Blogini osoite siis vaihtui tänne Nouwiin ja aion ilmoitella siitä eri sosiaalisen medioiden kanavillani, laitan uuden linkin instagram-biooni ja niin edelleen. Eli blogi toimii tulevaisuudessa täällä. Vaihdoin myös blogini nimen omaan kokonimeeni. Ei siinä mitään, toi entinenkin nimi oli ihan ookoo, mutta koska se oli aika tajunnanvirrasta keksitty, en ollut siitä enää varma. Nyt tuntuu ihan hyvältä kun blogi toimii tästedes omalla nimelläni.

Nyt on maanantai, kello on tosi paljon ja olen tosi väsynyt. Mulla meni koko ilta tähän blogin osoitteen vaihtoon, uuden ulkoasun muokkaamiseen ja niin edelleen. Hirvee työmaa mutta koska mä oon tällanen hullu marmorinainen niin tykkään tosta uudesta ulkoasusta ihan hirveesti. Miksi sitten vaihdoin osoitetta? No, jotenkin Nouw vaan vaikutti niin paljon modernimmalta ja muokkausominaisuuksiltaan sopivammalta muoti/lifestyleblogin ylläpitämiseen. Mä olin katellut muutamien Nouwin bloggaajien blogeja ja kaikki näytti tosi kivalta ja tuumin, että on aika tehdä muutos.

Mun syysloma oli tosi rento ja kiva siitä huolimatta, että olin melkein koko viimeviikon kipeä ja olen oikeastaan vieläkin vähän flunssassa. Turussa syysloma oli vaan sen pari päivää + viikonloppu mutta ehdin levätä ja tehdä kaikkea kivaa hyvässä suhteessa.

Torstai-aamuna lähdimme parin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin viettämään sellaista tosi pientä tyttöjen minilomaa. Oltiin yksi yö Lauttasaaressa vanhempieni vuokrakaksiolla, käytiin shoppailemassa ja kiertelemässä museoita. Illalla vaan chillailimme kämpällä, tilattiin pizzaa ja kateltiin leffoja.

Mä aion tehdä ihan erillisen blogipostauksen/useamman postauksen pelkästään tästä aiheesta, mutta nyt mä haluan vähän puhua muodista. Mä oon siis ihan hullu vaate- ja kenkäfriikki, tykkään seurata trendejä, lukea muotilehtiä- ja blogeja. Eli siis, Karhun lenkkarit, sellaset kunnon retrokengät ovat tulleet takaisin muotiin ja mä olin hulluna muotimuijana kuolannut sellaisia koko syksyn ja nyt mä ostin sellaiset Lasipalatsin liikkeestä. Aivan ihanat. Niitä on näkynyt nyt tosi paljon kaikilla, varsinkin kun toi 90-luku on tällä hetkellä trendeissä aika vahvoilla.

Perjantaina katoimme ihanan aamiaisen tyttöjen kanssa ja kiertelimme vielä kauppoja. Yhdestä mestasta mun täytyy vielä kertoa teille, missä kävimme:

Mä rakastan kahviloita, varsinkin sellaisia omaperäisiä, jotka ovat tunnelmaltaan/sisustukseltaan uniikkeja. Turussa on nää peruspaikat, Café Art on suosikkini Turussa, mutta Helsingissä näitä kivoja paikkoja riittää. No Annankadulta Kampin vierestä löytyi sitten paikka, joka oli jo nimestä saakka omaperäinen: Why join the navy when you can be a pirate.

Kun sinne astui sisälle, tuntui heti kuin olisi astunut johonkin Lontooseen tai Tukholmaan, siellä soi hyvä musa ja paikka oli jotenkin ihanan "hipsterihtävä" jos noin voi sanoa. Ihanan rento tunnelma ja istuttiin siellä aika pitkään teellä. Ps. sieltä sai hiton hyvää kaneliteetä <3 Jos lähden Helsinkiin opiskelemaan, tosta tulee mun kantapaikka!!

Syysloma oli kokonaisuudessaan rentouttava, oli kiva nähdä kavereita ja vähän rauhoittua.

Ihanaa viikkoa kaikille!

-E <3

Siirrä blogisi Nouwiin - nyt voit tuoda vanhat blogisi - Napsauta tästä

Likes

Comments

Terve!
Mulla pyörähti viimeviikolla uus jakso käyntiin, koeviikosta selvittiin jälleen ihan hyvin. Uuden jakson alku on aina ihan kivaa aikaa kun ainakaan mulle ei heti tullut mitään hirveitä velvollisuuksia harteille ja tässä jaksossa saan opiskella niitä lempijuttuja eli historiaa ja psykaa.

