Header

Muuttopäivä Liettuaan piti olla eilen 20.8. Pieniä aikataulumuutoksia kuitenkin tuli eteen vielä tässä viime viikkoina ennen lähtöä. Minulle iski molempiin lonkkiin bursiitit, eli rasituksesta johtuvat limapussitulehdukset ja ihan Pinguna, joksi pikkusisko ehti minut nimetä, ei viittinyt muutokuormaa lähteä viemään. Aamuisin kuluu hyvä tovi ja annos Buranaa, ennen kuin pääsee liikkeelle. Elämä pitää sisällään niin monenlaista, eikä kaikki aina ole niin kivaa.

Olimme kuitenkin varanneet tähän kohtaan hyvin aikaa. Virallisesti koulu alkaa vasta 11.9, joten hätää ei vielä ole ja parempi on toipua nyt täällä Suomen puolella.

Ajankulu muuten tuntuu käsittämättömältä. Muutin Turusta Seinäjoelle joulukuun puolessa välissä 2016 ja siitä on kulunut jo kahdeksan kuukautta - Petra totesi eilen, että tuntuu kuin olisit ollut täällä aina. Itsestäni tuntuu siltä, että juuri palautin avaimeni Turun asunnostani. Kuusi vuotta ulkomailla tulee sekin varmasti menemään nopeammin kuin huomaankaan. Tästä ajankohdasta kun mietin vastaavaa ajankohtaa taaksepäin, päästän lukion toiselle luokalle vanhojen tansseihin - eihän siitäkään ole juurikaan aikaa, vaikka oikeasti onkin.

Viime viikkoihin on mahtunut monenlaista - takkaremonttia, maalausta, pikkusiskon koulunaloitus ja suunnitelmia tulevan asunnon sisustuksesta. Sisustaminen on aina ollut hauskaa, ja nyt kovin monessa kodissa näkyvä skandinaavinen tyyli miellyttää omaakin silmää. Haluan kuitenkin, ettei oma asuntoni ole suora kopio sisustuslehdestä. Tänne voi kuvia ilmaantua sitten joskus, kun kaikki on valmista.

Nyt nautin alkavasta syksystä, mustikoiden poimimisesta ja perheen kanssa ajan viettämisestä - lataan akkuja tulevaa opiskelurupeamaa varten.

Siirrä blogisi Nouwiin - nyt voit tuoda vanhat blogisi - Napsauta tästä

Likes

Comments

How much can you actually accomplish in an hour? Run an errand maybe, sit in traffic, get an oil change. When you think about it an hour isn't very long. Sixty minutes. Thirty-six hundred seconds. That's it. In medicine, though, an hour is often everything. We call it the golden hour. That magical window of time that can determine whether a patient lives or dies.
- Meredith Grey

Blogin nimi oli vaikea valita, ikinä ennen, kun en ole blogia kirjoittanut. Luin muutamia vinkkejä netistä, siitä millainen nimen tulisi olla: lyhyt ja ytimekäs, sisällöstä kertova, helposti lausuttava ja vähän erilainen kuin muilla. Halusin nimen, joka pitää sisällään paljon - lopulta keksin mielestäni aika hyvän.

Lääketieteessä kultainen tunti on termi traumapotilaan hoidossa. Se tarkoittaa ensimmäistä tuntia vakavan onnettomuuden jälkeen, joka määrittää pitkälti, millainen mahdollisuus potilaalla on selvitä. Tärkeää on tämän tunnin aikana saada potilas tehokkaasti hoidon piiriin.

Valokuvauksessa kultainen tunti liittyy aikaan, jolloin aurinko nousee tai laskee. Nuo henkeäsalpaavat maisemat ovat olleet minulle tärkeitä, joten tämänkin puolesta nimi sopi mainiosti. Auringon värjäämiä horisontteja on kiva valokuvata, vaikka aivan amatöörikuvaaja olenkin.

Aika. Aika on aina kortilla. Toivoin, että tunti olisi minulle sellainen aika, jona ehtisin päivittää tänne, pidemmin tai lyhyemmin - minun kultainen tuntini.

Likes

Comments

22.7. palasin taas töihin silmälääkärin jälkitarkastuksen jälkeen - kiva oli taas nähdä kaikki! Ekana vapaapäivänä suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Pitkästä aikaa ehdittiin Riinan kanssa syödä hyvin ja höpötellä samalla kierrellen Myllyn kauppakeskusta - juteltavaa oli niin paljon, että varmasti jäi vielä monelle ensi kerrallekin. 😊 En malta odottaa!

