Ystäväni… siis nainen minua lähestyi ahdistellen ja pyysi… hei kuules Jyrki jos minua pussaat tai halaat niin ei se ole sinun syysi. Kun sinulla näköjään kädessäsi pysyy oman stakan lisäksi myös kynä niin voisitko, Please, kirjoittaa miesten puheenvuoron aiheesta tästä aiheesta joka on nyt kaikille pyhä!

Olinkin jo aihetta itsekseni miettinyt palmunalla pussailukulttuurissa täällä jossa suomalainen juro kosketukseen oppimaton mies on kuin Bambi liukkaalla jäällä. Oma fyysinen tilasi on pieni ja kapea täällä.. aivan kuin railot alla Bambin kevät jäällä ja kosketuksiin vastakkaisen sukupuolen kanssa joudut tai pääset, ihan riippuen siitä kuinka tiukasti omana tilanasi sä näät sen. Ilman kosketustakin ihminen elää kai voi...mutta sairaudeksi puutteet kosketuksen luokitellaan noi.

“Mikä perkele teissä naisissa on kun te luette miehille kohtalon...Ei paraskaan voi vastustaa sitä “ #metoo meille todistaa lauloi hiukan muunnellen jo aikoinaan Savo ja kuinka oikeassa ovatkin edelleenkin nuo upean laulun sanat kun aina uudestaan ja uudestaan avataan miesten maailmaan uudet kultaisen käytöksen hanat.

Kasvattajaopiston päättötyön “Miesten käsityksistä omista tunteistaan parisuhteessa” tein ja tekevisioonkin sen julkisexi esittelemään vein. Kansa nauroi ja hyväksyen hymyili miesten jäykkyydelle jurolle joka miehistä oli vain normaalia käytöstä ja jäykkyyttä miehiselle uroolle! Ei auttanut lopputyö avautumaan miehiä vaan käytös jatkui naistenmielestä edelleen kuin olisivat miehet syöneet sieniä. Hyväksyttyä käytöstä mielestä naisten vain oli jos mies puhui, pussaili ja vain pikkaisen joi… oi joi joi...tuollaista miestä nainen rakastaa voi. Mies kommunikoi ja kosketti tavoilla miehen luolan kun käydessään puhumaan oli tavoitteenaan koskettaa ja samalla pyyhkii poskeltaan paidanhihaan kuolan. Lämmittää saunan ja kolaa pihan… siinä on sinulle tunteidenesittämistä vaativa nainen tarpeeksi ihan... ajattelee mies kun taas aiheesta tunteiden keskusteltu on lauantaisaunan jälkeen kammarissa kiihkossa lihan

Kasvettiin ulos isiemme käytöstavoista joissa lapsia kasvatettiin kurilla kovalla ja naista lähestyttiin vain miestä väkevämpää nauttineena lievällä etunojalla ja silloin olikin liukkautta, ei naisessa vaan kielessä kun miehellä lisääntyminen ja tyydytys vain oli mielessä.Me nuoret kuunneltiin vinyyleiltä vaan U2:ta, Rainbowta ja Kissiä kun käytöstä aikuisten miesten tuota ihmetellen katseltiin ja mietittiin, että taitaa miehillä olla päässä vaan pissiä. Jos joskus itse vielä aikuisiksi kasvetaan ja naisia lähestyä halutaan niin tottakai eritavalla tuumasta toimeen aletaan, mutta hyvän käytöksen nimiin kunniamme valetaan.

Osataan nyt pussata, kosketella, flirttaillakin ja puhua, mutta taas on muuttunut aika ja väärällä tavalla mies koettaa koskettaa niimpä hävinnyt on miehenkosketuksesta taika. Tekee mies niin tai näin on se aina väärinpäin...vaadittu on jo kauan miestä joka puhuu ja pussaa...mutta juuri kun opimme sen niin se ei olekkaan enää miehille plussaa. Kaunis ja pehmeä on naisen hipiä… mutta nyt myös taitaa olla se kipiä.. Ei kestä se kosketusta edes käden miehen vaan heti on huuto #metoo somessa tulos, joten mies nyt katse tiehen kun suunta on ulos.

Jos oli ennen solmussa miehen kieli niin nyt kera julkisen huudon solmussa on myös miehen mieli. Ei voi mies nykyisin enää tietää mitä nämä kauniit ja ihanat naiset tahtoo tai sietää… parempi lienee vaan olla hiljaa… häipyä taakse jotta ei joudu niittämään julkisen häpeän viljaa. Luolassa pimeässä miehen on helppoa edelleen olla, ei tarvitse kosketella eikä puhua kun saa vain mies olla naisten mielestä täysi nolla. 

Ei ole enää edes ne naiset muutamat jotka julkisuudessa kilvan käytöskoodeja miehille huutavat siitä kuinka jokaista heistä on kosketeltu paikoista vääristä oudoilla tavoilla kun jokainen näistä tahtoo vain näin aikansa ja paikkansa julkisuudenlavoilla. Munattomat miehetkin leikkiin julkisuuden ryhtyvät vaikka salaa omien vaimojen nuoriin tyttöihin yhtyvät… näin kiillottavat he naisten edessä kiipeään, mutta miehille käytöksesi on hilpeää.

On maailma niin suvaitsevainen nyt kaikelle uudelle....on lesboja, homoja ja muuttajia maan, mutta vieläkään ei suvaita jos näistä asioista erimieltä on  tai koettaa puhua ja koskettaa vaan.

Sovinistisiaksi nyt minut herkkien naisten mielestä myönnetään kun omenaa juhlapäivän tarjottimella suuhuni työnnetään...olisi nyt hiljaa mies aurinkomaan ja keskittyisi appelsiineja kasvattamaan vaan. Uskon, että viisaat kauniit naiset minua ymmärtää… väärin… vaikka itse en ole koettanut nousta urallani ylös kera naisen säärin.

Tärkeä on tänään kunnioittaa myös rajoja eikä tarvitse hyväksyä kaikkia kosketuksen tapoja, mutta minä uskon tapoihini oikeisiin suhteessa myös naisiin vaikeisiin...vaikka #metoo on kampanjana upea, niin kärsii miehet siinä naisia enemmän ja kosketukseen oppiminen ihmiselle tärkeä kulttuuri on upea ja siksi en nuoleskelemaan julkisesti rupea.

Nuoruuteni meni, mutta miehisyys ei jätä...oli aikoja jolloin vinyyleiltä kuunneltiin vielä niin naiset nuoret ja vanhat ahdisteli myös miestä tätä...usko tai älä!? Ei ollut tapahtumalle hämmentävälle tälle edes vielä nimeä kun naiset nuo sillätavalla katsoivat, puhuivat rivoja ja koskettelivat sieltä tavoitteenaan vain imeä sekä tuottaa eufoorista mieltä käyttämällä sanojen sijaan erilailla kieltä. En tiedä tilanteesta nautinko minä, mutta huutanut en onnesta enkä somessa edes apua sillä ollut ei flirttailu tai koskettelu vielä silloin tabua.

Vaikka minulla käsiä ei olekkaan toimivia kahta, niin oi te naiset ihanat lupaan luoksenne palata… ottaa kiinni, rutistaa ja halata. On ohjeenani käytöksen kultainen kirja ja sitä käytöstä saa nauttia Marika, Seija, Tarja ja Mirja. Oi olkaa naiset niinkuin ootte vaan, ja antakaa miesten myös koskettaa sillä ei ole miehelle ollut helppoa puhumaan tai koskettamaan oppia...lähelle me halutaan tulla ja vaikka asiaa sekä tahtoakin olisi niin herkkyytenne vuoksi kohta meistä on kiinnostuneita ja toimiamme tutkii vaan poliisi.

Me ja too on nyt yhdessä juu... pienet teot ja sanat väärässä paikassa niin asiat varmasti mutkistuu, niimpä minulle paras 2 on U!

Antakaa naiset miehille anteeksi ja koskea hipiää... se ei siitä kulu eikä tee kipiää!

Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Arbeit macht frei - Työ vapauttaa sanotaan vaikka sanonnalla onkin historiassa erittäin ikävä kaiku toisenmaailmansodan jäljiltä, niin suomalainen yhteiskunta ja ihmiskäsitys on rakennettu sotiemme jälkeen tälle vapauttavalle työnteonarvostukselle jossa ruumiillinen lähes ympärivuorokautinen työnteko on henkisesti arvokasta ja tuottoisaa niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekin eikä vapaamatkustajia katsota hyvällä paitsi Wahlroosin Nalle jolla on varaa katsoa taakse, eteen ja asioiden alle!