Tää viikonloppu alkoi sillä kuuluisalla "epäonnen päivällä" eli perjantai 13.
Mulle se todella merkitsi epäonnen päivää. Aamulla heräsin kurkku kipeänä mutta menin silti kouluun koska perjantaina on lyhyempi koulupäivä ja en halunnut olla aamun hissantunnilta pois. Seuraavan tunnin jälkeen olo alkoi kuitenkin olla niin kipeä, että lähdin kotiin lepäämään. Mun piti illalla lähteä isoskoulutusleirille apuohjaajaksi uusien isosten kanssa ja niin mä lähdinkin, mutta en ehtinyt olla siellä kuin joku vajaa kaksi tuntia kun mulla alkoi nousta kuume. Isä tuli sitten hakemaan mut kotiin joskus myöhään illalla. Että joo hienosti meni seki reissu :-))) Ikävää koska olisin halunnut tutustua uusiin isosiin, mutta pääsen ehkä tammikuussa uudelle leirille kun toi nyt ei ihan onnistunut.

Eli siis tässä mä nyt oon makoillut koko päivän kotona flunssassa. Kuume ehti onneksi laskea yön aikana eikä noussut nyt illalla enää uudestaan, mutta päänsärky, väsymys ja kurkkukipu ovat aika hirveitä. Mulla on ikävä harrastuksiani laulamista ja balettitreenejä, mutta näin kipeänä toisaalta inhottaa ajatella minkäänlaista äänenkäyttöä tai fyysistä rasitusta. Mä oon koko päivän vaan tappanut aikaa mm. katsomalla netflixistä kunnon maratonin Orange is the new blackia, Rick & Mortya, Big mouthia ja Riverdalea ja lukenut kirjaa. Mä muuten suosittelen lukemaan Eve Hietamiehen Yösyötön, siitä tuli juuri elokuva, minkä kävin viikko sitten katsomassa. Kirja on omasta mielestäni parempi koska siinä on niin paljon enemmän sisältöä ja aika paljonkin asioita ja hauskoja juttuja, joita leffassa ei näytetä. Kuitenkin, molemmat perustuvat siihen saamaan huumoriin ja vaikka se tarina on omalla tavallaan aika dramaattinen kun sitä alkaa miettiä, niin silti siinä on osattu käyttää niin hauskasti huumoria. Jatkoon!

Flunssa ja sairastaminen ei ole yhtään kivaa, mulla on koko ajan ihan kauhea olo ja tuntuu että kaikki muutkin on kipeenä. Varsinkin koulussa taudit leviävät syksyisin ja kevättalvisin helposti, kun pöpöt jylläävät ja yhteen luokkaan saattaa olla ahdattuna vaikka 30 opiskelijaa samaan aikaan. Aina joku sairastuu. Stressilläkin on yllätys yllätys näppinsä pelissä ja mäkin oon lukion aikana tullut parina koeviikkona kipeäksi. Se on toki vihoviimeinen aika jolloin kannattaisi tulla kipeäksi, mutta stressillä on temppunsa.

Ainoa hyvä asia tässä flunssassa on ollut se, että saa rauhassa lukea kirjoja. Mä rakastan lukemista, mutta pitkien päivien jälkeen en usein väsyneenä jaksa keskittyä tai nauttia kirjasta kunnolla ja siksi luenkin mieluiten viikonloppuisin tai lomilla. Silloin voi rauhassa istua sohvalle ja kadota kirjaan. Ostin Yösyötön jollain seitsemällä eurolla kirjamessuilta, se on vähän niinkuin kevytlukemista tähän väliin, koska tarina on niin humoristinen. Haluan lukea välillä jotain muutakin kuin Stephen Kingin (joka on muuten mun ihan lempikirjailija) IT -romaania, joka on siis kaksiosainen kunnon tiiliskivi. Siitäkin tuli juuri se leffa. Vaikka mulla on se kirja kesken niin voin taas ainakin alustavasti sanoa, että kirja on parempi kuin leffa. Filmatisoinnissa jää taas jotenkin aika paljon pois asioita (mikä on kyllä ihan ymmärrettävää, koska muuten leffasta tulisi liian pitkä) ja mulla on vaan aina se fiilis, että kirja on jotenkin autenttisempi, onhan se kokonaan kirjailijan käsialaa ja elokuva on vain sen pohjalta tehty. Mutta oli se elokuvakin hyvä. Siitä on kuulemma tulossa tulevina vuosina jatko-osa, sitä odotellessa.

Yösyötön luettuani ajattelin Kingin ohella lukea Juuli Niemen romaanin Et kävele yksin.
Se oli saanut hyvät arvostelut ja mua kiinnosti se, joten ostin senkin alennettuun hintaan kirjamessuilta, kun Suomalaisessa se olisi maksanut yli 20 euroa, säästin siinä jonkin verran.

