Haluan puhua tavoitteista, koska en mielellään haluisi varsinkaan näin uutena vuotena lupailla jotain, mitä en välttämättä pystyisikään pitämään. En halua myöskään asettaa rimaa ihan älyttömille korkeuksille, jotta mulla ja mun peruslaiskalla luonteella olisi edes jokin mahdollisuus toteuttaa ja onnistua niissä.

Mulla on tällä hetkellä varmaan enemmän haaveita kuin koskaan, sekä realistisia ja toteutettavissa olevia, että jotain niin mahdotonta, joka vain pyörii jossain tuolla aivojen sisemmissä syvyyksissä. Oon vieläkin ihan onnessani tästäkin vuodesta, eikä mua ainakaan vielä ole alkanut itkettää, että kaikki oisi jo nyt mennyt pieleen.

AKTIIVISEMPI VALOKUVAAJA
Elin oikeastaan koko vuoden 2016 ilman puhelimen kameraa kummoisempaa ja puolet siitäkin ajasta puhelimen kamera säröillä. Joulukuun viimeisten päivien aikana otin itseäni niskasta kiinni, ja kävin kotiuttamassa kaupasta uuden, vähän aikaisempaa pienemmän järkkärin. Nyt kun sen käyttö alkaa olemaan edes jotenkuten hallussa, olisi mukava muistaa ottaa se lähes aina mukaan, koska näen aina reissussa jotain mitä haluaisin kuvata. Lisäksi taas valo on kanssamme ulkona pidempään ja haluaisin opetella taas olemaan myös kameran etupuolella.

ENERGIAJUOMIEN JUONNIN VÄHENTÄMINEN
En edes muista kuinka kauan siitä on, kun musta varmaan oikeasti tuli Battery-addikti. Mähän en siis juo kahvia, mutta kofeiinia tankkaan lähes päivittäin energiajuomista. Ja nyt ei niinkään se kofeiini ja energia pelota, vaan se sokerin määrä, mikä siinä hurmoksen lomassa tulee kaadettua kurkusta alas. Löysin tällä viikolla kaupoista tuon Batteryn uutuuden, energiaveden, joka ois tarkoitus ottaa nyt lähempään tarkasteluun, niin maun että sokerinkin suhteen. Ehkä mä myös hieman rakastuin tuon pullon ulkoasuun.

ALOITA IHAN OIKEASTI TAAS SE UIMINEN
Tämä aivan sama asia taisi olla mun ajatuksissa jo vuosi sitten vuoden vaihduttua, mutta nyt kun rupean miettimään, en varmaankaan käynyt näiden sanojen jälkeen kertaakaan uimassa, Siis kertaakaan. Tai käytiin me Pärnun matkalla kylpylässä, mutta se ei aivan ole sama asia. Mulle itselleni riittäisi edes se, että mä pääsisin halliin kerran kuussa! Ei se voi olla niin vaikeaa, tuhlata kahta tuntia kuukaudesta johonkin fiksuun ja järkevään.

HEITÄ POIS ASIAT MITÄ ET RAKASTA
Tarkoitus olisi nyt tässä aivan alkuvuodesta varailla taas kirppispöytä Kouvolasta ja karsia itku silmässä raaemmalla kädellä mun vaatteita, jotka eivät vain oikeasti ikinä ole olleet tai tule olemaan mun käytössä. Sama pitäisi tehdä kaikille laatikoille, jotka ovat 2015 muuttaessa tungettu varastoihin ja kaappeihin, ja joiden sisältöön ei olekaan koskettu sen koommin. Voisiko myös turhat ihmiset vaan karsia pois..?

OSTA BIKINIT JA MENE RANNALLE
Omistan tällä hetkellä vain kokouimapukuja ja ne on mulla odottamassa vain ja ainoastaan sitä uimahallia. Olisi niin mun unelma löytää jotkut bikinit mitä rakastan ja jotka oikeasti osaisin laittaa päälle, edes sen yhden kerran kesässä ja vain nauttia. Jos sää siis sallii muulloinkin kuin mun työvuorojen aikana.