“Mä joka päivä töitä teen… joka ainoa aamu seitsemäksi meen” laulettiin nuoruuteni humpassa ja olen minäkin PERKELE käynyt töissä kuin tytöt jumpassa ja olinkin jo 12-vuotiaana Suomen Tivolissa myymässä laitteisiin lippuja ahertamalla nykylainsäädännöllä rikollista 10-tunnin työpäivää 10markan tuntipalkalla keräten joka ilta setelinippuja. Ja se tunne kun sai vihdoin itse hankkimillaan rahoilla sitten kiiruhtaa Sokokselle ostaamaan Juicen 60markkaa maksavaa Matka Suomeen tupla LP vinyylilevyä ja koti Pioneereissä huudattaa nupit kaakossa kappaletta Kuopio Tanssii ja Soi oli olo eufoorinen ja työhön kannustava vaikka vettä vaan joi. Tämä jalo työntekemisen tunteen palo oli jo lähellä sammua kun lippua luukulle ostamaan tuli vieräleukainen savolainen kertoen minulle olevani “kuvan kaunis kassaneiti “... joten kanssan kautta kotiin lähti tämä “neiti” kun haaveet miehisestä työurasta lähes suli…


Työintoni oli tästäkin miehuuttani loukanneesta tapahtumasta huolimatta lähellä tappia sillä yksinhuoltajaperheessä ei äidillä ollut mihinkään ylimääräiseen rahaa antaa eikä auttanut apuun huutaa isää taivaan eikä pappia. Nuoren miehen kädet olivat vielä ohuet kuin pulkannarut, mutta kiinnittää ne talvella toisiin samanlaisiin naruihin piti kun askeleet hitaat lähiössä mainoksia jakaen lumessa pulkan kanssa hiihti,  tunne ja korvaus työstä ei ollut siisti. Tämä oli vastaukseni rahapulaan akuuttiin kun venyivät koulun jälkeen työnteossa illat ja lähellä oli jo palaa vapauttavaan työntekoon sillat, mutta koska kohta olisin jo lähes mies kokonainen itsekkin niin seuraavaksi olinkin sitten jo miestalon, mutta osa-aikainen. Olin jo mies työkykyinen ja varsinkin haluinen, mutta halut veivät velvollisuuksista huolimatta miestä jäähallille pelaamaan jo silloin ihan niinkuin kuin sitten myöhemmin aikuisena  rientoihin illoin. Työt sulle ja rahat mulle oli ehdotukseni äidille kun vastuista luistelin sanoi hän kun lapsuuteni savottoja hänen kanssaan muistelin...mutta aina löytyy uusia paikkoja jossa tarvittaan työmiestä oikein rivakkoo ja hyvvee itselleni edelleen toistelin.


Vapauttava työmatkani ei ollut noloa sillä siihen sisältyi talotehtaalla lautapoikana oloa, kaikki muu paitsi puutarhanhoito oli jo silloin turhaa talonmiespalvelussa pihojahoitaessa ihan niinkuin nykyisinkin hoitaessani appelsiinipuutani sekä kukkatarhaa, Osuusmeijerillä etuihin kuuluivat jäätelöt ja vanukkaat kun niitä syötiin puutteisiin nuoren miehen himokkaan, Lihakunnalla kyytiä saivat lehmänruhot kun ne käsissä kuin idolini Rockyn pienenivät osiin samaa tahtia kun työ söi uhot...kun neljältä kotiin päästiin olivat sieluni ja polveni edelleen uhriveressä vaikka päälläni oli työnantajan antama suojapuku, farkut, college ja esiliina edessä… koska vapauttava paikka yhteiskunnassa oli kovalla työllä saatava olin itsestäni todella ylpeä kun saatoin veret pois iholtani nyt rahassa SAATANA lähes kylpeä.


Elin hetken myös haaveidenikehää kun ammattilaisjääkiekkoilijan elämää kaukalossa sain elää...mutta mielipide Midaksen oli...ei enää! Vain kosketuksella sormenpään Midas kaiken,  jos nyt ei kullaksi niin ainakin uudeksi muuttumaan saa... ollut ei muutos hidas kun hän mittaamattoman potentiaalini elämässä toisaalla näki samalla katkoen unelmienisiivet pois, sillä vielä parempaa Midaksen mielestä edessä ois. Pian jo huomasinkin olevani siirtynyt suoraan lastensuojelusta päihdehuoltoon tekemään pitkää päivää ja yötä...vaikka toisin voisi kuvitellakin niin nyt olin tiskin tällä puolella tekemässä ammattihenkilönä työtä. Lapsuus se on korvaamaton ajattelin kun tässä raastavassa ammatissa asiakkainani kohtasin nuita lapsuuteni leikkikavereita joiden kanssa aiemmin luisteltiin , mutta joille päihteistä oli nyt tullut piru sekä noita ja lapsuutta yhdessä muisteltiin. Tästäkin ikävästä kokemuksesta huolimatta matka jatkui kuin Laika koiralla ylemmäksi ja ylemmäksi suoraan kohti urani huippua Sisälähetysseuran diakonia- ja kasvattajaopiston sosiaalikasvattajalinjalta löytäen itseni Keski-Suomesta Nuorisokodinjohtajan paikalta … olin päässyt suoraan koulunpenkiltä niin korkealle kuin koulutuksellani voisi jossain vaiheessa päästä joten nyt olin oman elämäni Laika koira avaruudessa tekemässä historiaa ja ilman kysymyksiä tai pyyntöjä kerroin ajatuksiani elämästä sekä kasvatuksesta kuitenkaan siitä vielä paljoakaan lapsettomana ymmärtämättä.


Vaikka olen hidas mies niin monessa ehdin olla siis mukana ja tuntea sen kuinka raskaan työn raataminen hies vapauttaa . Sain myös toteuttaa taiteellista luomisen tuskaa kun yhdistettiin elämänveteni viski oman televisio-ohjelman tekoon Viskinmaailma sarjan kautta, mutta vielä oli muutoksia luvassa joista suurempi ja suurin kaikista on RAKKAUS joka minulle oli isäksi tuleminen ja toinen oli onni onnettomuudessa sekä kohtaloni sanelemana eläkkeelle meneminen 30-vuotiaana työurani ollessa lähes niin lyhyt kuin se kuuluisa savolaisen unelmatyöpäivä jossa mies kun aamulla töihin lähtiessään läpsäyttää vaimoa avonaiselle kannikalle sen jäädessä hyllymään paikoilleen… ja töistä tullessaan se kankku hyllyyn edelleen, mutta ei sen vuoksi että kankku olisi iso vaan että työpäivä oli niin lyhyt!


Olin ollut urani huipulla useammalla elämän eri osa-alueella ja luulinkin jo kokeneeni kaiken mahdollisen työelämästä eikä minulla enää olisi mitään saavutettavaa eikä millään yhteiskunnan hyväksynnän ja tukien arvoilla mitattavaa tai tuottavaa työtä jäljellä kun jäin koti-isäksi hoitamaan poikaani sekä kotiamme. Tästä se vasta alkoikin elämäni paras työkokemus… kokemus jota en vaihtaisi pois mihinkään muuhun… sellaista työtarjousta ei voi olla olemassa mikä korvaisi sen kaiken mitä olen kokenut näiden 17-vuoden aikana poikani kanssa ollessa. Se on ainutlaatuinen matka ja mahdollisuus olla läsnä ja luoda ainutkertainen side elämäsi ja hänen elämänsä pisimpään suhteeseen. Nähdä, tehdä, kokea, tuntea kaikki hetket yhdessä… vaikka helppoakaan se ei ole arjen järjestäminen aina täällä palmunkaan alla sillä arki on arkea kaupassa käynteineen, ruuanlaittoineen, siivoamisineen, autolla kuskauksineen ja sen jälkeen vielä aviomiehenä olla vaimolle joka tulee töistä valmiiseen ruokapöytään rojahtaen sen jälkeen sohvalle pitkääkseen raapien nivusiaan ja noustakseen siitä enää illan aikana vain vessaan, jääkapille tai sänkyyn vaatimaan aviollisten velvollisuuksien täyttämistä raskaan päivän rasittamalta koti-isältä.


Olen mielestäni onnistunutkin kohtuu hyvin tässä koti-isän vaatimassa työssäni, mutta ennenkaikkea tunnen olevani etuoikeutettu kaikkia niitä isejä kohtaan jotka joutuvat tai tahtovat juosta uratikkailla ylöspäin kovempaa ja ylemmäksi ansaiten enemmän ja enemmän taloudellisia mahdollisuuksia, mutta samalla menettäen sen kaikkein tärkeimmän eli lastensa lapsuuden sekä mahdollisuuden johonkin poikkeukselliseen suhteessa omiin lapsiinsa.


Vuoden päästä poikani tullessa täysi-ikäiseksi ja saadessaan ajoluvan tämä määräaikainen koti-isänä oleminen kyytipalveluineen on katkolla samalla tavalla kuin elämäni on jatkolla.... jotain vanhaa loppuu ja jotain uutta alkaa... mutta se on varmaa ettei tulee hoppuu, sillä elämä kyllä kantaa. 

On taas enemmän itselle aikaa, mutta osaanko olla yksikseni enää lainkaan... On uuden oppiminen ja itsenäistyminen tälläiällä varmaan sitten tuskaa kun on tottunut vuosikaudet toiselle vain elämään,  kokkaamaan ja kuskaan. 

Te kaikki kotiäidit olette lottovoittajia kun saatte olla nykypäivänä kotona lasten kanssa samaan tyyliin kuin useat sukupolvet aiemmin olivat sekä elivät! Kaikki tasa-arvo ja työelämän sekä oman uran kunnioittaminen ei vie teitä eteenpäin äiteinä sillä kaikista tärkein arvonne on olla äiti lapselle kotona jolle on aikaa, tahtoa ja sydäntä… vain se on arvo joka vapauttaa! Tietysti yhteiskunnan tulee tukea ja antaa mahdollisuuksia tähän, mutta ennenkaikkea se on arvovalinta jonka arvon näkee ehkä vasta vuosien päästä lasten aikuistuttua ja itsensä vanhetessa.


Espanjalainen yhteiskuntajärjestys, mutta ennenkaikkea käsitys työn vs. perheen arvostuksesta on hyvin erilainen kuin Suomessa vaikka kyllä täälläkin palmunalla tarvittavat hommat tehdään jos nyt ei ihan heti tänään niin mañana… ehkä ja muuten ollaan vähän niinkuin ellunkanat. Perhe ja varsinkin lapset sekä yhteiset ruokailut menevät kaiken edelle eikä niistä mielellään edes neuvotella. Lapsia arvostetaan ja kasvatetaan koko suvun voimin kunnioittamaan vanhempia sekä perhettä. Työtä pitää tehdä vain jotta saa riittävän määrän rahaa siedettävään elämään ja jos jollakin ei suvusta ole rahaa niin hän voi tulla syömään heille keillä sitä on.