Nyt lopun viikonlopun ajattelin levätä ja katsoa, olenko maanantaina jo valmis menemään kouluun. Maanantaina pitäisikin olla joku psykan pieni käsitekoe, mutta olen ollut niin voimaton koko viikonlopun, etten ole oikein jaksanut tutustua koealueeseen vielä kunnolla, joten en oikein tiedä haluaisinko mennä tekemään sitä vielä maanantaina, toisaalta se ei ole mikän niin big deal ja sen saisi sitten nopeasti pois alta. Onneksi ensi torstaina alkaa syysloma ja lähdemme tyttöporukalla parin parhaan ystäväni kanssa Helsinkiin shoppailemaan, kiertelemään museoita ja kirppiksiä ja sen sellaista. Syksy on musta ihanaa aikaa, ulkona on kaunis ruska ja huomenna pitäisi paistaa aurinkokin.

Nauttikaa kaikki syksystä, koittakaa pysyä terveenä ja muistakaa levätä ja rentoutua syyslomalla!
-E <3

                                        
                                                        Kauriinmetsästäjät - Sua sua

Likes

Comments

Päätin taas pienen aikavälin jälkeen kirjoittaa uuden tekstin. Mulla ei ole ollut hirveästi aikaa tai energiaa kirjoittaa nyt kuluneiden viikkojen aikana, koska jakso on lopuillaan ja jakson viimeiset viikot ovat juuri niitä työläinpiä, kun aletaan jo valmistautua koeviikkoon. Mulla se alkaa torstaina ja en tiedä, miltä tuntuu.

Tää syksy ja koulun alku muutenkin on tapahtunut tosi nopeesti ja ihan kohta on jo syysloma ja kaikki. Tunnen myös, että vuoden ekan koeviikon myötä alan väsyä. Mun viimevuosi oli kokonaan sen uupumuksen kanssa kamppailua mutta tää vuosi näyttää ehkä sen kannalta helpommalta, koska mun kurssimäärä on pienempi.

Mistä saisi energiaa ja virtaa että jaksais tehdä kaikkea ja myöskin nauttia kaikesta? Mulla on taipumus arjen keskellä uupua ja menettää motivaatio mun rakastamiin juttuihin, mikä on aika ikävää. Musta vaan tulee niin väsynyt, etten jaksa enää lukea kirjoja, treenit tuntuu uuvuttavilta, sängystä nouseminen on haaste varsinkin maanantaina ja huonoinpina päivinä musiikkikin - joka on yks mun isoimmista intohimoista - tuntuu ärsyttävältä, puuduttavalta eikä jaksa. Mä en tiedä kuinka monelle on tuttua sellaiset päivät tai ajanjaksot kun tuntuu, et mikään ei oikein suju eikä jaksa edes tehdä juttuja, joista yleensä nauttii.

Nyt on maanantai ja mä oon ollu koko päivän väsynyt. Koulussa ei napannut mikään, keskityin vaan selailemaan asukuvia pinterestistä ja laskemaan tunteja, että milloin pääsen kotiin. Aika perus maanantaifiilis. Kotiin päästyäni meinasin nukahtaa ja sen takia myöhästyin balettitunnilta. Nyt illalla olis pitänyt lukea YH:n taloustiedon kokeeseen joka mulla on perjantaina. Mä tykkään YH:sta, se on yks mun lempiaineista, mutta tää kurssi ei oo ihan se mua eniten kiinnostava osa-alue. Torstaina on saksan koe, oon siinäkin aineessa ihan semi kunnianhimoinen ja osaan sitä kieltä ihan kohtuullisen hyvin, mutta tänään ei vaan yhtään nappais päntätä modaaliapuverbejä ja partikkelirakenteita sun muuta. 

Tänään ei nappaa oikein mikään, mut ehkä se ei haittaa. Ei joka päivä tarvitse olla vireimmillään ja voin lohduttaa itseäni ja muita samoja tuntemuksia kokevia tyyppejä sillä, että maanantaina on (ainakin mun mielestä) sallittua olla väsynyt. Nukkua kahdet päikkärit koulun tai töiden yms. jälkeen ja kaataa kurkusta alas vaikka viis kahvikupillista. Maidolla, sokerilla, mustana, ihan miten kukakin kahvinsa tykkää juoda. Aamulla teki mieli vetää ihan kunnon kofeiiniöverit mutta mä nyt yritän olla kehittämättä jonkinlaista kofeiiniriippuvuutta.

