Hei sinne ruudun toiselle puolelle!

Viimeisimmässä postauksessani avasin omaa ajatusmaailmaani bloggaamiseen, joten ajattelin pienen esittelyn olevan paikallaan tähän väliin.


Olen siis pian 19-vuotias välivuotta pitävä tyttö itä-Suomesta. Valmistuin lukiosta viime keväänä ja kevään kirjoitusten kuormittavuuden takia päätin jäädä viettämään välivuotta. Se onkin ollut yksi parhaimmista päätöksistäni elämässäni. Välivuosi on nimittäin ainut vuosi viettää oikeasti "lomaa" nuorena.

Heti kirjoitusten jälkeen sain töitä liikunnan alalta. Nyt minulla on kaksi työpaikkaa, jotka vievätkin ison osan ajastani. Olen silti kiitollinen molemmista työpaikoista, sillä ilman koulutusta näin nuorena on lähes mahdoton saada töitä, josta oikeasti vielä tykkääkin.


Töiden lisäksi aikani kuluu pitkälti treenien, kavereiden sekä koirani parissa. Treenaamisen elämäntapana olen oppinut jo ihan muutaman vuoden vanhana, sillä kuljin pienestä lähtien monissa eri harrastuksissa. Kilpaurheilija olen ollut 12 vuotta elämästäni, joten lajistani fitnekseen siirtyminen tuntui luontevalta.

Fitneksen harrastaminen omassa elämässäni merkitsi vain kuntosalitreenien. lisäämistö arkeen, sillä olen oppinut monipuolisen sekä terveellisen ruokavalion elämäni aikana vanhempieni kautta.

Fitness ei siis minulle ole harrastus, joka muutti kaiken, vaan pikemminkin harrastus, johon elämäntapani kiteytyy.


Vaikka treenaaminen saakin minut iloiseksi ja se tulee luonnostaan, eivät opiskeluhaaveeni ole liikunnan parissa. Viime syksynä unelmaopiskelupaikkani vaihtui oikiksesta kauppikseen ja sillä tiellä olen edelleen. Ensi keväänä olisikin tarkoitus päästä yliopistoon ja lentää omille siivilleen pois kotoa. En malta odottaa oman kodin laittoa sekä oman elämän rakentamista!


Toivottavasti postaus avasi ajatusmaailmaani sinulle. Milkäli elämäntapani kiinnostaa enemmänkin, minut löytää instagramista @juttasaikkonen. Olisi myös kiva kuulla, millaisia lukijoita siellä ruudun toisella puolella on -- kommentteja saa heittää!


Aurinkoista sunnuntaita!

Likes

Comments

Useiden kuluneiden päivien, tuntien, minuuttien ja sekuntien jälkeen tuijotan vieläkin tyhjää tekstialuetta. On niin paljon sanottavaa, etten edes tiedä mistä aloittaa.


Lopetin blogin pidon virallisesti puolitoista vuotta sitten. En muista tarkkaa kuukautta, jolloin lähetin silloisen blogini bittiavaruuteen hyvästelemättä edes lukijoitani. Blogin kirjoittaminen ei ollut tuntunut pitkään aikaan enää samalta, jota se oli minulle joskus ollut. Vertasin itseäni liikaa muihin kanssabloggaajiini ja oma persoonallinen ääneni blogin kirjoittamisesta hävisi. En kokenut olevani se täydellisten asu- ja ruokakuvien ottaja, eikä elämässäni tuntunut olevan mitään mielenkiintoista sisältöä. Lukiota ja uintia harrastava tyttö -- ketä se kiinnostaisi.


Oikeastaan opinkin vasta puoli vuotta takaperin, millainen on kiinnostava sosiaalisen median tuottaja. Kiinnostavinta on olla oma itsensä; niin kliseiseltä ja yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin.

Mutta anna, kun avaan tätä väitettä sinulle hieman: kuka haluaisi lukea päivässä kymmentä samanlaista blogia tai katsoa useaa melkein identtistä YouTube-videota. Ei kukaan. Sen olen myös itsessäni huomannut.


Viimeisimpien kuukausien aikana olen lopettanut usean eri mediapersoonan seuraamisen. Vähintään yhtä monta uutta on kuitenkin tullut heidän tilalleen. Yksikään näistä nykyisin seuraamistani somehenkilösitä ei ole samanlainen. Jokaisella heistä on oma tyyli ja tapa tehdä omannäköistään sisältöä sosiaaliseen mediaan. Jollain heistä on viimeisen päälle suunnitellut sekä editoidut kuvat, kun taas toinen heistä on vain niin mahtava persoona, että hänen juttujaan jaksaisi kuunnella taukoamatta tunnista toiseen. Ja vaikka jokainen heistä tuottaakin omanlaistaan sisältöä, on heissä jokaisessa yksi samanlainen piirre: intohimo omaa juttua kohtaan.


Puolitoista vuotta sitten minulta puuttui intohimo sekä se mun juttu. Viimeisen puolen vuoden aikana olen oppinut sen, että oman polkunsa voi löytää vain antamalla sille mahdollisuuden löytyä. Jos yrittää mahtua tahtomattaan tietynlaiseen muottiin, ei lopputuloksesta voi koskaan tulla hyvä. Luottamalla omaan suuntavaistoon sekä keräämällään ympärille sinua kannustavia ihmisiä voi löytää sen oman polkunsa kohti omannäköisempää tulevaisuutta. Näin kävi myös minulle.


Olen onnellinen siitä, että osasin kuin osasinkin lopettaa väärän tien seuraamisen, vaikka se veikin oman aikansa. Ehkäpä jokaisen täytyykin poiketa oikealta tieltään ennen kuin voi löytää takaisin sille tielle, jossa matkaa kuuluu jatkaa.

En turhaan aio lokeroida tätä blogiani tiettyyn kategoriaan, sillä olen huomannut olevani ihminen, joka saa energiansa monista eri asioista. Joku päivä rakastan laittautumista ja muodin sueraamista, kun taas sitä päivää seuraavan viikon ajan saatan löytyä treenivaatteet päällä lenkkipolulta tai salilta. Moniulottuvuus on se mun juttu.

Tervetuloa blogiini -- toivottavasti viihdyt täällä myös jatkossa!




Likes

Comments