Julkkiskokkikin teeveessä opastaa, että työntekeminen on usealle suuri osa persoonaa meistä ja kotonaolo etenemistä syö uralla ja jos kotiin lasten kanssa  jäät niin on vanukkaat sekä etenemismahdollisuutesi kuralla.  Minä olen ollut kotona aina kokonainen ja ehkä... enkä ole minäkuvaani vahvistaakseni tarvinnut itseäni myydä enkä työtä tehdä. Tietysti tämä kaikki on mahdollista ja ennenkaikkea suotavaakin myös miehille niinkuin itse olen saanut olosuhteiden pakosta tehdä ja elää, mutta perinteisiä arvoja ja sukupuolirooleja puolustavana sekä ei niin työkykyisenä eikä varsinkaan -haluisena rohkaista JURA-essu päällä keittiöstä hellan isällisestä hohteestä äitejä ja isejä pysymään kotona sillä työ ei vapauta vaan kahlitsee ...se on nykypäivän oman itsensä ja aikansa myymistä taloudellista korvausta vastaan eli huoraamista.


Ei työllä kannata itseään tappaa kun kuolee muutenkin.

Viva la casa!


Likes

Comments

Kom igen Sverige Kom igen … taas ne sen tekivät… voi hemmetin Hannu Hanhet!!


Miten he ovat taas voineet tehdä sen mitä me olemme koettaneet vuosikymmeniä onnistumatta? Mitä ihmettä noilla sliipatuilla ruotsalaisilla on sellaista mitä meillä Suomessa ei ole muuta kuin pystyynnostetut polopaidankaulukset, puhjehduskengät, bótarkarkit, nuuska ja Peter Forsberg vaikka eri lajista puhutaankin sillä nyt tapetilla on taas heidän jalkapallomaajoukkueensa… joukkue joka taas on arvokisoissa...tälläkertaa tie käy ensi kesän Venäjällä pelattaviin MM-kisoihin!!

Voihan jävlar!!!!


Ei taidolla, ei tiedolla, ei voimalla vaan tuurilla sanoivat jo Kummelit aikoinaan ja se on syöpynyt kansakuntamme yhteiseen alitajuntaan puhuttaessa nuista läntisistä Kuninkaallisista naapureistamme joiden kanssa meillä ressukka suomalaisilla ei ole muuta yhteyttä kuin Ruotsinlaivat ja Finkampen joka sekin nykyisin kiinnostaa yhtä paljon kuin se kasa sitä itseään!!

Onko se pelkkää tuuria, että ovat kisoissa vai mistä se johtuu?


Mistä tämä ero maiden jalkapallomaajoukkueiden menestysten välillä oikein johtuu nyt kun itse Jumalasta seuraava ylöspäin eli Zlatan ei edes pelaa??


Jos katsoo ja vertaa pelaajaluetteloita maidemme välillä niin se ei selitä tätä eroa kuin pieneltä osin sillä olkoonkin, että ruotsalaisista pelaajista lähes kaikki pelaavat vähintään keskisuurissa Eurooppalaisissa joukkueissa isoissa rooleissa ja ompa heillä varaa jättää ulos myös pelaaja joka pelaa Maailman Kovimmassa Liigassa Espanjan La Ligassa.


No onhan Suomellakin 2 pelaajaa Italian ja 3 pelaajaa Saksan pääsarjassa sekä sitten Tanskan kovassa pääsarjassa maalikuningas ja suomenruotsalainen voittajageeneillä varustettu Gareth Balen ex.joukkuekaveri ja ja ja ja...olikos niitä vielä jossain muuallakin… ehkä oli ehkä ei, mutta eteenpäin ollaan menty ja meillä on menossa sukupolvenvaihdos sekä Olympiastadionkin on remontissa ja ja ja…


No jos merkittävää eroa ei tule joukkueiden välillä pelaajista ja heidän seurajoukkueista niin mistä ero tulee?? Ilmoille on asiantuntijoidenkin toimesta jo ehditty heittämään se iänikuinen selitys maiden väkiluvuista jonka luulin ja toivoin jo selityksenä olleen samassa romukopassa piloille menneiden karsintojen kanssa!?

Väkiluvun populaatiomatematiikkaan, olosuhteisiin ja tai yksilöiden lahjakkuustekijöihin vetoaminen on niin old school, että siihen ei oikein viitsisi enää edes kommentoida juuri muuta kuin sen, että niin on lämmintä ja ihmisiä paljon myös Kiinassa, Intiassa ja Keniassakin sekä vähän ihmisiä Kroatiassa, Tanskassa ja Islannissakin joten koetetaan etsiä syitä jostain muualta!?


Entäpä fyysiset puitteet joissa pelataan maaotteluita kun heillä on tunnelmaltaan upea FriendsAreena joka on moderni stadion ja valmistettu vain jalkapalloa varten jossa helposti kotijoukkue voi saada yleisön hurjasti kannustaessa hurmoksen päälle ja voidaan puhua todellisesta kotiedusta joka kerta kun siellä pelataan niinkuin nytkin jatkokarsinnan ensimmäisessä ottelussa kävi jossa ratkaiseva 1-0 maali tehtiin kotikentällä ja vieraissa taisteltiin vaadittava tasapeli.

No onhan meilläkin moderni uusittu Ratinan yleisurheilustadion ...eikun Turun Veritas stadion… eikun Olympiaurheilustadion jonka remontti muuten maksoi yhtäpaljon kuin Athletico Madridin uuden ja upean WandaMetropolitan stadionin rakennuskustannukset yhteensä ja kumpikohan lie sitten sopivampi jalkapalloon?? Mikä on se Huuhkajien pesä jonne muiden saalistajien ei ole helppoa tulla kultamunia kotiin viemään?


Suomalaiset ehtivät jo lausumaan, “että tämä antaa uskoa meillekin! “

Luulin tämän olevan helluntaiseurojen sijaan jalkapallokarsintojen ottelupari kisoihin joka ei anna yhtään uskoa lisää sen kummemmin Jumalaan eikä auta yhtään suomalaisia kentällä sillä se on taas vain yksi ruotsalainen vitutuksen akupunktiopiikki lisää härmäläisten perusjunttien punaisessa niskassa. Yleensäkään en usko muuhun kuin itseeni ja siihen mitä olen tehnyt ja mitä on minun mahdollista tehdä… minun uskoani ei lisää se, että naapurin Hanhet vetää potkuhousuissaan palloa paremmin kuin minä kurahousuissa.

Ilman itseluottamusta kukaan ei ole mitään!


Mistä muualta tuo ero voi tulla sitten… miksi ruotsalaiset ovat parhaimmillaan aina paineen alla vaikka eiväthän ne ressukat ole olleet edes sodassa koskaan mistä olisi voinut saada kansakunnan luonteeseen voittamisen taidon ja pakkasen paneman tahdon lujuuden kun taas me usean sodan käynyt suomalainen kansakunta ollaan omimmillaan silloin kun tilanteessa tai pelissä ei ole painetta enää ollenkaan ja voidaan rennosti nauttien suorittaa maksimitasolla niinkuin nytkin kahdet edelliset karsinnat ovat osoittaneet. Olisi jotenkin niin rohkaisevaa suomalaisen jalkapallon kannalta onnistua kerran myös silloin kun on pakko onnistua eikä silloin aina pelaaminen ole enemmän virheiden pelkoa kuin halua onnistua!


Paineessa timantitkin puristetaan sanotaan ja olihan Ruotsin pelaaminen upeaa niin kotona kuin vieraissakin tässä karsinnan kaksiosaisessa otteluparissa jossa Ruotsi prässäsi tarvittaessa ylhäältä kollektiivisesti ja sitten puolusti tiiviisti muodossa eikä pallon saadessa tyytynyt vain purkamaan palloa ylös vaan koetti rauhoittaa syöttelemällä ja hallitsemalla palloa. Heillä oli tarpeeksi äijämäisyyttä voittaakseen kaksinkamppailuja, tarpeeksi taitoa hallitakseen palloa paineessa, tarpeeksi peliidentiteettiä joka toi uskoa omaan tekemiseen vaikeillakin hetkillä, riittävästi itseluottamusta onnistua tehtävässä ja saada tavoiteltu tulos!


Jotenkin minun on erittäin hankala sieluni silmin nähdä, että jos...siis ISO jos Suomi olisi ollut Ruotsin paikalla pelaamassa Italiaa vastaan tässä karsintaottelussa Ratinan sohjoisella “stadionilla “ ja sen jälkeen toinen ottelu Italiassa niin tuskinpa tulos olisi ollut samanlainen kuin Ruotsilla nyt oli… ehkäpä hyvinkin päättyessään 1. osassa kun molemmat joukkueet keskittyisivät puolustamiseen (sillä Suomi ei osaa, ei halua, ei pysty, ei kykene suunnitelmalliseen pallonhallinnan kautta tapahtuvaan hyökkäämiseen koska sellaisesta ei ole kokemusta miltään tasolta vaan keskittyy puolustamiseen ja nopeisiin vastahyökkäyksiin joissa onnistumis % tulisi olla lähes 100% jotta mahdollisuudet voittoon säilyisivät) niin Suomi olisi voinut venyä 0-0 tulokseen ja vieraissa pakka olisi paineessa hajonnut kuin se kuuluisa uloste tuulettimessa.


Mistä tälläinen peli-identiteetti tulee??


Onko se kiinni kansanluonteesta vai johdonmukaisesti vuosien ajan kaikilla jalkapallontasoilla opituista asioista sekä malleista toimia ja joista on kokemuspohjaa riittävän monta kertaa riittävän pitkältä ajalta jotta suorittaminen onnistuu useammin kuin kerran tapahtunut Gijonin ihme ?


Antaako tuo aiempien sukupolvien menestys jalkapallon arvokisoissa myös uskoa ja luottoa siihen, että mekin kyllä pystytään ja osataan ja vastaavasti suomalaisia painaako takaraivossa kansakunnan “me on hävitty tää peli”-musta menneisyys jossa pallot painajaismaisesti joka tapauksessa jossain vaiheessa jotenkin kimpoilevat meidän maaliin?