Huomenna mulla on musalukiojuttujen takia pitkä päivä, mut ollaan noista selvitty jo vuoden ajan niin ehkä jaksaa huomennakin. Tsemppiä ihan jokaisen maanantaihin ja voimia kaikille lukiolaisille alkavaan tai jo alkaneeseen koeviikkoon! Alla olevan kuvan napsaisi eilen yks mun parhaista ystävistä

- E <3>




                                                          Gavin Turek - On the line

Likes

Comments

Makaan toista päivää kotona flunssassa eikä ole mitään tekemistä, joten ajattelin tehdä pienen sisustusaiheisen postauksen, olen taas selaillut koko päivän pinterestistä sisustusjuttuja ja teki mieli jakaa teidän kanssa mun mietteitä sisustamisesta ja kodista ylipäätään.


Asun vielä kotona perheen luona, joten mulla tää sisustusideoiden toteuttaminen rajoittuu pitkälti pelkästään mun omaan huoneeseeni. Ei se mitään, pidän huoneestani, se on hyvän kokoinen ja niin, mutta en silti malta odottaa, että saan sisustaa oman pienen asunnon, kun sitten parin vuoden päästä lukion jälkeen muutan omilleni opiskelemaan. Tässä postauksessa on myös muutama kuva mun omasta huoneesta, sekä puhun myös mua miellyttävistä sisustuselementeistä.



Aloitan vaikka näistä elementeistä. Mun ehdottomia lemppareita ovat mm. viherkasvit ja marmori, sekä maanläheinen värimaailma ja minimalistinen asettelu. Luotan aika pitkälti siihen, että vähemmän on enemmän. Liika tavara ahdistaa ja haluan huoneessani myös olevan paljon tilaa. Siksi tykkään asetella huonekalut ja ns. koristeet lähelle seiniä, joten lattialle jää enemmän tilaa.



Yllä olevat kuvat ovat mun omasta huoneestani. Mulla ei tosiaan ole kuin yksi kasvi huoneessani eli tuo palmu, koska tilaa ei enemmälle ole. Mun huone on mulle sellainen rauhoittumispaikka. Muutenkin rakastan olla kotona. Sänky on tietenkin suosikkini. Lakanoiden väri on mulle tärkeä, että se sopii muuhun sisustukseen. Ei siis mitään riemunkirjavaa. Valkoisissa lakanoissa on jotain ihanan ylellistä, tulee mieleen hotellin sängyt. Yleensä suosinkin valkoisia lakanoita, mutta myös harmaat, beiget tai mustat sopivat oikein hyvin. Tällä hetkellä haikailen Urban Outfittersista sellaisia ihania marmoriprinttilakanoita. Harmaa pörröinen vilttini Ikeasta on ihana ja tykkään käpertyä siihen päiväunille koulun jälkeen.


Huoneeni seinät ovat valkoiset, mutta koska kokovalkoiset seinät ovat minusta jotenkin ahdistavat, yksi seinistä, ns. "aksentti" on tuollainen mudanvärinen. Tykkään laittaa seinille erilaisia tauluja, tällä hetkellä seinälläni on pari taidekorttia ja Lontoon Tate Modernista ostettu Guerrilla Girlsin taidejuliste. Vaaterekki on yksi mun suosikkijutuista huoneessani ja siihen on kiva laittaa lempivaatteet esille, huone näyttää heti raikkaammalta ja oman näköiseltä. Mun ns. "everyday essentials" ovat tuo musta bikertakki, se on vaan niin ihana klassinen ja ajaton vaate joka menee melkeinpä kaikkien vaatteiden kanssa, sekä "Varför Paris, vi har ju Åbo"- kangaskassi, jonka sain lahjaksi poikaystävältä. Se on ollut oikeastaan niin kovassa käytössä, että sitä on jouduttu useampaan kertaan paikkailemaan. Ihan suosikkikassi. Mutta se siitä vaatteista, teen varmaan joskus ihan oman postauksen, jossa käsittelen muotia, vaatteita ja mun omaa pukeutumista.


Toinen ihana juttu mikä mulla on mun huoneessa on toi Granitin ristikko. Noita on ollut nyt tosi paljon kaikilla ja olin tosi onnellinen, kun sain ostettua samanlaisen itsellenikin. Siihen on niin kiva laittaa valokuvia ja kaikkea muuta kivannäköistä ja siihen jaa myös aurinkolasit roikkumaan. Tuossa nyt on esim. pari Fotografiskasta saatua taidekorttia ja valokuva mun vanhemmista jostain 90-luvulta.

Tää teksti on vähän lyhyempi, olen tosiaan kipeä ja yritän nyt lepäillä, niin pääsisin taas pian takaisin kouluun ja harrastusten pariin. Tää flunssa on varsinkin mulle laulajana ikävää, kun kurkkua aristaa ja huomenna pitäisikin olla popjazzlaulutunti, saa nähdä olenko vielä huomenna laulukunnossa.