Turussa käytiin myös Flowpark -kiipeilypuistossa ja vaikken itse päässytkään ratoja kokeilemaan, oli muiden kiipeilyä hauska seurata. Petra nautti paikasta enemmän kuin muista huvipuistoista yhteensä. Suunnitteilla on uusi reissu Ähtäriin vastaavaan puistoon vielä ennen syksyä.

Heinäkuun loppuun mahtui muutama sienestysretki huonolla menestyksellä. Oli ilmeisimmin ollut niin kuivaa, ettei sieniä ollut juurikaan. Tai sitten etsimme paikoista, joissa niitä ei voisi ollakaan. Tai sitten olimme liian hätäisiä. Hiljaisuus metsässä on kyllä ihan parasta. Pakko silti myöntää, että hetken hirvitti kaikki mahdolliset metsän eläimet. Onneksi yhtäkään koppakuoriaista suurempaa ei vastaan tullut.

Itse en ole kova samoilufriikki mutta onhan se kiva syödä itsepoimimiaan ilmaisia herkkuja.

29.7 ehdittiin Hennan kanssa tsekkaamaan Solarsoundien lauantai-päivä. Ei jäänyt tämä kesä ihan täysin ilman festareita. Aurinko paistoi ja sää helli iltaan saakka, vaikka oltiin jännitetty, että sataako ihan kaatamalla. Yksi kesän parhaista päivistä!

Solarsoundeilla väkeä oli paljon, mutta jonottaa ei juurikaan tarvinnut. Ruoka oli hyvää (joskin hintavaa) ja seura mitä parhainta. Hennaa en ollut hetkeen kerennyt näkemään, vaikka asummekin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen näin lähekkäin - välimatkaa vain 60 kilsaa. Muutama työkaverikin tuli vastaan!

Onnea on hyvät ystävät. 💜

Esiintyjät katsottiin kaikki: Pete Parkkonen, Alan Walker, Reino Nordin, Mikael Gabriel ja Antti Tuisku. Ihan huikeita!


Nyt on jo elokuu ja kesä alkaa tehdä loppujaan. Pian alkaa pakkailu ja muuttokuorman valmistelu. Siitä lisää myöhemmin!


Likes

Comments

... niin tosiaan tekee, sillä nyt on noin kaksi ja puoli viikkoa aikaa ennen muuttoa!

Palataan vähän menneisiin viikkoihin. Heinäkuun alussa toivuin silmäleikkauksestani ja olin sairaslomalla, koska en mitään saanut nostella ja rakasta liikuntaa tuli myös välttää useampi viikko. Nukkuessa silmä täytyi suojata kilvellä ensimmäiset kaksi viikkoa ja silmätippoja oli enemmän kuin tarpeeksi. Olen kiitollinen nykytekniikalle ja lääketieteen kehittymiselle siitä, että minunkin näköäni voitiin huomattavasti leikkauksella parantaa. Oli uskomatonta, liikuttavaa jopa, pystyä kirkkaasti näkemään ruohikossa eri värisävyt ja oman isäni silmäripset. Voin kertoa, fiilis oli mahtava! 😍 Nyt voisin hommata sen rekkakortin, jos sellaisen sattuisin haluamaan. Uusien silmälasipokien etsintä oli kuten aina, yhtä vaikeaa, mutta ensimmäistä kertaa kivaa. Löysin kahdet mieleiset Specsaversilta ja ensimmäiset saapuivat jo neljän päivän jälkeen tilauksesta! Toisaalta ilman lasejakin näen nykyään hyvin.

Kuvat silmälasikehyksistä lainattu Specsaversin verkkosivulta.

Lauantaina 15.7. suuntasimme kohti Kauhajokea. Olimme sopineet, että kaikki kynnelle kykenevät sukulaiset täältä Pohjanmaalta kokoonnumme yhdessä grillaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Oli oikein kivat kesäjuhlat hyvässä säässä!

Heinäkuussa olin suunnitellut lukevani etukäteen syksyn opintoja varten. Niin siinä ei sitten kuitenkaan käynyt - aika kului vain keväästä ja leikkauksesta palautumiseen sekä seurusteluun. Oli toisaalta mukava viettää aikaa tiiviimmin pikkusiskon ja muun perheen kanssa, joihin tulee pian 1053 kilometrin välimatka. Siskon kanssa suoritettiin Summer Bucketlistia, käytiin koululla keinumassa ja tehtiin pieniä maakuntareissuja mm. Kristiinankaupungin markkinoille, Vaasaan ja Flowpark -seikkailuretki Turkuun.