Espanjassa asuessa olen tutustunut useisiin ruotsalaisiin naapureihin ja olenhan itsekkin nainut itseni suomenruotsalaiseen sukuun joten tällä kapeallakin subjektiivisella kokemuksella voin sanoa, että kansakuntiemme luonteissa ja sen erityispiirteissä on valtavat erot ja siinä missä ruotsalaiset ovat avoimia, sosiaalisia ja itsevarman oloisia niin me suomalaiset olemme kaikkea tuota, mutta vain humalassa ja selvinpäin olemme sulkeutuneita siten, että koko nonverbaalinen olemuksemme huokuu sanoja “ Elä tule minulle juttelemaan, äläkä ainakaan vieraalla kielellä, Please”… ja kentällä tuo sama luonteenpiirre näkyy minun silmiini siten, että suomalaisilla pelaajilla on liian usealla päällään “Elä minulle syötä, Please!"-paita!


En ole islantilainen, en ole tanskalainen .. enkä ole ruotsalainen… enkä halua heiksi myöskään tulla, mutta ihailen heidän kaikkien erilaista ja vahvasti tunnistettavaa tapaa pelata jalkapalloa menestyksekkäästi samalla todistaen sen, että Pohjoismaista voi päästä jalkapallon arvokisoihin toistuvasti mikäli tekemisen taso on selityksiä edellä. Kiitos näiden pohjolan joukkueiden ensi kesänä on mukavaa seurata Venäjän MM-kisoja omalta kattoterassilta palmun alta kun mukana on jopa 4 suosikkijoukkuetta joiden otteluita jännitetään ja toivotaan heille menestystä, mutta kuitenkin niin, että Primero Vamos La Roja!!!


Grattis Sverige!!

Likes

Comments

Tänään istun hetken… mietin maailmaa… olen täynnä onnea...koetan ymmärtää…mitä merkitsee kun isää juhlitaan. Kerran vuodessa on kalenterissa isien juhlapäivä, mutta joka päivä meillä isyyttä juhlitaan…silmänurkkiini kuivuu kyyneleet...kun muistelen lapsuuteni isäkaipuutain.


Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit kertoi laulussaan jo aikoinaan YÖ yhtye ja tänään Luojan Kiitos kun saan juhlia vuoksesi Rakas poikani isänpäivää niin ymmärrän tämän sukupolvien jatkumon sekä sen roolit taas yhtä vuotta viisammin...ehkä?!

Nykypäivän itselleni oudossa suuntauksessa joudun miettimään onko isällä henkilöauto vai henkilöllä isänauto? Onko minulla oikeus juhlia isänpäivää?  Kuka määrittelee isyyden tai vanhemmuuden niin ettei joku koe olevansa väärinkohdeltu? 


Se mitä ei tiedä olevan niin sitä ei osaa kaivata sanotaan, mutta omaa isää kaipasin useammin kuin hän tiesikään...enkä tuota virhettä tai tunnetta tahdo jakaa eteenpäin seuraaville sukupolville uudestaan!

Elämä ei ole pelkkää orgasmia vaan elämään kuuluu osana myös pettymykset, häpeät ja puutteellisuudet opetti meitä jo ala-asteenopettamme ja tuo lause monine merkitykseen on jäänyt soimaan korvaani sekä tulee mieleen myös tänään kun mietin niitä kaikkia muita kohtalontovereitani joilla oma tai joku muu isä ei ole läsnä elämässä eikä ottamassa vastaan isänpäivänaamuna maailman lämpimintä ja aidointa halausta sekä toive lahjaa oli se sitten itse tehty kortti tai lisää aromeita elämään uuden whiskynmakuisen piipun muodossa. Olenko rikkinäinen ihminen vai ymmärränkö sittenkin ehkäpä jopa syvällisemmin isänpäivän sekä isän tärkeyden kun minulla ei ollut isää lapsuudessa eikä minun vuokseni pidetty tasa-arvoisuuden vuoksi henkilön- tai läheisenpäivää vaan päivämme oli isänpäivä sillä äitimme oli jo tuohon aikaan aikaansa edellä ollen meille kotona niin isä kuin äitikin…ISO KIITOS siitä!!


Saada olla ISÄ sinulle on elämäni SE kolmas ja kaikista tärkein pelastus… siksi tahdon myös sinut suojella ja pelastaa. Minuun voit luottaa… vaikka pettymyksiäkin elämänhumalastaan juopuneena tuottaa...olen läsnä ja lähellä. 


Olla isä omalle lapselle on etuoikeus jota ei kaikille suoda ja tästä isäksi tulemisesta haaveilin jo vuosia ennen tuon haaveen täyttymistä eli syntymääsi. Tuo lauantai aamu lokakuun on ollut elämäni merkityksellisin päivä vaikka muutakin suurta on matkani varrelle osunut, mutta mikään koskaan ei ole tuntunut eikä tule tuntumaan enää niin suurelta sekä aidolta kuin nähdä syntymäsi ja tuntea täydellisen rakkauden ihanuus.


Kuunneltiin “ihmisen poikaa” kun pastorilta nimen ja siunauksen sait… edelleen nämä tärkeät sanat laulun tähän tekstiini hain. Teksti laulusta on tatuoitu sydämeeni kertomaan minulle ja sinulle sen mitä en ole kykenevä puutteellisuudestani johtuen aina arkipäivässä sanoiksi pukemaan... Olet minulle SE IHMISENPOIKA. 


Olen ollut kohtaloni kautta etuoikeutettu ja saanut olla lähelläsi koko elämäsi polun ajan kun sain jäädä sinua hoitamaan kotiin sinun ollessa vielä alle vuoden ikäinen … sain nähdä kaikki oppimisen askeleesi… uusien asioiden vaikeudet ja pettymyksetkin , onnen tunteet ja surunkin...Olen saanut olla kotona aina tullessasi koulusta... olen koettanut sinua tukea kaikkien näiden asioiden käsittelyssä joille itse olen ollut sinulle esimerkkinä ja peilinä toivoen vaan elämääsi sen, että tulisit viisammaksi kuin isäs milloinkaan… kumpa oppisit ajattelemaan. Ajattelun taidot ovat sinussa läsnä vahvana ja uskonkin siihen,  että tuo toiveeni on lunastettu jo tässä. 


Liukenee murheet aikuisen… ihmisen poikaa kun tänään katselen kun tunnen halauksesi huomaan voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan…ja oppinut myös jo ajattelemaan… tyytyväisenä tiedän että matkas onneksi taipuu...vihaa katkeruutta et tunne laisinkaan… siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa nuoren miehen uhkuen... 


Ilman sinua tämä päivä olisi minulle vain yksi normaali sunnuntai, elämäni olisi vain yksi normaali elämä… mutta vuoksesi saamme olla yhdessä enemmän kuin kaksi ja viettää yhdessä tätäkin uskomattoman upeaa, aitoa, aromikasta sekä tunteellista isänpäivää elämänpäivien helminauhassa yhteisen harrastuksemme jalkapallon, ruokailun, kiirettömyyden, formuloiden ja muiden meidän perheen “miestenjuttujen” parissa isänä ja poikana.


Vaikka ikuisena materialistinina sekä hyvien whisky ja piippu aromien etsijänä arvostan näitä asioita todella paljon niin mikään muu maailmassa ei anna minulle kuitenkaan suurempaa tyydytystä, onnentunnetta tai elämän aromia kun isänä oleminen joka on maailman upein, tärkein ja vaikeinkin rooli mutta siitä huolimatta haluan koettaa onnistua siinä vuoksesi Rakas poikani!


Olkaamme ylpeästi onnellisia tänään kaikki isät… vaikka kunnia päivästämme lapsillemme kuuluukin.


Kiitos että saan olla isäsi!


Rakkaudella iskä 😍


Likes

Comments

Päästä paratiisiin viettämään kiireetöntä ja viriiliä aikaa neitsyeiden kanssa lienee lähes kaikkien muidenkin miesten kuin vain pelkästään muslimimarttyyrreiden unelma tuonpuoleissa, mutta tälläpuolella oman jo menetetyn terveyden jälkeen parhainta mitä voi ihminen kokea housut jalassa Bentleyllä ajamisen jälkeen on päästä veropakolaiseksi halpaan lämpimään maahan jossa kiireettömän auringossa golffin pelaamisen ohessa voi sielujen silmin nähdä sekä suurilla korvilla kuulla kuinka vaivalla hankitut setelit leijailevat suorina ja puhtaina tilille ilman välikäsiä. Sen jälkeen on nautinnollista hankkia itselleen lähes ilmaiseksi hyödykkeitä ja materiaa jollaisesta kylmässä suurten verojen pohjolassa voi vaan haaveilla.


Pahinta mitä suomalainen voi kokea ei ole oma turmio tai tappio vaan se jos näet jonkun naapurin tai tuttavan lähtevän kohden etelää virne naamallaan sillä se ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että paratiisiin on hän menossa minun rahoillani ja riippumatta siitä mikä tilanne on oikeasti niin olemme valmiita tekemään kaikkemme sen eteen, että paratiisiin tulee ainakin jos ei käärme niin pilviä ja mieluummin vielä kunnon ukkosta joka tullessaan salamoilla polttaa helvetin tulessa kaikki vääryydellä ja viekkaudella hankitut varallisuudet.