Tää viikko ja syyskuu alkoivat aurinkoisena ja toivottavasti valoa riittää vielä vähän pidemmän aikaa. Toivotan teille jokaiselle hyvää alkanutta viikkoa <3

- Eevi


                                                          Calvin Harris - Feels feat. Pharrell Williams & Katy Perry




Likes

Comments

Mulla kesti miettiä, mitä mä haluaisin tästä aiheesta kirjoittaa ja miten muotoilisin tän tekstin, miten saisin sanat oikeisiin paikkoihin... tää asia vaan sai mut niin sanattomaksi ja järkytti suuresti. Tässä tekstissä mä tuon esille mun ajatuksia koko Suomea ja erityisesti meitä turkulaisia koskettaneesta tapahtumasta.

Kaikki uutisia seuranneet varmaan tietää, mitä Turussa tapahtui perjantai-iltapäivänä 18.8 Mua tää asia koskettaa tietenkin siksi, että mä asun Turun alueella. Oikeastaan asun melkein puolen tunnin bussimatkan päässä keskustasta, mutta mun jokapäiväinen arkielämä sijoittuu hyvin pitkälti keskustaan, koska käyn siellä koulua, vietämme siellä kavereiden kanssa paljon aikaa ja hoidan yleensä kaikki ostokset yms. siellä. Turku on kotikaupunkini, siellä mä olen syntynyt ja Turku on musta aivan ihana, varsinkin kesällä. 

Mun perjantai oli ollut aivan normaali. Koulu loppui aikaisin, menin suoraan koulusta salille, sen jälkeen kävin kaupassa ja kotiin päästyäni aloin kaikessa rauhassa laittaa ruokaa. Siskoni ja isäni olivat tuolloin vielä lähellä keskustaa. Siinä neljän jälkeen kuulen, kun äitini huutaa olohuoneesta mulle ja veljelleni, että Turun kauppatorilla ja puutorilla on puukotettu useaa ihmistä ja että poliisi on eristänyt keskustasta alueita. 

En ollut uskoa kuulemaani ja halusin tietä�� heti ihan kaiken, mitä on tapahtunut. Heti ensimmäisenä laitoin viestiä poikaystävälleni, että onko hän kunnossa. Isäni ja siskoni, sekä poikaystäväni ja kaverini olivat onneksi kaikki turvassa. Olin shokissa. En tiennyt mitä ajatella. Sitten lukiolaisteni whatsappryhmään alkoi sadella viestejä, kyseltiin hädissään, ovatko kaikki kunnossa ja jaettiin tietoa tapahtuneesta. Kun sain enemmän asioita selville, mistä on kyse, olin vain entistä järkyttyneempi. Terrori-isku. Päivä jälkeen Barcelonassa tapahtuneiden kauheuksien jälkeen. Meidän kotikaupungissa.

Vihoviimeinen paikka maailmassa, josta olisi edes osannut ajatella että siellä tapahtuisi mitään tällaista. Olo oli tosi surrealistinen ja epäuskoinen. Turku on aina tuntunut tutulta ja turvalliselta, ei mulle ole koskaan tullut siellä turvaton olo. Erityisen ahdistavaa mulle on tässä se, että toinen puukotuksista tapahtui varmaan alle 100m säteellä omasta koulustani. Se vaikuttaa kyllä jonkin verran omaan turvallisuudentunteeseeni.

Mua ei kuitenkaan pelota. Tai tottakai pelottaa, se on luonnollinen reaktio kun jotain tällaista tapahtuu, mutta en aio antaa pelolle valtaa. Toivon, että me turkulaiset ja muutkin suomalaiset voitaisiin tän jälkeen pystyä jatkaa elämää ja pysyä vahvoina. Ollaan onnellisia että ollaan turvassa ja toivotaan isosti voimia ja jaksamista tän väkivaltarikoksen uhreille ja heidän rakkailleen. Tällaiset tapaukset koskettaa meitä ihan kaikkia ja koko yhteiskunnan on puhallettava yhteen hiileen, jotta tästä toivuttaisiin mahdollisimman hyvin ja että samanlaisia tapauksia voitaisiin jatkossa yrittää ehkäistä. 

Mut teki tosi surulliseksi ja vihaiseksi melkein heti tän jutun jälkeen alkanut hirveä vihan ja pelon lietsominen esim. netissä, kun ilmoitettiin, että iskun tekijä on ulkomaalaistaustainen mies. Sellasta "me vs ne" -tyylistä vastakkainasettelua ja ihan kunnon rasistista vihapuhetta, miten "Mamut vois painuu vittuun meidän maasta terrorisoimasta" -tyylistä ihan hiton tyhmää tekstiä. Mä yritän yleensä pitää pään kylmänä ja olla triggeröitymättä mut toi on ihan viimeistä mitä tällä hetkellä kaivataan tollasen jutun jälkeen. Ihminen joka kirjoittaa tollaista vaan heittää lisää vihaa joukkoon. Vihaa vihan päälle. Sellaisen väkivaltarikoksen olis voinut tehdä ihan kuka tahansa suomalainen, oli hän etnisesti kotoisin ihan mistä tahansa.

