Motivaatio.. Asia joka on mulla tässä lähiaikoina on ollut todellakin aika kateissa.

Meen vähän illemmalla, käyn vaan ensin syömässä, otan ensin nokoset niin sitten on virtaa.. kuulostaako tutulta ? No juu tässä pari yleisintä teko syytä, jonka takia on se mun salitreeni jäänyt väliin.

Itse oon aijemmin ajatellut et se motivaatio tulee uusilla treenihousuilla tai ammattilaisen tekemällä treeni- ja ruokavalio-ohjelmalla (joita olen muuten ostanut nyt tän vuoden aikana jo 3kertaa), mutta ei. Mulla nuo asiat tuo noin 3pv motivaation ja siihen se sitten loppuu.

Olen itselläni ainakin huomannut, että kun ei aseta liian tiukkoja rajoja ja muistaa palkita itseään niin motivaatio pysyy. Ja myös pitää muistaa, että joskus on vaan raahattava se peppu sinne salille vaikka ei mitenkään jaksaisi, mutta silti muistaa kuunnella itseään ja fiiliksiään. Joskus kauan sitten kuulin kun joku sanoi jossain, että menee sinne salille 15 minuutiksi ja jos ei jaksa niin sitten lähtee ja tämä on ainakin itselläni toiminut hyvin. Niin oon erottanut vaan laiskuuden väsymyksestä


tässä kuvia kesä 2016 alku jollin olin vielä ylpeä vartalostani - seuraava syksy 2016 treenaminen oli kivaa - talvi 2017 vihasin itseäni ja vartaloani kaikkialla oli liikaa. korostan, että näiden kuvien ulkonäössä on tapahtunut tosi vähän mutta pään sisällä niiniin paljon huonompaan suuuntaan olin menossa.

Aijemmin treenasin, koska halusin näyttää hyvältä, jotta tulen hyväksytyksi(!?). Se toi minulle silloin tosi paljon motivaatiota treenaamiseen, mutta sitten kun aikaa kului treenaaminen rupesi muuttumaan pakko pullaksi ja treenaamisesta oli tullut pelkkää suorittamista, en saanut mitään kiksejä urheilusta. Tietty kun näin jälkeen päin miettii niin tottakai jos treenaamista ei tee itsensä vuoksi vaan muiden ja siitä ei saa niinsanotusti mitään takaisin niin alkaahan se motivaatio loppumaan. Itse ei perjaatteessa ole tyytyväinen itseensä missään vaiheessa, koska ainut asia mitä alusta lähtien on lähtenyt tavoittelemaan on muiden hyväksyntä ja miten sä voit koskaan tietää milloin joka ikinen ihminen on hyväksynyt sut.

Itse myös kohtaan usein paljon ihmisiä, jotka ei ymmärrä että joku haluaa elää terveellisesti esim. halua syödä karkkeja jos niitä tarjotaan ja yleensä sen jälkeen leimataan anorektikoiksi. Mietin vaan, että missä vaiheessa tämä maailma on mennyt tähän suuntaan, että on paljon narmaalinpaa syödä epäterveellisesti kuin terveellisesti.

Joten olen sitä mieltä, että treenaamiseen motivaatio pitäisi tulla itsestään ja että on halu olla terveempi, voimakkaampi, iloisempi tai no siis tällä kaikella tarkoitan, että pitää tehdä kaikki vain itseään varten eikä ketään muuta.


Suunnittele blogisi - valitse Nouwin monista malleista tai tee omasi, "osoita ja napsauta" - Napsauta tästä

Likes

Comments

Moikkista!

Vihdoin ja viimein päätin alottaa kirjottaa blogia. Oon tässä jo monta vuotta miettinyt blogin perustamista, mutta onneksi se on jäänyt vaan ajatukseksi muhimaan takaraivoon. Mutta nyt tuntuu siltä, että elämäni on semmosessa rytmissä ja balancessa, että nyt on hyvää aikaa keskittyä tän blogin kirjoittamiseen.

Blogini keskittyy koko kehon hyvinvointiin, street-muotiin ja kauneuteen. :) Eli asioihin joita pidän omassa elämässä tärkeinä.

Olen aina rakastanut urheilla ja se on ollut aina päivien paras kohta kun on päässyt treeneihin. Olen pienestä pitäen harrastanut paljon urheilua. 2-vuotiaasta 12-vuotiaaksi harrastin joukkuevoimistelua, joka oli intohimoni kunnes tuli se piste, että oma kroppa ei enää kestänyt ja myös henkinen jaksaminen oli aika vähissä. Samaan aikaan harrastin erillaisia tanssi lajeja ja hetken myös jalkapalloa. Sitten 12-vuotiaana aloitin yleisurheilun ja jatkoin tanssia. Mutta yleisurheilu alun alkaenkaan oikein ollut mun juttuni ja lopetin sen sitten 13-vuotiaana. Sen jälkeen aloin käymään kuntosalilla ja tanssisin edelleen ja sille tielle oon nyt jäänyt.

Joukkuevoimistelu ajat opetti minulle paljon kaikkea esim. ravinnon ja unen tärkeyttä, täsmällisyyttä ja itsekriittisyyttä. Itsekriittisyys on myös ollut osittain huono asia minulle. Se oli ajanut minut noin puoli vuotta sitten siihen pisteeseen, että ainut asia mikä elämässäni oli enää tärkeää oli se, että näyttäisin mahdollisimman hyvältä. En syönyt enää muuta kun juuri ennen kuntosalille menoa n. 100g karkkia ja menin treenaamaan ja yllättävää silti tuloksia tuli ja olin tuloksiin tyytyväinen joten jatkoin. Treenaaminen oli minulle pakkomielle pitkän aikaa, mutta sitten tuli stoppi. En enää saanut urheilusta samanlaisia kiksejä mitä aijemmin ja urheilu muuttui pakko pullaksi. En enää jaksanut ja se tuntui hyvältä ensimmäiset kaksi viikkoa olla vaan, jonka jälkeen ahdistus kasvoi, että nyt rupean lihomaan. Mutta päätin, että mun on päästävä eroon siitä pakkomielteestä, koska vaikka nauttisin vielä aijemmin treenaamisesta se oli silti erittäin rankkaa minun henkiselle puolelle. En enää nähnyt kavereita ja muutenkin nuo ajat oli minulle erittäin rankkoja. Ja nyt puoli vuotta myöhemmin olen mielestäni tajunnut sen reitin ja tavan mitä noudatan tulevaisuudessa. (hups. lähdin näköjään poikkeamaan vähän aiheesta no ei kai siinä xd) Haluan jakaa hyvää oloani ja positiivista asennettani !!

Kiitos blogini ekan tektin lukemisesta ja toivottavasti tuut vielä myöhemminkin takaisin ;)

Likes

Comments

  • Instagram
  • Blogkeen
  • Nouw