Jotta tältä kansantaloutta rasittavalta mielenterveyspalvelujen käyttöä lisäävältä vääryydeltä vältyttäisiin pitää kaikkien kansalaisten yhdessä eduskunnan kanssa tehdä kaikkensa, että tasapuolisuuden nimissä myös näiden pörssiyhtiöiden johtajien, runsaasti rikastuneiden ja ylisuurta eläkettä saavien ulkosuomalaisten verot jäävät Suomeen työuransa aikana, sen jälkeen ja myös postuumistikkin sillä he varmaankin elämässään muutenkin onnistuneina myös pääsevät neitsyiden seuraan tuollakin puolen joten verollehan sekin olisi laitettava ettei Suomeen pakolla jääneiden mielenterveys kateudesta järky!


Tässä kaikessa kateuden huumassa jota tasapuolisuudeksi kutsutaan sekä siitä seuranneessa verotalouden puhdistuksessa ei ole merkitystä sillä mitä se yhteiskunnalle maksaa tai jos näiden johtajien ja rikkaiden "tasapuolisuusverojen" mukana otetaan hiukan myös köyhiltä normaaleilta suomalaiseläkeläisiltä jotka ovat tulleet uuteen kotimaahansa terveydellisten syiden, halvemman elämän ja sosiaalisten seikkojen vuoksi. Vaikka yleisesti luullaan ja tasapuolisuuspäätöksiä tehdessä yleistetäänkin niin kaikki ulkosuomalaiset eläkeläiset eivät ole vanhoja ja rikkaita vaan joukossa on myös nuoria lapsiperheitä joilla normaalieläminen Suomessa ei ole ollut mahdollista tai järkevää joten he ovat ottaneet elämälleen uuden suunnan kohti kateellisuuden etelää jossa mikään ei maksa mitään ... he siitäkin huolimatta, että toisin kuin luullaan niin elävät moninaisten fyysisten- ja tai psyykkistenvammojen kanssa aivan tavallista kohtuullisen tervettä normaalia elämää vieden lapset kouluun, tehden kotitöitä, harrastaen, maksaen veroja nykyiseen asuinmaahansa jonka palveluita myös käyttävät koulujärjestelmineen sekä muine yhteiskunnallisten palveluiden kanssa. Suomessa monikaan heistä ei ole käynyt enää vuosikausiin vaikka sairasvakuutusmaksunsa he sinne ovat maksaneetkin...Suomesta he eivät ole myöskään mitään apuja pyytäneet eikä heille olla niitä tarjottukkaan, joten kivenä he eivät ole olleet kuin kateellisten kengissä, mutta siitä huolimatta nyt Oy Suomi Ab alkaa olemaan Zeus ja tuomaan ukkospilviä paratiisiin ylle jollainen tämä uusikotimaa omista kansallisista erikoispiirteistään huolimattakin suurimmalle osalle muuttajista on.

Zeus on jumala joka ei välttämättä ymmärrä tasapuolisuudesta yhtään enempää kuin kateelliset tasa-arvoa huutavat kansanedustajat tai kansalaisetkaan sillä tämä suomalainen käsitys tasa-arvosta loppuu siinä vaiheessa kun kakusta on kirsikat syöty ja pitäisi alkaa antamaan myös toiseen suuntaan jotakin muutakin kuin velvoitteita.


Jos nämä tavalliset ilmastoeläkepakolaiset jotka ovat saaneet turvapaikan auringon ja palmun alta maksavat veronsa myös Suomeen niin onko Suomi valmis antamaan jotakin takaisin heille joilla on alaikäisiä lapsia huollettavana esimerkiksi lapsilisien ja tai ilmaisen terveyden/hammashuollon muodossa tai entäpä jos nämä pakolaiset maksavatkin enemmän veroa nykyiseen kotimaahan kuin mitä he maksaisivat Suomeen niin voidaanko odottaa joulunalla veronpalautuksia vai annetaanko ne tasapuolisuuden nimissä lahjoituksena pois Eduskunnan urheilukerholle tai jollekin muulle yleishyödylliselle yhdistykselle!?


Missä menee tasapuolisuuden raja suomalaisilla... loppuuko se tasapuolisuus siihen kun aletaan itse olemaan voitonpuolella... vielä en ole saanut kysymyksiini Suomen Eduskunnasta vastausta, mutta odotan sitä rauhassa sillä ei ole näkynyt itse Zeustakaan pilvineen eikä niitä neitsyitä... joten niitä kaikkia odotellen hyvää mielenterveyttä Kivisille ja Sorasille kengissä palmun alta pakolaiselta.


Sól, amigos, sana y aqua vida es mi carril..

🌞🌴💵 💰





Likes

Comments

Kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa on yleisesti käytetty sanonta kun puhutaan nuorten suhtautumisesta auktoriteetteihin, tulevaisuuden suunnitelmiin tai poliisilta saatuun Scoban toimimattomien suuntavilkkujen korjaamiskehotukseen liikenneratsian yhteydessä, mutta samaa määritelmää voisi myös käyttää puhuttaessa Maailman Parhaasta suomalaisesta fudiksesta Veikkausliigasta.


Palmunalla makoillessa unohtaa usein, muttei riittävän usein koko Suomen ja varsinkin sen "Maailman parhaan" fudiksen olemassaolon, mutta välillä se hiipii tajuntaan kuin painajainen pahimmillaan eikä siitä herätessäkään meinaa päästä irti vaikka kuinka haluaisi!


Viikko sitten Veikkausliiga saatiin runkosarjan osalta päätökseen ja Itä-Suomen ylpeys saavutti kunnioitettavasti "järkevällä" omat pojat projektillaan ja tarkalla taloudenpidolla hopeaa sekä oletettavasti lähes miljoonan miinuksen kirjanpitoonsa.

 Saavutusta juhlittiin Savossa lähes kuin Championsliigan voittoa... oli isot pokaalit (miksi?) ja hopeaa purtiin Kuopion yössä niin, että yhteistyösopimus yliopiston hammaslääketieteen kanssa olisi paikallaan jotta saadaan taas joukkueen syömähampaat kuntoon edes alkavan kauden Maailman pisimmän preseasonin aikana ja juhlinnan sekä siitä seuranneen somesekoilun perusteella hopeanmakua kitalaesta on koeteltu huuhdella pois niin huolella ettei joukkueen viinahammasta edes yritetä saada kuntoon tai poistettua. Mitähän olisi käynyt jos tämä Savon ylpeys olisi saavuttanut jonkin oikean pokaalin ja kovempaa rautaa purtavaksi suuhun.... olisiko siitä selviämiseen riittänyt tuo Maailmanpisin preaseasonkaan vai olisivatko kaupungin "omat pojat" vielä keväälläkin omassa projektissaan kuivumassa muiltakin osin kuin korvientakaa Mäkikadun yksikössä?


Suurella ilolla ja ylpeydelläkin seuraan nykyisen kotimaani seurajoukkueiden Mestaruuksien juhlintaa... siis vain Mestaruuksien juhlintaa sillä hoppee on uppee vuan ee se oo Mestaruus... Kun nämä todelliset ammattilaiset wannabe-pelaajien sijaan edustavat itseään, seuraansa ja koko kansakuntaansa fresseinä myöhään yöhön, seuraavaan päivään ja iltaan ja taas uuteen päivään.... missään ei näy alkoholia kuin korkeintaan olutsponsorin kunniaksi otetut yhdet, missään ei näy humalaisia pelaajia juhlimassa sekä somettamassa typeryyksiä korkki auki, missään ei näy edes Kuninkaan vastaanotoilla ja tai muissa juhlissa aurinkolaseihin sonnustautuneita väsyneitä juhlijoita joita ihaillen ja naureskellen tuetaan taas uuteen nousuun niin kentällä kuin kuppilassakin.

Kulttuuri niin kentällä, kapakassa kuin seuran konttorissakin on yhteinen ammatillinen minuus joka kuvastaa seuran arvoja ulospäin ja nyt se kertoo jotain muuta kuin mitä sen pitäisi kertoa mietitäänpä viestin päätymistä pikkujunioreille tai kirjanpitäjälle joka tuskin ymmärtää ammattilaisia jotka miljoonan tappiolla juhlivat pääsyä Eurooppaan tekemään kaksisataatonnia seuralle lisää tulovirtaa josta tosin pitää maksaa matkojen kustannukset niin syvään Afrikkaan scouttaamaan uusia keltamustia meidän omia poikia kuin myös laivalla Tallinnaan menestymään Euro-ottelussa.

Toivon ja unelmoin oikeasti, että tämä lapsuuteni suurseura jonka puolesta taistelin kentällä kahdenraidan Adidasverkkareissa ja Nokian fudiskengissä sekä möin jäätelöä otteluissa kuumina kesäpäivänä pääsisi Eurooppassa Baltiaa pidemmälle aina Välimerelle saakka kohtaamaan sekä näkemään oikeaa kulttuuria ja ammattimaisuutta niin kentällä kuin katsomossakin!?

Mikäli näin toivottavasti käy ja rakas seurani saapuu Euroopassa Espanjaan saakka niin sen vankkumattoman faniryhmän kaikille 50:lle ultrajäsenelle lupaan tarjota heidän koti-ikävää poistaakseni sekä kielenkantoja irrottaakseni yhdet haaleat Lagerit sillä ehdolla, että somessa ja stadionilla ei sitten sekoilla sen voimalla!?

Kiinnostavuus seuraa kohtaan, kulttuuri ja sitä kautta kannattajakunnan lisääminen katsomoihin koetaan utopiana jos joku kertoo tavoitteena olevan Suomessa 5000 katsojaa ottelussa vaikka käytössä olisi Suomen modernein stadion ja Suomen mittapuun mukaan seuran johdossa sekä markkinoinripuolella on oikeita ammattilaisia tekemässä työtä ex-pelaajien suojatyöpaikkojen pitämisen sijaan... utopiaa vaikka muutaman sadan kilometrin päässä lännessä katsoja keskiarvot ovat usealla joukkueella tälläkin päättyneellä kaudella yli 15000 henkeä ja parhaalla joukkueella yli 22000 katsojaa!!!

