen että auttaisivat vilpittämästi. Itse tahdon olla pyyteettömästi muiden avuksi vaatimatta vastapalveulusta. Se on vain tosi asia että kukaan ei pärjää täällä yksin, jokainen tarvitsee apua joskus. Kun sinulla menee hyvin, sinulla on paljon ystäviä. Kun sinulla menee huonosti, tiedät ketkä heistä ovat aitoja.

Toivon että kirjoittaminen auttaa minua löytämään uusia perspektiiveja ja näkemyksiä asiohin. Onhan kirjoittaminen jotenki vapauttavaa, jopa ehkä terapeuttista? Kirjoitukseni sisältää paloja sieltä sun täältä. En tiedä millaisen ensivaikutelman tällä loin. Ainakin pilkun nussuttajille tämä on katastrofaalista luettavaa. En ole äidinkielellisesti kovin taidokas. Pahoittelut niille jotka ovat tarkkoja oikeinkirjoituksesta. Koita selvitä asian yli, and life goes on!

Haluan että minut nähdään aitona ja omana itsenäni. Olen intohimoinen ja voimakastahtoinen. Haaveilen paljosta ja olen jossain määrin kunnnianhimoinen. Pidän paljon erilaisista asioista ja innostun helposti. Tykkään pohtia asioita syvälliseti. En ota kuitenkaan itseäni liian vakavasti, joten älä sinäkään. Olen itseironinen ja huumorintajuinen. Katselen maailmaa pilke silmäkulmassa, on vaikea pysyä pitkään surullisena tai ahdistuneena. En tiedä mitä huumorintajuni kertoo persoonastani, ehkä en halua itsekkään olla varma. Blogini ehkä kertoo sen ajan mittaan varmaan puolestaan.

Likes

Comments


Pitkään elänyt salainen haaveni on kai tehnyt aloitteen.

Oman blogin kirjoittaminen on tuntunut aina houkuttavalta ajatukselta.

Jostain syystä en ole vain koskaan tiennyt mistä edes kirjoittaa ja mistä aloittaa...

En oikestaan koskaan ole lukenut muidenkaan blogeja.

Joten minulle aukeaa aivan uusia maailma.

Minulla on aina paljon mielen päällä, on vain vielä enemmän

asoita joista voisi vaikka kirjoittaa.

Useimmiten asiat hautovat korvieni välissä omaksi mieliksi, eikä muiden vaivaksi.

On hyvä olla määrätietoinen millaisista asioista haluaa kirjoittaa.

Valitettavasti taidan olla yli-innokas ja haluaisin heti kirjoittaa monenmoista joutavaa .

Olen haavelija luonne joka elää jalat maassa ja pää pilvissä.

Minulla on paljon asioita mitä elämältäni haluan.

Täytyy vain olla tavoitteita jotta elämässä voi niitä asioita saavuttaa.

Tahdon kirjoittaa itsestäni ja omasta elämästäni.

Blogini tulee toivon mukaan olemaan mieleenpainuva ja monipuolinen.

Toivon että sen ylläpitämisestä tulisi uusi harrastukseni tai jopa elämäntapa.

Kirjoitan siitä mitä minun elämäni on tässä ja nyt.

Puhun oman elämänkatsomuksen nojalla asioista omin silmin.

En ole vielä varma mistä kuitenkaan lähteä liikkeelle.

Todennäköisesti juttuja syntyy mustikkapiirakasta aforismeihin.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Likes

Comments