LIIKU MUILLAKIN TAVOIN KUN AUTOLLA
Kouluaikoina ja Kouvolassa asuessani käytin ensin bussia ja polkupyörää, sitten tulikin kuvioihin mopo. Mopokin kyllä väistyi taas bussin tieltä talvipakkasten saavuttua, mutta lopulta sain ajaa sen ihan oman autokortin. Kotkasta liikkuessa joskus käytin junaa, kun auto ei välttämättä tullut kysymykseenkään.
Nykyään täältä Anjalasta on kuitenkin muutama kilometri pidempi matka mennä esimerkiksi kauppaan kuin mulla on ollut aikaisemmin, joten nykyään mä turvaudun aina autoon. Olisi niin kiva saada tää laiskuus vaan katoamaan ja lähteä fillarilla sotkemaan!

KÄY JOKIN AVOIN KURSSI TAI OPISKELUJUTTU
Ammattikoulun lopettamisesta on nyt yli puolitoista vuotta ja työelämässä on vietetty lähes saman verran aikaa. Haikeana katselen kun muut päivittelevät lähtevänsä opiskelemaan unelmiensa uraa eteenpäin ja mä en tee asialle mitään. Mutta toisaalta taas rakastan mun nykyistä työtä ja mulla on vähän liian tuoreessa muistissa vielä se opiskeluaikojen rahan vähyys. Joten nyt mun haaveissa ois käydä joku oman mielenkiinnon alainen viikonloppukurssi tai vastaava, jonka voi vaan ihan voidakseen lisätä omaan CVhen, vaikka sitäkään ei tarvi juuri nyt mihinkään lähetellä.

POISTU VÄHEMMÄN KOTOA
Mä yritän suorittaa koko ajan ihan hirveesti töiden ohella todeten, etten sitten loppujen lopuksi ole saanut mitään oikein kunnolla aikaan missään asiassa. Joten pitäisi jättää varsinkin vapaapäivien menot vain siihen lyhyeen kauppareissuun ja pikkuhiljaa suoritella rästijuttuja täällä kotona. Toivottavasti mä kykenen!




.. ja sitten ne satamiljoonaa muuta juttua.

Likes

Comments

Uusi vuosi, uudet kujeet. Sanonta mitä oon tässä viimeaikoina koittanut välttää viimeiseen asti, mutta pitäähän se nyt loppupeleissä jopa kerrankin paikkaansa. Sillä mä olen täällä taas! Sama vanha minä, mutta hartaissa toiveissa olisi, että vielä tämän kauniin vuoden 2017 lopulla olisin uusi minä. Haluaisin kasvaa ja kehittyä, oppia ja olla juuri sitä mitä olen aina tahtonut ollakin, siinä toistaiseksi vielä täydellisesti onnistumatta. Eniten kaikesta haluan opetella ajattelemaan taas muita ennen minua, mutta järkevällä ja terveellä tavalla. Niin että voin itsekin hyvin.

Siivoilin vähän sivua postauksista, missä ei ollut mun mielestä enää päätä ei häntää blogin jatkon kannalta ja jätin jäljelle vain infot kuka mä ja kuka Täpy on. Lisäsin linkit myös sivupalkkiin erillisinä sivuina, että jotkut voivat myöhemminkin löytää nuo asiat.

Ensimmäiset kuusi päivää tätä vuotta kuljettu ja mulla on oikeasti ekaa kertaa ikinä sellainen fiilis, että tästä vuodesta tulee ihan sika hieno! Taas tekisi mieli käyttää näitä kaikkien raiskaamia; 'It's gonna be my year!', mutta mä yritän, en intoile, muuten se menee päin mäntyä. Se pitää vaan laittaa kädet ristiin ja yrittää painaa jarrua kun innostun liikaa.

Mulla on siis uudet fiilikset, uudet tavoitteet ja esimerkiksi uusi kamera. Sen näkee sitten ajan kuluessa minkälainen soppa tälläisesta yhdistelmästä syntyy. Lisäksi vielä mulla on uusi työ ja vaikka mitä muuta jännää tähtäimessä, jota en meinaa malttaa millään oottaa, koska mulle heti kaikki nyt.