Mitä muuta suomalaiset seuratyön "ammattilaiset" ovat valmiita tekemään sen, eteen että kansa kiinnostuu ja saapuu katsomoihin kuin juhlimaan suomalaisen alkoholigeenivirheen mukaisesti sekä lämmittämään talkoovoimin sen kuuluisan kisamakkaran puoliajalle tai luo fanipisteeseen mahdollisuuden ostaa seuran kaulaliinan sekä katsella maahan maalattuja entisten huippupelaajien jalanjälkiä?

Ollaanko seuran johdossa niin innovatiivisia, että voitaisiin lämmittää vaikka makkaroiden lisäksi syyskylmällä katsomoita jonne laskettaisiin kaikki alueen lapset varsinkin seuran omat junioripelaajat sisään ilman maksua nauttimaan ja oppimaan peleistä... ollaanko innovatiivisia ja koetetaanko ottaa kerrankin hyötyä ikuisesta selittelyjen ykkös-syystä pohjoisesta maantieteellisesti sijainnista pelaamalla otteluita yöttömässä yössä jolloin perheet eivät ole enää mökeillä ja tapahtumat voisivat tarjota myös jotain ainutkertaista elämystä sillä soihdut, marssit, tappelut ja muut Suomessa jalkapallokulttuuriksi luullut asiat ovat jo oikeassa Euroopassa niin out, että niitä tuomalla tullessaan tänne katselee matsit somessa stadionin ulkopuolella tarjottu haalea Lager kädessä.


Palmunalta ajatellen toivoisi, että joukkueet sekä niiden johto tarttuisivat lahjojen odottamisen sijaan poroa sarvista ja pukkia parrasta tämän Maailman Parhaan Preseasonin aikana... sillä aikaa ainakin on riittävästi...


Aromeita elämään enemmän pallosta kuin pullosta!


Bienvenidos aqui para jugar... 🌞🌴⚽🇪🇸


Likes

Comments

Ihminen on lähestulkoon aina sidoksissa ja hyötysuhteessa johonkin jonka vuoksi hän ei voi olla rehellisesti sitä mieltä mitä hän on ja tuoda sitä myös esille julkisesti tai kasvotusten.


Yleensä olet työsuhteessa joko työnantajana tai työntekijänä jolloin joudut suodattamaan ja muuttamaan kuulijalle mieluisemmaksi omia mielipiteitäsi ennenkuin tuot ne julki sillä muuten todennäköisesti tästä seuraa jotakin negatiivista tähän suhteeseen työnkuvanmuutosten, palkanalennuksen, henkisenilmapiirin tai jopa työsuhteenloppumisen muodossa.


Pidemmän päälle on erittäin raskasta olla aina periaatteessa erimieltä kuin mitä oikeasti ajattelee eli elää kumileimaisimena tai joo joo miehenä ... ja se saa aikaan tahtomattaan negatiivista ilmapiiriä, seläntakanapuhumista, mielipiteittesi vähättelyä, oman arvon laskua, masennusta ja pienten kuppikuntien syntymistä


Jotta ihminen pääsisi nousemaan ylemmäksi omalla tarvehierarkianasteikollaan hän puhuu ja kirjoittaa sitä mitä muut häneen suhteessa olevat olettavat ja toivovat hänen puhuvan jotta vastavuoroisesti olisi oletettavaa saada vastalahjana jotain mikä edistää omaa asemaa yhteisössä on se sitten palkkaa, esimiesasemaa tai muuta vastaavaa eli ihmiset ovat vuorovaikutuksessaan silloin kun ollaan sidoksissa johonkin kuin koiranpentuja joiden käytöstä ja oppimista ohjaa palkinnot hyvästä käytöksestä ja toivotusta vuorovaikutuksesta.


 Haukut vain silloin kun haluan ja niinkuin haluan... Olet yhteisön laulava lintukoira!


En ole ollut enää yli kymmeneen vuoteen minkään työyhteisön jäsen jotta voisin luotettavasti kokemukseen perustuen kertoa faktoina tuoreita kokemuksia tästä koirakoulusta, mutta olen ollut mukana urheiluyhteisöissä passiivisena toimijana...isänä... ja ikäväkseni huomannut tämän kollektiivisen samalla tavalla ajattelemisen vaatimuksen ilmapiirin joka lähtee ihan ylimmältä tasolta liitosta jatkuen piiritasolle ja sieltä seuroihin ja sen yksittäisiin toimijoihin valmentajiin... jossa jokainen on jotenkin kierrossa suhteessa seuraavalle tasolle ylöspäin toivoen, että kauniisti silmiin katsoen oikeita asioita kertoen pääsen etenemään omalla urallani eteenpäin ja ehkä jokin kaunis päivä olen tuolla liiton norsunluutornissa isojen johtajien vahtikoirana haukkuen kaikkia niitä jotka koettavat lähestyä meitä väärillä ajatuksilla tai toimilla. Tällätavalla toimien estetään kehityksen mahdollisuus ja tarvotaan suolla kuokka kädessä kumppanit jaloissa edelleen vaikka Euroopassa olisi ruoho kentällä vihreämpää.

Johtuen siitä, että yleensä tuossa yhteisössä ei ole ketään mukana sellaisia jotka eivät olisi jossain suhteessa pakotettuja olemaan samaa mieltä kuin kaikki muutkin sillä kyseessähän on oman rakkaan ja lahjakkaan kultamussukan tärkeä harrastus jonka tulee johtaa ammattilaisuuteen ja olemalla erimieltä kuin muut yhteisön sisällä sinulle seuraa jotakin negatiivista tästä asiasta... Kun et ole työsuhteessa tähän yhteisöön niin työsuhdettasi ei voida katkaista eikä toimenkuvaasi muuttaa, mutta se mitä voidaan tehdä on muuttaa lapsesi mahdollisuuksia osallistua ja ennenkaikkea onnistua tässä hänelle tärkeässä harrastuksessa.


Tälläinen koirakoulu on hyvin läpinäkyvää niin tässä esimerkkinä käytämässäni lajissa kuin myös ihmissuhteissa joissa liian monet perustuvat taloudelliseen tai sosiaaliseen hyötymistarkoitukseen sen vuoksi omassa elämäntilanteessani onkin henkisesti ja fyysisesti erittäin vapauttavaa kun ei ole tällaisessa koirakoulu suhteessa kehenkään vaan voin vapaasti kertoa miltä asiat näyttävät minun silmin palmunalta katsottuna... minulta ei kukaan ota pois paikkaani tässä yhteisössä eikä kukaan lopeta minulle sanomisieni vuoksi palkanmaksua...eikä peliaikaani vähennetä...eikä minulta viedä mahdollisuutta edetä seuraavalle portaalle pelaajana, valmentajana tai työntekijänä!


Tälläinen toiminta tässä lajissa on hyvin sidonnainen kansalliseen kulttuuriin sillä vastaavaa toimintaa on hyvin hyvin hankala nähdä verrokkimaassa josta on riittävän pitkä kokemus voidakseen olla varma sen puuttumisesta.

Tälläistä hyötymissuhdetta ei lasketa syntymään eri sidosryhmien välille vaan kaikissa asioissa on vain toimija ja esimies.... muiden ollessa täysin ulkopuolisena kommunikoinnista, mutta maassa on vallalla myös vahva kollektiivinen näkemys mitä on tämän lajin vaatimukset ja toimintatavat jolloin on hyvin helppoa myös käsitellä opponoinnit ammattimaisesti ilman, että tarvitsee antaa tai odottaa kiitospaloja / rangaistuksia käytöksestään.

Suora syy-seuraus suhde sanomisien tai tekemisien suhteen on jotensakin ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin, mutta sitä en ymmärrä enkä hyväksy, että kun tuo suora riippuvuus suhde puuttuu eikä suoraa negaatiopalautetta voi antaa niin se ohjataan tiedostan tai tiedostamatta seuraavaan sukupolveen johon suhde on voimissaan ja vaikuttaminen helppoa tehdä ja jotenkin perustellakin.


Millainen maailmamne olisikaan jos meidän kaltaisiamne olisi enemmän... siis riippumattomuus-suhteessa olevia totuudentorvia jotka kertovat mitä näkevät... joutuisimmeko maksamaan isiemme teoista vielä postuumistikkin...pääsisimmekö aloittamaan ja kulkemaan oman elämänpolkumne ilman edellisten sukupolvien painolasteja? Kauhistelen sitä ajatusta, että minä olisin joutunut kantamaan seuraukset isäni teoista joukkueessa, kouluissa, työpaikoissa ja ehkäpä jopa lusimaan tuomiot hänen puolestaan!?

Toivon kaikille mahdollisuutta olla sitä mieltä mitä olet ilman jatkuvaa HAU HAU miellyttämistä....

Mi vida... mis decisiones!

Likes

Comments

Jos elämäni olisi mennyt niinkuin sen ajattelin nuorena menevän... Siis realistisena ajattelin, mutta en niinkään toivonut sen menevän niin olisin nykyisin kotikaupunkini palolaitoksella keski-ikäisenä lievää enemmän alkoholisoituneena palomiehenä joka kärsii vuorotyön sekä hankalan parisuhteen rasituksesta, mutta hakee ongelmiinsa lohtua alkoholin lisäksi ainoasta asiasta jossa hän ollut koskaan hyvä muidenkin kuin itsensä ja äidin mielestä... jääkiekosta.

Jäähallilla saisin entisenä räväkkänä fyysisenä pelaajana edelleen säälin ja ihailun sekaista palautetta valmentaessani pojistani epärealistisin odotuksin tulevia NHL pelaajia tunnistamatta omia puutteita lajitaidoissa, mutta ennenkaikkea isänä olemisessa jossa koettaisin tarjota jälkipolvelleni niitä samoja virheitä joiden vuoksi itse en koskaan päässyt sinne korkeimmalle tasolle jääkiekkoilijana...enkä ihmisenä (isänä)!