Viha ei korjaa vihaa. Se ei korjaa mitään. Tällaisessa tilanteessa, kun on tapahtunut turvapaikanhakijataustaisen henkilön tekemä terrori-isku, oikea tapa käsitellä tapahtunutta ei ole heittää kaikkea vihaa ja syytöksiä suomesta turvaa hakevien ulkomaalaisten niskaan. Se ei tee mitään sen eteen, että heidät saataisiin integroitua onnistuneesti meidän yhteiskuntaan. Tarvitaan koulutusta. Huolenpitoa. Solidaarisuutta. Ymmärrystä. Parempaa integraatiota. Enemmän tietoa. Kielitaitoa. Terveydenhuoltoa. Apua. 

Tällaisina aikoina on tosi tärkeää, että me kaikki tuetaan toisiamme, pysytään yhdessä, osoitetaan rakkautta ja välittämistä. Annetaan apua tarvitseville. Ei jätetä ketään yksin ja toivotaan, että päättäjät tekisivät viisaita päätöksiä ja pyritään myös itse vaikuttamaan siihen, millaisessa Suomessa me halutaan elää. Otetaan toista kädestä kiinni ja halataan iso voimahalaus. Ollaan kiitollisia. Rukoillaan jos siltä tuntuu. Pysytään rohkeina.

Ennen kaikkea, rakastetaan. Koska rakkaus on aina vihaa vahvempi.

- Eevi <>

 

 


 

Likes

Comments

Nyt on sunnuntai ja huomenna on mun kesäloman viimeinen päivä. Samaan aikaan se tuntuu haikealta, samaan aikaan on ihan kiva, että koulu tuo mukanaan säännöllisen päivärytmin. Mä olen muutenkin sellainen ihminen, että nautin kun asiat ovat järjestyksessä. Mun kesälomapäivät on ollu pääasiassa aika hitaita, oon saatttanut herätä vasta puolenpäivän aikoihin. Tää teksti on vähän niinkun yhteenveto siitä, mitä kaikkea mä tein, näin ja koin tänä kesänä.
Eli siis, tervetuloa mun kesään!




Loman alkaessa olin tosi helpottunut, kun vuoden hommat oli viimein tehty ja tiesin, että luvassa on pidempi hengähdystauko, jolloin ehtii kunnolla ladata akkuja ja valmistautua tulevaan vuoteen. Loma alkoi rauhallisissa tunnelmissa ja ensimmäiset viikot kuluivat mulla lähinnä rentoutumiseen. Kuva yllä on otettu nauvossa. Teimme muutaman päivän mökkireissun sinne kahden parhaan ystäväni kanssa, kun toinen heistä oli siellä töissä. Kavereille ei viimeisen kouluvuoden aikana riittänyt hirveästi aikaa ja mökkiviikonloppu oli aivan ihana. Nauvossa on kauniit saaristomaisemat ja koko viikonlopun vain otimme aurinkoa ja ajelimme skoottereilla pitkin saaristoteitä. Tuo viikonloppu on varmaan yksi parhaista tän kesän muistoista.

Yks mun kesän parhaista viikoista oli ihan ehdottomasti ripari, olen toisen vuoden isonen ja tää oli siis mun toinen rippileiri isosena. Leiri oli tuplaleiri, eli meillä oli tavallaan kaksi rippikouluryhmää samaan aikaan leirillä ja ryhmät myös toimivat aika paljon yhdessä. Leiriläisiä oli melkein 60, eli viikko oli myös omalla tavallaan haastava, mutta tää leiri oli kuitenkin onnistuneempi kuin mun viimevuoden leiri isosena. Viimevuonna leirillä oli yksi aika ikävä kiusaamistapaus ja varsinkin leirin pojat olivat haastavia. Tää leiri lähti käyntiin aika paljon helpommin ja meillä oli myös ihan mahtava isosporukka, jonka kanssa oli tosi kiva tehdä yhdessä leiriä. Saimme myös nauttia koko viikon hyvästä säästä. Isosena toimiminen on muutenkin ollut tosi antoisaa - ja se näyttää myös hyvältä cv:ssä jos hakee töitä. Eli siis suosittelen lämpimästi kaikille vaikka juuri ripiltä päässeille nuorille isostoimintaa!