Likes

Comments

Tässä on meidän Täpy, kasvattinimeltään Lumiturpa Kätkä. Arktinen paimenkoira, rodultaan lapinporokoira. Tämä meidän pieni pupunkorvainen sählääjä täytti tällä viikolla jo viisi kuukautta, joista reilut kolme poronen on asunut meillä. Yleisimmin tulee kotona kutsuttua Tärpättiä.

Luonnetta löytyy ja hampaat vaihtuu. Virta ei lopu millään ja luullaan ulkona käydessä useimmiten sakemannin pennuksi. Kaikki mikä ei ole omaa kiinnostaa eniten ja auto on ihan paras paikka maailmassa. Kissoista tykkäisi kovin, jos kisulit antaisivat edes yhden mahdollisuuden. Pienemmistä otuksista sitten parhaita kavereita ovat kimalaiset ja perhoset, ai kun ne niin kivasti lentää ja pörisee.

Rotukuvauksessa mainitaan kyllä käyttökoira, mutta ei seurakoiraa. No, tämä herra toisinaan luulee olevansa kissa, sen verran viihtyy olkapäillä ja sohvan kaiteilla, mutta syli on se ykkösjuttu. Mikään ei selvästi ole rapsutusta parempaa. Paitsi maito ja viili.

Rakastaa aivan kaikkia ja hyvä ettei koko koira heitä karusellia kun joku tuttu tulee paikalle. Töistä varsinkin kotiin tullessa meinaa sydän revetä, kun toinen on niin onnellisena vastassa varastamassa kenkää, ettei nyt vaan heti häipyisi. Muut koiratkin haluttaisiin ottaa kotiin mukaan, tai ainakin Täpy on tätä mieltä. Ai, olisipa niin paljon kerrottavaa tästä tassuveijarista, mutta jätetään muihinkin postauksiin jotain!





Likes

Comments

Kuka, minä? Rintamamiestalossa melkein-maalla asuva avovaimo, porokoiran omistaja ja ammatiltani kokki. Jääkiekon MM-kisa -fanaatikko, muumikeräilijä ja sielultaan kaikkea hipistä poliitikkoon. All black everything - kertoo kannan pukeutumiseen ja onhan se mustavalkoinen miellyttävän näköistä monessakin asiassa. Vakaasti siniharmaasilmäinen puutarhahullu, jos sinne puutarhaan joskus saisi aikaiseksi lähteä. Ikää löytyy syksyllä 21 vuotta ja niistä pari viimeistä on kulunut addiktoituen someen.

Piirtäminen ja kirjoittaminen vahvasti intohimona, mutta vain jälkimmäistä osaan toteuttaa julkaistavalla tavalla. Siihenhän tämä mun ainainen bloginpakkoaloitus-kuumekin perustunee, että pääsee itseään toteuttamaan sillä tavalla millä haluaa. 

Blogin nimi, from Flea Market, kumpuaa siitä, että mä lähes elän kirpputoreista. Kierrätys ei oikeastaan ikinä ole huono asia ja mielummin kahlaan hetken silloin tällöin kirpputoreja kuin tuhlaisin miljoonan ostamalla saman kuntoisia vaatteita uutena. Vaikka näin jälkikäteen tuntuu että upotan sitten kirpparille sen miljoonan.

Ja onhan siellä kirpputoreilla paljon muutakin kuin vaatteita. Löytyy keräilyesineitä ja käsitöitä, jotain mitä olet päässäsi mahdollisesti pyöritellyt jo pidemmän aikaa, mutta et ole vielä tiennyt miltä se käytännössä näyttää. Erilaisten tavaroiden näkeminen ja silmillä läpikäyminen antaa myös inspiraatiota esimerkiksi vaikka sisustamiseen tai omaan tyyliin.

Blogin tarkoituksena on toteuttaa niinkin kliseistä aihetta kuin lifestyle, mutta kirppiselämä on mukana niin vahvasti kuin voi, Siis vaatteita, hankintoja, taidetta, sisustusta, elämää ja koirakuvia ja -juttuja on luvassa paljon, mutta toivottavasti ei kyllästymiseen asti.



#seethedifference

Likes

Comments