Onneksi kohtalo muuttui peliin auto-onnettomuuden muodossa jolloin jouduin olosuhteiden pakosta muodostamaan minäkuvani uudestaan niin miehenä, jääkiekkoilijana, urheiluvälinemyyjänä, ystävänä... kaikki aiemmin opitut tavat toimia... koko minuus piti heittää samaan roskakoriin sairaalassa jonne meni litroittain verta, lihanpaloja minusta, lääkeruiskuja ja fyysinen/psyykkinen habitukseni.


Alkoi jonkun uuden ja tuntemattoman rakentaminen... uuden maailman josta ei ollut mitään kokemusta aiemmin... millekkä pohjalle rakentaisin kaiken uuden... paljon helpompaa olisi ollut jo sukurasituksenkin vuoksi vaan laittaa kaikki lekkeriksi ja ottaa asperiinipilsnerikoktailia vahvempia lääkesekoituksia joita tarjottiin sekä vaipua itsesääliin kiertäen vuosikaudet, ehkä koko loppuelämä erilaisten psykologien ja psykiatrien vastaanotoilla manaamassa paskaa kohtaloa, mutta ei...Se ei vaan ollut sitä minua jota oli kuitenkin kaiken menetyksen jäljiltä jäänyt jonnekin syvälle sisimpääni sillä vaikka menetin kaiken fyysisestä olemuksestani niin huomasin jotain mitä tuskin olisin huomannut koskaan ilman tätä joidenkin mielestä järkyttävää tapahtumaa josta tulikin minulle pelastukseni sillä minun perhe, suku ja ystävät... siis aivan ne kaikki jotka olivat olleet lähelläni minun asiaa ymmärtämättä myös ennen onnettomuutta olivat edelleen siinä lähelläni... ja jos mahdollista niin vielä enemmän läsnä aidosti minua kannustaen, välittäen ja tukien... jos kaiken muun menetinkin niin kaikista tärkein kuitenkin jäi ympärilleni eli positiivinen kannustava välittävä sosiaalinen piirini josta yksikään ei kääntänyt minulle selkäänsä! Uskomatonta... eikö totta!? En ole kaikille osannut enkä pystynyt kiittämään tästä tuesta vaikka olisin halunnutkin, mutta toisaalta tiedän, että eivät he sitä kiitosta odotakkaan minulta... Se ei ole ollut se syy miksi he jatkoivat rinnallani edelleen..

Vuosia ja jo vuosikymmeniäkin tuon onnettomuuden jälkeen suhteeni tuonajan ystäviini, perheeseeni ja sukuuni ovat tiiviit sekä erottamattomat, mutta on matkalla tietysti ollut epämiellyttäviäkin kohtaamisia kaksinaamaisten pyrkyreiden, kateellisten hyväksikäyttäjien kanssa jotka kiitos aiempien kokemusteni joiden avulla olen tullut vahvemmaksi ihmisenä olen voinut jättää taakseni... jotkut olemalla vaan hiljaa, mutta osalle olen joutunut myös ovea poistumiseen näyttämään sillä tavoitteena kaiken jälkeen on saada elää ympäristössä jossa on vain positiivista sinua vahvistavaa energiaa ja jättää virtaa ja mielenterveyttä kuluttavat ihmissuhteet taakse elämässä eikä se tarkoita sitä, etteikö parhaissakin suhteissa olisi ongelmia, erimielisyyksiä ja aikoja jolloin ollaan lähdössä erisuutiin, mutta kuitenkin pystytään kaikesta huolimatta näkemään ongelmien yli menemättä henkilökohtaisuuksiin ja yksilön tai perheen omantilan sisään sillä ne ovat pyhiä asioita joihin muille ei ole oikeutta koskea eikä puuttua!


Niinkuin jo aiemmin kerroin niin kuningas alkoholi olisi voinut olla kohtaloni jo kolmannessa polvessa ja ehkäpä pian myös seuraavassakin... ellen olisi joskus -90 luvun puolivälissä ihastunut Ruotsinlaivan taxfreekaupan valaistuissa lasivitriineissä oleviin kauniisti valoa taittaviin ja läpäiseviin Single Malt whiskypulloihin joita rupesin keräilemään kotihyllyyni ihasteltaviksi. Vuosikausia kokoelmani karttui ihaillessani upeaa eriväristen ja muotoisten pullojen sekä sisältöjen valojen, varjojen leikkiä hyllyssäni siihen saakka kunnes Albert N. Ussi tuli ja varasti tästä silmäterästäni kokoelmastani yli 30 arvokastakin ja minulle henkilökohtaisestikin sertifioituja pulloja.

Katastrofi... minulta oltiin viety taas osa minua... tuo lähes lapsen osassa oleva kokoelmani oli tuhottu ja jäljelle jäi vain muistot hankintamatkoilta ja verkkokalvoille palaneet kauniita kuvat pulloista hyllyssäni... eikä minua lohduttanut edes se, että jäljelle oli jäänyt kuitenkin vielä yli 30 upeaa ja kaunista pulloa sillä enhän tiennyt yhtään mitä noille nyt tekisin!?

En tahtoisi enää toista kertaa tuottaa Albertille mielihyvää joten päätin alkaa tutustumaan noiden upeiden pullojen sisältöön... Elämänveteen joksi sitä myös kutsutaan ja tuo upea vesi vei minut heti mennessään... olin koukussa alkoholiin niinkuin isäni ja ukkinikin olivat olleet ja siihen "veteen" hukkuneet, mutta minulle tuo tuli olemaan jo toinen pelastukseni kolmesta joiden avulla olen se ihminen mikä olen tällähetkellä.

Elämänvedet whiskyt löydettyäni ymmärsin päässeeni pois minussakin asuvasta hyvin suomalaisesta geenivirheestä jossa alkoholin kyseessä ollessa enemmän on aina paremmin koski se sitten litroja tai prosentteja ... ja halvempi hinta on aina uusi mahdollisuus... Minulle alkolista tuli myös suurta nautintoa ja mielihyvää antava päihde niinkuin se liian monelle on, mutta minulle se tarkoitti kuitenkin jotain ihan muuta...


Käyttämäni alkoholin määrät laskivat dramaattisesti aiemmasta vaikka käyttökertojen määrät pysyivät vähintäänkin samoina jos eivät jopa nousseet sillä tavoitteena oli ainoastaan löytää elämääni lisää positiivisia aromeita... aivan niinkuin ystävät, perhe ja sukukin on eli positiivista energiaa joka voimauttaa sinua tuhoamisen sijaan. Enää en tarvitse etsiä kaupasta itselleni alkoholia ostaessani sitä tuotetta jossa pieneen hintaan saa mahdollisimman paljon desejä ja prosentteja vaikka täällä Espanjassa juurikin se olisi helppoa, käytännönläheistä ja muiden silmissä kehuttavaakin toimintaa vaan minulle merkittävimmät kriteerit ovat nykyisin alkoholin kypsymisikä, valmistusalue, uutuus, aromit ja tietysti myös hinta edelleen, mutta nyt niinpäin, että mihin minulla on varaa ettei tarkka perhetalous ole solmussa päihderiippuvuuteni seurauksena...


Elämässäni on tällähetkellä juuri niitä aromeita ja positiivista energiaa joita toivonkin sen sisältävän ja mikä onkaan mukavampaa kuin yhdistää nämä onnenlyhteet toisiinsa kotisaunan terassilla tai man cavessäni niinkuin nytkin tulevalla viikolla on taas edessä kun Suomesta on tulossa positiivista energiaa lähes neljän metrin ja 200kg verran viihtymään sekä viihdyttämään....


Tavoittele positiivisia aromeita elämääsi...


Ps. Se kolmas elämäni pelastus ja muutos josta tänään en kertonut vielä mitään... siihen palaan ensi viikolla...

Hasta luego Amigot... y muchas gracias para todos!!


Likes

Comments

Nykypäivän "kansainvälinen" suomalainen ei vastaa enää JVG:n laulun mukaista stereotypiista Kanariansaarten palanutta sukkasandaaleissa ja vyölaukussa hotellin allasbaarissa istuvaa humalaista keski-ikäistä pöhyttynyttä mieskuvaa vaan tilalle on tullut jotain ihan muuta...


Nykypäivän suomalaiset ovat rohkeita ja avoimia valloittamaan jos nyt ei koko maailmaa niin ainakin Euroopan... tai jos nyt ei ihan koko Eurooppaa niin ainakin jonkin turirtikeskittymän Espanjanrannikolla esim.turvonneen Tahkovuoren... Torreviejan!!


Suomalaisen suuresta rohkeudesta kertoo se valtava luottamus omaan pärjäämiseen vieraassa maassa... kunhan ympärillä on mahdollista saada kaikki tarvittavat palvelut omalla kotikielellä suomeksi jotta ei tarvitse opiskella enää maan omaa vierestakieltä vaan avunhetkellä riittää että soittaa suomalaiselle ylihinnoitetulle palveluntarjoajalle ja tilaa tuotteet ja tai palvelut... Ja sanomattakin on selvää, että palveluntarjoajalla täytyy olla aikaa myös psykologin, tulkin, papin, sosiaalityöntekijän ja kuuntelijan ominaisuudet jotta vuorovaikutuksen puutteen vuoksi hänelle saadaan vuodattaa kaikki patoutuneet niin ilon, surun kuin myös vihan tunteetkin.

Suomalainen kyllä selviää nihilistisestä arjesta vieraassa maassa eli osaa käydä kaupassa ostamassa sitä halvinta mahdollista punaviiniä, tehdä ruokaa tarjouskanasta ja asua talvet kylmässä sekä kosteassa asunnossaan sähkön kalleudesta johtuen...ja sitten hakeutua muiden samanhenkisten suomalaisten seuraan viettämään laatuaikaa lentopalloa, golffia tai teatteria harrastaen kunnes taas patoutuneet tunteet ottavat vallan näissä pienissä paikallisesta kulttuurista eristäytyneissä pienryhmissä ja tuloksena on poikkeuksetta järkyttävä riita ja jopa tappelu eikä edes pastori ole halukas niitä vapaa-ajallaan sovittelemaan.