Riparin jälkeen koitti varmasti yksi mun koko kesän kohokohdista - Ruisrock 2017. Mulla oli kahden päivän lippu, lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Sinä viikonloppuna oli ihan upea festarisää ja aurinko paistoi molempina päivinä. Lauantai oli lähinnä sellaista rentoa hengailua, varmaan parhaat esiintyjät olivat ihana Elias Gould - kannattaa tsekata hänen biisejään -, Alma, Reino Nordin, Charli XCX, Sanni ja Antti Tuisku. En kyllä silleen kuuntele Sannia tai Antti Tuiskua yhtään, mutta molemmilla oli festareilla ihan upea lavaesiintyminen ja keikoilla oli tosi hyvä fiilis, tykkäsin.



Sunnuntaina mulla oli ruississa oikeastaan vain yksi päämäärä - Ultra Bra. Olin odottanut sitä keikkaa niin kauan. Ultra Bran musa muistuttaa mua lapsuudestani, mä tavallaan kasvoin siihen musiikkiin. Kun olin pieni, äiti ja isä soittivat kotona aina Ultra Bran levyjä, meillä on varmaan vieläkin ne vanhat CD:t tallessa. Muistan, että Hauki -biisi oli mun lemppari ja lauleskelin sitä 4-vuotiaana koko ajan, aika suloista. Kun kasvoin, löysin bändin uudelleen, mun tänhetkisiä suosikkeja ovat varmaan Haikara, Kirjoituksia, Tyttöjen välisestä ystävyydestä ja Älä soita tänne enää koskaan. Kokemuksena keikka oli ihan loistava ja aika tunteikas. Onnistuttiin kaverin ja pikkusiskoni kanssa saamaan paikat eturivistä. Laulettiin täyttä kurkkua kaikki biisit mukana, vaikka mulla oli kyllä tossa vaiheessa keuhkot ihan täynnä sitä pölyä. Kyyneleet tuli viimeistään Minä suojelen sinua kaikelta -biisin aikana. Lapsenvahtimme lauloi tuota laulua mulle ja sisaruksilleni kun olimme ihan pieniä. Kiitos Ultra Bra ja kiitos Ruisrock <>


Vähän Ruisrockin jälkeen lähdin perheen kanssa Lontooseen. Vietimme ensin muutaman päivän ajellen pitkin Etelä-Englannin rantaviivaa, yövyimme Hastingsissa. Lontoossa vietimme yhteensä neljä päivää. Olen käynyt Lontoossa jo useamman kerran, joten mitään turistikohteita en käynyt kiertelemässä, vaan vietin suurimman osan ajasta lähinnä shoppaillen ja kaupungilla kävellen. Varmaan suosikkikaupunginosani Lontoossa ovat Camden town ja Notting hill. Camden oli täynnä erilaisia vintageliikkeitä ja kirppiksiä, joten se oli mulle ihan taivas. Oxford street oli ihan hullu kokemus, siellä olivat kaikki suosikkiliikkeeni, mm. Topshop, Urban Outfitters, Bershka ja Lush Cosmetics. Kaikissa liikkeissä oli varmaan neljä kerrosta ja tuntui, että tulen hulluksi kun ihmisiä oli niin paljon. Liikuin Lontoossa aika paljon yksin, mutta metro on tosi selkeä, joten löysin aika helposti perille minne sitten olinkin matkalla. Lontoo on varmasti yksi mun suosikkikaupungeista euroopassa, sinne vaan haluaa aina takaisin.




Viikko Lontoon reissun jälkeen lähdimme poikaystäväni kanssa Helsinkiin katsomaan Red Hot Chili Peppersiä, joka on muuten yks mun ihan lempibändeistä. Reissu oli samaan aikaan tosi hyvä ja samaan aikaan ihan kamala kokemus. Keikka oli ihan tosi hyvä ja meillä oli tosi kivaa, mutta kun heräsin aamulla Lauttasaaressa, jossa olimme yötä, minulla oli tosi huono olo. Olin saanut jonkun viruksen, en tiedä mistä, mutta oloni oli aivan kamala ja oksentelin koko aamun ja myös koko junamatkan kotiin Turkuun. Sen jälkeen vietin kaksi päivää sängyssä, en muista milloin olisin viimeksi ollut niin kipeä. Parin päivän päästä olin kuitenkin taas mukana elävien kirjoissa ja kesä sai jatkua.



Kesäloman viimeiset viikot olen viettänyt lähinnä kavereiden ja poikaystävän kanssa ja salilla käyden. Olen myös henkisesti valmistautunut siihen, että koulu alkaa pian. Tää vuosi näyttää onneksi vähän helpommalta vähemmän kurssimäärän takia ja nyt kun menen lukion toiselle, niin kaikki lukiojutut ovat jo tuttuja ja osaan valmistautua paremmin esimerkiksi koeviikkoihin. Nyt kuitenkin nautin vielä parista viimeisestä lomapäivästä ja lepäilen, niin jaksan taas mennä kouluun.