Likes

Comments

Kesäkuu meni hurjan nopeasti niinkuin aina. Kohtuullisen lämmin juhannus sekä kesän ensimmäiset grillaukset ja muurinpohjalätyt olivat kuun kohokohtia. Juhannusta tosin ei paljon juhlittu, päivät meni lepäillen ja yöt töissä.

Heti koulujen loputtua lähdimme käymään Tampereella. Päivä vietettiin Ikeassa ja sitten käytiin hakemassa meidän uusi oma pieni papillon-karvapallo kotiin. Pentu sai nimen Milo. 🐶💗

Kesäkuun loppupuolella ollut Provinssi toi eloa Seinäjoelle ja meillekin muutaman telttailijan - viikonloppu oli oikein mukava, vaikken itse festareille päässytkään. Sanotaan, ettei Provinssi ole mitään ilman kunnon vesisadetta, mutta tänä vuonna aurinko paistoi täydeltä terältä koko viikonlopun.

Kuun loppuun mahtui myös monta reissua Vaasaan silmälääkäriin ja minulle tehty silmäleikkauskin on nyt jo takanapäin. Heinäkuun puolella voin ottaa avioeron kaikista näistä silmätipoista. Pisteet vielä Vaasan Mehiläiseen ja leikkaavalle lääkärille, homma toimii!

Likes

Comments

Tärkeä tavoite matkalla oli yrittää löytää sopiva asunto tuleviksi vuosiksi Vilnassa. Reissun ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa yhtä asuntoa Naujamiestiksen asuinalueelta. Hyvä tuuri asunnon kanssa kävi, sillä ensimmäinen näyttö riitti tulevan kodin valitsemiseen.

Oma vuokrayksiöni sijaitsee reilun kilometrin päässä yliopistolta, joten kovin kaukaa ei kouluun tarvitse suunnistaa. Vilnassa vaikutti olevan kattava julkinen liikenne trollikkabusseineen, sitä tosin emme ehtineet vielä testata.

Vilna ihastutti kaikin puolin, ja jännityksellä jo odotan sinne muuttamista. Ainut asia, mikä kaupunkia kierrellessä ihmetytti, olivat useisiin talon seiniin piirretyt suuret graffitit. Muuten kaupunki oli siisti ja ehjä. Ihan kaupungin keskustassa tosin ei graffiteja näkynyt.

Vuokranantaja puhui lämpimään sävyyn suomalaisista ja vertasi paikallista väkeä meihin. Olemme kuulemma kovin samanlaista rehtiä ja sanansa pitävää kansaa kuin hekin. Tämä oli mukava kuulla, vaikka small talk oli hieman kaikilla hukassa. Noh, tämäkin taisi olla yhtenevä kulttuurijuttu.

Paluu Vilnasta tapahtui bussilla. Bussiliput taisivat olla vain 12€ per henkilö, ja mitään moittimista ei kyydistä ollut. Luxbus -nimisen yhtiön bussissa pääsimme Vilnasta Tallinnaan saakka ilmastoidussa bussissa, oman elokuvatabletin ja kahvikuppien kanssa. Matka tosin kesti 9 tuntia, mutta eipä tuota matkaa juuri nopeammin omalla autollakaan aja. Bussi pysähtyi Riiassa, jossa ehdimme katsella maisemia ennen matkan jatkumista Tallinnaan.

Likes

Comments

Kun olin saanut tiedon opiskelupaikasta, aloimme suunnitella perheen kesken ensimmäistä matkaa Vilnaan. Meistä kukaan ei ollut koskaan aiemmin siellä käynyt. Vertailukohteita muista Baltian maista oli jonkin verran - useampi kerta Tallinassa ja kerta Riiassa antoi osviittaa Baltian maiden pääkaupungeista.

Vilna yllätti meidät positiivisesti.

Matkustamisessa käytimme mielikuvitusta, halusimmehan nähdä muutakin kuin vain lentokoneen ja kentät. Matkasimme ensin junalla Helsinkiin ja laivalla Tallinnaan. Siitä pienten kommellusten saattelemana (Petra, kun joskus tätä luet muistat varmaan 😄) ajoimme Tallinnan lentokentälle, jossa maittavan aamupalan jälkeen nousimme Vilnan koneeseen.