Suomalainen arvostelee kovin sanoin maahanmuuttajia Suomessa ja koettaa sopeuttaa heitä yhteiskuntaan monin tavoin edellyttäen kielenosaamista ja osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan työn ja tai muun yleishyödyllisen toiminnan kautta, mutta itse suomalainen uudessa kotimaassaan ei ole valmis tähän mitä odottaa "kollegoilta" Suomessa vaan olettamuksena on, että maan satoja vuosia vanhat perinteet ja toimintatavat pitäisivät muuttua Eurooppalaiseksi ja mielellään jopa suomalaiseksi tavaksi toimia ilman siestaa, mañanaa tai muita kulttuurissa syvällä olevia tunnusomaisia piirteitä sillä onhan se rasittavaa kun ihmiset eivät osaa suomea eikä asiat käy yhtä nopeasti kuin kotikylän kirkkoherranvirastossa.


Nykyinen Kran Turismo on tiivistettynä siis kielitaidoton 60+ ikäinen keskivertoa paremmin ansainnut suomalainen joka syystä tai toisesta on halunnut näyttää kaikille muille suvussa sekä lähipiirissään sen kuinka rohkea menestyjä hän on muuttamalla täysin vieraaseen kulttuuriin talviksi asumaan päästäkseen keväällä taas tuttuun ja turvalliseen Suomeen ruskettuneena kehumaan menestyksekästä elämäänsä....


Tämä elämänmuoto kestää keskimäärin n.10-vuotta jonka jälkeen nämä rohkeat elämän vonkamiehet huomaavat, että pelkkä aurinko ja toisten suomalaisten kanssa riitely ei riitä elämänsisällöksi vieraassa maassa ja olisi kannattanut jo alussa opetella kieli, hakeutua paikallisten kanssa vuorovaikutukseen ja olla mahdollisimman vähän yhteyksissä muiden suomalaisten kanssa sillä juuri heitä he ovat lähteneet karkuun Suomesta...

Elämän vonkamies on vonkamies vain siinä ympäristössä missä ei ole muita vonkamiehiä sillä menestys on aina suhteessa ympäristöön jossa elää ja sen ympäristön eläjiin!!

Suomalaiselle tyypillinen kateus ei jää rajalle vaan tulee mukana uuteen kotimaahan kuin varjo... ja auringossa varjotkin ovat voimakkaampia!


Suomalainen on ainut Espanjassakin joka on valmis maksamaan 100€ siitä, että naapuri ei saa 50€ tai että toisella suomalaisella ei ole lupaa tehdä mitään sitä mitä minullakaan ei ole!


Kaikista pahimpia ja jopa ehdottoman vaarallisia Kran Turismoja ovat työikäiset maahanmuuttajat jotka ovat tulleet etsimään "jotain" mahdollisuutta johonkin uuteen elämässään... Tämä joukko on lähes 100% karkuunjuoksijoita... ihmisiä joilla on jokin psyykkinen- tai fyysinen sairaus, velka, riita tai pako syynä etsiä onnea niinkuin laulussa sanotaan aavan meren tältä puolen.... Nämä nykyajan Amerikan serkut on käveleviä ongelmia ja aikapommeja jotka laittavat kaiken sekaisin hetkessä...sillä ongelmat eivät jää sinne aavan meren jäiselle puolelle...


Rohkeutta ja avointa positiivisuutta nykyajan Kran Turismot...

Bonita facil vida!!


Likes

Comments

Espanjan jääkiekon televisiolähetyksissä asiantuntijana toimii omalla pelaajaurallaan "menestynyt" nykyisin oman maansa Jääkiekkoliiton päätoiminen ikäkausimaajoukkueen valmentaja. Hän kommentoi ja kritisoi joukkueiden pelaamista sekä yksilöiden ratkaisuja hyvinkin kärkkäästi, mutta kertoo myös vaihtoehtoisia toimintamalleja toimimiselle sillä hän on itsekin pelannut maan pääsarjassa saavuttaen jopa Espanjan mestaruudenkin pelaamissaan reilussa 60 sarjaottelussaan. Valmentajaa pidetään hyvin laajalti todellisena asiantuntijana lajissaan omassa maassaan.

 

Lähetyksen jälkeen eräs urheilutoimittaja antaa ko. valmentajalle videoita Suomesta jääkiekon C-nuorten SM-sarjan ottelusta KalPa vs. HIFK ja KalPa vs. Jokerit sekä myös KalPa vs. Espoo koska otteluissa esiintyy espanjalainen nuori pelaaja... toimittaja pyytää asiantuntijaa katsomaan videot ja kommentoimaan joukkueiden ja. ko.pelaajan suorituksia sekä tasoa!?

Tutustuttaan videoihin arvostettu asiantuntija kertoo, "että on mahdotonta kertoa mitään joukkueista ja tai ko.omanmaan pelaajasta näiden videoiden perusteella sillä pitäisi tietää joukkueiden ja sarjan taso?"

Noh kahden vuoden päästä näiden ko.joukkeiden pelaajista 5 on voittanut lajissaan Euroopan Mestaruuden ja Maailman Mestaruus hopeaa, mutta tämä asiantuntija ei pystynyt näkemään mitään kommentoinnin arvoista näkemiensä videoiden perusteella!!

Minkälaisen kuvan tämä asiantuntija antaa itsestään asiantuntijana näiden ko.suomalaisten joukkueiden valmentajille?? Voisiko hänellä olla tämän perusteella asiantuntijuutta ja tai valmennustehtäviä Suomessa??

Onko tämän jääkiekon periferian Espanjan asiantuntija... asiantuntija myös kansainvälisesti?


Tämä edellämainittu tapaus oli utopiaa... Eikä se ole tapahtunut oikeasti Espanjan jääkiekossa, MUTTA SE ON TAPAHTUNUT SUOMEN JALKAPALLOSSA SUHTEESSA ESPANJAAN JA SIELLÄ PELAAVAAN PELAAJAAN!


Muuttaako se asiaa? Miltä tämä asiantuntijuus näyttää nyt??


Facebookissa, Twitterissä ja muissa tiedotusvälineissä keskustellaan paljon kansainvälisestä jalkapallosta... niiden todellisuudesta ja kuinka se eroaa suomalaisesta tavasta toimia... vai eroaako se edes muilta osin kuin maantieteellisen sijaintinsa ja tai harrastajamääriensä perusteella??

Artikkelien viestiketjuissa on kymmeniä asiantuntijakommentoijia... toinen toistaan viisaampia ja kärkkäämpiä mielipiteiden antajia, mutta mihin perustuu näiden kärkkäiden asiantuntijoiden asiantuntijuus???

Ovatko he nähneet läheltä tai jopa eläneet tuota todellisuutta jota he kritisoivat?? Osaavatko he paikallista kieltä ymmärtääkseen keskustelun ja asioiden oikean sisällön vai perustuuko heidän asiantuntijuus omaan suppeaan kokemukseen jalkapalloilijana kaukana Euroopan laidalla lumen ja jään maassa sekä television kautta nähtyihin Mestareiden liigan otteluihin sekä muutamaan perheen lomamatkaan Barcelonassa, Kanariansaarilla... ja parhaassakin tapauksessa viikon seuravierailullla maassa käyneenä jolloin krapulaisena on saanut aamupalan ja päiväpizzan välissä täysin ulkopuolisena seurata akatemiaseuran joukkueiden harjoittelua keskuksessa ymmärtämättä yhtään harjoituksen tarkoituksia ja tai tavoitteita johtuen kielimuurista!!

Nämä harjoitteet sitten asiantuntija vie kotiseuransa harjoituksiin sellaisenaan liittömättä niitä kausisuunnitelman eri teema ajanjaksoihin, mutta menestystä ja tai kehuitystä ei vaan tule...missä vika!?


Tämän jälkeen jäljelle jää liian usein vain ongelmien ulkoistaminen omasta toiminnasta pois pelaajien kykyihin, määrään, motivaatioon, seuran resursseihin, maantieteellisen sijaintiin ja kenkien vääränvärisiin nauhoihin SILLÄ VIKA EI VOI OLLA ASIANTUNTIJASSA KOSKA TEEMNE JO KAIKEN SAMALLA TAVALLA KUIN ESPANJASSAKIN TEHDÄÄN!!

Jollakin tavalla se on kuitenkin söpöä ja noloakin lukea Jumalansanana näiden asiantuntijoiden paatosta mielipiteistään Suomifudiksen ongelmista ja kansainvälisen toiminnan eroista!? Siellä ollaan niin tosissaan, että jotenkin jopa toivoisi, että he olisivat saaneet mahdollisuuden elää epätodellisuutensa todeksi. Tuollainen paatos ei voi olla pahasta kansantalouden kannaltakaan jos se saisi valjastettua työelämän palveluksiin.


Kuinka monta suomalaista valmentajaa, isää tai pelaajaa on elänyt akatemiassa lähellä / sisällä usean vuoden ajan jopa koko juniorivuosien putkensa ja toiminut omalla äidinkielellään... ja tätä kautta oikeasti tietäen mitä se kulttuuri on niin maassa, seurassa, liitossa, perheissä, kentänlaidalla yms....

Asiantuntijuus on kompetenssia suhteessa muihin oman toimialueensa toimijoihin ja se ei ikävä kyllä aina ole klobaalia!


Sitä mitä ei tiedä olevan niin ei osaa kaivata!


Jos ei ole kokemusta... On vain epätodellisuus!

Likes

Comments