En tiedä oliko kesä 2017 mun elämäni paras, mutta oli tää aika hyvä kesä. Ihania ihmisiä ja kokemuksia <3 Nyt kohti syksyä!

- Eevi <3




Likes

Comments

Mun viime tekstistä on kulunut aikaa vähän liikaakin. Mun oli tarkoitus aloittaa blogin kirjoittaminen heti ja olin intoa täynnä miettimässä, miten tästä blogista saisi just mun näköisen. Kuitenkin kevät oli mun osalta niin kiireinen, että koko asia vähän unohtui ja kävi mielessä, et onko tässä mitään järkeä. Kun raskas ja kiireinen kevät oli viimein ohi, alkoi loma ja keskityin pelkästään nollaamiseen ja akkujen lataamiseen. Hassua, ei mulla kesällä mitään muuta kuin aikaa ollutkaan, mutta silti en jostain syystä kirjoittanut. Olin toisaalta myös hämmentynyt, kun en oikein ollut varma, mistä edes kirjoittaisi. Tämä kaikki aika kun olen elellyt tämän blogin puolella hiljaiseloa on kulunut, no - elämiseen. Nyt kuitenkin palasin blogin pariin, muokkasin ulkoasun mieleisekseni ja tästä se lähtee!

Mä olen siis Eevi. Nyt kun mietin, mistä haluan kirjoittaa, niin vähän kaikesta, mistä mä itse nautin ja mikä mua inspiroi. Rakastan musiikkia, muotia, vaatteita, valokuvia, sisustamista, taidetta ja kaikkea kaunista ja esteettistä. Siinä muutamia. Tykkään myös elokuvista ja hyvästä ruuasta. 

Inspiroivia tekstejä kirjoittavat tai hienoja kuvia ottavat ihmiset ovat aina kiinnostaneet minua. Ihailen esimerkiksi kirjailijoita, valokuvaajia ja taiteilijoita. Saatan viettää pitkiäkin aikoja lukien tai selaillen kiinnostavien ihmisten instagram-feedejä. Rakastan myös käydä taidemuseoissa, etenkin moderni- ja valokuvataide kiinnostavat. Turun taidemuseossa olisikin tällä hetkellä käynnissä jokin valokuvanäyttely, jonka voisi käydä katsomassa.
Kello on nyt tosi paljon ja voisin mennä nukkumaan. Unirytmin korjaaminen tässä vaiheessa on jo myöhäistä, koulu alkaa tiistaina.
 Nyt toivotan hyvää yötä <>


 

Likes

Comments

Tämä on ensimmäinen blogitekstini. En vielä jokin aika sitten aavistanut alkavani kirjoittaa blogia, koska olin aina ajatellut, etten tietäisi mistä kirjoittaa, saatika muistaisi kirjoittaa hektisen arkeni sis��llä säännöllisesti. Mutta nyt kun joululomakin alkaa ihan  muutaman päivän sisällä, saan aikaa aloittaa kirjoittamista ja suunnitella tekstejä.

Olen siis Eevi, 16-vuotias lukiolainen Turusta. En ole vielä ihan varma, mihin suuntaan haluan blogiani lähteä viemään. Mistä kirjoittaisi? 

Harrastan aktiivisesti musiikkia ja tanssia. Balettia olen tanssinut 12-vuotiaasta, viimevuosina olen ottanut lisäksi myös nykytanssia johon olen aivan ihastunut. Olen lisäksi kokeillut useita tanssilajeja, mutta olen päätynyt balettiin ja nykytanssiin. 

Harrastan laulua, yksin, bändissä, laulutunneilla ja kuorossa. Soitan myös pianoa ja kitaraa. Soitin viulua hyvin pitkään ja lapsuuteni kului viulutunneilla, mutta melkein seitsemän vuoden päästä viulu sai jäädä ja omaksuin laulamisen enemmän omaksi jutuksi. Viulunsoitosta jäi kyllä hyviä muistoja ja se vei minua paljon eteenpäin musiikin parissa, olen siitä kiitollinen.

Pidän taiteesta, kirjojen lukemisesta, sarjojen katsomisesta, muodista, kahvittelusta, lehtien lukemisesta, illoista, viikonlopuista, hiljaisuudesta.

Nyt on sunnuntai ja koko päivä on ollut aika hidas. Lähinnä valmistautumista ja itsensä psyykkaamista maanantaihin. 
Sohvalla peiton alla makoilua ja sarjoja. 
Ehkä käynti kirjastossa, sen jälkeen kauppaan, irtokarkkeja piristykseksi. 
Hyvää musiikkia. 
Huominen pitäisi vielä jaksaa ja pitkä päivä on tulossa, tiistaina saa hengähtää. 

Syksy on ollut raskas ja loma on todella tervetullut.






Likes

Comments