Vilnan lentokenttä oli kohtuullisen pieni ja palvelu ystävällista. Yksi iPhone unohtui koneeseen ja sen takaisin saamista tovin odottelimme. Matkasta ei siis puuttunut aikatauluja kiristäviä tilanteita. Loppupeleissä kaikki meni kuitenkin oikein hyvin.

Vilnassa yövyimme Apartment -tyylisessä hotellissa, jossa meille oli varattuna tilava huoneisto talon ylimmästä kerroksesta. Kaikki oli siistiä ja yöt saimme nukkua rauhassa. Pientä korvausta vastaan sai myös aamupalaa huoneistoon tuotuna. Parvekkeella ei juuri joudettu istuskelemaan, sillä kaikki olimme iltaisin niin väsyneitä, että kunnon yöunet tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta.

Aika Vilnassa kului kaupunkiin tutustuen. Kiertelimme pääasiassa vanhaa kaupunkia, joka on yksi Euroopan suurimmista ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon - ehdimme nähdä siitä vain pintaraapaisun. Vilnasta päällimmäisenä jäivät mieleen kauniit kirkot ja suuret vihreät puistoalueet. Samaan aikaan Suomessa sai painella vielä kunnon tuulitakissa, kun Vilnassa tuolloin oli jo täysi kesä.

Likes

Comments

Palataampa hieman ajassa taaksepäin keskiviikkoon 12.4.2017 - tuon päivän tulen todennäköisesti muistamaan loppuikäni. Silloin luin sähköpostistani viestin, joka muuttaa koko tulevaisuuteni - minut oli hyväksytty - hyväksytty opiskelemaan lääketiedettä Vilnaan, Liettuaan! En sähköpostia avatessani uskonut tiedon tulevan vielä silloin, joten olo oli kuin puulla päähän lyöty.

Heti seuraavaksi lähti puhelinsoitot vanhemmille, ja kyllä tuo uutinen oli niin odotettu ja toivottu, että melkein itku siinä tuli. Suomen lääkiksiin haun olin päättänyt jättää nyt tekemättä kiintiömuutosten vuoksi. Olisin joutunut hakemaan toisessa 35% kiintiössä, saaden "rangaistuksen" siitä, että olin lukenut puolitoista vuotta kemiaa yliopistossa, tähdäten kuitenkin aina lääkikseen. Muutenkin suomalaista opiskelijaelämää jo nähneenä haluaisin kokeilla siipiäni vuorostaan ulkomailla.

Perheen kesken juhlittiin opiskelipaikkaa kakkukahvilla Valkoisessa Puussa ja myöhemmin illalla lasillisilla kuohuvaa. Nyt jälkikäteen mietittynä, koko viime talvi sekä kevät olivat todella kuluttavaa aikaa koko lähipiirille. Kouluunhaun ympärillä pyöri niin monet ajatukset ja kysymykset, että väistämättä se vei energiaa koko poppoolta.

Tiistaina 23.5.2017 sain yliopistolta virallisen hyväksymiskirjeeni, jonka jälkeen uskalsin hieman julkisemmin jo aiheesta puhua. Tuntui epätodelliselta, että niin pitkään haaveena ollut koulupaikka vihdoin olisi varattuna minulle. Spotifystä aloin kuuntelemaan Liettuan top-50 listaa, netistä alkoi ankara koulukirjojen metsästys ja suunnitelmia tuli sata lisää.

Ai niin, voisinhan tähän loppuun nyt jotain itsestänikin kirjoitella. Tätä blogia olen ajatellut pitää lähinnä vain itseäni ja ystäviäni varten, mutta jos tänne sattuu joku muukin eksymään, niin tässä muutama fakta minusta: olen 23-vuotias lukion käynyt lähihoitaja Seinäjoelta (okei, noh alunperin olen kotoisin Kauhajoelta...). Ylioppilaaksi kirjoitin 2012, lähihoitajaksi valmistuin keväällä 2014 ja kemiaa opiskelin Åbo Akademissa 2015-2017.

Taustani on aika usein herättänyt jonkin verran kysymyksiä - miksi lähihoitajaksi lukion jälkeen, miksi kemia? Tähän voisin palata jossain vaiheessa myöhemmin. Lääketiedettä olen syksyllä elokuussa lähdössä lukemaan siis Vilnan yliopistoon ja siellä tulen viettämään seuraavat kuusi vuotta kurinalaisessa opinahjossa.

Likes

Comments

  • Instagram
  • Blogkeen
  • Nouw